Teppo Mattsson esittelee ”Rajankäyntiä” – blogissaan
erilaisia tieteen, yhteiskunnan ja filosofian piiriin liittyviä ilmiöitä jotka
toisinaan myös liittyvät arkielämään. Mattsson on itse teoreettisen fysiikan
tutkija. ”Rajankäyntiä” on ajatuksia ja
keskustelua herättävä kokoelma hyvin
argumentoituja makupaloja tieteen ja maailman
leikkauspisteistä. Mukana on arkielämästä irrallaan olevia mielenkiintoa
herättäviä tiedonjyväsiä mutta myös yhteiskunnalliseen keskusteluun
ajankohtaisesti liittyviä kysymyksenasetteluja.
Kiinnostuimme erityisesti kirjoituksesta ”Hallusinoin,
olenko siis hullu?”. Kirjoituksessa esitellään arkikäsityksistä poikkeavia
faktoja hallusinoinnista, ennen kaikkea siitä että hallusinointi ei ole
välttämättä seurausta mielen sairaudesta, vaan myös terveet hallusinoivat. Lisäksi
havainnointi on itsessään eräänlaista hallusinointia, ero on vain harhan
määrässä.
Mattsson aloittaa toteamalla että aistihavainnot ja
hallusinaatiot tapahtuvat aivoissa, eivät aistielimissä ja että ne ovat aivojen
kannalta samanlaisia. Tämä on todettu funktionaalisissa magneettikuvauksissa ja
harha-aistimuksia on tuotettu myös transkraniaalisella
magneettistimulaatiolla. Sitten hän
kertoo neurologi Oliver Sacksin tekemistä havainnoista potilaistaan ja
itsestään. Sacksin oma kokemus hämähäkin kanssa käydystä filosofisesta
keskustelusta oli koomisen absurdi. Mattsson kertoo niin ikään omista
kokemuksistaan sekä Rosenhanin kokeesta, jossa terveet kirjautuivat
psykiatriseen laitokseen valehtelemalla kuulleensa ääniä ja heitä ei päästetty
ulos ennen psykiatrisen diagnoosin hyväksymistä.
Varsinkin Rosenhanin
koe kiinnosti, onko psykologia tai edes psykiatria tiedettä? Onko hyödyllistä
tarjota terapiaa tai lääkkeitä kenellekään jos ammattilaiset eivät edes tiedä
mistä puhuvat? Onko kyse vain uuden papiston hakemisesta kertomaan mikä on
hyvää ja mikä pahaa mutta uusilla käsitteillä kuten normaali ja epänormaali?
Vai olemmeko vain ”hoitokielteisiä”, kuten alalla kutsutaan epäileviä tuomaita
ja muita kerettiläisiä.
Mattson esittelee asiansa taitavasti ja lähteiden äärelle
ohjaten. Mukaan on valittu mielenkiintoisia ja viihdyttäviä esimerkkejä. Lukija
arvostanee myös Mattssonin omaa kannustusta kertoa hallusinoinneista , koska
”hallusinaatiot ovat yleisiä, hulluus harvinaista”.