Taide auttaa ja kasvattaa (Eero ja Helmi, Saaran ryhmä)

 Blogitekstissä Taiteesta lisävirtaa lastensuojeluun kerrotaan soveltavien, taidelähtöisten metodien hyödyntämisestä lastensuojelun kentällä. Se on julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL-blogissa, jossa esitetään eri alojen asiantuntijoiden näkökulmia kansanterveyttä koskeviin ajankohtaisiin aiheisiin, sekä THL:n johdon kanta näihin kysymyksiin. Kirjoitukset on muotoiltu helppotajuisesti ja mahdollisimman kansankielisesti, ja näkökulma esiteltyihin tutkimuksiin on objektiivinen, käytäntölähtöinen ja faktapohjainen. Blogi pyrkii tiedottamaan laaja-alaisesti terveys- ja hyvinvointipalveluiden toiminnasta, ja niistä tehdystä tutkimuksesta, monipuoliselle ja vaihtelevalle yleisölle: Taiteesta lisävirtaa lastensuojeluun -tekstin kohderyhmäksi esimerkiksi on määritelty “lapset, nuoret ja perhe” sekä aiheeksi “mielenterveys”. Sen ovat kirjoittaneet Päivi Känkänen (erikoistutkija, lapset, nuoret ja perheet) ja Marko Manninen (erikoistutkija, mielenterveys). 

Tekstissä tutkitaan, kuinka teatterityöskentely on hyvä tapa tuoda taiteen mahdollisuuksia lastensuojeluun. He myös tarkastelevat kriittisesti palvelujärjestelmän valmiutta omaksua taidekasvatusta osakseen sen kokonaisuutta. He perustelevat tutkimuksen avuin, kuinka taiteella on suora yhteys yksilön terveyteen ja hyvinvointiin.

Känkänen ja Manninen kertovat kuinka lastensuojelun kentällä elämäntapahtumia  käsitellään dialogin muodossa, mutta ongelmien laaja-alaisuuden ja yhteenkietoutuneisuuden takia nuorille tulee räätälöidä yksilöllisiä palveluja ja hoitokeinoja. Terapiakeskeisiä hoitotoimenpiteitä saattaa rajoittaa nuoren heikko motivaatio ja tällöin hoidosta saatu hyöty ei välttämättä ole riittävää. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että sijoitettujen nuorten kasvatus ja hoitomenetelmien rinnalle saadaan uusia menetelmiä, jotka tukevat nuoria entistä paremmin. (Känkänen & Manninen 2018)

Tyypillisten terapeutisten menetelmien lisäksi nuorten tunteita voitaisiin käsitelle myös monin eritavoin. Känkänen ja Manninen kertovat, kuinka Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Rikos ja Rangaistus -teatterihanke onnistui tavoittamaan tämän päivän nuoret. Hankkeen teatterityöpajoissa nuoret kokivat samaistuvansa  ikiaikaisiin tarinoihin, esimerkiksi Fjodor Dostojevskin klassikkoteoksen teemojen käsittelemällä, mikä edelleen auttoi omien tunteiden ymmärtämisessä ja hyväksymisessä. 

Tällaista toimintaa voidaan pitää erityisen hyvänä metodina nuorille, joilla on heikko hoitomotivaatio terapiakeskeisten palveluiden suhteen. Pahoinvoiva nuori saattaa tehdä tahallista vastarintaa jäämällä terapiakeskeisistä palveluista pois, jolloin resurssit menevät hukkaan ja nuori on vaarassa vieraantua tuen ja hoidon piiristä. Se,  kuinka hyvin sijoitetut nuoret suhtautuvat hankkeeseen on todella positiivinen yllätys ja tekstistä käy ilmi kuinka nuoret olivat työpajoissa innostuneita ja aktiivisia.

 

Kuva: Pixabay.

Blogitekstin sanoma edustaa pitkälti sosiaalityön yleistä etiikkaa ja arvomaailmaa. Tärkeimpiä sosiaalityön arvoja on esimerkiksi yksilökeskeinen asiakastyö, jota Mary Richmond erityisesti korosti. Hän oli sosiaalityön ensimmäinen pioneereja ja korosti kuinka asiakas on aina “yksilö tilanteessa” ja jokainen asiakastapaus on toisistaan poikkeava. (Richmond 1917)

Vastaavia menestyksekkäitä soveltavan taiteen hankkeita on toteutettu Suomessa muitakin: Esimerkiksi Lasten ja nuorten säätiön vuosina 2013–2016 toteuttamassa Taidot elämään -hankkeessa tarkasteltiin elämäntaitojen ja taidetoiminnan rajapintoja, tarkoituksena vahvistaa nuorten identiteettiä ja käsitystä omasta potentiaalista työpajamaisen taideprojektiviikon avulla. Tuloksia tarkastellessa on todettu, että “kontrollista vapaa mahdollisuuksien tila” (yhteensattuvasti Päivi Känkäseltä raporttiin lainattu ajatus) sallii paitsi aikuisen ja nuoren, myös nuorten keskenään kohtaavan toisensa kunnioittavasti. (Vilmilä 2016, 38, 63) Soveltava taidetoiminta on erinomainen keino luoda inhimilliselle kehitykselle tärkeitä yhteisöllisyyden, kuuluvuuden ja jakamisen kokemuksia sekä itseluottavaa voimautumista: Tunteen siitä, että merkitsee, voi vaikuttaa, hallitsee omaa elämäänsä. Onkin toivottavaa, että tällaiset positiiviset havainnot otetaan huomioon ei ainoastaan lastensuojelun piirissä, vaan myös tulevaisuuden opetussuunnitelmissa : Kuten Vilmiläkin (2016) Taidot elämään -raportissaan toteaa: “Koulujärjestelmällämme on merkittävä tehtävä sivistyksen ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä siinä, ettei ketään jätetä matkasta. Se on sivistystä ja hyvinvointia parhaimmillaan (Vilmilä 2016, 57).”  

           

        Kuva: Helsingin kaupunki. 

Lähteet:

https://blogi.thl.fi/taiteesta-lisavirtaa-lastensuojeluun/

Helsingin kaupunki. valokuva

Pixabay. Valokuva

Mary Richmond 1917 Social diagnosis 

Vilmilä, F., Elämäntaitojen äärellä, 2016, Nuorisotutkimusseura, Helsinki

What do you want to do ?

New mail

Kritiikkiä psyykenlääkkeistä (Kristiina ja Samuli, Saaran ja Miian ryhmä.)

Aku Kopakkalan blogi ”Aku Kopakkalan kotisivu” kertoo psykologisista ilmiöistä lääkekriittisellä näkökulmalla. Psykologiset ilmiöt, joita Kopakkala blogissaan käsittelee, liittyvät tavallisesti erilaisiin häiriöihin ja niiden nykyhoidon pulmiin. Kopakkalan kirjoitustyyli on vahvoilla mielipiteillään huomiota herättävää tieteellisiä aiheita käsittelevässä kontekstissa: ” En usko, että diagnoosit kertovat kovinkaan paljon ihmisestä. En myöskään usko, että lääkkeet ovat useinkaan hyvä ratkaisu.”

Aku Kopakkala on ammatiltaan psykologi. Kopakkalan blogissa näkyy hänen kliinisen psykologian vankka tausta: hän on toiminut Mehiläisen johtavana psykologina, jonka jälkeen yli kymmenen vuotta kuntoutusjohtajana. Kopakkala nousi median huomioon, kun hän nosti Ylen keskusteluohjelmassa esille masennuslääketutkimuksen puutteet ja kertoi mielipiteitään liittyen masennuksen hoitoon Suomessa. Kopakkala sai irtisanoutumisilmoituksen Mehiläisestä koskien Ylen keskusteluohjelmaa, mikä kasvatti Kopakkalan saamaa mediahuomiota. Mediahuomiota Kopakkala on hyödyntänyt alustana tuoda mielipiteitään julki ja hän onkin kirjoittanut kirjoja, blogia ja käynyt luennoimassa erilaisista aiheista: ”Perehdyn asioihin perusteellisesti. Luennoin, koulutan ja kirjoitan alan teemoista runsaasti.”

Kopakkala vaikuttaa perehtyneen hyvin käsittelemiinsä asioihin, ja hän käyttää monipuolisesti erilaisia lähteitä. Blogin tieteellistä luotettavuutta heikentävät kuitenkin blogiympäristö sekä Kopakkalan tarjoilemat vahvat ja kärjistetyt mielipiteet. Kopakkala osaakin tuoda mielipiteensä esille juuri haluamastaan näkökulmasta, minkä vuoksi luotettavuus paranee huomattavasti, jos lukija osaa kriittiseltä lukutaidoltaan nähdä myös Kopakkalan väitteiden taakse. 

Kirjoittajan blogi noudattaa erittäin hillittyä ulkoasua: Etusivulla on kuvia Kopakkalasta itsestään, hänen harrastuksistaan ja tapahtumista joihin hän on ottanut osaa. Sivuston yläpalkista löytyy pääsy artikkeleihin sekä videoihin jotka ovat käsitelleet Kopakkalaa. Oikealta löytyy linkit varsinaisiin blogiteksteihin.

Blogitekstien aiheet ja otsikot ovat kärkkäitä sekä kirjoittajan omaa näkökulmaansa ja mielipidettä tukevia, esimerkiksi: “Lääketiede terveysriskinä”, “Myytti masennuslääkkeistä sekä itsemurhista.” ja “Masennuslääkkeet sekä väkivalta.”. Kopakkala käsittelee ja mainostaa myös liikunnan hyötyjä oppimisen sekä psyykkisen toimintakyvyn ylläpitäjänä. Tästä esimerkkinä kirjoitukset “Liiku itsesi älykkääksi” ja “Eläkeikäiset - yhteiskunnan uusi voimavara?”

Osa blogiteksteistä on herättänyt keskustelua kommenttiosioissa. Kärjistetyt sekä tunteita ja mielipiteitä herättävät aiheet ovat kannustaneet samoja ajatuksia jakavia kehumaan kirjoituksia. Muutamassa kommenttiosiossa nähdään myös kritiikkiä kirjoitusta kohtaan: omalle tyylilleen uskollisena kirjoittaja ei juurikaan keskustele kriitikoiden kanssa, vaan ampuu näiden mielipiteet alas pitäytyen omassa kannassaan. 

Kopakkala on kokemuksensa puolesta epäilemättä oman alansa ammattilainen. Hänellä on sanottavaa, jonka sanomiseen hän käyttää blogiaan epäröimättä hyödyksi. Blogissa tapahtunut keskustelu ei ole oletettavasti ollutkaan tavoite.
Blogin tyylille ominaisena hänen kirjoituksensa ovat päättäväisiä sekä tinkimättömiä: Tämä aggressiivinen “mielipidekirjoitus”-tyyli sekä asioiden esittely vain yhdestä näkökulmasta saa skeptisen lukijan kyseenalaistamaan kirjoitusten tieteellisyyttä sekä vakavastiotettavuuta.

Toisaalta: Käytänteet sekä hoitomenetelmät joita Aku Kopakkala vastustaa ovat nykylääketieteessä sekä mielenterveyden hoitokäytänteissä vallitsevia ja “oikeita”. Hänen kritisoimansa asiat ovat monelle aihepiirin ympärillä työskentelevälle itsestäänselvyyksiä.
Tämän seurauksena jos hänen tyylinsä ei olisi erottuva sekä kärkäs, ilmaistut näkemykset ja mielipiteet olisivat saattaneet jäädä vaille huomiota “väärinä” sekä epäolennaisina.

Aku Kopakkala herättelee blogissaan lukijansa kyseenalaistamaan tämän aihepiirin ympärillä yleisesti hyväksyttyjä sekä vakiintuneita käytänteitä: Kuten kaikissa asioissa, niin myös lääketieteessä ei ole hyvä tyytyä siihen missä ollaan juuri nyt. Nykyiset keinot ja käytänteet eivät ole täydellisiä, vaan realistisen kritiikin sekä tutkimuksen keinoin on pyrittävä viemään alaa ja tapoja eteenpäin.
Aika näyttää osoittautuuko Kopakkalan kritiikki taisteluksi tuulimyllyjä vastaan.

Linkki blogiin:

http://akukopakkala.fi/ Käytetty kuva: https://www.sciencenewsforstudents.org/wp-content/uploads/2019/11/860_main_ISEF_pills.png

Tekoälyn mahdollisuudet (Aleksandra H. ja Timo N., Saaran ryhmä)

Tutustuimme Harri Jalosen blogiin, joka ei ole verkossa itsenäisenä oleva blogi vaan itseasiassa yksi hänen kotisivujensa osio. Harri Jalonen toimii professorina Vaasan yliopiston johtamisen akateemisessa yksikössä ja tieto- ja innovaatiojohtamisen dosenttina Tampereen ja Vaasan yliopistoissa. Koulutukseltaan hän on filosofian tohtori Tampereen teknillisestä yliopistosta sekä valtiotieteiden maisteri Turun yliopistosta. Hän on myös toiminut erilaisissa opetustehtävissä 1990-luvun lopulta lähtien.

Blogissaan Jalonen kirjoittaa ajankohtaisista yhteiskunnallisista teemoista, etenkin kauppatieteen ja teknologian kuvakulmista. Jalonen ei ole itse määritellyt blogin kohdeyleisöä, eikä se käy selkeästi ilmi teksteistä. Hän kuitenkin käyttää hyvin tietoa välittävää, sekä selkeää kirjoitustyyliä, joka asiantuntevaisuudestaan huolimatta on luonteeltaan keskustelevaa ja melko helposti asiaa tuntemattomankin henkilön ymmärrettävissä. Blogissa on julkaistu sekä yksinomaan Jalosen blogia varten kirjoitettuja tekstejä, että alan julkaisuihin kirjoitettuja artikkeleita. Osassa blogissa uudelleenjulkaistuissa artikkeleissa Jalonen ei ole ainoa kirjoittaja, mutta tämä käy selkeästi ilmi blogipostauksen lopussa. Jalonen viittaa usein muiden tutkijoiden kirjoittamiin artikkeleihin ja heidän mielipiteisiinsä, mutta viittaustapa vaihtelee tekstin mukaan. Blogia varten kirjoitetuissa teksteissä hän käyttää yleensä tieteellisistä teksteistä tuttuja tapoja merkitä lähdeviitteet tekstiin ja lähdeluettelon postauksen loppuun. Muita julkaisuja varten kirjoitetuissa artikkeleissa viittaustyyli vaihtelee julkaisun mukaan, mutta on yleensä hieman epämääräisempi ja upotettuna tekstin joukkoon.

Kuva: Gerd Altmann from Pixabay

Tekstissään Tekoäly tulee, mutta ei jyrää meitä (2018), Jalonen käsittelee tekoälyä strategisen kilpailuedun tehostajana. Ensin hän kuitenkin käy melko kattavasti läpi tekoälyn historiaa ja mitä se käsitteenä oikeastaan edes tarkoittaa. Tämä katsaus perusteisiin helpottaa asiaan perehtymätöntäkin hahmoittamaan tekstin muuta sisältöä syvällisemmin. Jalonen kuvaa tekoälyä mm. Pandoran lippaaksi, eli kuvainnolliseksi lippaaksi, jota ei saisi ottaa esiin, koska seuraukset voivat olla ikävät, sekä suosituksi seminaariaiheeksi. Nämä kuvaavat hyvin tekoälyn saavuttamaa kritiikkiä ja suosiota. Toisena hyvänä esimerkkinä tekoälyyn liittyvästä keskustelusta ja sen sisältämästä ristiriitaisuudesta Jalonen käyttää Teslan, yhtiön, joka valmistaa mm. sähköautoja ja tekoälyä hyödyntäviä autoja, perustajaa Elon Muskia, ja hänen toteamuksiaan, joissa hän kuvaa tekoälyn olevan uhka yhteiskunnalle. Jalosen oman näkemyksen tekoälystä voisi katsoa kuitenkin kallistuvan enemmän positiivisen puolelle, sillä tekstissään hän toteaa, että “Tekoälyä ei kannata nähdä science fictionina vaan uudenlaisena kansalaistaitona, jota itse kukin voi oppia.”

Jalonen arvioi strategisen kilpailuedun perustuvan tulevaisuudessakin, tekoälyn vaikutuksista riippumatta, edelleen Michael Portierin näkemällä tavalla joko liiketoiminnan kustannusjohtajuuteen, erilaistamiseen tai keskittymiseen rajattuihin segmentteihin. Kirjoituksessaan hän neuvoo miten tekoälyä voi hyödyntää näillä osa-alueilla paremman kilpailuedun saavuttamiseksi, esimerkiksi ohjelmistorobottien, asiakaspalvelijoiden tekoälyassistenttien, chattirobottien ja peruskoulutettujen algoritmien avulla.

                                                        Kuva: PublicDomainPictures from Pixabay

Tekoälyn hyödyntäminen osana yritysten strategisten kilpailuetujen tehostamista kuulostaa hetken pohdinnan jälkeen melko järkevältä. Kuten Jalonenkin kirjoituksessaan toteaa, koneet usein voittavat meidät esimerkiksi shakissa ja Go:ssa, peleissä, jotka perustuvat puhtaasti strategiaan. Näin ollen tosiaankin vaikuttaisi siltä, että tekoälystä voisi olla paljonkin hyötyä organisaatioiden strategisissa lähtökohdissa. Tietenkään ei organisaatioiden strategioita voi jättää koneiden ja tekoälyn varaan, mutta miksipä niitä ei mahdollisuuksien salliessa hyödynnettäisi. Esimerkiksi edellä mainitut chattirobotit voisi nähdä jo melkein oletusarvoisina monilla verkkosivustoilla ja monet kokevatkin ne varmasti hyödyllisiksi ja mielekkäämmiksi ja nopeammiksi vaihtoehdoiksi kommunikoida yrityksien kanssa, kuin esimerkiksi sähköposti tai puhelu. Nykypäivän markkinoilla kilpailu on monella alalla todella kovaa, ja tekoälyn mahdollistama kilpailuedun tehostaminen on tosiaankin varteenotettava mahdollisuus yritysten kehittämisessä entistä kilpailukykyisimmiksi ja monipuolisemmiksi organisaatioiksi, samalla tarjoten hyötyä myös asiakassektorille. Jalosen teksti pistää ajattelemaan tekoälyä ja sen hyödyntämistä eri kanteilta, mitä ei välttämättä ole tullut vielä mietittyä, ja onkin virkistävää tajuta, miten monella muullakin saralla, kuin vain roboteissa ja Sci-fi elokuvissa sitä on mahdollista nyt ja tulevaisuudessa hyödyntää. Mieleen herää myös esimerkiksi kysymys siitä, voisiko tämän hetken koronaviruksen runtelemilla markkinoilla ja tässä muuttuneessa maailmassa hyödyntää jollain tavalla juurikin tekoälyä tehostamaan liiketoimintaa?

Lähteet: Tekoäly tulee, mutta ei jyrää meitä, Harri Jalonen (03.04.2018)

Mielenkiintoinen blogi salaperäisen maapallomme mysteereistä (Iida K. ja Vilma H., Saaran ryhmä

Blogissaan Vihreäkiven arvoitus geologi Elina Lehtonen pureutuu kiinnostuksen kohteisiinsa omien näkemystensä ja ajatustensa pohjalta. Blogissa keskitytään pääasiassa muun muassa geologiaan, luontoon, retkeilyyn sekä eri tieteen ilmiöihin. Blogin tarkoituksena on levittää tietoisuutta geologiasta ja antaa erilaisia vinkkejä lukijoille.

Bloggaaja Elina Lehtonen on ammatiltaan geologi ja työskentelee Helsingin yliopistolla tutkijana. Hän on valmistunut yliopistosta ja tehnyt väitöskirjan, joka keskittyi juurikin vihreäkivivyöhykkeisiin, mihin blogin nimikin viittaa. Lisäksi hän on julkaissut useita artikkeleita eri verkkojulkaisuissa sekä toiminut puhujana ja asiantuntijana lukuisissa tapahtumissa.

Lehtonen on pitänyt blogia vuodesta 2014 asti, ja se näkyy. Blogi on selkeästi jäsennelty ja lukijan on helppo selata sitä esimerkiksi postausten, teemojen, julkaisuajankohdan tai aiheiden perusteella. Ulkoasu ja visuaalinen ilme ovat melko simppeleitä, mutta sopivat hyvin tiedeblogille. Pääosin blogi ja postaukset koostuvat tekstistä ja valokuvista. Teksti on helposti ymmärrettävää, mutta silti erittäin informatiivista. Myöskin valokuvat ovat postauksille relevantteja ja hyvin havainnollistavia, eikä niitä ole liikaa tai liian vähän.

Lisäksi blogi on jaettu kolmeen välilehteen, joiden takaa löytyy itse blogi, lisätiedot sekä CV. Lisätietoja -välilehdellä Lehtonen kertoo pääosin bloginsa taustoista, avaa enemmän kiinnostuksen kohteitaan sekä hieman myös omaa taustaansa. CV-välilehdeltä taas löytyy julkaisuja, joita hän on kirjoittanut sekä listaus tapahtumista, joissa hän on ollut puhujana.

Blogissa on eräs hämmentävä yksityiskohta: kaksikielisyys. Sivupalkissa informaatio on esitetty sekä suomeksi että englanniksi, mutta suurin osa postauksista on kuitenkin vain suomeksi. Olisi tärkeää, että tieteellinen blogi johdattaisi kielellisesti tiettyä linjaa. Näin se vaikuttaisi luotettavammalta ja sillä olisi tietty yleisö. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että bloggaaja haluaisi tavoitella isompaa kohdeyleisöä. Hän vaikuttaa myös helposti lähestyttävältä, koska kehottaa lukijoita rohkeasti kysymään ja kommentoimaan postauksiaan sekä lähestymään häntä jopa sähköpostitse, jos jokin asia mahdollisesti askarruttaisi lukijaa.

 

Kuva: “Karymsky volcano”, JLS@Photos, Flickr.com. Haettu 13.10.2020.

 

Valitsimme lähempään tarkasteluun postauksen, joka on informatiivinen tietopaketti tulivuorten toiminnasta, mutta silti hyvin kiinnostava ja mahtavasti kirjoitettu. Postauksen otsikko “Tulivuoret puhaltavat savurenkaita ja hautovat munia” houkuttelee selkeästi lukijaa silmäilemään postausta pidemmälle. Voisimme jopa väittää, että useimmat ihmiset eivät tiedä tulivuorista kovinkaan paljoa, sillä ainakin molemmille meistä, on jäänyt maantiedon tunneilta mieleen ainoastaan se, kuinka tulivuoret voivat saada purkautumalla aikaisekseen vain paljon tuhoa. Voisiko tulivuorista olla kuitenkin myös hyötyä?

Elina Lehtonen kertoo, että eräs lintulaji kykenee hautomaan muniaan tulivuoriperäisellä maalla. Hänen mukaansa näin tekee ainakin Indonesiassa asusteleva lintulaji Vasarapääkana, tieteelliseltä nimeltään Macrocephalon Maleo. Linnun munat hautoutuvat vulkaanisessa hiekassa, johon on tehty kuoppa. Tulivuoriperäisen maan lämpö hoitaa hautomisen tehtävän. Kuoriutuessaan lämpimän hiekan kuopasta, poikaset ovat heti lentokykyisiä ja kykenevät näin jatkamaan elämäänsä täysin itsenäisesti.

Kuva: “Maleo, Macrocephalon maleo”, PietervH, Flickr.com. Haettu 23.10.2020.

 

Lehtonen on ottanut postauksen näkökulmaksi sen, miksi tulivuoret kiinnostavat ja kiehtovat meitä ihmisiä. Me halusimme tietää myös lisää siitä, millaisia tulivuoria maailmassa on ja näin suuntasimme etsimään tietoa internetin syövereistä. Meille selvisi, että tulivuoria on paljon erityyppisiä, ja että läheskään aina ei voida ennustaa kuinka jokin tietty tulivuori käyttäytyy purkautuessaan. Tutkimustyötä on vielä paljon jäljellä, vaikka tulivuoria tutkitaankin paljon koko ajan. Tieteen kuvalehden mukaan tulivuoria on olemassa kolmea erilaista lajia: kilpi-, kerros- ja rakotulivuoria. Ne ovat saaneet nimensä ulkonäkönsä mukaan. Niiden muotoon vaikuttaa magman kaasu- ja piipitoisuus. Kuvassa oleva Venäjällä sijaitseva Karymsky tulivuori on nimenomaan kerrostulivuori.

Löysimme myös artikkelin (Yle uutiset), jossa kerrottiin maailman vaarallisimmista tulivuorista. Artikkelin mukaan niitä ovat sellaiset tulivuoret, jotka ovat lähellä asutusta, koska silloin ne voivat purkautuessaan aiheuttaa erittäin paljon tuhoa. Indonesiassa sijaitseva Merapi tulivuori vaikuttaa olevan yksi maailman vaarallisimmista tulivuorista, mutta myös Japanissa sijaitseva Sakurajima kuuluu listaan, ja se on purkautunut viimeksi vuonna 2013 aiheuttaen laajaa tuhoa ympärilleen.

Lopuksi fun fact : Elina Lehtonen kertoo blogissaan, että purkauksien lisäksi tulivuoret kykenevät myös tuottamaan vulkaanista salmiakkia. Tämä oli mielenkiintoinen fakta, sillä meille salmiakin valmistus oli tuttua ainoastaan yläasteen kemian tunneilta, jolloin se osoittautui vaikeammaksi prosessiksi kuin uskoimmekaan. Blogi oli mielestämme mielenkiintoinen ja kaiken kaikkiaan hienosti rakennettu. Olemme varmoja siitä, että jokainen voi löytää sieltä jotain mielenkiintoista ja uutta tietoa itselleen, vaikka geologia ei olisikaan oma vahvuusalue tai pääasiallinen mielenkiinnonkohde.

 

 

Lähteet:

Blogi: https://vihreakivi.wordpress.com/tag/etna/

Artikkeli: https://yle.fi/uutiset/3-8977109

Tieteen kuvalehti: https://tieku.fi/luonto/tulivuoret/erityyppisia-tulivuoria

What do you want to do ?

New mail