teivo.net

Teivo Teivaisen blogi teivo.net

Tämä kirjoitus tarkastelee pintapuolisesti blogia, jonka kirjoittaja on Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen. Blogilla ei ole niinkään mitään yhtä yleistä aihetta politiikan lisäksi. Vaikka blogin kirjoittaja onkin tutkimuksen ammattilainen blogi ei suinkaan ole vain hänen tutkimuksena jatke, vaan se selvästikin toimii kirjoittajansa henkilökohtaisempia tekstejä esittelevänä seinänä. Näitä mielipiteitä ja niitä tukevia argumenttejä toki ympäröi tutkijalle ominainen argumentti- ja asiatekstipainotteisuus. Tämä tekee blogista politiikkaa tutkivan tieteen opiskelijalle kiinnostavan sikäli kun se mahdollistaa pääsyn Teivaisen sellaiseen kevyempään ajattelu- ja kommunikaatiotapaan, jota hänen muut julkaisunsa eivät välttämättä edusta. Tätä tukee mielestäni huomio siitä, kuinka blogi ei toimi Teivaisen julkaisujen esittelypaikkana, vaikka se sisältääkin pintapuolisen katsauksen joihinkin näistä. Blogin tarkoitus on pikemminkin esitellä erilaisia tapahtumia ja mielipiteitä Teivaisen näkökulmien kautta, valoittaa Teivaisen painottamia poliittisia aspekteja ja herättää laajempaa keskustelua.

Aiheita

Tämän tekstin kirjoitushetkellä uusin kirjoitus blogissa koskee Helsingin yliopiston sisäistä henkilöstöpolitiikkaa ja sen otsikko kuuluu: ''Professorikokous ilmaisi selkeän vastalauseen yliopiston johdon esitykselle''. Teivaisen kirjoitus toimii ilmoituksen kaltaisena vastineena Helsingin yliopiston johdon esityksestä uudesta johtosäännöstä. Siinä Teivianen kuvaa konsistorin kokousta ja sitä yksimielisyyttä, jolla professorio vastustaa uutta johtosääntöä.

''Kokouksen huipentuma tuli hiukan ennen loppua, kun osallistujat nostivat käsiä pystyyn osoittaakseen kannatustaan esillä olleille valintatavoille. Mitään varsinaista ääntenlaskua ei suoritettu, mutta tahdonilmaus oli poikkeuksellisen selvä.'' ... ''Yliopiston johdon ehdotuksen kannattajaksi sen sijaan ei kättään nostamalla ilmoittautunut yksikään paikalla olevista professoreista. Ei siis kukaan. Kokouksessa oli siinä vaiheessa noin 70 professoria.'' (lainauksen leikkaus omani)

Teivaisen etnografinen kuvaus konsistorin kokouksesta on toimiva. Suora ja selkeä tyyli kuvaa itse tilanteen, sekä Teivaisen suhtautumisen vakavuutta.

Teivaisen blogissa on myös aktuaalinen vetoomus koskien G4S turvallisuusyrityksen ja Helsingin yliopiston suhdetta. ''Tämä on vetoomus sen puolesta, että Helsingin yliopisto ei jatkaisi yhteistyötään ihmisoikeusloukkauksiin osallisen turvallisuusyrityksen G4S kanssa.''

Tästä tulee selväksi, että blogin tarkoitus ei ole vain esitellä poliittisen tutkijan kiinnostuksen kohteita, vaan myös tehdä politiikkaa ja ottaa osaa laajempiin muissakin mediumeissa käytäviin keskusteluihin.

Kolmas ja viimeinen tarkastelemani aihe koskee Teivaisen merkillepanoja Suomalaisen koulutuksen luonteesta ja kehityskulusta. Tekstin otsikko on ''Educational Schizophrenia in Finland''. Siinä Teivainen esittää hypoteesin Suomalaisten yliopistojen yksityistämishalujen taustasyistä. Teksti on selvästi keskustelunavausmainen, eikä sen tarkoitus ole luoda tarkkaa kokonaiskuvaa tilanteesta, vaan esittää kirjoittajan positio asian suhteen. 

Kansantajuista turvallisuuspolitiikkaa Pohjoismaissa (Janne & Topi-Veli)

"Some"-upseeri James Mashirin Twitter-profiilikuva

Kirjoittajasta

James Mashiri on Suomen Puolustusvoimissa palveleva upseeri, joka on erityisesti profiloitunut sosiaalisen median erityisosaajana. Mashiri valmistui upseeriksi vuonna 2001 ja hän on opinnoissaan keskittynyt sotilastekniikan ja puolustustalouden osa-alueille. Hänen bloginsa käsittelee laaja-alaisesti turvallisuuspolitiikkaa, Puolustusvoimia, Pohjoismaiden turvallisuusalueen kehitystä sekä muita turvallisuuspoliittisen maailman ajankohtaisia tapahtumia.

Blogin kolme pointtia

Mashirin omien sanojensa mukaan: “Idéen med denna blogg är enkel.” ja se on tiivistettävissä kolmeen erilliseen pointtiin. Nämä kohdat voidaan löytää blogin valikosta ja ne on kirjoitettu ruotsiksi. Voidaan siis sanoa, että blogi kehittää paitsi turvallisuuspolitiikan ymmärrystä, myös toisen kotimaisen kielen lukutaitoa.

Mashirin oma motivaatio turvallisuus- ja ulkopoliittisen keskustelun kehittämiseen ammattisotilaan näkökulmasta useista eri syistä. Alla olevat kolme kohtaa avaavat paremmin hänen tarkoitusperiään:

(Huom: teksti on vapaasti käännetty. Alkuperäisen materiaalin löydät täältä.)
 

1. Puolustusvoimat toimii johtajana sotilaiden koulutuksessa, riippumatta sotilaiden sukupuolesta tai statuksesta. Puolustusvoimien kautta kulkee laaja läpileikkaus yhteiskunnan jäsenistä, joten Puolustusvoimien merkitys yhteiskunnalle on suuri, eikä rajoitu pelkästään valtakunnan rajojen fyysiseen puolustamiseen.

2. Suomen turvallisuuspolitiikka ei ole ns. staattisessa tilassa, vaan pikemminkin jatkuvassa muutoksessa, jota tulee seurata ja arvioida jatkuvasti, jotta tulevaisuudenkin toimintakyky säilyy.

3. Turvallisuuspoliittinen keskustelu on yhteinen projekti, jossa kaikki reserviläisestä ammattiupseeriin ovat mukana, ja suurin osa edellä mainituista käy läpi koulutusjärjestelmän, jossa on mahdollisuus oppia kuuntelemaan, ajattelemaan ja tekemään päätöksiä. Tästä johtuen on oleellista, että kaikki kynnelle kykenevät ovat mukana vaikuttamassa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa omalla perustellulla mielipiteellään.

Blogin tyylistä 

Blogin tekee omaleimaiseksi kirjoittajan tyyli hyödyntää toisinaan vaikeaselkoisia ilmaisutapoja. Mashiri ei kaihda haastaa bloginsa lukijakuntaa vieraskielisillä teksteillä ja otsikoilla. Tästä hyviä esimerkkejä ovat: “Реблог: …Кто и как нам врет” tai “On Ukraine, Russia, and untimely ceasefires”. Toisaalta blogia voi luonnehtia kielellisesti rikkaaksi ja retorisesti taitavaksi. Se hyödyntää niin suomea, ruotsia, englantia kuin venäjää julkaisuissaan. Asiantuntevasta otteesta huolimatta kirjoittaminen on kansantajuista ja siten luettavaa. 

Mielenkiintoisen ulottuvuuden Mashirin blogiin tuo se, että siinä vierailee useita vieraskynän nimikkeellä kirjoittavia tahoja. Kirjoitusten teemat vaihtelevat myös laidasta laitaan. Tämä kuvastaa aihealueen laajuutta ja verkostojen merkitystä muuttuvassa maailmassa, sekä antaa osviittaa lukijakunnan laajuudesta - varusmiehistä kansainvälisen oikeuden osaajiin. 

Blogin keskeinen sanoma on, ettei mikään turvallisuuspoliittinen ratkaisu ei ole yksinäinen saari maailman merillä. Kirjoittajan mukaan reserviläisiin pohjautuva puolustusratkaisu sitoo kansalaiset yhteiskuntaan perustavanlaatuisesti. Tämä tekee turvallisuuspolitiikasta koko kansan asian pienen eliitin sijasta. 

Vuoden 2013 alkanut Ukrainan kriisi voidaan katsoa nostaneen turvallisuuspolitiikan takaisin yleiseen keskusteluun. Osittain tämän muutoksen myötä Mashirin blogin lukijamäärä on kasvanut. Muutoksen huippupiste saavutettiin vuoden 2014 heinäkuussa, jolloin kirjoitettiin blogin kolme suosituinta merkintää.

Yleisiä havaintoja

Mashirin blogi edistää tiedonkulkua Pohjoismaisten turpo-blogien välillä

Blogia leimaa voimakkaasti sen ajankohtaisuus. Mashirin kiistattomana etuna on, että hän toimii vuorovaikutteisena yhteiskunnallisena keskustelijana Puolustusvoimien sisältä. Hänen kaltaisiaan toimijoita ei ole Suomessa montaa. Huomionarvoista on myös se, että useat kommentoijat vaikuttavat olevan hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä asioista.

Erityistä kiitosta blogi saa sen laaja-alaisesta asiantuntijuudesta kriisiytyvässä länsimaailmassa. Kirjoittajan ammattimainen ja aikaansa seuraava ote näkyy tekstissä. 

Mashiri hyödyntää erillisiä tilastoja runsaasti leipätekstin tukemiseksi, joita harvoin rivikansalaisella on helposti saatavilla. Kirjoittava edistää myös pohjoismaisten turvallisuuspolitiikan bloggareiden verkostoitumista (asiaan vihkiytyneet tuntevat myön nimellä turpo), niin yksittäisten blogien sekä Twitter-hakusanojen avulla (#turpo, #säkpol) kuin RSS-syötteiden avulla.

Tarkastelussa blogiteksti

Otimme Mashirin blogista tarkasteluun Saara Jantusen kirjoittaman vieraskynän, jonka keskeisenä väitteenä on se, että Venäjän Federaation propagandakoneisto pyrkii määrittämään ulkomaista keskustelua muun muassa “trolliarmeijan” avulla.

Kirjoittaja tukee argumentointiaan laaja-alaisesti useilla eri medialähteillä. Lähdeaineisto ei ole niinkään teoreettista, vaan keskittyy enemmän empiirisen aineiston käyttämiseen. Tämä on ymmärrettävää, koska kirjoittajan teksti pohjautuu vahvasti hänen omaan tutkimukseensa.

Tutkimukseen pohjautuvassa tekstissä on kuitenkin haittapuolensa. Blogiteksti on paikoittain hyvin raskasta luettavaa, lähinnä pitkien kappalepituuksien ja sanaston johdosta. On toki huomioitava, että tekstin raskain osio sijoittuu juurikin tekstirungon keskivaiheille, joka käsittelee tekstin kysymystä “Miten?”.

Tämän jälkeen blogiteksti palaa helppolukuisempaan muotoon, jota sävyttää hieman lyhyemmät kappaleet ja kuvien käyttö tekstin monotonisuuden rikkomiseen, mutta kokonaisuuden osalta on todettava, että tekstin lukeminen on raskas prosessi.

Haluaisimme kiinnittää lukijoiden huomion blogitekstin kommenttipalstaan, jonka sisällön suhdetta itse blogitekstiin voi pohtia. Kommenttien sisällöllinen ja rakenteellinen laatu on jo ensimmäisistä viesteistä lähtien näennäisen laadukasta, joka kertoo joko blogin lukijoiden yleisestä kiinnostuksesta aihepiiriä kohtaan tai suunnitelmallisesta vaikuttamistavasta. Kommentoijien ja kirjoittajan sekä Mashirin itsensä retorista pallottelua on mielenkiintoista seurata. Mashiri sekä artikkelin kirjoittaja pyrkivät vastaamaan asiallisesti kaikkiin heille esitettyihin kysymyksiin viestien sävyistä huolimatta ja täten onnistuvat hallitsemaa sekä hillitsemään kommenttipalstaa.

 --------------------------------------------------------

Lähteet
http://fmashiri.wordpress.com/ 
http://fmashiri.wordpress.com/2014/09/18/trolliarmeija-eli-venajan-informaatio-psykologinen-sodankaynti/

Kuvathttps://pbs.twimg.com/profile_images/494311882233114624/ojxRrxSP.jpeg
http://www.kerava.info/Jarjesto.asp?ID=554&UniquePage=40092,703574419

Elävät kuolleet (Tommi Patinen)

Tiedelehden toimitussihteerin Petri Riikosen ylläpitämä Tieteen tykkääjä -blogi esittelee tieteen uusimpia saavutuksia ja herättälee aiheista keskustelua. Etenkin biologiaan liittyvät tutkimukset ovat blogissa vahvasti edustettuna, mikä johtunee kirjoittajan omasta kiinnostuksesta aiheeseen ja Riikosen taustalla olevasta mikrobiologin koulutuksesta. Blogi on kuitenkin suunnattu kaikille tieteestä kiinnostuneille lukijoille. Kirjoittajan tyyli on asiallinen, ja tieteestä tietämättömänkin on helppo lähestyä ja kommentoida blogia sen aiheiden arkipäiväisyyden ansiosta.

Blogitekstissään ”Mikä on elävä?” (http://www.tiede.fi/alue/tieteen_tykkaaja 14.5.2014) Riikonen kertoo, kuinka vaikeaa on tulkita elämän määritelmää ja luokitella asioita eläviin ja elottomiin. Esimerkkinä Riikonen esittää äskettäin löydettyjen kummallisten jättivirusten luokittelun ja elämänpuuhun sijoittamisen aiheuttaman keskustelun.

Kirjoittaja esittää hyvän argumentin mainitsemalla, että virukset eivät kykene itsekseen muuta kuin kulkeutumaan sattumanvaraisesti. Ne eivät pysty esimerkiksi lisääntymään muualla kuin isäntäsolussa, mutta mielestäni pitäisi selvittää onko tämä merkki elottomuudesta vai kehittyneisyydestä. Voisiko olla, että virus on niin kehittynyt ja erikoistunut elämänmuoto, ettei se tarvitse omaa lisääntymiskoneistoa? Toisaalta, voisivatko virukset olla käkilintujen tapaisia pesäloisia?

Mielestäni olisi loogista ajatella, että jos evoluutio etenee kohti kehittyneempiä ja erikoistuneimpia rakenteita, miksi ei olisi olemassa erikoisuudessaan esimerkiksi luukaloihin kuuluvaan liejuryömijään verrattavaa mikrobia? Liejuryömijällä on evät, joilla se pystyy ryömimään maalla, ja lisäksi se voi hengittää ilmaa kiduksilla. Kala kykenee elämään maalla jopa päiviä, kunhan se pysyy kosteana. Voisiko virus olla samanlainen välimuoto?

Kuvassa amfibinen kala liejuryömijä Periophthalamus gracilis. Kuva Gianluca Polgar.

Maailman synnyn aikoihin ei nykytietämyksen aikoihin ollut kuin elottomia aineita, joista vähitellen kehittyi monimutkaisempia yhdisteitä. Lopulta muodostui aminohappoja ja niistä pidempiä ketjuja eli proteiineja. Mielestäni olisi loogista, että mikäli elämä on lähtöisin elottomasta aineksesta, olisi mahdollista että on olemassa eliöitä, jotka ovat sekä eläviä että elottomia.

Blogipostauksessaan Riikonen nostaa esille pitkään käydyn väittelyn viruksen sijoittamisesta elämänpuuhun. Mielipide on alati muuttunut, ja nykyisen tietämyksen valossa ei pystytä varmasti sanomaan ovatko virukset eläviä. Luonnontieteilijänä tiedän, että tieteellisessä yhteisössä, jossa ”varma tieto” on vain tämän hetken paras selitys asialle, tutkijan on vaikea pysyä samassa kannassa. Tämän takia ymmärrän, että virukset herättelevät kysymyksiä monissa.

Minusta ei kuitenkaan ole hedelmällistä väitellä asiasta, johon ei vielä ole saatu selkeää vastausta ja joka vaatii selvästi enemmän tutkimista. Lisäksi eliöiden luokittelu on ihmisen keinotekoinen menetelmä asioiden jäsentelemiseksi, eikä sillä ole luonnon toiminnan kannalta merkitystä.

Riikonen esittää blogikirjoituksensa lopussa yleisen käsityksen virusten tärkeydestä muiden eliöiden evoluutiossa. Tässä kohtaa hän vertaa virusten vaikutusta hyppiviin geenijaksoihin. Mielestäni virukset ovat omituisuuksiensa takia erittäin monimuotoisia ”eliöitä”, joita tutkimalla evoluutiosta, elämästä ja sen määritelmästä saadaan varmasti lisää sitä paljon puhuttua ”varmaa tietoa”.  

Sensuurin aiheuttamat ongelmat (Sami Uusitalo ja Markus Pokela)

Tutkimassamme blogikirjoituksessa ”Tieto on valtaa” Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa projektisuunnittelijana toimiva Susanna Keskinarkaus pyrkii herättämään keskustelua Kiinassa vellovasta hallituksen kontrolloimasta mediasensuurista. Mainittakoon ensin, että pilvenpiirtäjien ja luksusautojen valtaama Kiina on globaalissa kaupassa kasvanut yhdeksi maailman tärkeimmäksi kauppamahdiksi maailman suurimpana viejänä ja toiseksi suurimpana tuojana. Silti näin kansainvälisessä ja modernissa yhteiskunnassa Internet on kuin jonkinlainen armeijan tukikohta, joka on täysin suljettu ulkopuolisilta.

Keskinarkausen mukaan Kiinassa verkkolehden lukeminen onkin miltein mahdotonta. Hän näkee esimerkiksi Helsingin Sanomien jutut, muttei niihin sisältyviä kommentteja, sillä ne ovat kaikki blokattu. Verkkolehdet eivät toimi niinkuin niiden pitäisi. Kiina kontrolloi mediaa eritoten siten, että voi lukea suorastaan lapsenomaisia uutisia, muttei mitään kriittisiä näkemyksiä ja pohdintoja sisältäviä asioita. Olemme samaa mieltä siitä, että tietoa pitää pystyä kyseenalaistamaan ja lukemaan kriittisesti. Tietohan rakentuu aina aiemmalle tiedolle eli aiemmille teksteille ja niissä esitetyille asioille. Miten esimerkiksi pystyy kehittämään tai luomaan jotain uutta jos ei ole pääsyä tietoon siitä mitä muut ovat jo tehneet ja keksineet?

http://www.teckilla.com/wp-content/uploads/2012/03/internet_censor_1.jpg

Keskinarkauksen mielestä suurin ongelma Kiinan kaltaisessa sensuurissa onkin se, että tarpeellisesta ja tärkeästä tiedosta saattaa jäädä kokonaan paitsi. Hänen keskeinen väitteensä on, että sensurointi on turhaa ja jopa haitallista. Hän argumentoi tätä siten, että sensuuri ensinnäkin estää tiedon löytämisen, mutta se estää myös kommunikaation ja tekee ihmisistä vainoharhaisia. Hän korostaa tiedon merkitystä myös modernin markkinatalouden toiminnassa. Esimerkiksi sijoittajien on saatava luotettavaa tietoa yrityksiltä, jotta tietävät miten toimia ja ennakoida osakemarkkinoilla.

Yhteiskuntapoliitikkoina olemme molemmat kirjoittajat Keskinarkauksen kanssa samaa mieltä tiedon tärkeydestä myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Hän toteaa, että ihmiset tarvitsevat tietoa, joka on kaikille avointa. Sillä on oltava mahdollisuus edetä omalla painollaan, mutta sitä on myös tiedotettava. Ihmisten on kyettävä hahmottamaan maailmaa monista eri näkökulmista. Ilman tätä ihmiset eivät esimerkiksi voi täysivaltaisesti osallistua oman yhteiskuntansa toimintaan tai toimia sen ulkopuolella. Ei välttämättä olisi helppoa vaaleissa valita jollekin tietylle luottamustehtävälle edustajaa, jos ei kyseisen henkilön pätevyydestä ja arvoista ole mitään aiempaa näyttöä. Ei voisi myöskään tehdä alueellisia muutoksia ilmoittamatta niille mitään, joiden elämään muutokset tulisivat vaikuttamaan.

http://s2.cdn.memeburn.com/wp-content/uploads/2012/07/internet-censorship.jpg

 

Yhteiskunta-alan opiskelijoina olemme myös sitä mieltä, että sensuuri tukahduttaa sananvapautta ja tasa-arvoa, jotka ovat keskeisiä osia demokratiassa. Länsimaissa ei ole totuttu tällaiseen menettelytapaan, vaan mediatalot saavat toimia melko vapaasti, kunhan pysyvät tietynlaisissa sallituissa rajoissa. Esimerkiksi ei saa puhua tai kirjoittaa sellaisista asioista, jotka horjuttavat yhteiskuntarauhaa. Keskinarkaus mainitsee kuitenkin, että Kiinassa ollessaan länsimaisetkin tiedotusvälineet joutuvat sensuroimaan juttujaan tai ainakin sävyttämään positiivisemmaksi. Tällä tavoin länsimaat pitävät hyviä välejä yllä Kiinan kanssa.

Mieleemme nousi sellaisia kysymyksiä, kuten mihin Kiina sensuurillaan loppujen lopuksi pyrkii? Mikä on länsimaiden tulevaisuus sensuurin kannalta? Sensuurin suurin ongelma on ehdottomasti ■■■■■■ ■■■■■.

Lähde: http://blogs.helsinki.fi/hy-ruralia/2014/02/12/tieto-on-valtaa/