Mikä estää sukupolvia keskustelemasta keskenään? (Tomi G.)

Mikä estää sukupolvia keskustelemasta keskenään?

Nykypäivän yhteiskunnallista keskustelua seuratessa voi monelle tulla mieleen arvot ja aatteet sekä kansalaisten suhtautuminen niihin.  Erilaisten arvojen ja aatteiden vaikutus ihmisiin Suomessa nykyään ilmenee varsin selkeästi. Yhä suurempi osa ihmisistä kokee yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin arvojen ja aatteiden pohjalta. Pyrin tässä blogissa tarkastelemaan objektiivisesti erilaisten arvojen ja aatteiden vaikutusta nuorten sekä vanhempien ikäluokkien ajatusmaailmaan.

Skeptikon päiväkirja niminen blogi käsittelee eri sukupolvien aikana syntyneiden ihmisten asenteita ja mielipiteitä suhteessa politiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä päätöksentekoon. Blogi on julkaistu Tiede- lehdessä marraskuussa 2013. Tekstin on kirjoittanut suomalainen toimittaja ja tietokirjailija Marko Hamilo. Tekstissä pyritään tuomaan esille erilaisia näkökulmia sekä ajatusmalleja, jotka käsittelevät eri sukupolvien ajatusmaailmaa ja maailmankatsomusta.

Teksti käsittelee eri ikäisten ihmisryhmien suhtautumista yhteiskunnan toimintaan sekä arvomaailman kehittymiseen. Teksti puhuttelee erityisesti nuoria ja keski-ikäisiä.

Ihmisten käyttäytymistä ohjaa erilaisissa yhteisöissä heidän omaksumat arvot, normit ja asenteet. Ihminen oppii elämänsä aikana omaksumaan tietyn yhteisön ja yhteiskunnan sisältämät ennalta määritellyt tavat toimia ja ajatella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yksilön ajatusmaailma muokkautuu palvelemaan sen yhteiskunnan ja yhteisön etuja, jossa yksilö kulloinkin elää. Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski erottelee Helsingin Sanomissa kirjoittamassaan kolumnissa arvoliberalismin sekä arvokonservatismin toisistaan niin poliittisella kuin moraalisella tasolla. Kommunikaation puutteellisuus sukupolvien välillä johtunee siis poliittisten ideologioiden sekä moraaliajattelun erilaisuudesta.

Jokainen sukupolvi on syntynyt eri aikaan ja erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jonka vaikutuksesta heille muodostuu ajalle ominaiset arvot, normit ja asenteet. Ajattelutapa muokkaantuu tämän seurauksena myös siten, että ihmisten on vaikea yrittää ajatella ja toimia jollain muulla tavoin kuin he ovat elämänsä mittaan tottuneet. Voidaan siis todeta, että jokainen sukupolvi on siis oman “aikansa lapsi”.

Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt mainitsee moraalipsykologiaa käsittelevässä teoksessaan The Righteous Mind, kuusi erilaista perustaa, joihin arvokonservatiivin moraali perustuu. Haidtin mukaan arvoliberaali ymmärtää kuuden moraalin perustasta vain kolmea. Haidt toteaa, että arvokonservatiivin moraalikäsitykseen kuuluu ensisijaisesti lojaalisuus ja auktoriteetin kunnioittaminen, jotka ovat Haidtin mukaan arvoliberaalille vieraita asioita.

Ihminen pyrkii toimimaan luottamuksen ohjaamana, jolla tarkoitetaan sitä, että yhteisön antama hyväksyntä ja luottamus suhteessa yksilöön toimii sitouttavana energiana. Poliittisten ideologioiden ja moraalikäsitysten erilaisuus voi pahimmillaan johtaa mahdollisten totalitaaristen yhteiskuntamallien syntymiseen. Sukupolvien näkökantojen erilaisuus ei johdu ainoastaan “ajan hengestä” vaan myös poliittisten vaikuttimien vaikutuksesta ihmisten ajatusmaailmoihin ja moraalikäsityksiin.

Tekstissä esitettiin paljon väittämiä ja mielipiteitä suhteessa yhteiskunnalliseen tilaan ja arvojen sekä aatesuuntien kansalaisiin kohdistuvasta vaikutuksesta. Teksti oli rakennettu erilaisten näkökulmien varaan ja ne keskustelivat toistensa kanssa selkeästi. Toisistaan risteävät näkökulmat toimivat ajatuksia ja keskustelua herättävänä voimana.

Mitkä ovat ne toimenpiteet ja mahdolliset ratkaisumallit, joilla estetään kansakuntien kahtiajakautuminen? Entä kuka kantaa vastuun kokonaisuudessaan? Yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi tehtävien asioiden takana ei ole ainoastaan poliittiset päättäjät, vaan kaikki ketkä uskovat tarpeeksi johonkin ideologiaan, aatteeseen tai arvoihin. Onko uskomme täysin oikeutettua vai kenties dogmaattista?

Lähteet:

Hamilo, M 4.11.2013. Miksi 60-lukulainen ei ymmärrä nykynuoria? Tiede. Sanoma media Finland Oy

Saatavilla: https://www.tiede.fi/blogit/skeptikon_paivakirja/miksi_60_lukulainen_ei_ymmarra_nykynuoria Viitattu 29.8.2018

Haidt, J 20.3.2011. Suomen Kuvalehti. Otavamedia Oy

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/konservatiivilla-on-erilainen-moraali-kuin-liberaalilla/ Viitattu 29.8.2018

Saarikoski, S 13.10.2013. Helsingin Sanomat. Sanoma media Finland Oy

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002680619.html Viitattu 29.8.2018

Älä ole mulkku! 3 vinkkiä parempaan vuorovaikutukseen esimiehesi kanssa (Teemu ja Jussi)

 

“[Hankala] työntekijä voi pilata työyhteisön.”

Näin arvioi psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen Aamulehden haastattelussa 23.1.2018. Suomessa työelämään liittyvässä keskustelussa hankala työntekijä on usein tabu. Ongelmat esimiehen ja alaisen suhteen asetetaan usein esimiehen syyksi. Keltikangas-Järvisen mukaan tämä johtuu siitä, että länsimaisessa yhteiskunnassa nähdään kaiken olevan johtajan käsissä.

Aina vika ei ole kuitenkaan esimiehessä. Esimerkiksi jo pian 50 vuotta tutkitun LMX-teorian mukaan johtamista voidaan tarkastella kahden osapuolen (esimies ja alainen) välisenä vuorovaikutussuhteena. Tässä suhdepohjaisessa ajattelumallissa korostetaan molemminpuolista luottamusta, kunnioitusta sekä sitoumusta.

Onnistuneen suhteen perusta on siis yhtä paljon alaisen, kuin esimiehenkin vastuulla. Työntekijän käyttäytymisen ja sisäisen motivaation tulee lähteä hänestä itsestään. Kyse on siis alaistaidoista – ja niitä voi oppia.

Näillä vinkeillä helpotat esimiehesi toimintaa

Kuvittele itsesi esimiehen asemaan. Miten toivoisit alaisesi toimivan? Moni varmasti toivoo alaisensa tekevän parhaansa, tulevan toimeen muiden kanssa, ja lisäävän jopa muiden halua yrittää parhaansa. Ei tarvitse pyrkiä hakemaan kuuta taivaalta, mutta ajattelemalla itsensä toisen asemaan, voi omaa toimintaa pyrkiä kehittämään parempaan suunta. Tämä toimii myös toiseen suunta eli myös esimiehenä on hyvä välillä miettiä, miten toivoisi itseä johdettavan. Pyri siis hoitamaan oma tonttisi mahdollisimman hyvin ja kohtelemaan muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan!

Pyydä palautetta ja kehitä omaa toimintaasi. Monesti palaute keskittyy ainoastaan palautteeseen tai itsearviointiin työsuorituksesta. Palaute pitääkin pyrkiä pitämään asiatasolla, mutta mahdolliset suhdetason kahnaukset voivat vaikuttaa myös työssä suoriutumiseen. Joskus voikin kokeilla kysyä, miten voisin olla parempi työntekijä tai miten meidän välinen vuorovaikutussuhde voisi toimia paremmin? Ideaalia on pyrkiä palautteenantamisessa kahdensuuntaiseen vuorovaikutukseen, jossa molemmilla osapuolilla on aito mahdollisuus antaa palautetta toisen toiminnasta.

Ruoki positiivisuutta. Negatiivisuus tarttuu usein huomattavasti nopeammin kuin positiivisuus. Kuule ja pyri ymmärtämään työkavereidesi ja esimiehesi ajatuksia. Ihmiset tekevät tai sanovat asioita monesti ajattelemattomuuttaan. Muista siis säännöllisesti kysyä itseltäsi, miten voisin tehdä työpaikastani mukavamman paikan itseni lisäksi myös muille? Teko voi olla pienikin ja voit aina aloittaa jo tänään. Muista myös, että aina ei tarvitse olla samaa mieltä, vaan eri näkökulmat ovat rikkaus. Säilytä myönteinen ote kaikessa toiminnassasi!

 

Molemmat osapuolet voivat katsoa peiliin

Usein meitä suomalaisia vaivaa syyllisen etsinnän tarve. Monesti karikot esimiesten ja alaisten välillä ajavat keskusteluun, jossa syytetään joko esimiestä tai alaista. Etsitään henkilöä, joka voidaan heittää rekan alle. Usein molempien osapuolien toiminnassa voi olla hiottavaa, jonka takia kannustamme avoimeen vuorovaikutukseen, jossa asioista puhutaan avoimesti ja ymmärtäen.

Ennen esimiehen syyllistämistä, oletko itse pohtinut miten olisit voinut vaikuttaa, että työ sujuisi paremmin? Muista siis esimiestäsi (tai alaistasi) jo tänään, tee työpäivästäsi hyppysellisen parempi, äläkä ole mulkku!

Lähteet

http://www.ts.fi/mielipiteet/aliot/1074109316/Alaistaidot+ovat+olennainen+osa+tyohyvinvointia

https://www.aamulehti.fi/uutiset/vaikeista-alaisista-ei-puhuta-psykologian-professorin-mukaan-yksi-hankala-tyontekija-voi-pilata-tyopaikan-ilmapiirin-ja-johtajan-elaman-200632393/

https://digitalcommons.unl.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1059&context=managementfacpub

Kuinka kovakuorinen sinä olet? Lauha P. & Pinja V.

”Kaikki tietävät, ettei Suomessa esiinny luonnossa kookospalmuja. Silti meillä kuulemma kasvaa kookospähkinöitä, vieläpä äärimmäisen kovakuorista lajiketta”

Kulttuuria on monenlaista. Ylipäätään kulttuuria voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Kulttuurin kovikset ja pehmikset -blogitekstissä on tuotu esille hyvin erikoinen, mutta sitäkin osuvampi viittaus, joka esittää meidät suomalaiset kulttuurinormien kookospähkinöinä, ja vieläpä varsin kovakuorisina sellaisina. Alkujaan Guardian-lehden kolumnistin kynästä lainattu vertauskuva esittää suomalaiset noina kovakuorisina hedelminä, joiden vastakohdiksi voitaisiin mieltää esimerkiksi pehmeäposkiset persikat - joina kulttuurinormien maailmassa voitaisiin näin ollen pitää “avoimia amerikkalaisia”. Blogiteksti herättää erinomaisesti lukijan mielenkiinnon sekä huomion jo heti alkuun erikoisella vertauksellaan näihin kahteen hedelmään.

Humoristisesti kirjoitettu teksti houkuttelee lukijaa, mutta käsittelee myös ajankohtaista ja tärkeää aihetta. Globalisoituvassa nykymaailmassa kohtaamme kulttuurieroja päivittäin, olimme niistä sitten mitä mieltä tahansa. Ja mitä enemmän maailmamme globalisoituu, sitä monikulttuurisemmaksi käy omakin elinympäristömme, asuimme sitten missäpäin maailmaa tahansa. Onkin huomattava, että kielitaitoja ja kulttuurinormien tuntemusta pidetään yhä yleisimmin välttämättömyyksinä enemmän kuin vain hyödyllisinä taitoina. Eivätkä kulttuurien väliset erot sitä paitsi rajoitu vain eri maista kotoisin olevien ihmisten välille, vaan niitä löytyy omasta lähipiiristämmekin. Jokaisella yhteisöllä johon kuulumme on omat tapansa ja norminsa, joita meidän täytyy tilanteen mukaan joko mukauttaa tai joihin toisten täytyy sulautua. Asia on siis kuten blogitekstin kirjoittaja sitä kuvaa: “Taitojaan pääsee itse kukin siis harjaannuttamaan oman kookospähkinä- tai persikkakulttuurinsa sisälläkin.”

Tekstissä tuodaan hyvin esille myös se, ettei ennakkoluulojen pidä antaa liikaa ohjailla ajatteluamme arkipäivän tilanteissa ja vuorovaikutuksessa. “Tarina kuitenkin jatkuu: kookospähkinän sisus on virkistävää makeaa mehua, kun taas persikoiden sisältä löytyy vain iso, kova siemen. Viimeistään tähän olisi stereotyyppinen ajattelu ehkä hyvä pysäyttää.” Pystyäksemme sulavaan sekä kunkin kulttuurin normien mukaiseen kohteliaaseen tapaan kommunikoida, meidän tuleekin jossain määrin ymmärtää ja ennakoida toista ihmistä vuorovaikutustilanteissa. Stereotypiat ja varsinkin negatiivissävytteiset ennakkoasenteet eivät tule edistämään hedelmällistä kanssakäymistä.

Kirjoittaja käyttää blogitekstissään kerronnan keinoina huumoria ja vertauskuvia sekä pyrkii tuomaan aiheeseen syvyyttä myös tieteellisempien käsitteiden ja mallien avulla. Muutama mallikas viittaus tekstistä löytyykin, mutta enimmäkseen kirjoittaja käyttää lähteitä irrallisten asioiden määrittelemiseen sen sijaan että varsinaisesti tukisi niillä omaa väitettään. Koska lähdeviitteitä ei ole mainittu suorien linkkien lisäksi mitenkään, on muutama nettilähde kadonnutkin jo internetin usvaan, ja täten lukijan mahdotonta enää jäljittää. Myös seikka, että kirjoittaja on tuntematon tuo omanlaisensa vaikutelman tekstin luotettavuudesta ja pätevyydestä. Jäämme kaipaamaan vakuuttavampaa tutkimusta tai kirjallisuutta aiheesta, kuten yleisempää taustoitusta individualististen ja kollektiivisten maiden kulttuurisista eroavaisuuksita. Teksti kuitenkin onnistuneesti herättää lukijan  mielenkiinnon ja tuo aiheen näin käsinkosketeltavaksi.

Kokonaiskuva blogitekstistä on positiivinen. Vaikkei se tieteellisyydellään vakuutakaan, on se silti onnistunut välittämään sanomansa erinomaisesti. Aihe on popularisoitu lukijaa lähemmäksi, mikä puolestaan helpottaa aiheen käsittelemistä. Alun vertauskuva kookospähkinöihin ja persikoihin säilyy läpi tekstin havainnollistamassa ilmiötä, mikä luo tekstistä yhtenäisen kokonaisuuden. Vertaukseen ollaan otettu lisäksi muita maita mukaan vertailun tueksi. “Ranskalaiset itse, samoin kuin saksalaiset ja venäläisetkin, edustavat kookoksia. Persikoiden näkökulmasta kookospähkinät puolestaan ovat kylmäkiskoisia ja epäkohteliaita. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Britit ovat kookospähkinöitä Kaliforniassa mutta persikoita Ranskassa.”  Tämä havainnollistaa myös sitä, miten eri kulttuurien ennakkoajatukset ja oletukset muokkaavat näkökulmaamme vierasta kulttuuria kohtaan ja kuinka suhteutamme ja vertaamme meille vierasta kulttuuria omaamme.

“Oma kulttuuri on jokaiselle se oikea.”

Pandaa voidaan pitää monikulttuurisuuden ilmentymänä värityksensä ansiosta

Lähteet:

https://variblog.wordpress.com/tag/kulttuurien-valinen-vuorovaikutus/

Yritysmäisiä ajatuksia teknologioista (Iiro R. ja Lotta.J)

© pixabay.com

Oletko ajan hermoilla teknologia-alojen polttavista puheenaiheista? Fujitsu Finland Oy:n blogissa useat kirjoittajat keskustelevat nykypäivän kuumista aiheista  – digitalisaatiosta, teknologioista, tietoturvasta, työelämästä sekä vastuullisuuskysymyksistä. Fujitsun blogissa blogitekstejä kirjoittavat niin toimitusjohtajat, myyntijohtajat kuin eri alojen asiantuntijat ja välillä myös vierailevat hahmot pääsevät avaamaan sanaisen arkkunsa. Blogissa esitettyjen aiheiden kirjavuuden ja selkokielisyyden takia kuka tahansa aiheista kiinnostunut voi päästä sisälle blogin aiheisiin. Erityisesti jos teknologiat, myynti ja muuttuva työmaailma kiinnostavat, kannustamme vilkaisemaan Fujitsun monialaista blogimaailmaa.

Erityisen kiinnostavaa blogissa on ajankohtaisten aiheiden käsittely erilaisissa työ- ja arkielämän asioissa. Lisäksi eri teknologioiden sovelluskohteita esittelevät kirjoitukset ovat kiinnostavia. Yleisesti varsinkin tekoäly ja digitalisaatio dominoivat teknologiaan liittyvien kirjoitusten sisällöissä. Blogitekstien kieli on asiallista ja aiheesta vähemmän tietäville helposti ymmärrettävää.

Lähteinä kirjoituksissa toimivat yleensä muiden alan asiantuntijoiden kirjoittamat blogitekstit ja artikkelit. Lähteitä käytetään linkittämällä blogitekstit ja artikkelit suoraan tekstin kohtiin, joissa niihin viitataan. Kovin tieteellisiä kirjoitukset ne eivät siis ole, vaan niiden sisältö pohjautuu eri asiantuntijoiden ajatuksiin ja mielipiteisiin. Mielestämme kirjoitusten sisältö herättää kuitenkin luottamusta, sillä Fujitsun asiantuntijoilla on luultavasti ajankohtainen ja kattava tietämys aiheiden ympäriltä eivätkä kirjoitusten argumentit välttämättä vaadi vankkaa tieteellistä pohjaa alleen. Kovinkaan vahvoja väittämiä teksteissä ei edes esitetä, vaan niiden tavoitteena on lähinnä ajankohtaisten asioiden esille tuominen.

Fujitsun blogissa tarkempi tarkastelu kohdistuu Fujitsun Enterprise Applications -yksikön asiakaskokemuksen johtamisen pääarkkitehti Jukka Tuomisen kirjoittamaan tekstiin, AI-se älykkäämpi verkkokauppias. Tuomisen tekstissä keskeisin väite on, että tekoäly tulee olemaan verkkokaupassa hyödyllinen avustaja, eikä sitä tarvitse pelätä. Kirjoittaja esittelee muutamia konkreettisia sovellutuksia tekoälyn hyödyntämiseksi verkkokaupankäynnissä ja pohjaa väitteensä lukemiinsa artikkeleihin. Mielestämme Tuominen kirjoittaa kiinnostavaan sävyyn esittelemistään tekoälyn sovelluskohteista ja tarjoaa loistavia esimerkkejä lukijalle.

© pixabay.com

Kirjoittaja esittää lukijalle mahdollisuuksia tekoälyn hyödyntämisestä verkkokaupassa. Mahdollisuuksien esittelyn jälkeen Tuominen voisi kuitenkin enemmän innostaa lukijaa ajattelemaan, miten tekoäly voisi tuoda uutta sisältöä lukijan verkkokauppakokemuksiin. Kirjoituksessa voisi herätellä lukijan mielikuvitusta ja pyytää lukijoita osallistumaan keskusteluun hänen kanssaan. Tämä voisi olla hyödyllistä, sillä yrityksille yksi hyvä uusien ideoiden lähde on oma asiakaskunta, joiden tarpeiden toteutus voi nostattaa liiketoiminnan siipiä palvelemalla asiakkaiden muuttuvia ja kasvavia tarpeita.

Tieteellisenä tekstinä kirjoitus on huonohko, sillä argumentointi ei perustu laadukkaisiin tieteellisiin julkaisuihin aiheesta. Laadukkuuta kuitenkin paikkaa se, että teksti herättää kiinnostusta tekoälyn soveltamiseen verkkokaupassa. Hyvän verkkotekstin piirteitä kirjoituksessa on lukijan kiinnostuksen herättäminen heti tekstin alussa. Tekstin napakka pituus ja selkeys eivät ainakaan huononna tekstiä. Lisäksi kirjoittaja ikään kuin tuo itsensä lähemmäs lukijaa esittelemällä omia pelonsekaisia kokemuksiaan tekoälystä, joihin lukija voi helposti samaistua.

Kaiken kaikkiaan Fujitsu Finland Oy:n Blogi tarjoaa monipuolisia sekä ajankohtaisa kirjoituksia teknologia-alasta kiinnostuneille lukijoille. Kirjoituksissa ei argumentoida tieteelliseen tutkimukseen nojaten, mutta blogin tavoitteena onkin enemmän erilaisten teknologia-aiheiden esittely kuin tieteellisen tiedon esittäminen. Tarkastelemamme yksittäinen blogikirjoitus oli mielestämme onnistunut esittely suositun teknologian mahdollisista hyödyntämismahdollisuuksista.


Lähteet:
https://www.blogi.fujitsu.fi/2017/03/ai-se-alykkaampi-verkkokauppias/

Palvelurobotiikka osaksi tulevaisuutta? (Elisa ja Roosa)

Tänään peryhdymme hieman tarkemmin Tiedetuubiin. Se on verkkojulkaisualusta, joka keskittyy tieteeseen ja tekniikkaan. Kirjailijat ja tiedetoimittajat Jari Mäkinen ja Markus Hotakainen perustivat Tiedetuubin vuonna 2012. Alunperin sivustolle julkaistiin Mäkisen ja Hotakaisen muista töistä ylijäänyttä materiaalia, mutta nykyään sivustolle suunnataan erikseen omat julkaisunsa. Sivuston kasvettua, mukaan toimituskuntaan on liittynyt tutkija-tiedetoimittaja Jarmo Korteniemi sekä muita avustajia. Tiedetuubi on eräänlainen harrastus tekijöilleen, tärkeänä pidetään mahdollisuutta kertoa lukijoille tieteestä.

Tiedetuubi onkin suunnattu kaikille tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneille. Sen aihealueisiin kuuluvat niin avaruus, tekniikka, tiede, luonto ja ympäristö, kuin taide, kirjat ja elokuvat sekä ihmiset. Sivusto pyrkii julkaisemaan sisältönsä tuoreena ja julkaisee materiaalia yleensä päivittäin.

Tiedetuubin julkaisuissa kieli on asialliasta ja tyyli asiantuntevaa, mutta samalla asiat pyritään esittämään kevyesti, välillä hiukan huumoristisestikin. Julkaisuja on helppo lukea, vaikka asiasta ei juuri tietäisikään mitään. Blogissa käytetään hyvin myös lähteitä hyväkseen ja käytetyt lähteet ovat myös hyvin saatavilla lukijalle. Sivustolla julkaistaan myös suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten tiedotteita.

Valitsimme lähemmän tarkastelun kohteeksi julkaisun Yksi näkökulma lisää sote-soppaan: robotit tulevat (09.12.2017). Julkaisu on suhteellisen lyhyt ja informatiivinen tietopaketti, jonka aiheena on hyvinvointipalveluiden palvelurobotiikka. Julkaisun lopussa ilmoitetaan, että juttu on LUT:n tiedote lähes tulkoon sellaisena kuin se on.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehtiin vuoden 2017 keväällä kyselytutkimus koskien eri toimijoiden (kunnat, yritykset, hoiva-alan organisaatiot) näkemyksiä hyvinvointipalveluiden robotiikasta. Tulokset osoittavat, että tieto ja aiempi kokemus robotiikan parissa työskentelystä lisää myönteistä suhtautumista sitä kohtaan.

Robotiikan arvellaan synnyttävän uusia ammatteja, esimerkiksi huoltoon ja perehdytykseen liittyen. Nämä tuovat mukanaan tarpeen uudelle osaamiselle liittyen mm. teknologiaratkaisuihin, robottien käyttöön, robottien mukanaan tuomaan työelämän muutoksiin ja robottiteknologian sosiaalisesta ulottuvuudesta. Kokonaisuuksien hallinta koetaan tärkeänä.

Aiemmin mainitun kyselyn vastaajista peräti 75% prosenttia suhtautui myönteisesti robottien käyttöön ja suurin osa totesi suhtautumisensa robotteihin muuttuneen viime vuosina entistä myönteisemmäksi. Tulokset vaikuttavat siis lupaavilta. Tärkeää olisi kuitenkin saada myös näiden loppujen asenteet muuttumaan. Kysymys kuuluu, miten tämä saadaan toteutumaan?

Mm. hoiva- ja hoitokulttuuri, muutosvastarinta ja pelko robotteja kohtaan ovat hidasteita robotiikan käyttöönotossa. Miten näihin asioihin voitaisiin puuttua niin, että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä? Ihmisille tulisi tarjota tietoa ja kokemuksia robottien käytöstä ja samalla he saisivat vastauksia kysymyksiinsä ja asenne palvelurobotiikkaa kohtaan voisi muuttua myönteisemmäksi.

Vastaavasti kokeilukulttuuri, teknologiatarjonta, robottiteknologian kotimainen kehittäminen ja teknologiakiinnostus ovat asioita, jotka edistävät robotiikan käyttöönottoa. Palvelurobotiikan avulla saadaan edistettyä ihmisten turvallisuutta ja hyvinvointia sekä helpotettua heidän arkeaan. Siitä on siis oikeasti hyötyä. Lisäksi Suomessa on jo työvoimapulaa hoito- ja hoivapalveluissa ja Suomen väestön ikääntyessä hyvinvointipalveluiden tarve kasvaa edelleen. Olisi siis tärkeää antaa palvelurobotiikalle mahdollisuus ja olla avoimin mielin, ennen kuin tuomitsee sen kokonaan.

pixabay.com

Viimeisimpänä mainittakoon, että suurimpina haasteina esiin nostettiin inhimillisen kosketuksen ja vuorovaikutuksen väheneminen. Ihmisten välille syntyy vuorovaikutussuhde, mutta voiko ihmisen ja robotin välille kehittyä samanlaista suhdetta. Todennäköisesti ei, mutta robotit tuskin tulevatkaan korvaamaan työntekijöitä aivan täysin, ainakaan lähitulevaisuudessa. Palvelurobotiikka voi parhaimmillaan vapauttaa työntekijöiden aikaa ihmisten väliseen aitoon kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Ehkä parhain tulos saavutetaan ihmisten ja robottien yhteistyöllä.

Lähteet: 

http://www.tiedetuubi.fi/?q=node/7

http://www.tiedetuubi.fi/laaketiede-ja-terveys/yksi-nakokulma-lisaa-sote-soppaan-robotit-tulevat