Antroblogi on 2015 perustettu “itsenäinen tieteen verkkojulkaisu, joka kommentoi elämää ja yhteiskuntaa kotona ja maailmalla antropologisesta näkökulmasta käsin.” Blogilla on useita toimittajia, ja miltei kaikki ovat valtiotieteiden opiskelijoita tai jo valmistuneita. Oman kuvauksensa mukaan blogin kirjoittajat ovat antropologeja, jotka haluavat tarjota työkaluja antropologian soveltamiselle yhteiskunnan eri osa-alueilla. Multimediallinen blogi julkaisee tekstien lisäksi videoita ja omaa podcastia.
Lähempää tarkastelua varten valitsimme Annukka Saariston kirjoittaman blogitekstin, Suomiräpin tarinoita espoolaislähiöistä. Saaristo työskentelee Helsingin yliopistossa, jossa hän tekee väitöskirjaa, joka käsittelee espoolaisen suomiräpin kotiseutumääritelmiä. Saaristo toteaa kuitenkin, että tutkimus on vasta alussa, ja pyytää espoolaisia räppäreitä ottamaan häneen yhteyttä, “etsimään kanssani espoolaista kotiseutua”. Blogissa on myös kommentointimahdollisuus, mutta kommentteja on kirjoittamishetkellä vain kolme.
Blogikirjoitus käsittelee Espoolaisen lähiöräpin ja kotiseutuidentiteetin suhdetta. Kirjoituksessa lähiöräppi kohdentuu pääasiassa Olarilaiseen räppiin, joskin vertailun vuoksi esiin tuodaan myös itähelsinkiläinen räp. Saaristo nojaa tekstissään pääasiassa omaan väitöskirjatyöhönsä ja sitä varten tekemäänsä taustatyöhön ja räppäreiden haastatteluihin. Räppiä kuvataan aluksi globaalina ilmiönä ja selostetaan sitten, kuinka räpin juuret ja ominaisuudet ovat siirtyneet Espooseen ja vielä tarkemmin Olariin. Myös espoolaisen räpin erityisominaisuuksia pohditaan.
 |
| Olarilaisen räpyhtye 8PÄKin levynkansi, jossa paikalliselta R-kioskilta varastetaan olutta. Kyseiseltä kioskilta vietiin niin paljon olutta, että lopulta alkoholituotteet jouduttiin lukitsemaan takahuoneeseen. Suurimmassa kioskilla myydyssä olutpakkauksessa oli 8 tölkkiä ja siitä yhtye myös otti nimensä. Levynkannessa ja yhtyeessä ilmenee olariräpille tyypillinen vain paikallisten ymmärtämä paikkoihin ja tapahtumiin viittaaminen. |
Kirjoitusta houkuttelee lukemaan räpin suuri suosio. Toisaalta espoolainen lähiöräp on aiheena melko marginaalinen ja siksi kiinnostava. Kirjoituksessakin kuvattu kotiseutuidentiteetti kutsuu erityisesti espoolaisia lukijoita tutustumaan tekstiin, vaikkei räpistä musiikkina juuri välittäisikään. Kotiseutuidentiteetin ja räpin yhdistäminen onkin mielenkiintoinen näkökulma tutkimukselle, ja Saaristo onnistuu kuvailemaan aihettaan kiehtovasti.
Kirjoitus edustaa Kortesuon (2009) mainitsemaa ammatillisen blogin tyyliä. Se käsittelee kansantajuisesti aiheeseen liittyvää tutkimustietoa sekä olarilaisen räpin aiheita analysoidessaan että kotiseutua ja kotiseudun kokemusta käsitellessään. Saaristo viittaa useisiin tutkijoihin aihetta käsitellessään, ja tuo esiin myös lähiöräpin musiikillisia meriittejä kyseenalaistavan tutkija Jan Liesahon mielipiteen. Siinä missä itähelsinkiläiseen räp nähdään yhteiskunnalisena kommentointina ja vakavasti otettavana, Saariston mukaan Liesaho kutsuu olarilaisräppiä hedonistisen asenteensa vuoksi “ostariräpiksi”.
Blogin teksti on kirjoitettu johdonmukaisesti. Tekstin alku herättää lukijan huomion maalaamalla kuvaa espoolaisesta lähiöbaarista. Sen jälkeen Saarikko tarjoaa lukijalle riittävästi taustatietoa rap-musiikista ja hiphop kulttuurista, jonka jälkeen hän ryhtyy käsittelemään espoolaista räppiä. Blogin luettavuutta lisää selkeät väliotsikot ja aiheeseen liittyvät kuvat. Saarikko myös hyödyntää toteuttamiaan haastatteluja ja niistä on otettu suoria lainauksia tekstiin. Tekstissä esiintyvät rap-lyriikat ovat myös hieno lisä tekstiin ja niiden avulla lukija saa kuvaa espoolaisesta mielenmaisemasta. Välillä blogin kappaleet ajautuvat kuitenkin melko pitkiksi ja se voi vaikeuttaa lukemista.
Blogiteksti herätti ajatuksia varsinkin kotiseutuidentiteetin käsitteestä. Jokaisen ihmisen kokemukset omasta kotiseudusta ovat erilaisia. Ihmiset myös suhtautuvat eri tavoin omiin kotimaisemiinsa; toiset voivat muistella sitä lämmöllä, kun taas toisille se nostaa esiin ikäviä muistoja. Saariston teksti nosti esille kysymyksiä siitä, millaisena me itse koemme oman kotiseutumme. Hänen mukaansa nykytutkimuksessa kotiseutu yksilöllinen ja subjektiivisten kokemusten merkitykselliseksi tekemä paikka, espoolaisille itse kaupunkia tärkeämmiksi kotiseutukokemusten tuottajiksi nousevat usein lähiöt ja asuinalueet.
Suomalainen rap-musiikki on nykypäivänä hyvin suosittu musiikkigenre. Yksi syy rapin suosioon voikin piillä juuri sen paikallisuudessa. Rap-muusikot voivat olla hyvin tunnettuja paikallisissa yhteisöissä, kuten esimerkiksi Saarikon haastattelema artisti Ässä, joka kuvaa itseään paikalliseksi legendaksi. Paikallisuutta korostava musiikki myös luo tarttumapintaa ja on samaistuttavaa kuulijoille. Tässä selittyy myös hiphopkulttuurin suosio maailmalla; se pystyy muovautumaan ja ihmisten on helppo ottaa se omaksi. Sen vuoksi New Yorkista lähtenyt kulttuuri on löytänyt tiensä myös espoolaiseen lähiöön.
