Hiljaisuutta pidetään Japanissa positiivisena, koska se viittaa siihen, että kuuntelija kiinnittää huomiota siihen, mitä on sanottu. Toisin sanoen hiljaisuus on merkki kunnioituksesta. Suomalaiset antavat muille tilaa, eivät pidä aktiivisesta keskustelusta ja tulkitsevat aktiivisen hiljaisuuden tärkeäksi osaksi normaalia kommunikointitapaa. Suomi on individualistinen kulttuuri, jolla on pieni voima etäisyys ja Japani on usein katsottu kollektivismin ja suuren valtaetäisyyden ansioksi. Valitsimme tämän aiheen, koska se vaikutti meistä mielenkiintoiselta. Lisäksi postauksen kuvan teksti “Turpa kiinni - mutta miksi?” kiinnitti huomiomme. Kuten kirjoittaja Ninnu Koskenalho huomauttaa, on suomalaisen ja japanilaisen kulttuurin välillä joitakin yhtäläisyyksiä – kuten se, että molempia pidetään hiljaisina. Syyt kovaäänisyyden ja metelin välttämiseen ovat kuitenkin hieman erilaiset. Miten hiljaisuuden käsitys eroaa maiden välillä?
Antroblogi on lokakuussa 2015 toimintansa aloittanut suomenkielinen verkkomedia, joka kommentoi yhteiskunnallisia ilmiöitä antropologian kautta. Suurelle yleisölle suunnattu verkkotieteellinen julkaisu nimeää tavoitteekseen tarjota antropologisen tutkimuksen ja asiantuntemuksen hedelmiä koko kansan iloksi. Lisäksi blogi haluaa lisätä alan näkyvyyttä. Sivusto esittelee antropologiaa ja jakaa tietoa sen hyödyistä työelämän eri osa-alueilla. “Hiljaisuus Suomessa ja Japanissa”- blogikirjoitus julkaistiin 7.10.2018 ja sen on kirjoittanut Ninnu Koskenalho.
Blogipostaus tiivistetysti
Valitsemamme blogipostaus kertoo hiljaisuuden kulttuurillisista eroista Suomessa ja Japanissa. Postauksessa kuvaillaan suomalaista identiteettiä, joka liittyy voimakkaasti hiljaisuuteen: suomalaisille on tyypillistä pitää puheessa taukoja, emmekä me yleensä pulise turhia. Huomattava ero suomalaisten ja japanilaisten hiljaisuudessa on se, että suomalainen sanoo asiansa yleensä lyhyesti ja suoraan, mutta Japanissa hiljaisuus tarkoittaa asian kiertelyä ja sanomatta jättämistä. Molempia kulttuureja yhdistää konfliktien välttely, yksityisyyden ja hiljaisen kuuntelun arvostus sekä herkkyys palautteelle. Japanilaisessa viestinnässä hiljaisuudella on suuri rooli, sillä monilla sanoilla ja ilmaisuilla voi olla eri merkityksiä. Tämän takia sanat on valittava tarkkaan ja hiljaisuus toimii näissä tilanteissa viestinnän välineenä. “Kasvojen säilyttäminen” on tärkeää molemmissa kulttuureissa ja hiljaisuudella on tässäkin suhteessa suuri merkitys: kun ketään ei haluta nolostuttaa, on parempi pyrkiä kohteliaisuuteen ja jättää jokin kommentti sanomatta. Toisen annetaan siis usein puhua loppuun, ennen kuin otetaan oma puheenvuoro. Näin ei suinkaan ole kaikissa kulttuureissa.
Tekstistä heränneet ajatukset
Blogipostaus oli ajatuksia herättävä. Postauksen kuvan teksti “Turpa kiinni - mutta miksi?” kiinnitti huomiomme, sillä sanan “turpa” käyttö luo negatiivisen kuvan, vaikka hiljaisuudella voi olla myös positiivinen vaikutus viestinnässä. Ilmaisulla on luultavasti haluttu herättää lukijan kiinnostus, mutta se on joka tapauksessa hieman harhaanjohtava. Suomalaista sanontaa “hiljaisuus on myöntymisen merkki” käytetään usein myös negatiivisessa valossa: jos toinen ei esimerkiksi tiedä, miten vastata hänelle esitettyyn kysymykseen tai ei ehdi vastaamaan, voi vastapuoli todeta sarkastisesti, että “hiljaisuus on myöntymisen merkki”. Tärkeää olisikin ajatella hiljaisuutta myös positiivisesti, sillä Dalai Laman (kuva) sanoin, voi hiljaisuus joskus olla paras vastaus.
Hiljaisuus on usein kaunopuheisempaa kuin puhe. Hiljaisuus ei ole vain melun puuttumista, se ilmaisee jotain olennaista. Joskus mikään ei puhu kovemmin kuin itse hiljaisuus. Sillä on usein suurempi voima kuin sanoilla, varsinkin kun on kyse sanoinkuvaamattomista asioista. Hiljaisuudessa syntyy todellinen heijastus, hiljaisuudessa lataamme akkujamme, keskitymme uudelleen itseemme. Jos on tärkeää osata puhua, on vielä tärkeämpää osata olla hiljaa.
Omat kokemuksemme hiljaisuudesta kommunikaation välineenä
Suomalaisessa viestinnässä on tavallista antaa keskustelukumppanin puhua loppuun ja kertoa oma näkemyksensä vasta sitten, kun toinen on lopettanut. Toisin on esimerkiksi Saksassa, missä on tyypillistä puhua toisten päälle esimerkiksi työpaikan kokouksissa ja hiljaa kuuntelemista pidetään jopa outona ja epäkohteliaana. Ihmiset ovat toki erilaisia ja osa suomalaisista on hyvinkin kärkkäitä puhumaan toisten päälle, joten “hiljaisten suomalaisten” käsite on ehkä hieman harhaanjohtava, mutta tukee toki ajatusta, joka monilla ulkomaalaisilla on meistä suomalaisista ja jollaisiksi moni suomalainen oman maansa kansalaiset yleensä kuvailee.
Ulkomaalaiset ilmoittavat Suomeen saapuessaan melko nopeasti, että suomalaiset ovat "poikkeuksellisen hiljaisia". On hyvin selvää, etteivät suomalaiset käy pitkiä, turhia keskusteluja ja on hyvin harvinaista, että he ottavat ensimmäisen askeleen tutustuakseen uusiin ihmisiin. Virheen tekemisen, valehtelemisen tai itsensä luopumisen pelossa, suomalainen puhuu vain todellisessa tarpeessa. Se ei ole millään tavalla esittelyä, koska tasa-arvo, vaatimattomuus ja rehellisyys ovat erittäin rakkaita arvoja. Suurin osa suomalaisista aktiviteeteista vaatii hiljaisuutta – tai ainakaan ei sisällä todellista kontaktia – olipa kyseessä sitten saunasta nauttiminen tai lapin revontulien kauneuden ihailu. Mikään ei viittaa siihen, että suomalaiset olisivat taipuvaisia dialogiin tai avautumiseen, vaikka uudet sukupolvet, jotka ovat myös globalisoituneet, eivät noudata aiemmin vallalla olleita sääntöjä. Mutta suomalaisesta voi kuitenkin tulla nopeasti hymyilevä, ystävällinen ja jopa lämmin.
Toisaalta Japanissa hiljaisuus on yksi monista ei-verbaalisista keinoista, joita japanilaiset käyttävät lähettääkseen ja vastaanottaakseen viestejä, aikomuksia, tunteita tai tietoa. Esimerkiksi musiikissa nuottien välisellä hiljaisuudella on sama painoarvo ja sama mitta ja japanilaisissa kamppailulajeissa hiljaisuutta ennen ja jälkeen tappavan liikkeen harjoitellaan tarkasti ja huolellisesti. Hiljaisuutta pidetään hyveenä. Japanilaiset ovat omaksuneet buddhalaisen käsityksen, jonka mukaan et tarvitse sanoja kommunikoidaksesi ryhmäsi ihmisten kanssa. Teidän pitäisi pystyä lukemaan toisianne intuitiivisesti. Japanilaiset eivät siksi tunne mitään ristiriitaa sanoessaan jotain, mikä ei ehkä ole sitä, mitä he todella ajattelevat tai tuntevat, koska he tietävät sydämessään totuuden. Suuri osa hiljaisuudesta kumpuaa itse asiassa japanilaisen yhteiskunnan kollektiivisesta luonteesta. Ihmisiin, jotka erottuvat joukosta, suhtaudutaan yleensä negatiivisesti, kun taas ihmisiä, jotka puhuvat liikaa, rikkovat hiljaisuuden tai vaativat tulla kuulluiksi, pidetään yleensä määrätietoisina, ylimielisinä tai töykeinä. Japanilaiset eivät käytä hiljaisuutta vain välttääkseen konflikteja, vaan voivat myös käyttää sitä satuttaakseen jotakuta, lähettääkseen hänelle viestin tai pitääkseen hänet etäällä. Kun ihmiset ovat vihaisia tai eri mieltä, he eivät välttämättä ilmaise tunteitaan, vaan vaikenevat tai jopa jättävät huomioimatta toisen henkilön.
Viestintä ja vuorovaikutus blogipostauksessa
Blogipostaus mahdollistaa viestinnän ja vuorovaikutuksen postauksen kirjoittajan ja lukijoiden välillä. Postausta on mahdollista kommentoida, mutta kommentointi edellyttää oman nimen ja sähköpostiosoitteen merkitsemistä kommenttikenttään. Kyseisessä postauksessa ei ole vielä yhtään kommenttia muilta lukijoilta, mikä voi osin johtua siitä, ettei kommenttia voi jättää täysin anonyymisti. Postausta voi myös jakaa muille mm. Facebookin ja Twitterin kautta, mikä mahdollistaa tiedon jakamisen sellaisille ihmisille, joita aihe mahdollisesti kiinnostaa. Koskenalho on merkinnyt postauksen loppuun lukuvinkin, josta aiheesta kiinnostunut voi saada lisää tietoa. Lukuvinkkien antaminen on tehokas tapa saada lukija ohjattua perehtymään aiheeseen tarkemmin ja nettijulkaisut ovat hyvä kanava tiedon levittämiseen.
Lopuksi
Onko suomalainen ja japanilainen hiljaisuus myytti vai stereotypia, josta on tullut osa identiteettiä? Molemmilla on hiljaisuuden kulttuuri, mutta he näkevät hiljaisuuden eri tavalla. Suomalaisille hiljaisuus tuntuu olevan kultaa. Suomalaisella on tapana kuunnella muita kohteliaasti ja kärsivällisesti puheenvuoron loppuun asti. Suomalainen lähtee ajatuksesta, että jos hän puhuu, hän on vaarassa valehdella tai mikä pahempaa: sanoa mitä ajattelee ja mitä hän todella tuntee! Japanissa hiljaisuuteen perinteisesti liitetty totuus ei aina heijastu hiljaisuuden muihin ulottuvuuksiin. Epäsuoruutensa vuoksi hiljaisuus voi paljastaa sisimpiä ajatuksia, mutta voi myös piilottaa ne ja ilmaista rakkautta, mutta myös vihaa. Se tarkoittaa, että hiljaisuus voi silti olla hyvin moniselitteistä.
Lähteet:
Koskenalho, N. (2018): Hiljaisuus Suomessa ja Japanissa. Haettu 24.3.2022 osoitteesta: https://antroblogi.fi/2018/10/hiljaisuus-suomessa-ja-japanissa/
Kuva: hiljaisuus.png
.jpg)
