Ei vapaudelle syrjäytyä koulutuksesta! (Komulainen & Kasanen)

Me molemmat kirjoittajat olemme yhteiskuntatieteiden opiskelijoita ja toimimme omassa ainejärjestössämme koulutuspoliittisina vastaavina. Tämän vuoksi Esa Suomisen erityisesti koulutuspolitiikkaan keskittyvä blogi kiinnostaa meitä kovasti. Henkilökohtaista blogiaan pitävä Esa Suominen on opetusministeri Krista Kiurun erityisavustaja Opetus- ja kulttuuriministeriössä. Hän on aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, joka on toiminut kolumnistina niin Demokraatissa, Vihreässä langassa ja Kaarina-lehdessä, sekä julkaissut useita tekstejä kansainvälisillä sivustoilla. Sosiologiaa Tampereen yliopistossa lukenut Suominen on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri.
 

Suomisen blogista löytyy eri politiikan alojen tekstejä. Keskitymme Suomisen kolumniin ”Oppivelvollisuudesta ratakiskomallilla”, joka julkaistiin Demokraatissa 14.8.2014. Elokuussa käydyn hallituksen budjettiriihen vuoksi oppivelvollisuus oli aiheena ajankohtainen. On mielenkiintoista tarkastella Suomisen argumentteja oppivelvollisuusiän noston puolesta, vaikka budjettiriihessä päätettiin olla nostamatta oppivelvollisuusikää eli oppivelvollisuuden ulottamista toiselle asteelle ei jatkettu.

Suominen pyrkii kolumnissaan vastaamaan tiiviisti oikeistolle, joka hänen mukaansa on vastustanut kaikkia velvoittavia iän nostoja ja nyt myös tätäkin. Hän luo vastakkainasettelua tuomalla esille, kuinka Kokoomus kehittää ”`osallistavaa sosiaaliturvaa´”, mutta harjoittaa ahkeraa velvoittavuuskritiikkiä. Meidän allekirjoittaneiden mielestä on kiistaton totuus, että velvollisuus on erittäin tehokas keino ja tätä mielipidettämme vahvistaa aiemmat velvollisuuden pidennyksillä saavutetut hyödyt, kuten Suominenkin kirjoittaa.

Suominen puolustaa oppivelvollisuusiän nostoa tuomalla esille sen, kuinka kysymys ei ole paikkapulasta, sillä koulutustarjonta ei ole pienentynyt yhtä paljon kuin ikäluokkien koko. Tästäkin huolimatta toisen asteen ulkopuolelle on jäänyt suurempi osa peruskoulun päättäneistä. Mielestämme hän osuu naulan kantaan vedotessaan siihen, että vapaus syrjäytyä koulutuksesta ei kuulu nuorten perusoikeuksiin. Oppivelvollisuuden suorittamisen piiriin kuuluu muun muassa lukiot, ammatilliset oppilaitokset, valmistavat koulutukset ja oppisopimukset. Iän nostaminen ei olisi siis yhtä kuin koulupakko.

Unelma peruskoulusta ei ole valmis. Oppivelvollisuusiän nostaminen on tehokkain olemassa oleva idea, jolle ei ole varteenotettavia kilpailijoita löytynyt.

Lähde: http://esasuominen.wordpress.com/

Miten minä sijoittaisin? (Suvi-Tuuli Eskelinen&Tuomas Kolehmainen)

Miten sinä sijoittaisit?

Valitsemaamme blogia ”Kauppakorkeakoulu . Muistiinpanovihkoja kauppakorkeakoulusta ja kauppakorkean liepeiltä. Kolmas vihko menossa” kirjoittaa kylteri, tuleva ekonomi. Hän ei paljasta omaa nimeään, mutta hän kirjoittaa opiskeluistaan, talouselämästä ja politiikasta. Hänen kiinnostuksen kohteita ovat esimerkiksi kansantalous, rahoitus, johtaminen ja taloustieteiden historia. Bloginpitäjä on kirjoittanut blogia vuosina 2008-2012.

Valitsimme lähitarkasteluun postauksen: ”Älä osta Alexandrian rahastoja!”. Tekstin keskeinen väite on, että ei kannata ostaa rahastoja rahastoyhtiöiden kautta vaan suoraan pörssistä, koska silloin hallinnointikustannukset jäävät alhaisiksi (kustannukset, jotka aiheutuvat analyytikkojen palveluista). Kirjoittaja antaa esimerkkilaskelman ja argumentoi sen nojalla. Postaus on selkeä ja kirjoittajan oma mielipide tulee vahvasti esille. Kirjoittaja itse ostaisi rahastot pörssistä, ainoastaan pörssinoteerattuja indeksiosuusrahastoja.

Blogissa on erityisen kiinnostavaa se, että se on kirjoitettu opiskelijan näkökulmasta. Postauksen kieli ja tyyli ovat ”kirjakielellistä monologia”. Sitä on helppoa lukea ja ymmärtää. Kirjoittaja ei käytä kovin vaikeita käsitteitä, joitakin taloustieteiden termejä kuitenkin esiintyy. Postauksen tavoite on tuoda omia näkemyksiä ja mielipiteitä sijoittamisesta esiin ja antaa vinkkejä lukijoille.

Blogin kohderyhmänä ovat nuoret, sijoittamisesta kiinnostuneet, mutta eivät välttämättä vielä kovin kokeneet henkilöt. Tästä syystä emme allekirjoita bloggaajan mielipidettä täysin (suoraan pörssistä ostamista), koska meidän mielestämme voi olla hyvin riskialtista sijoittaa itsenäisesti ilman ammattilaisen apua, jos sijoittaja on kokematon ja hänellä ei vielä oma ammattitaito riitä. Sijoittaminen ei ole yksinkertaista vaan vaatii paljon aikaa, vaivaa ja perehtymistä.

Kirjoittaja käyttää lähteitään oman oppimisensa, selvitystyön ja muistin kautta. Hän ei tuo yhtään lähdeviitettä tai linkkiä esiin. Hän ei myöskään käytä muuta esimerkkiä kuin Alexandria rahastoa. Meistä kirjoittaja on hieman vastuuton, koska hän tuo esiin ainoastaan oman yksipuolisen kantansa. Hän ei tuo itsenäisen sijoittamisen huonoja puolia esiin tai rahastoyhtiöiden kautta sijoittamisen hyötyjä. Kokematon sijoittaja voi sokaistua helposti kirjoittajan vahvasta mielipiteestä eikä pysty kyseenalaistamaan sitä.

Kirjoittaja voi tietysti yrittää yksipuolisella ja voimakkaalla kannanotolla herättää keskustelua. Tässä tavoitteessa kirjoittaja kuitenkin epäonnistuu, sillä postaukseen ei ole vastannut kukaan. Kirjoittaja voi yrittää myös olla sarkastinen, mutta sarkastisuutta on aika vaikea havaita.

Teksti herättää meissä kysymyksiä, mistä kautta kirjoittaja on saanut laskelmansa (lähteet ja linkit puuttuvat) ja mihin ratkaisuun me itse päätyisimme, jos sijoittaisimme.

Toinen tämän tekstin kirjoittajista on sijoittanut pankin kautta rahastoihin ja hänen sijoituskokemuksensa on erittäin vähäinen. Toinen taas ei ole sijoittanut koskaan eikä hänellä ole mitään omakohtaista kokemusta sijoittamisesta. Hän opiskelee kuitenkin kauppatieteitä ja hänen kumminsa työskentelee pankinjohtajana ja hän on sitä kautta kuullut paljon sijoittamisesta.

Jos sijoittaisimme, tekisimme ehkä näin:

http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2014/01/miksi-osakesijoittaminen-ei-kiinnosta.html

Maahanmuuttovastaisuus oravanpyörässä (Marjo-Rita Juntunen ja Elli Junttila)

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen internetsivujen yhteydessä oleva Yhteiskuntapolitiikka lehden blogi tarjoaa lukijalleen ajankohtaisia asiantuntijoiden näkemyksiä yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Blogi koostuu kolmesta osiosta, joita ovat Hiilamo-,Yhteiskuntablogiikka-, ja Zeitgeist-blogit. Kirjoittajina toimivat muun muassa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo sekä Yhteiskuntapolitiikka lehden entinen päätoimittaja Matti Virtanen, muiksi kirjoittajiksi mainitaan nuoret yhteiskuntatieteellisen alan tutkijat.

  Blogin teksteistä voidaan havaita tavoite herättää keskustelua Yhteiskuntapolitiikka lehdessä käsitellyistä, ajankohtaisista aiheista, sekä avata niiden taustoja ja tuoda esille kirjoittajan oma kanta asiaan. Syyskuussa aiheet ovat käsitelleet  muun muassa eläkeikää ja koko Eurooppaan vaikuttaneita Venäjän pakotteita. Koska olemme yhteiskuntatieteellisen alan opiskelijoita ja aiheet käsittelevät teemoja, joita pyrimme sisäistämään alallamme jatkuvasti, koimme blogiin tarkemman tutustumisen aiheelliseksi.

 Tarkemmassa tarkastelussamme on Heikki Hiilamon blogikirjoitus “Ruotsidemokraateista ja lastenvaunuista”. Kirjoitus käsittelee kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauman kommenteillaan nostattamaa kohua maahanmuuttajien suosimisesta toimeentulotuen myöntämisessä. Hiilamo kommentoi tekstissään myös Ruotsin vaaleissa herännyttä ruotsidemokraattien ja muiden puolueiden välillä olevaa erimielisyyttä pakolaispolitiikassa. Kyseiset teemat ovat olleet vahvasti esillä mediassa ja se näkyy muun muassa siinä, että Hiilamon tekstiä on jaettu Facebookissa useita satoja kertoja ja sitä on luettu yli 3000 kertaa.

  Jo ensimmäisessä kappaleessa Hiilamon näkökanta kohuun tulee esiin, hänen kommentoidessaan kuinka Kauma ei Länsiväylä-lehden toisessa haastattelussa “tälläkään” kertaa kyennyt perustelemaan väitteitään muuten kuin kuulopuheilla. Läpi tekstin, Hiilamo pyrkii useita eri viittauksia ja lähteitä käyttämällä argumentoimaan Kauman väitteen järjettömyyttä.

Maahanmuutto herättää vahvoja mielipiteitä sekä puolesta että vastaan ja on keskustelujen teemana niin A-talkissa, poliitikkojen väittelyilloissa kuin rajanjakajana puoluepolitiikassakin. Ruotsidemokraattien kaltaisten puolueiden tavoite on saada suosiota herättämällä kohua mediassa suorasukaisilla mielipiteillä ja populisoimalla puolesta ja vastaan-teemoja.

  Hiilamo toteaa sosiaaliturvan käytöstä olevan liikkeellä rasistisia juoruja ja huhuja, jotka aiheuttavat maahanmuuttajien syrjintää esimerkiksi työmarkkinoilla. Olemme samaa mieltä Hiilamon kanssa ja mielestämme kyseinen kohu heikentää myös sosiaalityöntekijöiden julkisuuskuvaa, joka on ollut toistuvasti negatiivisessa valossa mediassa. Kansanedustajien kuten Kauman antamat harkitsemattomat lausunnot aiheuttavat siis kierteen, joka ei ainakaan paranna maahanmuuttajien työllistymistä ja sopeutumista Suomeen. Jos maahanmuuttajat eivät työllisty, on heidän pakko hakea toimeentulotukea. Aivan kuten Hiilamo perustellusti toteaa, pakolaismaista tulevat saavat yleisimmin toimeentulotukea, koska tarve on suurin, ei koska heitä suosittaisiin.

On mielenkiintoista kuinka 2010-luvulla, jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa, ruotsidemokraattien kaltaiset ääriajatukset ja jopa rasistiset linjaukset saavat kannatusta. Kehitys on väistämätöntä ja transnationalisoituminen, eli kansallisvaltiolliset rajat ylittävät prosessit, ovat osa nykyaikaa.

Maahanmuuttovastaisuus on asioiden yksinkertaistamista ja liian helppo vaihtoehto etsiä syyllisiä.