perjantai 24. huhtikuuta 2015

Lihastohtori jakaa lihasten ilosanomaa (Marko ja Jori, Ellinooran ryhmä)

Lihastohtori jakaa lihasten ilosanomaa


Mies Lihastohtori-blogin takana on Juha Hulmi. Hän on vuonna 2009 Jyväskylän yliopistosta väitellyt liikuntatieteiden tohtori ja liikuntafysiologian dosentti. Tällä hetkellä hän toimii akatemiatutkijana pääosin Jyväskylän yliopistossa, mutta vieraillen myös Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hänen lisäkseen blogissa vierailee toisinaan muitakin asiantuntijoita kirjoittamassa omista erikoisalueistaan.
Päätimme tutkia blogia aloittelevan saliharrastajan näkökulmasta, koska mielestämme Hulmin blogi on oiva väline kartuttaa tärkeää tietoa salilla käynnistä. Blogin tavoitteena on jakaa tietoa treenistä, ravinnosta, lihaksista, terveydestä ja fysiologiasta kuten Hulmi asian ilmaisee: ”Intohimonani on jakaa ja jopa saarnata lihasten ilosanomaa. Tämä ei ole perinteistä tiedejulkaisua, vaan pyrkii tieteen popularisointiin”. Kohderyhmänä voisi pitää pääasiallisesti blogissa käsitellyistä aiheista eli liikunnasta ja terveydestä kiinnostuneita, mutta kuten edellä todettiin, haluaa Hulmi popularisoida tieteenalaansa eli käytännössä blogi on suunnattu paljon laajemmalle joukolle.

Blogissa on kiintoisaa humoristisen kirjoitustavan yhdistäminen tieteellisiin tutkimuksiin. Kirjoittaja myös yhdistää teoriaa käytännön suosituksiin ja neuvoihin hyvin. Etenkin saliharrastusta aloittelevalle henkilölle blogi on erittäin hyvä, mutta se palvelee myös jo kauan salilla käyntiä harrastaneita, sillä osa teksteistä pureutuu myös syvemmälle aiheisiin. Blogin kieli on hyvää yleiskieltä. Välillä tekstissä on tieteellisiä määritelmiä, mutta Hulmi avaa aina määritelmät ns. "kansan kielelle", niin että jokainen voi ne ymmärtää, joka onkin tärkeää saliharrastusta aloittelevalle henkilölle. Blogikirjoituksilla on läheinen suhde tutkimustietoon. Vakuuttavuutta tuo se, että Hulmi on liikuntatieteiden tohtori. Teoriatiedon lisäksi hän harrastaa itsekin aktiivisesti salilla käyntiä, joten Hulmi pystyy yhdistämään hyvin teorian omiin käytännön kokemuksiinsa.



Lähempään tarkasteluun päätimme ottaa Hulmin tekstin "Kuinka usein kannattaa harjoitella?", jossa hän pohtii treenifrekvenssiä, toisin sanoen siis sitä, kuinka usein kannattaa treenata, jotta kehitys olisi maksimaalista. Usein etenkin aloittelijat pohtivat tällaisia kysymyksiä, joten siksikin siihen on tässä hyvä keskittyä. Keskeinen väite tekstissä on se, että yhtä oikeaa tapaa treenata ei ole. Vaikka yleiset periaatteet pätevätkin yleensä hyvin, ei valmiita vastauksia voi antaa, vaan jokaisen täytyy kokeilla itselle parhaiten sopiva tapa kehittyä. Toki vaikutusta on myös sillä, onko tavoitteena esimerkiksi lihaskasvu tai nopeusvoiman hakeminen salilta.

Hulmi argumentoi hyvin väitteidensä puolesta. Hän käyttää tukenaan asiantuntijoita ja tutkimustuloksia. Esimerkkinä hän mm. linkkaa tohtoreiden Norton ja Wilson keskustelun, jossa miehet pohtivat esimerkiksi tiheään treenaamisen hyödyistä mutta myös haasteista. Lähteitä Hulmi käyttää hyvin ja monipuolisesti, joka tuo tekstiin vahvaa faktapitoista asiaa. Kirjoituksessa on kaikkinensa hyvät verkkotekstin piirteet: se on selkeästi kirjoitettu, sisältää runsaasti luotettavia lähteitä, on analysoiva ja ennen kaikkea helposti luettava. Näin teksti sopii myöskin ennen kaikkea aloitteleville saliharrastajille.

Teksti sai ajattelemaan treenifrekvenssiä entistä syvemmin. Ajatus siitä vahvistui, että omaa kehoa täytyy oppia kuuntelemaan: se treenimetodi, joka sopii jollekin toiselle, ei sovi välttämättä itselle. Lisäksi teksti sai miettimään, että joskus olisi myöskin hyvä päästää irti vanhoista totutuista tavoista ja uskaltaa harjoitella uudella tavalla. Kaiken kaikkiaan kirjoitus laittoi pohtimaan omia treenimetodejaan ja se toi uusia tuulahduksia treeniin liittyen.


Muropaketti - Rautaista asiaa tietokoneista (Riku ja Eerik, Ellinooran ryhmä)



Rautaista asiaa tietokoneista

Kuvaus

Muropaketti on Suomen suurin IT -sivusto, jolla on yli 300 000 viikkokävijää. Sivusto testaa ja arvostelee tietotekniikkaan liittyviä tuotteita esimerkiksi erilaisia tietokoneenosia ja uusia puhelimia. Testauksen jälkeen arvosteluista julkaistaan artikkelit heidän pääsivullaan. Sivusto perustettiin vuonna 1999 ja sen nimi syntyin sattumalta pöydällä lojuneesta muropaketista.

Blogi

Toimituksen jäsenet ylläpitävät blogia, jossa he kertovat uutisista ja minkälaisia artikkeleita he työstävät parhaillaan. Blogitekstin on tarkoitus antaa lukijalle esikatsaus tulevan artikkelin sisällöstä ja mahdollisesta julkaisuajankohdasta. Sivuston lukijat tulevat näin tietoisiksi tulevista artikkeleista. Blogitekstit ovat yleensä lyhyitä ja ytimekkäitä informaatiopakkauksia.

Ylläpito

Sivuston perusti Sampsa Kurri, joka vuodesta 2003 lähtien on tuottanut ja kehittänyt sivustoa perustamansa yrityksen io-media Oy:n kautta. Tämän seureuksena toimitukseen palkattiin lisää kirjoittajia ja sivustolle perustettiin mobiiliaiheisiin uutisiin keskittynyt Soneran WAP-käyttäjille suunnattu WAP-Muropaketti. Myöhemmin osio siirrettiin internetin puolelle osaksi Muropakettia ja nimi vaihdettiin TaskuMuroksi.

Toimituksen henkilöstöön kuuluu nykyään (touk. 2015) myös Juha Kokkonen, Petrus Laine, Juha Jäntti, Antti Valkeinen, Kristian Vättö ja Pekko Lainiala.

Blogin merkitys käyttäjille
Käyttäjät saavat tietoa tulevista artikkeleista blogin kautta, jolloin he saattavat viivyttää uuden kännykän ostamista tulevan arvostelun julkaisuun asti. Kommentoimalla blogikirjoituksia käyttäjät voivat päästä vaikuttamaan keskeneräiseen arvosteluun esim. pyytämällä testaamaan jotain tiettyä ominaisuutta laitteessa. Usein kommentoijat ovat muropaketin aktiivisia käyttäjiä tai käsiteltävästä aiheesta syvästi kiinnostuneita lukijoita.




torstai 23. huhtikuuta 2015

Psykologista pallonheittelyä väkivaltaisuudesta nyky-yhteiskunnassa (Jenna ja Miia-Liina, Ellinooran ryhmä)

Tutustuimme psykologi Vesa Nevalaisen Psyko-blogiin, jota hän kirjoittaa Suomen Psykologiliitto ry:n Internet-sivuille. Blogissaan Nevalainen pureutuu yhteiskuntamme ajankohtaisiin ilmiöihin psykologiatieteen näkökulmasta. Hän käsittelee laaja-alaisesti niin julkisuudessa keskustelua herättäneitä kuin vaiettujakin aiheita aina petoeläinten pelosta sukupuolineutraaliin avioliittolakiin ja psykologiseen korrektiuteen. (Suomen Psykologiliitto, 2015.) Mielenkiintomme herätti erityisesti Nevalaisen viimeisin blogikirjoitus väkivallan näkyvyydestä ja siihen suhtautumisesta nykymaailmassa ja paneuduimme siihen tarkemmin.


Nevalainen tarttuu aiheisiin humoristisesti ja välillä aika ironiseen sävyyn, vaikka aiheet usein ovatkin melko vakavia. Hän kirjoittaa suorasanaisesti ja ytimekkäästi, käyttäen kuitenkin hyvin eläväistä kieltä. Ironia ja terävät huomiot haastavat lukijoita syvempään pohdintaan, mihin Nevalainen nettisivujen mukaan pyrkiikin. Seuraava katkelma kuvaa hyvin blogin tyyliä:


Psykologit tai muut pehmoilijat on aikaa sitten pilkattu hiljaisiksi. Väkivalta on osa ihmisluontoa, väkivaltateollisuus pilkkaa, ja pitäähän jokaisen osata puolustautua. Väkivallalle löydetäänkin aina jokin oikeutus kuten pyhä sota, isänmaa tai joskus jopa maailmanrauhan turvaaminen. Ja kun Nico Petteri vetää naapurin Roopea turpaan, niin onhan sillekin syy: "no ku se Roope ärsytti" (s.o. oli olemassa).” (Suomen Psykologiliiton sivuilla, 16.3.2015)


Blogin ilmestyminen Suomen Psykologiliiton Internet-sivuilla mahdollisesti rajaa lukijakuntaa psykologian alan ammattilaisiin, opiskelijoihin ja alasta kiinnostuneisiin. Teksteissään Nevalainen ei varsinaisesti selitä tai esittele psykologian alan ilmiöitä ja käsitteitä, vaan keskittyy uusien näkökulmien etsimiseen tieteellisen tiedon varassa, mikä osaltaan viittaa tekstien olevan suunnattu aiheesta jo jotain tietäville. Tämä näkyy myös blogitekstien kommenttikentissä, joissa kommentoijat ovat usein alan ihmisiä. Blogissa käydyssä keskustelussa lukijat kommentoivat Nevalaisen esittämiä väitteitä ja kertovat omia mielipiteitään. Nevalaisen blogi tuntuukin keskittyvän enemmän ajatusten herättelyyn kuin tutkimustiedon levittämiseen.





Nevalaisen viimeisimmän blogikirjoituksen otsikkona on “Väkivalta on valtiovallan suojeluksessa”. Kirjoituksessaan Nevalainen tahtoo kyseenalaistaa väkivallan tämänhetkistä tilannetta yhteiskunnassa ja vertaa väkivaltaa päihteiden käyttöön. Nevalainen esittää päivityksensä täydennykseksi tutkimustietoa, kuinka väkivaltaan taipuvaisten henkilöiden on tutkittu saavan vaikutteita televisiossa näytetystä väkivallasta.Tutkimustulos esitetään tosin vain mainiten, ilman lähdetietoja. Tekstin mukaan väkivalta on yhteiskunnassamme hyvin lievästi rajoitettua ja taiteessa jopa oikeutettua. Nevalainen nostaa esiin väkivalta- ja aseteollisuuden sekä armeijan väkivallan “tarpeellisuuden” ylläpitäjinä. Lopuksi hän pohtii väkivallan psykologista oikeutusta; mikä saa ihmisen käyttäytymään väkivaltaisesti. Nevalaisen mukaan väkivalta on aina oikopolku ratkaisuun, “lyhytjänteisen ja tyhmän ihmisen Eldorado ja onnela”. (Suomen Psykologiliiton sivuilla, 16.3.2015.)


Mielestämme Nevalainen nostaa tärkeitä asioita pöydälle ja keskustelee niistä rohkeasti, onnistuen erityisesti tavoitteessaan saada lukijat pohtimaan kirjoitustaan. Blogikirjoitus saa lukijan miettimään, millaisiin mittakaavoihin väkivalta on viety medioissa ja kuinka järjetöntä se oikein on. Nevalainen voittaa argumenteillaan lukijan helposti puolelleen, ja vetoaa vielä lopussa lukijoihinsa kertoen itse selvinneensä elämässään hyvin ilman väkivaltaa. Ja oikeassahan hän on - loistavasti pärjää ilmankin.


Suomen Psykologiliitto ry, 2015: Psyko-blogi http://psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi, luettu 23.4.2015

Avaruusblogi (Anna-Leena L. ja Juuso H., Ellinooran ryhmä)

Tieteen Kuvalehden verkkosivuilla julkaistava Avaruusblogi on tanskalaisten astronomien Helle ja Henrik Stubin pitämä avaruuden ilmiöitä käsittelevä blogi. Stubit ovat aviopari ja he opettavat leipätyökseen matematiikkaa, tähtitiedettä ja fysiikkaa Nordfynsin yliopistossa Tanskassa.
Tieteen Kuvalehti on pohjoismaiden yhteinen tiedejulkaisu, jonka lukijankunta käsittää monpuolisesti tieteestä kiinnostuneita ihmisiä. Julkaisun tavoitteena on avartaa ihmisten näkemystä ja Avaruusblogi on nimensä veroisesti juuri avaruuteen keskittyvä.

Kuva1 lähde

Blogi on erityisen mielnkiintoinen, koska se esittelee tuutuja ja tuntemattomia maailmankaikkeuden ihmeitä ja ilmiöitä asiantuntijoiden kertomana. Stubin pariskunnan pitkä ura kyseisen tieteenalan parissa antaa heille loistavat valmiudet kertoa selkokielellä tuntemattomammistakin ilmiöistä ja käsitteistä.
Blogin sisältö korreloi voimakkaasti uusimman tutkimustiedon kanssa, koska sen kirjoittajat ovat itse alan tutkijoita ja osaajia ja siinä esitellään uusia tutkimuksia niitä referoiden. Esimerkiksi yksi tuoreimmista julkaisuista käsittelee punaisten kääpiötähtien planeetoista ESO:n (European Southern Observatory) vastikään tekemiin havaintoihin perustuvaa hypoteesia.
Kirjoitukset ovat tyylilajiltaan pääasiassa artikkeleita, kommentoivia kolumneja ja referaatteja.

Otimme lähemmin tarkasteltavaksi blogista tekstin “Seuraava supernova.”
Sen aiheena on supernovien uhka Maan elämälle. Kirjoittaja pohtii, onko Maa turvassa, kun Linnunradalla tiedetään olevan useita potentiaalisia supernovaksi kuollessaan muuttuvia suuria tähtiä.
Kirjoittajan mukaan on mahdollista, että yksi tai useampi maapallon viidestä suuresta sukupuuttoaallosta on ollut supernovan aiheuttaman säteilyn seurausta.
Väitteensä tueksi kirjoittaja esittelee supernovien syntyä ja toimintaa ja antaa useita esimerkkejä tähdistä, jotka voisivat olla uhka maapallolle, mutta päättää kirjoituksensa kuitenkin loppukaneettiin, jossa toteaa, että elämän tuhoutuminen super- tai hypernovan takia on melko epätodennäköistä.

Kuva2 lähde

Lähteitä blogiteksteissä ei juuri listata, joten oletamme kirjoittajan luottavan omaan asiantuntemukseensa, mikä onkin perusteltua tässä tapauksessa. Lähteiden puute on sinänsä merkki huonosta blogikirjoituksesta, mutta todennäköisesti se on tehty tässä tapauksessa tarkoituksella markkinointisyistä.

Verkkoteksti herättää lukuisia kysymyksiä ja houkuttelee pohtimaan tekstissä käsiteltyjä asioita, esimerkiksi Maan turvallisuutta ja muita näkymättömiä uhkia, mutta teksti itsessään ei pysty tarjoamaan yksiselitteisiä vastauksia ymmärrettävistä syistä. Tieto avaruudesta on vielä niin heikoissa kantimissa, että mitään täysin varmaa ei voida sanoa.
Vastausten puute kuitenkin vain kasvatti mielenkiintoa aihetta kohtaan ja siitä syystä blogitekstiä voi sanoa onnistuneeksi, koska sen tavoite on herättää mielenkiintoa avaruuden ilmiöitä kohtaan.

Blogin kommentointi on rajattu ainoastaan Tieteen Kuvalehden tilaajakuntaan, eikä kommentteja joko näy, tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Emme tästä syystä voi kommentoida blogia itse.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015




Havaitseminen ja optiset näköharhat 

(Anna L. ja Tiia K., Ellinooran ryhmä)  

Käsittelemme blogitekstissä Jukka Häkkisen blogia Signaali ja Kohina. Kyseinen blogi käsittelee havaitsemista ja kognitiopsykologiaa, joka tutkii sitä, miten ihminen käsittelee ja tallentaa vastaanottamaansa tietoa (opinto.net). Häkkinen toimii tutkijana Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksella, ja pääasiassa hän tutkii kuvien havainnointia. Suurimmaksi osaksi blogissa käsitellään visuaaliseen tarkkaavaisuuteen liittyviä tutkimuksia. Kohderyhmänä ovat psykologian opiskelijat sekä muut asiasta kiinnostuneet.

Erityisen kiinnostavaa blogissa on ajankohtaisiin aiheisiin pureutuminen. Eräässä blogitekstissä Häkkinen paneutuu “siniseen mekkoon” (iltalehti), joka nousi eniten puhutuksi aiheeksi tämän vuoden helmikuussa (nyt.fi). Myös meissä tämä herätti suurta kiinnostusta, sillä emme olleet aikaisemmin ajatelleet ihmisten näkevän väriyhdistelmiä eri tavoin. Lisäksi teksteissä esiintyy paljon havainnollistavia kuvia sekä videoita. Fraser-illuusiosta kirjoitettu blogiteksti sai alkunsa kirjoittajan omasta havainnosta, jota hän perusteli oman akateemisen tietämyksensä perusteella, käyttäen kuitenkin apunaan myös tieteellistä kirjallisuutta. Keskeisin väite onkin:”Fraser-illuusio kallistaa viivat”. Häkkisen mukaan Fraser-illuusio tarkoittaa kaarevien, ympyrämäisten kuvioiden aikaansaamaa hahmotusongelmaa, jolloin mitä enemmän näitä kuvioita seuraa, sitä vaikeampi niistä on saada tolkkua. Kuvaa katsoessa on todella vaikea pysyä viivojen mukana, joten on todella vaikeaa hahmottaa kuvioiden todellinen muoto. Kirjoittaja argumentoi väitteensä puolesta esittämällä saman kuvan erilaisella taustavärillä, jolloin kuvasta erottuvat selkeät ympyrät. Häkkistä siteeraten:” Näin aivomme huijaavat meitä”.

Häkkinen perustelee näkemyksensä lähes aina viitaten johonkin tutkimukseen ja sen tuloksiin. Hänen tekstinsä liittyvät myös hyvin usein johonkin hiljattain julkaistuun tai pinnalle nousseeseen aiheeseen, jota Häkkinen sitten kommentoi omien tietojensa ja kokemustensa pohjalta. Jos aihe on ollut keskustelua herättävä, lukijat ovat pääasiassa antaneet rakentavaa kritiikkiä tutkimusten lopputuloksista. Varsinkin edellä mainittu mekko-julkaisu aiheutti kiivasta keskustelua, mutta enimmäkseen liittyen Häkkisen julkaisuun, ei itse mekkoon. Julkaisut ovat kirjoitettu tieteelliselle tekstille ominaisesti kirjakielellä, ja kirjoitukset ovat selkeästi jaksotettu alkuun, keskiosaan ja loppuun. Julkaisut ovat reportaasin kaltaisia tekstejä, joissa paneudutaan aiheeseen tarkasti. Jokaisen kirjoituksen lopussa hän kohdistaa havaintonsa tieteelliseen kirjallisuuteen ja muihin käytettyihin lähteisiin.