Sosiaalityötä varjostavat ennakkoluulot (Siru R-O. ja Aino R.)

Mieti arkielämääsi ja kohtaamiasi ihmisiä. Olet luultavasti ollut tilanteessa, jossa ennakko-oletuksesi ovat ohjanneet suhtautumistasi toiseen ihmiseen. Oletko koskaan pohtinut, mistä ennakkoluulosi kumpuavat? Sosiaalityössä niin työntekijöihin kuin asiakkaisiin kohdistuu ennakko-oletuksia ja -odotuksia, joita sekä tuotetaan että puretaan mediassa ja arkielämän vuorovaikutuksessa. Ennakkoluulojen purkaminen on myös sosiaalityöntekijöiden vastuulla. Käytännössä se tapahtuu osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun, jonka avulla tehdään sosiaalityötä näkyväksi ja samalla normalisoidaan sosiaalisia ongelmia.

Tarkastelemme seuraavaksi  2013 perustettua sosiaalialan blogia Sosiaalinen tekijä - Asiaa hyvinvointivaltion ytimestä ja sen liepeiltä. Blogissa esitellään ratkaisuehdotuksia sosiaalisiin ongelmiin ja pyritään poistamaan ennakkoluuloja, joita sosiaalityöhön ja sosiaalialaan liitetään. Samalla tuodaan näkyväksi erilaisia sosiaalitieteellisiä näkökulmia ja sen hetkisiä yhteiskunnallisesti merkittävien päätösten sosiaalisia vaikutuksia, joita sosiaalityöntekijät ovat työssään kohdanneet, sekä avataan keskustelua yhteiskuntaa hiertävistä ilmiöistä.

Blogin aiheet  liittyvät kiinteästi sosiaalialaan ja sen ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Kiinnostavaa on, että  blogiin voi ylläpitäjien kautta julkaista tekstejään kaikki sosiaalialan toimijat, mutta myös sosiaalialasta kiinnostuneet tavalliset kansalaisetkin ja sosiaalipalvelujen asiakkaat omalla nimellään tai anonyymisti. Tämän vuoksi blogin tekstit edustavat erilaisia tyylilajeja ja näkökulmia. Aiheet ovat monipuolisia, mutta niissä pääsee usein esiin vain kirjoittajan ääni ja siksi aiheet tulevat käsitellyiksi vain kirjoittajan näkökulmasta. Mielestämme on hyvä, että sosiaalityön ammattilaisille ja asiakkaille on yhteinen foorumi asioiden esiintuomiseen - siitäkin huolimatta, ettei dialogia eri näkökulmien välillä synny. Koska kirjoittajia on useita, eivät kaikki blogin tekstit edusta ylläpitäjien näkemyksiä, vaikka blogissa linjataankin sen tekstien kunnioittavan ja puolustavan ihmisoikeuksia, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoon perustuvaa sosiaalialan ammattietiikkaa. 

Vaikka blogin tarkoituksena on herättää keskustelua sosiaalisista ongelmista, ei kommentointi itse blogissa ole erityisen vilkasta. Sen sijaan muilla foorumeilla, kuten Twitterissä, blogin aiheet ovat herättäneet keskustelua esille nostetuista ongelmista. Blogia olisi mielenkiintoisempi ja helpompi seurata, jos keskustelua käytäisiin enemmän kommenteissa ja blogin tekstit olisivat enemmän dialogissa keskenään. Pohdimme myös sitä, millä perusteella jotkut tekstit julkaistaan ja joitain taas ei, ja pääseekö eri kirjoittajien äänet monipuolisesti kuuluviin niin blogikirjoituksissa, kuin kommenteissa.

Tarkastelemme lähemmin Eeva Elfvingin ja Kati Turtiaisen kirjoittamaa Maahanmuuttotyön yksinkertainen lähtökohta: muistimmeko kysyä ennen kuin oletimme. Valitsimme tekstin sen ajankohtaisuuden vuoksi, sillä mediassa luodaan yksipuolista kuvaa maahanmuutosta ja maahanmuuttajista, mikä ymmärrettävästi vaikuttaa sosiaalityöntekijän ennakkoluuloihin. Tekstin keskeinen väite on, että sosiaalityöntekijät voivat huomaamattaankin sortua tekemään ihmisen kulttuuriseen taustaan perustuvia oletuksia, joilla voi pahimmillaan olla ulossulkevia vaikutuksia. Kirjoittajat tuovat esiin, kuinka maahanmuuttajataustaisia asiakkaita huomaamatta kategorisoidaan, ja kategoriaan liittyvät negatiiviset ominaisuudet liitetään osaksi henkilöä. Tällä tavalla luodaan stereotypioita, joilla yksinkertaistetaan syitä maahanmuuttajien käyttäytymisen taustalla ja luodaan kuvaa esimerkiksi “väkivaltaisesta maahanmuuttajamiehestä”. Kirjoittajat viittaavat Merja Aniksen (2008) tutkimukseen, jonka mukaan pystyäkseen purkamaan sosiaalityön kulttuuristavia toimintatapoja, tulee sosiaalityöntekijällä olla vahva teoreettinen tietämys kulttuuriin liittyvien stereotypioiden tuottamisesta, ylläpitämisestä ja purkamisesta. 

Mielestämme omien ennakkoluulojen kohtaaminen ja reflektointi on tärkeää erityisesti sosiaalityössä, jossa joutuu kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä. Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja, ja siksi niistä pitäisi pystyä puhumaan ilman leimaantumisen pelkoa. Tekstissä tuodaan esille, kuinka toiseutta tuotetaan jakamalla ihmiset ennakkoluulojen mukaan “meihin” ja “toisiin”, jolloin syntyy eriarvoistavia kuuluvuuden ja poissulkemisen käytäntöjä. Sosiaalityössä tällainen ajattelutapa johtaa tiettyjen etnisten ryhmien ongelmakeskeiseen kategorisointiin, minkä vuoksi on tärkeää tehdä toiseutta tuottavat toimintatavat näkyviksi. 


Lähteet

Teksti:
https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2018/01/29/maahanmuuttotyon-yksinkertainen-lahtokohta-muistimmeko-kysya-ennen-kuin-oletimme/

Kuvat:
https://pixabay.com/photo-3129340/
https://pixabay.com/photo-2044700/

Kotus-blogi esittelee kielen monimuotoisuutta (Natalia H. ja Miikka S.)

Kotus-blogiin kirjoittavat useat eri kirjoittajat. Mukana on esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Ulla-Maija Forsberg, suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Vesa Heikkinen sekä kielitoimiston sanakirjan toimittaja Minna Pyhälahti. Jokainen kirjoittaa omalla tyylillään ajankohtaisista tai mielenkiintoisista aiheista. Aiheet liittyvät pääasiassa suomen kieleen ja kirjallisuuteen. Meidän mielestämme mielenkiintoisimpia tekstejä olivat esimerkiksi stadin slangin eri aikakausista kertovat postaukset. 

                                          Kuva: Pixabay

Slangista kertovissa postauksissa tulee hyvin ilmi se, kuinka nopeasti kieli muuttuu eri muoti-ilmiöiden ja eri keksintöjen myötä. Postauksen lukeminen herätti meissä ajatuksen siitä, kuinka kielen muuttuminen ei koske pelkästään stadin slangia, vaan myös yleistä puhekieltä ja kirjoitettua yleiskieltä. Suomen kielen englannistuminen vaikuttaa päivä päivältä enemmän siihen, kuinka puhumme. Tänä päivänä on ihan fine, jos suomalainen harrastaa small talkia, meilaa, chattailee, flossaa, on kasuaali ja poliittisesti korrekti.

Merkittävää onkin, kuinka globalisoitumisen takia suomen kieli ja eritoten slangit, ottavat vaikutteita enenemässä määrin englannin kielestä. Entisaikoina kieleen otettiin hyvin vahvasti vaikutteita ympäröivien naapurimaiden, Ruotsin ja Venäjän, kielistä. Esimerkkeinä mainittakoon stadin slangissa fågeli (lintu), joka on johdettu ruotsin kielen fågel-sanasta ja akkuna (ikkuna), joka on johdettu venäjän kielen sanasta Окно.

Blogin on siisti ja kirjoitettu kieli on hallittua. Koska bloggaajat ovat kielen ja kirjoittamisen ammattilaisia, kielioppi on virheetöntä ja teksti helppolukuista. Mukana on mielenkiintoista pohdintaa ja mukavaa huumoria, joka tulee ilmi rinnastettaessa entisen ja nykyisen kielen eroja.

Kotus-blogin bloggaajat tekevät myös videoblogeja Youtubeen. Alla olevassa videossa puhutaan ääneen 1600-luvun suomea.

Tästä linkistä pääset itse tutustumaan blogiin

NOORA, ESSI, ELINA

Uskalla kysyä

T

​

HL: n blogi on laaja ja sieltä löytyy paljon erilaisia postauksia eri terveyden ja

hyvinvoinnin aloilta aina sote-uudistuksesta vesiturvallisuuteen. Saimme kuvan, että

blogin käyttäjäkunta koostuu monista erilaisista lukijoista, sillä sieltä löytyy

mielenkiintoista tietoa niin ammattilaisille kuin muuten vain asiasta kiinnostuneillekin.

Blogin kommentointi ja kirjoitustyyli vaihtelee paljon aiheittain, koska blogi on niin

laaja-alainen.

M

​

ielestämme blogi oli todella hyvä ja se antaa mielenkiintoista tietoa ja erilaisia

näkökulmia tärkeisiin ajankohtaisiin aiheisiin. Tekstit ovat selkeitä ja helppolukuisia,

iitä on maallikonkin mukava lukea. Tärkeintä meistä on kuitenkin se, kuinka

blogi saa laajentamaan omaa ajatusmaailmaa ja auttaa ymmärtämään muiden

mielipiteitä, sillä ammattilaiset ovat saaneet ajatuksensa hyvin perusteltua.

P

​

äädyimme valitsemaan itseämme kiinnostavan aiheen, kirjoittaja Pia Solinin

​

​

“Parempi

kysyä kuin katua: älä jätä itsetuhoista ihmistä yksin”

​

(9.1.2018)

​

,

​

koska aihe on sellainen, joka

kaikkien tulisi tietää ja josta kaikkien pitäisi pystyä ylipääns

ä puhumaan. Aihe oli meille

mieluinen, koska olemme syksyllä olleet muutamilla Suomen m

ielenterveysseuran

järjestämillä itsetuhoisuutta käsittelevillä luennoilla. Meitä kaikkia kosketti erityisesti

kokemusasiantuntijat ja heidän selviytymiskertomuksensa. Se, että joku oli antanut

kasvot ja äänen niinkin vaikeille ajatuksille, sai havahtumaan asioiden vakavuuden

suhteen ja niiden olevan hyvinkin totta. Mielenterveysongelmat eivät ole mikään täysin

utopistinen keksitty ajatus, vaan joidenkin ihmisten arkea koskettava asia.

​

Kirjoista

luettu tieto vaihtui realismiksi.

I

​

tsemurhaa leimaa niin täällä kuin muuallakin maailmassa voimakas stigma. Blogitekstin

mukaan Suomessa itsemurhia tehdään joka päivä kaksi, mikä tekee vuodessa 731 ihmistä.

731 liikaa, mutta kuten tekstissäkin todetaan, ei kaikkia itsemurhia pystytä ehkäisemään.

Voisiko avoimempi suhtautuminen itsemurhiin kuitenkin vähentää niitä? Jos Uskalla kysyä

Uskalla kysyä (Essi, Elina, Noora)

T​HL: n blogi on laaja ja sieltä löytyy paljon erilaisia postauksia eri terveyden ja hyvinvoinnin aloilta aina sote-uudistuksesta vesiturvallisuuteen. Saimme kuvan, että
blogin käyttäjäkunta koostuu monista erilaisista lukijoista, sillä sieltä löytyy mielenkiintoista tietoa niin ammattilaisille kuin muuten vain asiasta kiinnostuneillekin. Blogin kommentointi ja kirjoitustyyli vaihtelee paljon aiheittain, koska blogi on niin laaja-alainen.

M​ielestämme blogi oli todella hyvä ja se antaa mielenkiintoista tietoa ja erilaisia näkökulmia tärkeisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin. Tekstit ovat selkeitä ja helppolukuisia,
jolloin niitä on maallikonkin mukava lukea. Tärkeintä meistä on kuitenkin se, kuinka blogi saa laajentamaan omaa ajatusmaailmaa ja auttaa ymmärtämään muiden mielipiteitä, sillä ammattilaiset ovat saaneet ajatuksensa hyvin perusteltua.

P​äädyimme valitsemaan itseämme kiinnostavan aiheen, kirjoittaja Pia Solinin​ ​“Parempi
kysyä kuin katua: älä jätä itsetuhoista ihmistä yksin”​(9.1.2018)​, ​koska aihe on sellainen, joka kaikkien tulisi tietää ja josta kaikkien pitäisi pystyä ylipäänsä puhumaan. Aihe oli meille
mieluinen, koska olemme syksyllä olleet muutamilla Suomen mielenterveysseuran järjestämillä itsetuhoisuutta käsittelevillä luennoilla. Meitä kaikkia kosketti erityisesti kokemusasiantuntijat ja heidän selviytymiskertomuksensa. Se, että joku oli antanut kasvot ja äänen niinkin vaikeille ajatuksille, sai havahtumaan asioiden vakavuuden suhteen ja niiden olevan hyvinkin totta. Mielenterveysongelmat eivät ole mikään täysin utopistinen keksitty ajatus, vaan joidenkin ihmisten arkea koskettava asia. ​Kirjoista luettu tieto vaihtui realismiksi.

I​tsemurhaa leimaa niin täällä kuin muuallakin maailmassa voimakas stigma. Blogitekstin mukaan Suomessa itsemurhia tehdään joka päivä kaksi, mikä tekee vuodessa 731 ihmistä. 731 liikaa, mutta kuten tekstissäkin todetaan, ei kaikkia itsemurhia pystytä ehkäisemään. Voisiko avoimempi suhtautuminen itsemurhiin kuitenkin vähentää niitä? Jos ongelmista pystyttäisiin puhumaan ilman leimaamista, estäisikö se ihmisten ajautumista lopulliseen tekoon?

“Kaikilla meillä on välineet itsemurhien ehkäisyyn. Voimme kysyä, miten toinen voi, voimme kuunnella ja olla läsnä. Suurin este kohtaamiselle saattaa piillä omissa peloissamme: ”Jospa en pysty auttamaan?”, ”Mitä voin sanoa ilman, että se kuulostaa kliseeltä?”, ”Mitä jos itseäni alkaa ahdistaa?”​ ​“


Kuten tästäkin nostosta käy ilmi, mielestämme blogi nosti hienosti esille sen, kuinka itsemurha-ajatukset tulisi huomata ja niihin tulisi puuttua esimerkiksi kysymällä toisen voinnista. Tottakai on ymmärrettävää, että ensimmäisen askeleen ottaminen auttamiseen voi tuntua vaikealta, kuten blogi asiasta mainitseekin. Pelko voi johtua siitä, kun ei tiedetä, miten toinen reagoi kysymykseen. Epätietoisuutta itsetuhoisuudesta ja siihen puuttumisesta on paljon ja senkin vuoksi puuttuminen voi olla vaikeaa. ​Miksi on niin vaikeaa kysyä, kuinka joku voi? Mikäli aistimme toisen pahan olon, emme tarvitse ammattipätevyyttä ollaksemme toiselle olkapäänä ja kuunnella huolia. ​Terveyden ja hyvinvoinnin tulisi olla meidän kaikkien yhteinen oikeus.


Lähteet:
Teksti :​https://blogi.thl.fi/parempi-kysya-kuin-katua-ala-jata-itsetuhoista-ihmista-yksin/
Kuva
http://what-does-the-fox--say.blogspot.fi/2013/11/pohtiva-kirjoitus-mielenterveyshairio t.html

ista, estäisikö se ihmisten ajautumista lopulliseen

Tähtitieteen lumoissa (Johanna R.)

Oletko koskaan tihrustanut pilvettömälle yötaivaalle Otavaa etsien? Jäänyt sanattomaksi revontulien loisteessa? Nähnyt tähdenlennon vilahtavan taivaalla ja kaikesta tästä inspiroituneena alkanut hieman kiinnostua tähtitieteestä? Minä ainakin tunnistan itseni tästä kuvailusta.

Viime aikoina olen viettänyt paljon aikaa tähtitieteen parissa netissä surffaillessa. Löydän itseni turhankin usein Ursan – tähtitieteellinen yhdistys – nettisivuilta kirjoituksia ajankohtaisia uutisia lukemassa tai verkkokaupan kaukoputkia himoitsemassa. Nettisivuille mahtuu paljon muutakin sisältöä kuin vain uutisointi ja verkkokauppa: on lukijoiden havaintoja taivaan tapahtumista, erilaisia blogikirjoituksia ja tietopläjäyksiä tähtitieteestä. Tiesitkö, että Ursan kautta voi myös vuokrata liikuteltavan planetaarion esityksineen?

Oma suosikkini on kuitenkin Ursan verkkosivuilta löytyvä tähtiharrastuksen verkkolehti Zeniitti. Vaikka lehti onkin suunnattu nimenomaan tähtitieteen harrastelijoille, ei ammattilaisille, täytyy kuitenkin aiempaa tietämystä aiheesta löytyä. Minulla – asiasta kiinnostuneella ummikolla – meni välillä sormi suuhun tekstejä silmäillessä. Artikkelit olivat pitkiä ja asiantäyteisiä. Itse kirjoitustyyliltään tekstit olivat selkeärakenteisia ja hyvin virtaavia, mutta vieraat, monissa kohdassa selittämättä jätetyt termit tekivät lukukokemuksesta töksähtelevän.

Tässä kirjoituksessa aionkin paneutua syvemmin Zeniitin artikkeliin nimeltään Suuri ja mahtava Clavius ja suomentaa sen selkokielisemmäksi meille kiinnostuneille ummikoille. Artikkeli käsittelee kuun Clavius-kraatteria ja sen lähinaapureita. Sen on kirjoittanut Teemu Öhman ja se on julkaistu Zeniitin numerossa 1/2017.

Hieman kirjoittajasta

Teemu Öhman on Oulun yliopistosta ponnistanut törmäyskraattereihin erikoistunut, kuuhulluksikin tituleerattu, filosofian tohtori. Väitöskirjansa hän kirjoitti Marsin, Venuksen ja Kuun kraattereista, joten tietämystä tästä aiheesta häneltä todistetusti löytyy. Öhman on uransa aikana ehtinyt olla mukana monissa projekteissa ja hankkeissa, toiminut opettajana ja tutkijana – tarkemmat meriitit voi käydä katsomassa täältä. Kaiken tämän lisäksi Öhman on löytänyt aikaa bloggaamiselle.

TOP 5 FAKTAA KUUN CLAVIUS-KRAATERISTA

Clavius on yksi Kuun lähipuolen suurimmista kraattereista. Se on vuosikymmenten ajan kuulunut suomalaistenkin kuuhavaitsijoiden ja -kuvaajien suosikkikohteisiin. Clavius voitti Kuu ja planeetat -ryhmän alkutalven havaintokohdeäänestyksen ja siitä saatiin lukuisia tuoreitakin havaintoja. -Teemu Öhman 

1.        Claviuksen virallinen läpimitta on noin 231 kilometriä

Kuten Öhmankin kirjoituksessaan totesi, Claviuksen koosta verrattuna muihin kraattereihin löytyy monia eri versioita. Virallisista kuun kraattereista Clavius on koon perusteella lajiteltuna kuitenkin vasta sijalla 20. 

Clavius sijaitsee Kuun pohjoispuoliskolla. Kuva Wikimediasta.

2 .        Nimetty jesuiittamatemaatikon mukaan

Kraatteri on saanut nimensä vuosina 1538-1612 eläneen Christopher Klaun (latinaksi Christop Clavius) mukaan. Matematiikan ja tähtitieteen lisäksi Clavius on tunnettu työstään gregoriaanisen kalenterin parissa vuoden 1500-luvun loppupuolen kalenteriuudistuksen aikana. 

3.        Havaittavissa paljaalla silmällä

Clavius on nähtävissä terminaattorilla ollessaan jopa paljaalle silmälle! Tosin mikäli Claviuksen mielii havaita paljain silmin, tulee olla oikeaan aikaan liikkeellä: ensimmäisen ja kolmannen neljännesvaiheen tietämillä Claviuksen havaitsemiseen on parhaat mahdollisuudet. Aikamoinen haukansilmä saa kyllä olla, jos Claviuksen mielii havaita!

Terminaattori tarkoittaa valon ja varjon rajaa kuiden ja planeettojen pinnoilla. Valon ja varjon rajan piirtymisestä voidaan vetää erilaisia johtopäätöksiä esimerkiksi havainnointikohteen maaperän rakenteesta. Kuva Wikimediasta.

Claviuksen pikkukraaterien muodostama sirppi erottuu

tässä kuvassa hyvin. Kuva Wikimediast

4 .     Syntytarina

Clavius on muodostunut noin 4 miljardia vuotta sitten asteroiditörmäyksessä. Se on ikäisekseen hyvin säilynyt, ajan kulun huomaa kuitenkin muista pienemmistä törmäyssyntyisistä kraattereista Claviuksen pohjalla. Kenties tunnistettavin piirre Claviuksessa onkin sen pohjalla oleva pienten kraatterien sirpin muotoinen kaari. Nämä pikkukraatterit ovat muodostuneet parin miljardin vuoden aikana, joten ne eivät ole muodostuneet samasta osakappaleiden ketjun törmäyksestä, kuten kommenteissa spekuloitiin.

5.        Tieteisseikkailujen tapahtumapaikka

Claviuksesta jopa löytyy mainintoja scifikirjallisuudessa. Kenties parhaiten tunnettu maininta Claviuksesta sijoittuu Avaruusseikkailu 2001 -romaanin ja -elokuvan miljööseen.

Tämä top-lista on todella tiivis muoto artikkelista, eikä se kata läheskään kaikkea artikkelissa käsiteltyä asiaa. Artikkelissaan Öhman kertoo myös paljon Claviuksen naapurikraattereista ja muista kuun geologisista kohteista, jotka jätin tässä kirjoituksessani käsittelemättä. Vähälle huomiolle jäivät myös Claviuksen havainnointihistoria, jota alkuperäisessä artikkelissa käsiteltiin muutaman kappaleen verran.

Lähdemateriaalia artikkelin kirjoittamiseen on käytetty runsaasti, harmi että suurin osa niistä on sellaisessa muodossa, että minä en niitä pääse tutkailemaan lähemmin. Lähdeluetteloa tutkiskellessa ei voi olla huomaamatta erilaisten lähteiden laajaa kirjoa. Mukana oli mm. ensimmäistä kertaa 1800-luvun loppupuolella julkaistu kuun pintaan perehtyvä opus, useampi kuun tarkastelun opaskirja, suomenkielisiä Tähdet ja avaruus -lehden artikkeleita sekä monia muita tiedon lähteitä.

Toisin kuin Öhman, minä ammensin tietoni internetin ihmeellisestä maailmasta. Lähes kaikki käyttämäni lähteet olivat englanninkielisiä, mikä nyt ei varmaankaan tullut yllätyksenä kenellekään. Suosikkejani tiedonetsintään olivat erilaiset wikisivut (lähdekritiikkiä käytetty) ja ensyklopediat. Kaikki käyttämäni lähteet on linkitetty tämän postauksen loppuun, jos jotakuta kiinnostaa käydä tutustumassa aiheeseen paremmin. Eritoten voin suositella vierailemaan David Darlingin nettisivuston ensyklopediassa, mikäli kiinnostusta selkokielisiin tieteellisiin sepustuksiin löytyy.

Lähteet: 

https://www.ursa.fi/blogi/zeniitti/2017/02/12/suuri-ja-mahtava-clavius/

https://en.wikipedia.org/wiki/Clavius_(crater)

https://the-moon.wikispaces.com/Clavius

https://planetarynames.wr.usgs.gov/nomenclature/SearchResults

https://www.encyclopedia.com/people/science-and-technology/astronomy-biographies/christopher-clavius

http://www.daviddarling.info/encyclopedia/C/Clavius_crater.html

http://www.daviddarling.info/encyclopedia/T/terminator.html

http://2001.wikia.com/wiki/Clavius_Base

https://kraatterit.wordpress.com/kirjoittajat/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Terminaattori_(t%C3%A4htitiede)

kuvat: https://commons.wikimedia.org/wiki/Main_Page

Ammatinvalinnanohjaus murroksessa

Leena S. ja Elina-Maria N.

Suomen psykologiliiton verkkosivuilta www.psyli.fi löytyy psykologien Vesa Nevalainen ja Teemu Ollikainen ylläpitämät blogit sekä psykologiliiton asiantuntijablogi, jossa vierailee eri psykologian alan asiantuntijoita.

Mielenkiintomme kohdistui asiantuntijablogiin, joka antaa psykologeille foorumin tuoda esiin ajatuksiaan ajankohtaisista asioista ja nostaa keskusteluun heille tärkeitä aiheita. Aihealueista painottui henkinen valmentautuminen, jonka merkitys on kasvussa paitsi urheilussa myös taiteissa ja liikunnassa. Urheilupsykologien lisäksi omista aloistaan ja aiheistaan kirjoittivat työterveys-, koulu- ja ammatinvalintapsykologit. Kirjoittajat olivat lähinnä psykologiliiton eri työryhmien jäseniä, eivätkä esille tuodut asiat niiden kiinnostavuudesta huolimatta aikaansaaneet keskustelua tai kommentointia. Tekstit ovat tyyliltään lähes yksinomaan toteavia ja nostavat esiin kirjoittajien sekä heidän taustaryhmiensä mielipiteitä. Tutkimustietoon viitataan vain löyhästi. Vaikka blogin tekstit ovat helposti ymmärrettäviä, niiden terävöittäminen ja lukijan vahvempi haastaminen voisivat aikaansaada keskustelua ja kommentointia, joka nyt lähes täysin puuttuu blogista. Vähäinen vuorovaikutus ja löyhä kytkös tutkimustietoon yllättivät meidät lukijoina.  

Lähempään tarkasteluun valitsimme Hämeen TE-palveluiden ammatinvalintapsykologin Johanna Haapalan postauksen ”Niilo Mäestä digiloikkaan”, joka reflektoi 80-vuotiaan ammatinvalinnanohjauksen kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä. Tutkimukseen vahvasti kytköksissä oleva ammatinvalinnanohjaus on ollut Suomessa kehittyvän psykologiatieteen ensimmäisiä sovellusalueita. Kirjoittaja kuvaa tekstissään työnkuvansa muutosta työmarkkinoiden, koulutusrakenteen ja ympäröivän palvelujärjestelmän mullistuksessa sekä digitaalisuuden vallatessa alaa myös ohjaustyössä. Hän nostaa kirjoituksessaan esiin asiakkaan näkökulmaa yhä useammin elämänkaaren aikana tapahtuvassa ja monimutkaisemmaksi muuttuvassa urasuunnittelussa sekä omaa rooliaan työelämäsiirtymien tukena. Edelleen on epäselvää, miten psykologinen ohjaus ja työn uudelleen määrittäminen sijoittuvat maakunta- ja sote-uudistuksen myötä. Kaikesta huolimatta kirjoittaja suhtautuu toiveikkaasti tulevaisuuteen.

Päädyimme kyseiseen blogikirjoitukseen sen aiheen ajankohtaisuuden vuoksi. Toimiessaan näköalapaikalla ammatinvalintapsykologi pystyy kuvaamaan kiinnostavasti ja kattavasti yhteiskunnan kehitystä ja yksilön toiminnan muutosta murroksessa. Kirjoittaja uskaltaa tekstissään tuoda esiin muutoksen itsessään herättämiä tunteita: ammattiylpeyttä, epävarmuutta ja ennen kaikkea toiveikkuutta. Blogista jää positiivinen mielikuva ammatinvalinnanohjauksen sopeutumisesta uudenlaiseen toimintaympäristöön.

 

Lähteet:

http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/psykologiliiton_asiantuntijablogi

Kuva:

https://www.facebook.com/pohjanmaantepalvelut

.

Pohdintaa tulevaisuudesta (Lotta ja Pinja)

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan blogiin kirjoittaa monien eri alojen asiantuntijat sekä ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet. Blogitekstien aiheet liittyvät paljolti opiskelijoiden elämään ja aiheet käsittelevät muun muassa järjestötoimintaa, opiskelijaterveydenhuoltoa ja julkista liikennettä. Blogi siis katsoo asioita opiskelijoiden kannalta ja painostaa muita ihmisiä ajattelemaan kuin opiskelijat. Teksteissä käsitellään usein aiheita kriittisesti ja provosoidaan ihmisiä paneutumaan epäkohtiin. Tavoitteena on saada muutoksia aikaan opiskelijoiden arkeen. Blogin kohderyhmänä toimii opiskelijat ja opiskelijoiden asioista päättävät ihmiset.  

Blogi on erityisen mielenkiintoinen niille, jotka joko jo opiskelevat tai ovat hakeneet opiskelupaikkaa. Lisäksi blogista löytyy tarpeellista tietoa vanhemmalle ikäluokalle, jotka haaveilevat uudelleen yliopisto-opinnoista. Teksteistä löytyy paljon uutta tietoa uusille opiskelijoille, iästä riippumatta. Postaukset eivät blogissa herätä keskustelua, mutta ulkopuolella ne ovat kuumia puheenaiheita, varsinkin opiskelijoiden keskuudessa. Aiheet ovat hyvin ajankohtaisia ja niistä saa helposti puheenaiheita, varsinkin hieman kriittisempään sävyyn. Tekstit ovat kirjoitettu kirjakielellä, mutta ne ovat silti kevyttä luettavaa ja helposti lähestyttäviä.                    
Tarkastelimme lähemmin tekstiä, jossa käsiteltiin tulevaa opiskelijavalintauudistusta. Sen on kirjoittanut Heikki Isotalo, joka on koulutuspolitiikan asiantuntija. Tekstissä käsitellään aihetta kriittisesti, sillä kirjoittajan mielestä opetus- ja kulttuuriministeriö etenee liian nopeasti.  Isotalo perustelee kirjoitustaan kolmella pääargumentilla, miksi hänen mielestään uudistukseen tarvitaan lisää aikaa. Yksi syistä on nuorten lukiolaisten liian tiukka aikataulu koulutuksen suhteen. Asia koskee varsinkin niitä, jotka ovat jo valinneet kursseja ylioppilaskirjoituksia varten eivätkä voi niitä enää vaihtaa.  Isotalo pohti myös lukion muuttumista, koska opiskelijoilla on tavoitteena lukea vain aineita, jotka hyödyttävät heitä korkeakouluhaussa. Uudistus tapahtuu liian nopeasti, eikä se tule toimimaan, ellei esiin nousseiden epäkohtien korjaamiseen käytetä enemmän aikaa. 

Teksti on meille ajankohtainen ja se vaikuttaa meihin, jos emme pääse opiskelemaan ensi syksynä. Olemme jo ylioppilaita, joten emme voi enää muuttaa kirjoittamiamme aineita, vaikka haluaisimme. Tulevaisuudessa ylioppilastodistuksella tulee olemaan paljon suurempi merkitys, sillä se tulee olemaan ainut keino päästä korkeakouluun. Nyt opiskelijoilla on vielä mahdollisuus kompensoida huonosti menneitä kirjoituksia pääsykokeilla. Pääsykokeiden ansiosta on myös enemmän valinnanvaraa alojen välillä. Jäimme kuitenkin miettimään ammattikoulun opiskelijoita, miten he hakevat korkeakouluihin, kun heillä ei ole ylioppilastodistusta. Mietimme myös nuorille kohdistuvaa painetta oikean alan valitsemisesta. Uudistuksen myötä joudutaan valitsemaan tulevaisuuden ala liian nuorena eikä virheille jää varaa.  

Lähde: https://hyy.helsinki.fi/fi/blogit 

Kuva: http://www.primesite-developments.com/student-boom-shows-no-sign-slowing/