Peruskoulupesulassa ( Marianne K. ja Maria T.)

Kurinpitoa vai pään silittelyä tulevaisuuden opetuksessa?

Kuvan lähde: flickingerbrad by Tumblr.com

Peruskoulun nykyiset opettamisen menetelmät ja kurinpidon käytänteet ovat saaneet paljon huomiota osakseen yhteiskunnallisessa keskustelussa. Mihin peruskoulujen opetus on menossa? Mitä asioita siinä tulisi painottaa uusien vaatimuksien vastaavaksi ja minkälainen on nykypäivän opettajan rooli?

Tutkija sekä matematiikan opettaja Laura Tuohilampi Helsingin yliopistosta pohtii blogissaan koulutuksen, oppimisen sekä opettajien roolia ja näiden tulevaisuutta nyky-yhteiskunnassa.Blogi pyrkii tuomaan esille Tuohilammen kokemia ristiriitoja vanhahkoihin opetuksellisiin tehtäviin, kuitenkin samalla toimien ikään kuin uudenlaisena foorumina jokaiselle “koululaiselle” - näkökulmasta riippumatta.

Blogin ajatukset pohjautuvat mielikuvituskouluun, jossa kenellä tahansa on mahdollisuus käydä ideoimassa ideaalia koulujärjestelmää. Taustalla on ajatus siitä että, millainen koulujärjestelmä ja opetus olisi, jos koulut perustettaisiin nyt vastaamaan nykyisiä koulutustarpeita. Tämä on mielestämme hyvä näkökulma, jolla voidaan peilata muuttuvan opetuksen tulevaisuutta ja lähtökohtia. Tuohilammen blogi pyrkii olemaan “äänitorvena” uudenlaisen opetuksen menetelmille matematiikan opetusta esimerkkinä käyttäen.

Blogin ajankohtainen aihe opettajien roolien muutoksesta herätti mielenkiintomme, johon Tuohilampi onnistuu vastaamaan tuomalla oman näkökulmansa vahvasti esiin. Vaikka blogin yleisilme on yhtenäinen ja helppotajuinen, tulee syvemmin postauksista kuitenkin ajoittain epäjohdonmukainen ja hämmentävä kokonaisuus eikä se näin ollen aukea lukijalle täydessä tarkoituksessaan.

Blogissaan hän viittaa paljon yleiseen keskusteluun koulutuksesta. Tutkimustietoa hän käyttää jonkin verran, mutta pääpaino on subjektiivisessa mielipiteessä. Tuohilammen oman äänen kuuluminen on paikoittain suhteellisen kovaa, joita hän avaa paljon vertauskuvien avulla. Näiden käyttö on tietysti lukijalle eduksi ja selkeyden vuoksi osittain hyödyllistäkin.

Tuohilammen omat lapsuuden kokemukset ovat selkeästi vielä esillä hänen omissa kannanotoissaan, mikä lisää hänen kärkästä ja jopa hieman pinnallista tyyliään ottaa asioihin kantaa. Osittain nämä provokatiiviset uudismieliset haavekuvat saivat ainakin meissä vastareagointia ja kuumia tunteita, joten paikoittain tekstin omaksuminen osoittautui haasteelliseksi. Liekö tässä kyseessä lukijan puutteellinen tiedon määrä vai tieteellisten käsitteiden sekamelska?

Peruskoulu puristuksissa: Vaalia vanhaa, lisätä uutta?

Huomiomme blogissa herätti Huudetaan kovempaa- postaus  sekä Koulut vankiloina: mitä kuri opettaa? Näissä postauksissa käsitellään opettajan kuria sekä auktoriteettia nykypäivän opetuksessa lähinnä peruskoulun näkökulmasta. Tuohilammen oma kokemus kurista kuitenkin on selkeästi ohjautuneempi ylä- ja korkeakoulutason opetukseen. Tuohilampi ottaa selkeästi kantaa tämän hetken ja tulevaisuuden opettajien auktoriteetin muuttumiseen ja kurin pitämisen vaihtoehtoisiin muotoihin.

Se, miten Tuohilampi kokee kurin ja auktoriteetin nykyajan yhteiskunnassa, eroaa hieman omista näkemyksistämme. Tuohilampi oli ottanut myös keskusteluohjelman pätkän postauksensa tueksi, jossa haastateltavat selkeästi tarkastelevat aihetta hyvinkin erilaisista näkökulmista ja kokemuksista käsin. Huomattavaa on, että vanhempi sukupolvi saattaa pitää kurinpitoa täysin erilaisena kuin miten nykypäivän nuoriso sekä opettajat sen kokevat. Siksi ehkä tulisikin uudelleen määritellä kurinpidon ja auktoriteetin käsitteet nyky-yhteiskunnan aikaa vastaavaksi.

Postaukset käyvät kädenvääntöä juurikin tästä aiheesta, kuinka perinteiset kurinpitomallit halutaan korvata oppilaiden yksilöllisyyden arvostamisella sekä vapauden ja vastuun lisäämisellä. Miten käy lasten turvallisuudentunteen? Antavatko nämä uudet ajatusmallit liikaa vapautta luovuudelle ja utopistiselle ”näin asioiden pitäisi olla”- ajattelulle, niin kuin Ari Uotila, yläkoulun lehtori viittasi Ylen Suoran nettijatkojen haastattelussa vastineena Tuohilammen ajatuksille. 

Uotilan 25 vuoden kokemus ja arjen haasteet opetuksessa puhuvat selkeästi puolestaan. Peruskoulun oppilaat eivät ainoastaan tarvitse, vaan myös itse haluavat rajoja ja sääntöjä elämäänsä. Uotilan sanoja mukaillen, tämän vuoksi aikuisen rooli ja auktoriteetti pitäisi pystyä säilyttämään myös tulevaisuudessa niin ettei “yhteiskunnan kova nyrkki tulee vastaan” lasten valmistuttua peruskoulusta. Tähän oman haasteensa tuo postmodernin opetussuunnitelman muutostavoitteet oppimiskyvyn kehittämisestä, jossa perinteiset yleissivistyksen ja käytöstapojen opettaminen ovat siirtyneet vähemmälle huomiolle. 

Muutoksen haasteet

On totta, että yhteiskuntamme muuttuu jatkuvasti ja uudistuksia tarvitaan. Siitä voimme kaikki olla yhtä mieltä. Voimme hyvin yhtyä Tuohilammen ajatuksiin:

“Opettajan on tajuttava, että se jaksaminen, sitoutuminen, omien rajojen tunnistaminen ja vastoinkäymisten sietäminen, mitä vaikkapa rakkaan jääkiekkoharrastuksen parissa saa, on otettavissa hyötykäyttöön myös kaikessa muussa.” 

Kuvan lähde: Laverrue by Tumblr.com

Tuohilampi tuo hyvin esille koulun ulkopuolella olevien intressien ja harrastusten merkityksen oppimisessa. Mielestämme huomion arvoista on kuitenkin oppilaiden ja perheiden erilaiset mahdollisuudet harrastuksille ja elämisen ympäristölle. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta taata näitä samoja lähtökohtia lapsilleen. Askarruttavaa on, voivatko liiallisen akateemisen “hötön” ilmapiirissä suunnitellut ja ehkä korkealentoiset ajatukset kuitenkin karata liian kauas lasten ja heidän perheiden nykytodellisuudesta?

Myös vanhempien auktoriteetti on ajan saatossa löyhentynyt, jolloin sen vaikutus näkyy merkittävästi myös koulumaailmassa ja oppimisessa. Jos lapsi tai nuori ei ole saanut auktoriteetista esimerkkiä kotona, on sitä vaikea omaksua koulussakaan. Siksi lisääntynyt yksilöllisyyden ja vastuun korostuminen, jota myös Tuohilampi tuo esille, luo paljon haasteita koulujärjestelmälle sekä opetukselle suhteessa perinteiselle opettajan roolille. Jos oppilaan elämän perustaidot ja yleiset käytöstavat ovat hukassa, pelkkä hyviin arvosanoihin pyrkiminen ei anna oppilaalle välttämättä mahdollisuuksia selviytyä tulevaisuuden yhteiskunnassamme.

Kokonaisuudessaan Tuohilampi on blogissaan selkeästi omaksunut postmodernin opettamisen tavoitteet uudistuksesta yksilökeskeisempään opetukseen sekä osaamisen laajentumisen yli koulurajojen. Hän ei kuitenkaan ole huolissaan perinteisen auktoriteetin katoamisesta. Meitä askarruttamaan jäi, kulkeeko Tuohilampi jopa liiallisesti valtavirran mukana uudistusmielisissä haaveissaan vai ovatko ajatukset todella hänen omiaan? Vai tulisiko meidänkin unohtaa menneet, kääntää ruoriamme ja alkaa omaksumaan muutoksen tuulissa olevia suuntauksia?

Kuinka välttää valkoisia valheita? (Minna K. ja Mari O.)

Aloita viikkosi maanantaiblogilla!

Kuvan lähde

Tutustuimme Suomen psykologisen seuran ylläpitämään maanantaiblogiin, jossa esitellään psykologisten ilmiöiden uusinta tutkimustietoa. Valitsimme näin psykologian opiskelijoina blogin, joka on kohdistettu erityisesti alan tutkimuksesta kiinnostuneille. Blogille erityistä on tieteellinen ote ja se on osa arvostettua Psykologia- lehteä. 

Blogia kirjoittavat vuoromaanantaisin PsT Virpi Kalakoski ja PsT Sirpa Vahtera, jotka tarkastelevat tutkimuksia omien kiinnostuksen kohteidensa kautta. Kalakoski toimii erikoistutkijana ja hän käsittelee blogiteksteissään tieteellisiä ilmiöitä korostaen oman erikoistumisalansa, kognitiivisen psykologian, tutkimustietoa sekä pohdintaa tieteellisen tutkimuksen teon osa-alueista. Vahtera taas tuo omia henkilökohtaisia kokemuksiaan tutkimuksiin liittyen ja lähestyy asioita konkreettisemmin koulumaailman kontekstista.

Blogin tyyli on informatiivinen ja vaikutelma enemmin raportoiva kuin kolumnimainen. Blogin ulkoasu on molemmilla kirjoittajilla yhtenäinen, vaikka sisältöä ohjaa heidän taustansa. Mielenkiintoista on, että teksteissä ei ole kommentointiosioita, vaikka kirjoittajat pyrkivät herättämään lukijan ajatuksia ja ottamaan esille ajankohtaisia mediassa esitettyjä aiheita.  Blogi on kuitenkin lukijaystävällinen, sillä kirjoittajat pitävät lukijan ajantasalla ilmoittaen esimerkiksi postaustauoista ja huomioiden kausittaiset juhlapyhät teksteissään.

Kansanviisautta vai tutkimustuloksia? 

Valitsimme Sirpa Vahteran 18.11.2013 kirjoittaman tekstin "Aamu on iltaa rehellisempi", sillä se kiinnitti huomion provosoivalla otsikollaan, joka vaikuttaa mukaelmalta vanhasta sananlaskusta: "ilta on aamua viisaampi". Kansansanonnasta poiketen Vahtera esittelee tekstissään tutkimuksia ihmisen moraalin yhteydestä päivän ajankohdan vaihtumiseen. Jo otsikkoon on tiivistetty tutkimustulosten pääväite: ihmiset ovat aamuisin rehellisempiä kuin iltapäivisin. Kirjoittajan esiin tuomissa tutkimuksissa selitetään rehellisyyden aamun ja illan välistä vaihtelua itsekontrollin väsymisellä.

Blogitekstin alkuvaikutelma oli helposti lähestyttävä. Se vaikutti lukijaa huomioivalta, sillä bloggaaja johdattaa lukijan aiheeseen vetoavien kysymyksien avulla: "Milloin pitää tärkeät kokoukset ja tehdä isot päätökset? Oletkohan huomannut ajatella tätä tärkeää asiaa kalenteriasi täyttäessäsi?" Hän myös esitti  havaintojaan arkielämän omista kokemuksista suhteessa tutkimustuloksiin.

  Kuvan lähde

Tekstin lopussa Vahtera palasi taas lukijaystävälliseen jutusteluun ja totesi itsekontrollin kuluvan kaikilla ihan tavallisenkin päivän aikana: "rehellisemmätkin meistä sortuvat valkoisiin valheisiin". Viimeiseksi hän vielä yhdisti tutkimuksen pääajatuksen päivän ajankohdan tärkeydestä lukijan arkeen:   "Kannattaa muistaa, kun sovit tärkeitä tapaamisia!"

Tiedettä yksinkertaisille

Blogin tieteellisestä julkaisuympäristöstä huolimatta tutkimuksesta raportointi oli yksinkertaistettua ja lukijalle helposti lähestyttävää. Raportointi vaikutti kuitenkin kriittisestä lukijasta aliarvioivalta, sillä vaikka kirjoittaja mainitsi tutkimusten lähteet, hän viittasi niihin epäselvästi ja ympäripyöreästi. Kieliasultaan blogi vaikuttaa melko viimeistelemättömältä, sillä kappaleet ovat pitkiä ja lauseet jäsentelemättömiä. Näin ollen lukijalle jää mielikuva, että tämä saattaa olla tarkoituksenmukaista, kirjoittajan  jutustelevaa tyyliä. 

Syökö tehokkuus rehellisyyttä?

Teksti herätti meidät pohtimaan ilmiötä laajemmasta näkökulmasta. Yhteiskunnassamme hyödynnetään ns. rehelliset tunnit heti aamusta, kun velvollisuudet kutsuvat heti aikaisin kahdeksalta ja töitä painetaan pitkälle iltaan asti. Lämpöisissä etelän maissa päivittäinen siesta antaa lepoa itsekontrollin palautumiseen päivän aikana, mutta meillä pohjoisessa ei Vahteran korostamille lepotauoille jää tilaa. Suomalaisia kuitenkin arvostetaan maailmalla nimenomaan tunnollisuudestaan ja rehellisyydestään, kuten "rehellisyystutkimus" lompakoiden palauttamisesta osoittaa. Haluammekin kyseenalaistaa Vahteran väitteen siitä, että  itsekontrollin väsyminen johtaisi moraalin löyhtymiseen.

Kuvan lähde

Opiskelijoiden opit 

Blogitekstissään Vahtera käsittelee itsekontrollin väsymistä ja sen tarvitsemaa lepoa opiskelijoiden näkökulmasta, sillä mehän tiedämme parhaiten tenttiin lukemisen kikat: syömisen ja torkkumisen. Tämä ei kuitenkaan mielestämme tarkoita aina sitä, että aamuisin tehokkuus olisi huipussaan. Onko opiskelijoiden moraali höllentynyt kun rehellisen ajan aamuluennot saattavat jäädä väliin?

"Illan virkku, aamun torkku"

Näin ilta-aikaan tätä juttua kirjoittaessamme haluamme heittää ilmoille ajatuksen siitä, että myös yksilöllisellä päivärytmillä ja vireystilalla voi olla vaikutusta itsekontrollin toimintaan. Voihan olla, että ns. iltaihmiset hyödyntävät itsekonrollin väsymistä turhan itsekriittisyyden vähentymiseksi, jolloin he ovat luovempia ilta-aikaan. Aamuisin liika itsekontrolli voi haitata esimerkiksi esseen aloittamista. Meille iltavirkuille on tuttua, että lähestyvät deadlinet hoidetaan yön pikkutunneilla, jolloin liika itsekontrolli karisee jo pakon edessä. 

Kuvan lähde

Sijoittamisen ABC (Joonas)

Salkunrakentajien Vierasblogi on 15.1.2013 alkunsa saanut sijoitusblogi, jonka päätoimisena kirjoittajana toimii Tapio Haavisto. Blogin tarkoituksena on antaa sijoittajille eri keinoja, suosituksia ja vinkkejä oman sijoitussalkun rakentamiseen. Tarjolla onkin hyvin laaja valikoima eritasoisille sijoittajille olevaa tietoa aina perinteisestä salkun hajauttamisesta aina teknisten analyysien hyödyntämiseen. Eri sijoituskohteita ja teknisiä apuvälineitä on kuitenkin lähestytty ns. maalaisjärjellä, jolloin ne avautuvat hyvin myös hiukan kokemattomille sijoittajille.   

Kuvalähde: tuottoisa sijoittaminen

Blogin kirjoittaja on 71 –vuotias paperi-insinööri Tapio Haavisto, joka toimii myös Suomen Sijoittajaopas Oy:n toimitusjohtajana. Haavisto on toiminut sijoitusten parissa yli 12 vuotta ja kokemusta löytyy monista sijoitusinstrumentteista, kuten osakkeista, korkopapereista, rahastoista, indeksirahastoista (ETF), jne. Haavistolta löytyy myös arvopaperivälittäjien ammattitutkinnot (APV1 ja APV2) eli kyseessä on alan auktorisoitu sijoitusammattilainen eikä pelkästään ”sijoitusasiantuntija”.

Sijoittaako asuntomarkkinoille, osakkeisiin vai ETF- rahastoihin?

Valtaosa sijoittajista on piensijoittajia, joilla taloustietämys ja markkinoiden seuranta ei yleisesti ole yhtä aktiivista kuin ammattisijoittajilla. Ongelmaksi muodostuukin, että mihin sijoitustuotteeseen tulisi sijoittaa milloinkin? Haavisto lähestyy aihetta tutkimalla kutakin sijoitustuotetta useasta eri näkökulmasta, kuten tuottotavoitteen-, riskitason- ja sijoitushorisontin näkökulmasta. Näillä tiedoilla piensijoittajakin voi valita itselleen sopivat tuotteet esim. oman tuottotavoitteen mukaisesti.    

Kuvalähde: Mihin sijoittaa?

Kussakin blogikirjoituksessa ilmiötä lähestytään ensin yleisellä tasolla, ja vasta tämän jälkeen sijoituskohdetta tutkitaan perinteisten tuotto ja riskianalyysien näkökulmista. Tämä auttaa lukijaa ensin sisäistämään sijoituskohteen perustoiminnan ennen varsinaista kohdeanalyysia, jolloin myös analyysista saadut hyödyt ovat huomattavasti suuremmat. Blogin lopussa kirjoittaja aina tiivistää käsitellyn aiheen plussat ja miinukset, jolloin myös varsinainen sijoituspäätös siirretään puhujalta sijoittajalle itselleen. Myös blogin lukijat osallistuvat keskusteluun ja yksi kommentoija kirjoittaakin: 

"Mielenkiintoinen ja perusteellinen blogi. Itse aloin vaan miettiä, kuinkahan mennyttä kurssikehitystä on mahdolliista hyödyntää? Osakkeet toki menevät vuoristorataa mutta muistelen jonkun asiantuntijan olleen sitä mieltä että osakemarkkinoiden ali- ja yliarvostukset olisivat itseasiassa seurausta riskitason muutoksista. Eli oliskos 2009 pohjat tilanne jossa pelättiin maailmanloppua. Jos oikein muistelen, ei kukaan asiantuntija kehottanu ostamaan osakkeita pää märkänä." - Nimimerkki AA

Kirjoittaja tuo myös hyvin esille, mikä on markkinoilta saatavan tiedon antama kuva ja mikä kirjoittajan oma henkilökohtainen mielipide. Rivien välistä voi kuitenkin havaita, että Haavisto muistuttaa aina sijoittajaa harkitsemaan tarkkaan kutakin sijoitusta, ja mikäli sijoittaja ei täysin ymmärrä mihin on rahojaan laittamassa, tulisi sijoituspäätös jättää tekemättä kyseisen sijoitustuotteen kohdalla. Jokaisessa blogikirjoituksessa tuntuukin pääsääntönä olevan sijoittajan harkintakyky ja rauhallisuus sijoituspäätöstä tehdessä.

Case: tunnusluvut sijoittajan työkaluina

Haavisto kahlitsee lukijan huomion lähestulkoon jokaisen blogikirjoituksen otsikolla. Tunnusluvut sijoittajan työkaluina blogikirjoitus on kuitenkin saanut eniten huomiota osakseen. Erilaiset tunnusluvut ovat tunnetusti sijoittajan paras ystävä ja niiden avulla voidaan perustella hyvin eri sijoituspäätöksiä. Tunnuslukuihin ei kuitenkaan pidä sokeasti luottaa, eikä yksi tunnusluku itsessään kerro vielä tarpeeksi sijoituskohteesta. Tunnusluvut vain kertovat, mitä yrityksessä on historiallisesti tapahtunut ja juuri tämä keskeinen oletus jää Haaviston mukaan usein aloittelevilta sijoittajilta huomioimatta, jolloin sijoitetaan liikaa luottaen menneeseen aikaan.

 Kuvalähde: tunnusluvut sijoittajan apuna

Ongelmalliseksi muodostuu myös markkinoiden arvaamaton toiminta. Haaviston mukaan hermostuneilla markkinoilla hyvätkin uutiset voidaan joko tulkita väärin tai jättää kokonaan huomioimatta. Tästä huolimatta uusinta tietoa, varsinkin jos kyseessä on tulevaisuuden näkymät, pidetään sijoituspäätöstä tehdessä tärkeimpänä.

Epävarmuudesta huolimatta tunnusluvut tarjoavat mielestäni tärkeää informaatiota mm. yrityksen rahoitustilanteesta, jolloin kokenut sijoittaja kykeneekin arvioimaan suhteellisen hyvin yrityksen kilpailukykyä ja osakkeen kiinnostavuutta tunnuslukujen ja markkinatilanteen perusteella. Haavisto itse pitää yritysten tunnuslukuja ennemminkin sijoittajan apuvälineenä kuin tukipilarina sijoituspäätöstä tehdessä.    

Optimaaliset sijoituspäätökset herättävät paljon keskustelua, koska osakemarkkinoiden ennustaminen on hyvin vaikeaa epätietoisuuden vuoksi. Vaikka sijoituksensa perustaa puhtaasti saatavissa oleviin tunnuslukuihin, ei tuoton saanti ole silti taattua. Eri näkemysten esittäminen näin ollen vaatii hyvin vahvat perusteet ja osakesijoittamisessa usein turvaudutaankin lähestulkoon pelkkien tunnuslukujen varassa olevaan sijoittamiseen. Haaviston uskottavuus pohjautuukin hyvin vahvasti juuri edellä mainitun informaation hallitsemiseen ja tulkintaan. 

Vaikka Haavisto käsitteleekin aiheita laidasta laitaan, on jokaisessa blogikirjoituksessa lähestulkoon aina sama punainen lanka. Punaiseksi langaksi Haavisto usein tiivistää sijoittajan rauhallisen ja rationaalisen käyttäytymisen. Sijoittajalla tulisi aina olla laaja sijoituspohja, jonka muuttamista tulee harkita aina hyvin tarkkaan. Sijoittamisen ei ajatella olevan pikavoittoja vaan pitkän aikavälin harkittua suunnittelua. Väitettä voidaan pitää hyvin perusteltuna, sillä suurin osa piensijoittajista toimii pitkän aikavälin sijoitusmielessä, jolloin markkinoiden lyhyen aikavälin volateettivaihtelun merkitys katoaa.

Itse näkisin blogin hyödyttävän eniten nimenomaan aloittelevaa piensijoittajaa, jolla on jo jonkin asteinen käsitys sijoittamisesta, mutta halua oppia lisää. Blogi avaa hyvin yksinkertaisella tavalla useat eri sijoituskohteet ja aiheesta kiinnostuneille on myös tarjolla yksityiskohtaisempia raportteja ja analyyseja. Sijoitustaidon karttuessa on myös mahdollista hyödyntää blogin tarjoamia teknisia analyysityökaluja, jotka mahdollistavat sijoitustuotteiden teknisen tarkastelun. Suosittelisinkin kyseistä blogia kaikille niille, jotka ovat sijoittamisesta kiinnostuneita taikka muuten vaan haluavat lisätä taloustietämystään.