Monica Ålgars tieteen popularisoijana (Alexandra Vuoristo & Emma Reijasalo)

Esseemme aiheena on Monica Ålgarsin Instagram-tilillään julkaisemat kaksi postausta, jotka käsittelevät syömishäiriöitä. Ensimmäisen postauksen aiheena on syömishäiriöt globaalisti, eli niiden ilmeneminen ja yleisyys, ja toisessa postauksessa käsitellään niiden yhteyttä itsemurhaan. Blogissamme pyrimme arvioimaan Ålgarsin toteuttamaa tieteen popularisointia ja lähteiden käyttöä yleismaailmallisen kuvan muodostamiseksi. 

                                                 

Ensimmäisessä valitsemassamme Ålgarsin (2021) Instagram-postauksessa hän pyrkii popularisoimaan tietoa syömishäiriöiden globaalista lisääntymisestä. Ålgars (2021) on käyttänyt postauksessaan kolmea lähdettä, joskin yksi näistä on jäänyt mainitsematta. Postauksen tekstiosiosta löytyy viittaus kyseiseen julkaisuun, mutta siitä ei ole kuvakaappausta, kuten muista lähteinä käytetyistä artikkeleista. Näin ollen kyseisen lähteen pohjalta tehtyä tieteen kansankielistämistä emme voineet arvioida. 

Ålgarsin (2021) ensimmäinen esiin tuoma fakta on todennäköisimmin peräisin Wun ja kollegojen (2020) tutkimusartikkelista. Wu tutkimusryhmineen (2020) tutki syömishäiriöiden yleistymistä vuosien 1990 ja 2017 välillä. Kyseisten oireyhtymien “global burden of disease” oli vuosien 1990-2017 aikana noussut globaalisti 0,65:lla (Wu, ym., 2020), mutta Ålgars (2021) kirjoittaa arvioidun kasvun olevan 0,65 vuosien 1990-2019 ajalta. Tätä ei kuitenkaan kummassakaan lähteistä mainittu, joten vuosiluvut ovat todennäköisesti menneet sekaisin. Neljä seuraavaa Ålgarsin (2021) postauksen tekstiosiossa esiteltyä faktaa ovat myös kaikki peräisin Wun ja kollegojen (2020) tutkimusartikkelista ja käsittelevät syömishäiriöiden hajautumista eri maanosiin.  

Kuudes fakta, jonka Ålgars (2021) tuo esiin postauksessaan on peräisin toisesta mainitusta lähteestä, eli Santomauron ja tutkimusryhmän (2021) tutkimusartikkelista. Ålgars (2021) esittää Santomauroa ja kollegoja (2021) lainaten BED:in, eli ahmintahäiriön, sekä määrittämättömien syömishäiriöiden olevan yleisimpiä syömishäiriöitä maailmanlaajuisesti.

Postauksen viimeinen fakta liittyy artikkeliin, jota ei ole esitelty lähteiden joukossa. Näin ollen artikkelia, ja siitä tehtyä kansankielistämistä emme voineet arvioida. Kyseisestä artikkelista on liitetty postaukseen kuvakaappaus taulukosta, joka kuvaa syömishäiriöiden jakautumista eri maanosien välillä.

Toinen valitsemamme Ålgarsin (2021) Instagram-postaus oli julkaistu itsemurhien ehkäisypäivänä 10.9. ja käsittelee päivän teeman mukaisesti itsemurhien ehkäisyä, sekä niiden yhteyttä syömishäiriöihin. Postauksen motiivina lienee vähentää itsemurhien ympärillä vallitsevaa stigmaa sekä tuoda esille syömishäiriöiden yhteys lisääntyneeseen itsemurhariskiin.

Ålgarsin (2021) postauksen kuvat muodostavat kokonaisuuden, jossa esiintyvät artikkelien kuvankaappaukset tukevat hyvin yhtä postauksen pääsanomista: syömishäiriöillä on merkittävä yhteys lisääntyneeseen itsemurhariskiin. Ensimmäistä Ålgarsin (2021) esiintuomaa faktaa itsemurhan ja sen yrityksien yliedustuksesta eri syömishäiriöissä tukevat  Pietskyn, Thorntonin, Lichtensteinin, Pedersenin ja Bulikin (2013) tutkimusartikkeli itsemurhayritysten määrästä syömishäiriötä sairastavilla naisilla sekä Pretin, Rocchin, Sistin, Cambonin ja Miotton (2011) meta-analyysi itsemurhan riskistä syömishäiriöissä yleisesti. Ålgarsin (2021) artikkelien käyttö tieteen popularisoinnissa kyseisessä postauksessa jää kuitenkin suhteellisen vähäiseksi, sillä niitä ei avata postauksen tekstiosiossa juurikaan enempää.

Postauksessaan Ålgars (2021) listaa eri riskitekijöitä itsetuhoisuudelle, jotka eivät löydy kummastakaan postauksessa esiintyvistä artikkeleista. Koska lähde jää epäselväksi, on tieteen popularisoinnin arvioiminen vaikeaa kyseisen faktan kohdalla.

Ålgars tarkastelee syömishäiriöihin erikoistuneena ja niiden parissa työskentelevänä psykologina ajankohtaisia aiheita syömishäiriöiden näkökulmasta. Hänen Instagram-postauksensa ovat hyvä esimerkki sellaisesta tieteen popularisoinnista, jossa tieteellisten tutkimusten tulokset yhdistetään Ålgarsin oman pohdinnan ja tietämyksen kanssa lyhyiksi ja asiaan perehtymättömällekin selkeiksi informatiivisiksi kokonaisuuksiksi. Koska syömishäiriöistä puhutaan edelleen vähän, on Ålgarsin tekemä tieteen popularisointi tärkeää ja merkityksellistä, muutamista puutteista huolimatta.

Lähteet:

- https://www.instagram.com/p/CV7xnj4NR6E/

- https://www.instagram.com/p/CToQ_YQN1vh/

Notre Dame ja eurooppalainen kulttuuriperintö (Maija R. & Matilda J., Annastiinan ryhmä)

Kulttuuri syntyy, kehittyy ja kuolee— kunnes se rakennetaan uudelleen.

Notre Damen katedraali paloi tuhoisassa tulipalossa vuonna 2019. Rakennuksen paloa surtiin globaalisti. Kulttuurista ja kulttuuriperintökohteista käytävä keskustelu on aina ajankohtaista. Kauniiden rakennusten ja erinäisten taideteosten lisäksi taidot ja tavat ovat arvokkaita kulttuuriperintökohteita. Nämä kaikki kietoutuvat osaksi ihmiskunnan yhteiseen historialliseen muistiin.

Johanna Turusen ja Tuula Lähdesmäen artikkeli “Notre Dame ja eurooppalainen kulttuuriperintö” on julkaistu Politiikasta-verkolehdessä keväällä 2019. Politiikasta on valtiotieteellisen yhdistyksen julkaisema verkkolehti, jonka tehtävänä on omien sanojensa mukaan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen yleistajuistaminen.

Verkkolehdellä on laaja toimituskunta ja omat päätoimittajat. Lehti pyytää eri alojen tutkijoilta julkaistavakseen analyyseja yhteiskunnallisista ilmiöistä ja tutkimuksista. Julkaistavat tekstit valikoidaan tarjottujen käsikirjoitusten pohjalta. Lisäksi käsikirjoituksia verkkolehteen saa tarjota vapaasti. Politiikasta-verkkolehdessä ilmestyy tyypillisesti useampi artikkeli viikossa, minkä lisäksi sivustolla julkaistaan videoita, podcasteja sekä kirja-arvioita. 

Artikkeli on rakennettu dialogin muotoon. Turunen ja Lähdesmäki käyvät vuoropuhelua kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä, sen arvottamisesta ja tulevaisuudesta. Kokonaisuudessaan teksti etenee sujuvasti läpi artikkelin. Notre Damen palo kiedotaan mielenkiintoisella tavalla osaksi pohdintaa, joka koskee länsimaalaisesta ajattelua kulttuuriperinnöstä ja sen arvoista.

Artikkelin alussa on kerrottu ohjeellinen lukuaika. Tämä on melko uusi, nimenomaan verkkotekstien yhteydessä yleistynyt käytäntö, joka ikään kuin sovittaa tekstin kiireisen nyky-internet-käyttäjän arkeen.

Artikkelin kirjoittajat Turunen ja Lähdesmäki työskentelevät Jyväskylän yliopistossa. Turunen työskentelee kirjoitushetkellä nykykulttuurin väitöskirjatutkijana ja taidehistorian dosentti Lähdesmäki akatemiatutkijana musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella.

Kulttuurintutkimus ja taidehistoria ovat laajoja tieteenaloja, joilla on päällekkäisyyksiä esimerkiksi historian, sosiologian, antropologian kanssa. Turunen ja Lähdesmäki hyödyntävät alansa kysymyksenasettelua ja tuovat esille, siihen liittyviä keskeisiä ongelmakohtia ja näkökulmia. Artikkelissa pohditaan kulttuuriperinnön kohteita, niiden merkityksiä ja eriarvoisuutta.

Artikkelissaan Turunen ja Lähdesmäki puhuvat Notre Damen rakennuksesta, joka on laajalti ihmisten tuntema. Rakennus on ollut niin tunnettu turistinähtävyys, kuin keskeinen osa Ranskan kulttuuriperintöä. Turunen ja Lähdesmäki ottavat kriittisen etäisyyden tähän keskusteluun, ja tarkastelevat samaa aihetta tieteellisestä näkökulmasta.

He käyttävät alaan liittyvää käsitteistöä, jota kuitenkin voidaan pitää myös yleistajuisena, kuten kulttuuri, kulttuuriperintö ja autenttisuus. Teksti on pohdiskelevaa ja analyyttista, mutta yleistajuista ja helposti ymmärrettävää.

Kokonaisuutena Turusen ja Lähdesmäen artikkeli on luonteeltaan tieteellinen, mutta kuitenkin suurelle yleisölle suunnattu kirjoitus. Turunen ja Lähdesmäki tarttuvat valmiiksi populaariin ja ajankohtaisiin tapahtumiin, liittäen niihin tieteellisen näkökulman.

Kirjoittajat: Maija ja Matilda, XKV0201, Annastiina Kettusen ryhmä

Tarkasteltu artikkeli: Turunen, Johanna & Lähdesmäki, Tuuli (2019). Notre Dame ja eurooppalainen kulttuuriperintö. Politiikasta -verkkolehti. 3.5.2019 https://politiikasta.fi/notre-dame-ja-eurooppalainen-kulttuuriperinto/

Kuvat: Pixabay

Käteinen ja siihen liittyvät seikat (Nina F. ja Venla A., Annastiinan ryhmä)

 

Tarkastelemamme blogipostaus on Suomen Pankin alaiselta Euro & Talous-sivustolta. Sivustolla julkaistaan Suomen Pankin asiantuntijoiden kirjoittamia ajankohtaisia artikkeleita taloudesta. Blogipostausten aihealueet käsittelevät suomen taloutta, kansainvälistä taloutta, rahapolitiikkaa, rahoitusvakautta sekä rahaa ja maksamista. Blogin julkaisutahti on melko tiivis, ja uusia postauksia julkaistaankin useita kertoja kuukaudessa. Blogin lukijoilla ei ole mahdollisuutta vuorovaikutukseen kirjoittajien kanssa suoraan julkaisualustalla, sillä blogilla ei ole kommentointimahdollisuutta. Käsittelemämme blogipostauksen “Käteisen nosto- ja käyttömahdollisuudet on turvattava Suomessa” on kirjoittanut ekonomisti Meri Sintonen. Postaus käsittelee käteisen käyttöä ja sen merkitystä Suomessa.  

Vaikka korttimaksaminen on nykyään suosittua, on käteisen olemassaolo silti tärkeää. Käteisen merkitys nousee esiin yhteiskunnan kriittisissä tilanteissa. Tällöin se turvaa Suomen toimintakykyä. Käteinen on tärkeää myös ihmisille, jotka eivät jostain syystä pysty käyttämään muita maksutapoja. Esimerkiksi iäkkäämmät ihmiset käyttävät edelleen paljon käteistä. On siis tärkeää, että käteistä on edelleen helposti saatavilla ja että sitä pystytään myös käyttämään. Nuoremmat ikäluokat saattaisivat olla jopa valmiita luopumaan käteisestä, jos he eivät ole tietoisia sen merkityksestä yhteiskunnalle. Toisaalta erilaiset häiriöt kortti- tai mobiilimaksamisessa ovat melko yleisiä ja häiriötilanne voi osua jokaisen kohdalle.  

Postauksesta on huomioitava Suomen Pankin näkökulma aiheeseen. Suomen Pankki tarkastelee asiaa omasta näkökulmastaan ja ehkä hieman omiin etuihinsa nojaten. Kriittinen näkökulma huomioiden käteiseen ja käteisautomaatteihin liittyy paljon kustannuksia, jotka täytyy yhteiskunnassa myös huomioida.  

Suurin osa käteisestä saadaan käteisautomaateilta. Alueelliset erot käteisautomaattien sijainneissa ovat kuitenkin suuria ja osa ihmisistä joutuu matkustamaan yli 20 kilometrin matkan päästäkseen käteisautomaatille. Lainsäädäntö ei ole täysin selkeä käteisautomaattien osalta, joten jos talletuspankit eivät itse huolehdi riittävistä käteisen nosto- ja talletusmahdollisuuksista, voidaan lainsäädäntöä joutua kiristämään. Esimerkiksi Ruotsissa tällaisia velvoitteita on jo suurimmille pankeille asetettu.  

Blogipostauksessa ei oteta ollenkaan huomioon käteisen käyttöön liittyviä ongelmia. Sintonen ei esimerkiksi huomioi ollenkaan käteisen käytön tulevaisuutta edelleen jatkuvasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa, tai käteismaksamiseen liittyviä riskejä. Esimerkiksi rahan väärentäminen ja erilainen harmaa talous ovat huomattavasti helpompia käteisen käytössä. Postauksessa ei myöskään esitetä keinoja, joilla voitaisiin tukea kortti- ja mobiilimaksamista. Tarjoamalla tukea ja opastusta ikääntyneille korttimaksamisessa käteisen käyttöä saataisiin vähennettyä. 

 

Lähteet:

https://www.eurojatalous.fi/fi/blogit/2021/kateisen-nosto-ja-kayttomahdollisuudet-on-turvattava-suomessa/ 18.11.2021 Meri Sintonen, ekonomisti 

Vanhemmuuden ihanteet ristitulessa yhteiskunnan odotusten kanssa (Tiia H. & Susanna K., Annastiinan ryhmä)

Tiede on tieteen aikakauslehti, jota julkaisee Tieteen tiedotus ry. Tiede ilmestyy 14 kertaa vuodessa ja lehdellä on myös omat verkkosivut. Lehdessä käsitellään muun muassa meneillään olevia tutkimuksia ja tieteen saavutuksia. Verkkosivuilla on myös mahdollista lukea esimerkiksi populaareja tiedeblogeja. Tässä tekstissä tarkastelemme yhtä verkkosivuilla julkaistua uutista.

Perhe toimii yhteiskunnan jatkuvuuden perusyksikkönä, johon kohdistuu jatkuvasti uusia ja erilaisia odotuksia. Erityisesti vanhemmille tämä voi olla haaste, sillä heillä on usein perheen sisällä sekä työelämässä erilaisia rooleja. Tiede.fi:n 9.11.2021 julkaistussa uutisessa käsitellään isien ja äitien vanhemmuusihanteiden ja yhteiskunnan odotuksien ristiriitoja. Julkaisu perustuu Jyväskylän yliopiston tutkijoiden tekemään kyselytutkimukseen siitä, millaisia ovat ihanneisä ja -äiti. Tutkimuksen verkkokyselyyn vastasi yli 1400 vanhempaa, joista valtaosa oli äitejä. Kyselyyn vastanneiden vanhempien näkemykset ihanteellisesta vanhemmuudesta olivat kuitenkin hyvin samansuuntaisia.

Julkaisun sisällöstä erityisen mielenkiintoisen tekee se, että se käsittelee yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta tärkeitä teemoja. Yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja ihanteet sekä poliittiset päätökset voivat vaikuttaa siihen miten vanhemmuuden rooli koetaan tai millaisena vanhemmuus näyttäytyy. Uutisesta tulee esille, että yhteiskunnan odotukset vanhemmuudesta kohdistuvat selkeästi kodin ulkopuolelle korostaen esimerkiksi uran ja varallisuuden merkitystä. Vanhempien ihanteet taas keskittyvät läsnäoloon ja vuorovaikutukseen lasten kanssa. Tämä ristiriita luo haasteen vanhempien voimavarojen suhteen.

Kuten kaikissa kehittyneissä maissa, myös Suomessa syntyvyys on laskenut. Lasten saaminen ei ole enää luonnon sanelema pakko, vaan se voi olla myös valinta. Millaisena vaikuttajana yhteiskunta nähdään vanhemmuutta pohtivien päätöksen teossa? Yhteiskunnan raamit saattavat asettaa vanhemmuudesta haaveilevat jo lähtökohtaisesti kyseenalaistamaan pystyvätkö he löytämään tasapainon omien toiveiden ja yhteiskunnan asettamien odotusten välillä. 

Yksin pärjäämisen eetos ja kuormittava työelämä yhdistettynä moderniin vanhemmuuteen lisäävät riskiä uupumukseen. Tiede.fi:n uutisessa kerrotaan vanhempien uupumuksen olevan varsin yleistä. 42 maan vertailussa suomalaiset vanhemmat ovat seitsemänneksi uupuneimpia. Klassinen vertaus suomalaisten ja ruotsalaisten välillä tuodaan myös tässä uutisessa esiin ruotsalaisten sijoittuessa vasta sijalle 21.

Vanhemmuudesta saatava mahdollisimman myönteinen kokemus tukee vanhemman kokonaisvaltaista hyvinvointia, joka heijastuu myös lasten hyvinvointiin. Vanhemmilla tulisi olla enemmän liikkumavaraa elää omannäköistä elämää, jonka ei kuuluisi olla pelkkää tavoitteesta toiseen suoriutumista. Huomiota tulisi kohdistaa siihen kuinka vanhemmuuden odotuksista viestitään ja millaista keskustelukulttuuria siitä ylläpidetään. Vanhemmat olisi hyvä nähdä inhimillisinä ihmisinä eikä kaikkivoipaisina suorittajina.

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/ristiriitaiset-vanhemmuuden-ihanteet-koettelevat-isia-ja-aiteja

Kuva: Pixabay