Prepositiot aiheuttavat päänvaivaa (Salla S. & Oona H.)

Kuva: http://www.quickanddirtytips.com/education/grammar/prepositions

Kielen kannoilla-blogin aiheena on englannin kieli ja sen moninaisten alueiden pohdinta. Se käsittelee esim. kirjallisuutta ja kieliopillisia tai sanastollisia aiheita, joista lukijat voivat myös lähettää kysymyksiä. Blogin kirjoittajat ovat VARIENGin (The Research Unit for Variation, Contacts and Change in English) jäseniä, joka on Helsingin yliopiston tutkimusyksikkö. Blogin tarkoituksena tuntuu olevan erilaisten kieliasioiden pohtimisen myötä keskustelun ja kysymysten herättäminen englannin kielestä ja kielistä yleensä. Se vaikuttaa myös kyseenalaistavan joitakin kielellisiä piirteitä.

Blogissa meitä kiinnostaa se, miten perusteellisesti kirjoittajat paneutuvat kysyjien ongelmiin ja miten he itse keksivät tuoda esille kiinnostavia kielellisiä seikkoja, joita itse ei ole tullut ajatelleeksi, esim. sanojen ja ilmaisujen etymologia. Monet aiheista ovat hyvin arkisia ja yleisesti ihmisiä koskettavia. Kiinnostavaa on blogin kielen ja tyylin monimuotoisuus, sillä teksti on asiatyylistä, mutta paikoin myös humoristisesti värittynyttä.

Tarkempaan tarkasteluun valitsimme postauksen Prepositioiden vaikeudesta (30.05.2014), koska pystymme samaistumaan sen keskeiseen väitteeseen prepositioiden monimutkaisuudesta. Tekstinsä aiheen kirjoittaja on saanut espanjalaisen bussin seinällä olleesta tiedotteesta, joka oli kirjoitettu espanjaksi ja englanniksi. Siinä hänen huomionsa herätti prepositioiden erilainen käyttö eri kielissä. Esimerkiksi espanjan kielessä sana turvavyö vaatii preposition, mutta englannin kielessä ei.

Kuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Prepositions_of_place.jpg

Prepositioiden käytön haastavuudesta meillä onkin omakohtaista kokemusta, sillä suomen kielessä varsinaisia prepositioita ei ole vaan ne korvataan sijamuodoilla. Esimerkiksi englannin for, ruotsin för ja saksan für ovat sekä ulkomuodoltaan että merkitykseltään samanlaatuisia prepositioita, kun taas suomen kielessä niitä vastaa esim. sijamuoto –lle. Lisäksi prepositioiden vaihtelevuus eri kielten kohdalla sekoittaa pakkaa entisestään. Esimerkiksi yläasteella ja lukiossa eri kielten tunneilla aukkotehtävät, joissa piti sijoittaa oikea prepositio tyhjiin kohtiin, tuottivat välillä päänvaivaa, koska meistä tuntui, että useampikin vaihtoehto olisi sopinut kyseisiin kohtiin. Esimerkiksi englannin kielessä prepositiot in ja at ovat sellaisia, että ne menevät vielä tänäkin päivänä toisinaan sekaisin. Voisimme kuvitella, että prepositiot ovat helpompia niille, joiden omassa äidinkielessä prepositioita on jo ennestään.

Yllä olevan kuvan tapaisesti meillekin opetettiin ensimmäisen vieraan kielen yhteydessä alakoulussa prepositioita. Kyseinen havainnollistaminen teki prepositioiden omaksumisesta helpompaa ja mielekkäämpää. Prepositioiden opettelu on vähitellen kouluasteelta toiselle siirtyessä muuttunut vähemmän kuvalliseksi ja siten abstraktimmaksi ja haastavammaksi. Prepositioiden opetuksen ei voi tietenkään olettaa olevan ylemmillä luokka-asteilla samalla tasolla, kuin alakoulussa, mutta jonkinlainen havainnollistavien keinojen käyttö prepositioiden opetuksessa voisi helpottaa niiden omaksumista ja muistamista.

Kyseinen postaus vastaa pituudeltaan hyvää verkkotekstiä, sillä se ei ole liian pitkä ja se on myös selkeä ja helppolukuinen. Se mahdollistaa sen, että tekstissä ei jaaritella turhia vaan pysytään asiassa, jolloin lukijan mielenkiinto ei lopahda. Kirjoittaja tuo tekstissä esille erilaisia esimerkkejä, ja vetoaa myös lukijoihin mm. kohdentavalla ilmauksella Meillä suomenkielisillä, joka luo yhteenkuuluvuuden tunnetta lukijan ja kirjoittajan välille. Lisäksi teksti ei ole liian muodollinen vaan sopivan rento ja kevyttä luettavaa kuten hyvän verkkotekstin kuuluukin olla. Täten teksti soveltuu kaikkien luettavaksi, oli lukija taustaltaan sitten akateeminen tai ei. Emme havainneet kovinkaan paljon huonon verkkotekstin piirteitä, mutta ehkä tekstiin olisi voinut liittää enemmän kuvia havainnollistamaan käsiteltävää ilmiötä ja siten ne voisivat elävöittää tekstiä. Teksti voisi myös heijastella hieman enemmän kirjoittajan omaa persoonallista ääntä.

Olisi toivottavaa, että tulevaisuudessa prepositioiden opettamiseen löydettäisiin uusia tapoja ja niiden oppimisesta tulisi monipuolisten opetustapojen kautta helpompaa ja luonnollisempi osa kielenkäyttöä. Tämä olisi hyödyksi varsinkin Suomen kaltaisissa yhteiskunnissa, joiden kielessä prepositioita ei ole. Blogiteksti prepositioiden vaikeudesta osuu naulan kantaan käsittelemästään aiheesta, ja uskomme monen muunkin lukijan pystyvän samaistumaan kyseiseen ongelmaan.

MTV3:n ongelmat luotettavana tiedonlähteenä. (Tuomas Parviaisen ja Risto Kontion ryhmä.)

Blogin aihe ja taustatiedot

Valitsimme tekstiksi “MTV3 julkaisee uskomatonta ravintoroskatiedettä makuja-osiossaan”,

koska se vaikutti hyvin mielenkiintoiselta aiheelta. Aihe on kiinnostava, koska MTV3:a pidetään yleisesti hyvänä faktuaalisen tiedon lähteenä, josta saatavia tietoja esimerkiksi kuluttajat pyrkivät hyödyntämään ostopäätöksissään. Kiinnostavaksi aiheen tekee juuri tämä ristiriita MTV3:n ja “Roskatiedettä-bogin välillä, jossa yleisesti luotettavaksi uskottu MTV3 kyseen alaisetetaan tiedonlähteenä täysin. “Roskatiedettä-blogi” väittää MTV3:n ruokablogien sisältävän täysin järjetöntä ja perusteetonta roskatiedettä.

Roskatiedettä- blogi on tiedeblogi, jota kirjoittaa anonyymi “Tiina”-nimimerkkiä käyttävä henkilö. “Tiina” ilmoittaa blogissaan olevansa omistautunut valheellista ja epätieteellistä tietoa levittävien tahojen paljastamiseen. “Tiina” tuo blogissaan esille, että on työskennellyt tieteen parissa useita vuosia. Tiina ei kuitenkaan esitä minkäänlaisia todisteita työhistoriaansa liittyen. Blogissa esiintyvät kirjoitukset koostuvat suurimmaksi osaksi kolumneista, kommenteista ja arvosteluista. Ja niissä esiintyvä kieli on hyvin vapaata ja esteetöntä.

Blogissa käytetty kieli ja tyyli

Blogin kirjoitukset ovat kaikki hyvin aggressiivisia ja tekevät kirjoittajan mielipiteet hyvin selviksi.

Lähes kaikkien kirjoitusten aiheena on jokin yritys, nettisivu tai ideologia joka Tiinan mukaan tahallisesti valehtelee tai harjoittaa akateemista epärehellisyyttä ja jonka Tiina kirjoituksellaan pyrkii todistamaan.

Kirjoituksissa käytetään yleensä myös tieteellisiä lähteitä hyvin, jonka kautta kirjoittaja pyrkii, roskatiedettä julkaisevien henkilöiden käyttämien lähteiden kääntämiseen heitä itseään vastaan. “Tiina” tuo blogissaan selkeästi esille myös omat mielipiteensä käsiteltävistä asioista. Alla esimerkki tapaus “Tiinan” blogista.

Kirjoituksen osat ja esimerkkitapaukset

Ensimmäinen artikkeli jota Tiina kirjoituksessaan käsittelee on 08.09.2016 julkaistu ruokablogi-artikkeli joka väittää Banaanipähkinä-smoothieiden vähentävän kuukautisvaivoja. Tiina osoittaa artikkelissa käytetyn lähteen tason todella huteraksi. Artikkelissa lähteenä käytetty kirjoitus on yksinkertaisesti vain jonkun satunnaisen teinitytön ruokareseptisivustolle kirjoittamasta reseptistä joka perustelee kantaansa huffington-postin kirjoituksella joka ei tarjoa väitteilleen lähteitä lainkaan.

Tämä mielestämme tuhoaa artikkelin faktuaalisen pohjan täydellisesti.

Toinen artikkeli johon Tiina kirjoituksessa pureutuu väittää valkosipulin suojaavan syövältä Tiina todistaa väitteen täysin vääräksi huomauttamalla, että jopa tietellinen artikkeli jota mtv3 itse käyttää väitteen perustelemiseen sanoo, että kyseinen syöpää ekäiseviä ominaisuuksia omaava kemikaali ei ole hydrogen sulfide(rikkivety, jota on muun muassa valkosipulissa), vaan diallyl disulfide.  Artikkeli myös suoraan sanoo, että valkosipulin syömisellä ei ole mitään vaikutusta syövän ehkäisyn suhteen.

Jälleen kerran, MTV3:n julkaisemat väitteet ovat todistuneet täysin valheellisiksi.

Lopuksi Tiina ottaa aiheekseen MTV:3:n suostuvaisuuden myydä mainostilaa Revitalum mind plus-muistilääkettä kauppaavalle sivustolle. Lääkkeen kerrotaan parantavan muistia jo kolmessa päivässä, joka kuulostaa valmiiksi jo naurettavlta väitteeltä. Myös “Tiina” kertoo blogissaan mielipiteesä suoraan ja kaunistelematta: “Ei saatana parane!” Sivusto pyrkii vahvistamaan sivustonsa lupauksia neurologi Raimo Kivisen positiivisen lausunnon avulla. Kaikki näyttää siis ulospäin hienolta, kun on oikein alan asiantuntija todentamassa lääkkeen vaikutuksia. Kiitos kuitenkin “Tiinan” uutteralle salapoliisityölle, jonka myötä me kaikki nyt tiedämme, että neurologi Raimo Kivinen on keksitty henkilö. Lähteenään “Tiina” käyttää luotettavaa maailmanlaajusta PubMed-tietokantaa, joka ei tunnista Raimo Kivisen nimeä ollenkaan! Yllä oleva esimerkki Revitalum mind plus-muistilääkkeen mainosten sallimisesta tukee “Tiinan” argumenttia mtv3:n etiikan eheyden puutteesta.

Loppusanat

Blogissa arvostimme erityisesti “Tiinan” aiheen valintaa, jonka tavoitteena on paljastaa MTV3:n valheellisten artikkelien puhdas määrä. Tämän lisäksi arvostimme

suoraa kirjoitustyyliä ja vahvaa omien mielipiteidensä argumenointia. Tekstejä oli hauska lukea, koska kirjoitustyyli oli todella vapaa ja aiheella tuntui olevan henkilökohtainen merkitys kirjoittajalle, joka tuli esiin hänen omista mielipiteistään. “Tiinan” yhtenä missiona näyttäisi olevan akateemisen epärehellisyyden kitkeminen modernista viihteellistyneestä mediasta.

“Tiinan” Roskatiede-blogi tekee mielestämme suhteellisen vakuuttavan argumentin, että MTV3 ei ole ainakaan viihdeblogi-artikkeliensa suhteen maineensa veroinen tiedonlähde. MTV3 pyrkii selkeästi vain keräämään klikkauksia blogimaisille kirjoituksilleen tutkimustuloksien tai lähteiden pätevyydestä välittämättä. Klikkiotsikoiden myötä MTV3 pyrkii vain saamaan artikkeleilleen lisää näkyvyyttä, ja mainostila-myyntiä omien tulojensa lisäämiseksi. MTV3 on siis nimensä mukainen “mainostelevisio”, jonka kirjoituksiin kannattaa suhtautua niiden tavoitteen mukaisella tavalla.

Linkki Blogiin: https://roskatiede.wordpress.com/2016/09/08/mtv3-julkaisee-uskomatonta-ravintoroskatiedetta-makuja-osiossaan/

Some - terveystiedon uusi oppikirja? (Ruut K. & Maija R.)

Ravitsemus, liikunta ja hyvinvointi puhuttavat tänä päivänä ihmisiä laajasti. Millaista on oikeanlainen ravinto? Miten ja kuinka paljon kannattaa liikkua? Mitä sisältyy kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? Mediassa ja somessa ilmestyy harva se päivä julkaisuja aiheeseen liittyen, ja asia kirvoittaa välistä kiivastakin keskustelua. Wellness-buumin myötä ravitsemus ja liikunta ovat lähes koko ajan tapetilla ja erilaisten näkemysten kirjo on varsin kattava.

Esimerkin syömisestä ja liikkumisesta saamme jo varhain kotoa. Vanhemmat pitkälti määrittävät sen, millaista ruokaa syödään ja miten liikutaan. Kotoa opitut tavat voivat kulkea mukana koko elämän, niin hyvässä kuin huonossa. Mikä on oikeasti vanhempien rooli lapsen ruokailutottumuksissa?


     (Kuva: Iltalehti)

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg kirjoittaa tutkimuksiin pohjautuvaa Pöperöproffa-blogia ravitsemuksesta ja elintavoista. Blogin kirjoitus Vanhempien vaikutus lasten syömiseen käsittelee nimenomaan kodissa vallitsevien ruokailutottumusten ja -asenteiden vaikutusta lasten syömiskäyttäytymiseen. Borg avaa kirjoituksessaan tutkimustuloksia siitä, että vanhempien oma suhtautuminen ruokaan ja omaan kehoonsa vaikuttavat lapsen asenteisiin ja tapoihin. Syömisen liiallinen rajoittaminen tai tuputtaminen voivat lisätä lasten painoa, lihottavia syömistottumuksia ja vähentää ruokailun iloa. Liiallinen kontrollointi voi toki johtaa myös lihottavan syömisen toiseen ääripäähän, syömishäiriöön.

Tänä päivänä mediasta löytyy monenlaista näkökulmaa ravitsemukseen, terveyteen ja hyvinvointiin. Varsinkin blogosfääristä löytyy monenmoista hittidieettiä, trendiruokavaliota ja kuntoiluvinkkejä. Lifestyle-blogeissa käsitellään hyvin laajasti hyvinvoinnin osa-alueita, mutta kirjoittajien näkemykset eivät välttämättä pohjaudu tieteelliseen tutkimukseen vaan omiin subjektiiviisiin kokemuksiin ja arkitietoon. Oikeanlaisesta syömisestä ja liikkumisesta näkee välistä hyvin kärkeviäkin kannanottoja, jotka jakavat mielipiteitä. Esimerkiksi Mansikkapilvi-blogin Pilaatko lapsesi terveyden? -postauksessa on vahva näkökulma siihen, että lapsen epäterveellinen syöminen on aina vanhemman vastuulla. Tekstissä ei kuitenkaan viitata mihinkään tutkimuksiin, vaan näkemystä perustellaan melko yksipuolisessa arkitietämyksellä.

Terveyskeskustelu ylipäätään on tärkeää sekä yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla. Tietoa löytyy monesta kanavasta, mutta tutkimuksiin perustuvaa faktaa ei ole tarpeeksi esillä massamediassa. Pöperoproffa-blogi onkin hyvä esimerkki tavasta tuoda tuoretta tutkimustietoa esille kansantajuisesti. Tutkimuksiin perustuvaa tietoa olisi hyvä olla tarjolla enemmänkin, jotta voisimme tehdä valistuneita päätöksiä terveytemme suhteen. Etenkin lasten hyvinvointi ja terveys ovat tunteita herättäviä aiheita, ja kuten media on osoittanut, keskustelu voi olla hyvin polarisoitunutta. Mikäli siis pohjaisimme näkemyksiämme enemmän tieteelliseen tietoon, keskustelu voisi olla neutraalimpaa ja hedelmällisempää.

Älykästä vai älytöntä? (Sampo ja Jyri, Ellinooran ryhmä)

Yrityksen Solita blogissa nimeltä “Ajatukset jotka muuttavat maailmaa” yrityksen työntekijät kertovat omista näkemyksistään teknologiasta, designista, analytiikasta, digitalisaatiosta ja johtamista, sekä kokemuksia yrityksestä työpaikkana.Blogikirjoitukset ovat jaettu aihepiireittäin aiheisiin teknologia, design ja analytiikka, ihmiset ja yrityskulttuuri, digitalisaatio ja johtaminen.

Jonne Heikkinen on valmistunut Itä-Suomen yliopistosta tietotekniikan maisteriksi. Postauksessa “Kuinka haluat tekoälysi - päälle liimattuna vai sisäänrakennettuna?”Jonne Heikkinen pohtii tekoälyä sekä sen hyödyntämistä eri tilanteissa. Heikkinen mainitsee blogissaan, että tekoäly täytyy olla luonnollinen ratkaisu alusta asti. Hän myös kertoo, että liian usein tekoäly liitetään jo valmiiseen ratkaisuun, koska tekoälyä pidetään nykyään trendikkäänä. Heikkinen pyrkii avaamaan ja käsittelemään sisäänrakennetun ja päälleliimatun tekoälyn ominaisuuksia sekä vertailee niitä.

Mielestämme kirjoittaja avaa hyvin tekoälyn käsitteenä ja onnistuu myös kertomaan mainiosti sisäänrakennetun ja päälle liimatun tekoälyn erot. Kuitenkin kirjoittaja antaa mielestämme liian vähän konkreettisia esimerkkejä ratkaisuista, joissa käytetään tekoälyä. Esimerkkien vähäisyyden takia lukija ei voi olla varma, kuinka yleisiä tekoälyä soveltavat ratkaisut oikein ovat. Lisäämällä tekstiin enemmän esimerkkejä tai luotettavia lähteitä lukijallekkin jäisi varmempi tunne siitä, että tekoäly on jo nykypäivänä yleinen ratkaisu.

Tekstin tyyli on informatiivista ja kiertelemätöntä vaikka kaiken ymmärtämiseen tarvitaan hieman aikaisempaa tietoa aiheesta. Teksti on kevyttä luettavaa, mutta suosittelisimme sitä vain aiheesta kiinnostuneille ihmisille ja alan ammattilaisille. Verkkotekstinä blogi on varsin yksitoikkoinen, vaikka sen osittain pelastaakin lyhyet ja ytimekkäät alaotsikot ja osuvat sanonnat. Tekstistä huomaa, että kirjoittaja käsittelee aihetta oman asiantuntijuudensa ja kokemuksensa perusteella.  

Mielestämme kirjoittaja lopettaa blogin todella heikosti. Väliotsikko “Tekoäly on jo konkretiaa” viittaa siihen, että kirjoittaja käsittelisi miten tekoälyä hyödynnetään jo nykypäivänä. Sen sijaan, että kirjoittaja antaisi useita konkreettisia esimerkkejä niin kirjoittaja antaa vain yhden esimerkin ja jatkaa mainostamalla yrityksen omaa tapahtumaa ja palveluitaan. Tietysti tämä on hyvin ymmärrettävää, koska kyseessä on yrityksen blogi, mutta silti lopussa blogissa käsiteltävän aiheen olisi voinut tiivistää paremmin.


Lähteet:
https://www.solita.fi/blogit/kuinka-haluat-tekoalysi-paalle-liimattuna-vai-sisaanrakennettuna/

Kielen kannoilla - kiinnostavia kannanottoja kieleen (Kauri-Matti K. ja Sami N. Katin ryhmä)

Mistä blogissa on kyse?

Kielen kannoilla on blogi, joka keskittyy englannin kieleen ja sen ilmiöihin. Blogin kirjoittajia on useita, ja he kuuluvat Helsingin yliopiston englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutosten tutkimusyksikköön, VARIENG:iin. Kirjoittajat ovat kaikki alansa asiantuntijoita, ja blogitekstit edustavat yksittäisen kirjoittajan henkilökohtaista mielipidettä kirjoittamastaan aiheesta. Blogin tekstit vaihtelevat aiheiltaan: joskus kirjoitetaan ajankohtaisista uutisista, joskus taas kysymyksistä joita kirjoittajille on lähetetty. Jotkut teksteistä on englanniksi ja toiset suomeksi. Tekstejä kuitenkin yhdistää laaja kielen käsite.

Blogin aiheista ja kielestä

Alpo Honkapohjan teksti ”Hwæt the…”, onko Beowulfin alku käännetty väärin kaikki nämä vuodet? kuvaa mielestämme varsin hyvin blogin tekstejä sekä aiheeltaan että kieleltään. Teksti kertoo ajankohtaisesta englannin kieleen liittyvästä uutisesta, josta ei Suomen mediassa kerrottu. Uutisessa viitataan artikkeliin, joka esittää teorian, että muinaisenglannin sana hwæt, joka ilmestyy muinaisen Beowulf-runon alussa, olisi tähän mennessä käännetty väärin. Aihe on siis sellainen, josta englannin kielen ystävät kiinnostuvat, mutta samalla sellainen, ettei se ylitä Suomen valtamedian uutiskynnystä -- eli tavallinen tallaaja tuskin sitä lukisi. Blogin tekstit ovat tässä mielessä varsin samankaltaisia.

Blogitekstien kieli on myös, useista kirjoittajista huolimatta, tyyliltään samankaltaista. Honkapohjan tekstissä on otsikosta alkaen mukana huumoria, ja kieli on populaaritieteellistä. Vaikka aihe onkin alakohtainen, on teksti lukijaystävällinen myös vähemmän aiheeseen perehtyneille inhimillisen pituuden, konkreettisten esimerkkien, ja helposti luettavan kirjoitusasun johdosta.

Blogin aineisto ja verkkoteksteille ominaiset piirteet

Honkapohjan tekstissä, niin kuin blogin muissakin teksteissä, lähteitä on käytetty runsaasti ja ne ovat usein tieteellisiä. Lähteet on merkitty selvästi ja tekstien sekaan ripoteltuina hyperlinkkien muodossa, jolloin ne ovat helposti löydettävissä lukijan toimesta. Blogi siis noudattaa kohtuullisesti hyviä tieteellisiä käytänteitä lähdeaineistonsa suhteen, vaikka lähdeluetteloa ei aina tekstien lopusta löydykään.

Verkkoteksteinä blogin kirjoitukset toimivat hyvin. Niin Honkapohja kuin muutkin blogin kirjoittajat käyttävät kuvia hyväkseen teksteissään ja pitävät lukijan kiinnostusta yllä niin huumorilla että kansankielisellä tekstillä. Blogin ulkoasu ja sommittelu soveltuvat ruudulta lukemiselle ja kirjoitusten otsikot herättelevät lukijan mielenkiintoa olematta kuitenkaan puhtaasti klikkiotsikoita. Blogikirjoitusten kappaleet eivät myöskään ole uuvuttavan pitkiä ja verkkolukijoiden tyypillisen lyhyt keskittymiskyky on huomioitu tekstien pituudessa uhraamatta kuitenkaan liikaa relevanttia tietoa aiheen käsittelystä. Tiivistämisen jalo taito näkyy blogissa. Kyseessä on siis selvästi lukijalle tuotettua tekstiä, ei kirjoittajalle.

Kohdeyleisö ja keskustelu

Blogin tekstit käsittelevät englannin kieltä asiantuntijan silmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että blogin kohdeyleisö olisi vain englannin kielen tutkijat tai ylemmän asteen opiskelijat. Kuten jo mainitsimme, blogin tekstit ovat kaikille englannin kielestä kiinnostuneille ajatuksia herättävää luettavaa, ja tekstien populaaritieteellinen kieli -- ilman alan sanastoa ja jargonia -- on kenelle tahansa luettavaa koulutustasosta huolimatta. Suurin osa blogin yleisöstä lienee englannin opiskelijoita, mutta kuka tahansa blogiin eksynyt löytää varmasti sieltä jotain luettavaa.

Kommentteja blogikirjoituksiin voi jättää kuka tahansa, ja sana on vapaa. Useat blogikirjoitukset ovat jääneet kommentteja vaille, mutta kirjoitukset joita on kommentoitu, ovat saaneet hyvin pohdittuja ja avuliaita kommentteja. Blogin lukijakuntaan kuuluu vaihto-opiskelijoita ja muita englannin kielen asiantuntijoita, jotka valaisevat omalla tietämyksellään kirjoittajien tekstejä. Blogin kirjoittajat, VARIENG-tutkimusyksikkö, rohkaisevatkin lukijoitaan keskustelemaan ja ovat valmiita vastaamaan kysymyksiin joita heille lähetetään. Kaiken kaikkiaan blogin lukijat ja tekstien herättämä keskustelu ovat varsin asiallisia.

Yhteenveto

Kielen kannoilla on blogi, jonka tekstit käsittelevät kieltä, useimmiten englantia. Blogitekstien populaaritieteellinen kieli on kenen tahansa luettavissa, ja tekstien käsittelemät aiheet ovat tarpeeksi kiinnostavia, että englannin kieltä heikosti osaavakin löytää blogista varmasti jotain luettavaa. Blogin lukijakunta on ystävällistä ja asiantuntevaa, eli hyökkääviä viestejä ei tekstien kommenteista löydy. Jos englannin kielen asema ja ilmiöt nykymaailmassa kiinnostavat sinua lainkaan, suosittelemme käymään lukemassa tätä blogia.

Ajatuksia sosialistisesta liberalismista (Eve ja Hertta, Ellinooran ryhmä)

Aineistoksemme valikoitui Politiikasta.fi -verkkolehti. Politiikasta on valtiotieteellisen yhdistyksen verkkolehti, jonka tavoitteena on erityisesti politiikan tutkimuksen popularisointi ja julkisen keskustelun herättäminen. Siellä julkaistaan tutkijoiden ja yhteiskuntatieteilijöiden artikkeleita ja arvioita ajankohtaisista ja ajattomista poliittisista kysymyksistä. Kirjoittajia verkkolehdessä on satoja, joten se on täynnä erilaisia mielipiteitä keskeisistä kysymyksistä. Kuumimmista aiheista saattaa löytyä kymmeniä eri blogitekstejä, jolloin lukijoiden ei tarvitse sokeasti luottaa yhteen mielipiteeseen tai etsiä erilaisia näkökulmia monesta eri lähteestä. Verkkolehti vaikuttaa erittäin luotettavalta lähteeltä, sillä kirjoittajat ovat alan ammattilaisia tai muuten erittäin perehtyneitä maailman tapahtumista.

Tarkastelemme lähemmin Teivo Teivaisen kirjoitusta voiko sosialisti olla liberaali? (18.03.2017). Teivainen on maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopistossa, ja hän on julkaissut muun muassa monia arvostettuja teoksia maailmanpolitiikkaan liittyen. Kirjoituksessaan Teivainen tuo omia mielipiteitään esille vastakkainasettelun avulla. Kirjoitus on vastaus Heikki Pursiaisen kolumniin: Suomen oikeistolaisin mies tekee vaalikoneen (14.03.2017). Tiivistetysti Pursiaisen väite on, että sosialisti ei voi olla liberaali, ja Teivaisen vastaväite taas on, että sosialisti voi olla liberaali. Teivainen esittelee lyhyesti Pursiaisen perustelut, ja sen jälkeen perustelee omaa näkemystään.

Aluksi olemmekin esitelleet verkkolehteä yleisesti. Siirrymme nyt blogitekstin pariin ja pohdimme aihetta syvemmin.

Kuva 1. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:SLECO_chart.png 

 

Teivo Teivainen kommentoi tekstissään Heikki Pursiaisen kolumnia, jossa liberaalin ajattelun mahdollisuus on sosialistille todellisuudessa mahdotonta. Teivainen on tästä eri mieltä, ja esittelee näkökulmia, joista katsoen liberalismi on sosialismin luonnollinen pari. Valitsemalla käsittelyyn Pursiaisen keskeiset liberalismiin ja sosialismiin (vasemmistolaisuuteen) liittyvät väitteet ja vastaamalla niihin, Teivainen antaa vakuuttavan kuvan asiantuntemuksestaan. Hän käyttää lähteitä laajasti ja määrittelee keskeiset käsitteet ja miten aikoo niitä omassa tekstissään käyttää.

Tekstin keskeisin väite on, että sosialistisia ihanteita voi puolustaa tinkimättä liberaaleista perusperiaatteista. Teksti on muodoltaan selkeä ja sanastoltaan helposti ymmärrettävä. Toisaalta, jos lukija ei ole asiaan perehtynyt, saattaa teksti tuntua pitkähköltä jaarittelulta. Luettavuuden kannalta olisi ehkä ollut hyvä tehdä keskeisistä asioista koonti, josta pääasiat olisi voinut helposti hahmottaa.

Teivainen on käyttänyt lähteenä myös Isaiah Berlinin teoriaa positiivisesta ja negatiivisesta liberalismista sekä tarjonnut linkkejä asiasta enemmän kiinnostuneille, mikä lisää tekstin ja kirjoittajan uskottavuutta.

Artikkeli herätti monenlaisia kysymyksiä. Mikä sosialismi ja liberalismi oikeastaan ovat, ja onko kaikki kuitenkin suhteellista ja näkökulmasta riippuvaista kun puhutaan ideologioista tai vaikka poliittiselle kentälle asettumisesta? Mitä pidemmälle asian tutkimisessa ja miettimisessä pääsee, sitä monitulkintaisemmalta ja epämääräisemmältä koko asia alkaa tuntua. Aihe on eittämättä yhteiskunnallisesti relevantti ja mielenkiintoinen, mutta kuten niin monissa muissakin politiikkaan ja politikointiin liittyvässä käsitteessä, näissäkin tulkintoja on yhtä monta kuin tulkitsijoita, eikä määritelmistä luultavasti koskaan päästä lopulliseen konsensukseen.

Kuva 2. http://rall.com/comic/leftists-versus-liberals 

Lähde: http://politiikasta.fi/voiko-sosialisti-olla-liberaali/ 

Pohdintoja kääntämisestä (Jenni L. & Tiia I.) (Katin ryhmä)

Valitsimme tutkimuksemme kohteeksi Kielen Kannoilla -blogin. Blogia ylläpitää Helsingin yliopiston Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikkö. Blogissa on useita kirjoittajia, ja he ovat alan asiantuntijoita. Blogin tarkoituksena on käsitellä kielitiedettä ja erityisesti englannin kieltä koskevia teemoja ja popularisoida niitä. Blogissa vastataan myös usein lukijoiden kysymyksiin ja rohkaistaan lukijoita keskustelemaan aiheista, joista blogissa kirjoitetaan.

Blogin tavoitteena onkin herättää keskustelua kielitieteellisistä aiheista, ja usein aiheet ovat varsin arkipäiväisiä. Kysymyksiin vastaamisen lisäksi kirjoittajat kirjoittavat usein myös itselleen vastaan tulleista asioista ja joskus jopa omista kokemuksistaan. Mielestämme blogi on suunnattu ensisijaisesti kielten opiskelijoille, mutta varmasti myös muille aiheesta kiinnostuneille.

Suurimmassa osassa blogipostauksista ei ole kovin monia kommentteja, mutta eniten keskustelua tuntuvat herättävän esimerkiksi tekstit, joissa käsitellään sanojen tai fraasien kääntämistä suomesta englanniksi tai englannista suomeksi. Voisi kuvitella, että tämä johtuu aiheiden arkipäiväisyydestä ja siitä, että moni törmää vastaavanlaisiin asioihin arkielämässään ja pohtii niitä itse.

Osa kommenteista myös yrittää tarkentaa tekstissä annettua tietoa, ja kirjoittajat yleensä vastaavat kommentteihin, mikä luo tietynlaista yhteisön tuntua. Tällainen yhteisöllisyys sopii mielestämme nimenomaan tällaista aihetta käsittelevään blogiin, jossa esimerkiksi lukijoiden esittämiin kysymyksiin ei monesti ole yksiselitteistä vastausta ja keskustelulle on siten tilaa.

Blogin kieltä voisi kuvailla varsin rennoksi, mutta oikeakielisyyteen kiinnitetään kuitenkin paljon huomiota. Kirjoittajat kirjoittavat yleensä melko neutraalisti ja viittaavat toisinaan myös aiempiin, muiden kirjoittamiin teksteihin. Lähdeluetteloja ei kuitenkaan aina löydy tekstin lopusta, vaikkakin joissakin tapauksissa tekstin sisällä viitataan aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Lähdeluetteloiden puuttuminen toki vaikuttaa tekstien akateemisuuteen, mutta toisaalta blogin teksti on muutenkin akateemista artikkelia rennompi, ja kirjoittajien taustat tieteenalan parissa takaavat sen, että tietoon voi luottaa.

Valitsimme lähempään tarkasteluun kirjoituksen VARIENG vastaa! Hiljaiset englanniksi(https://variblog.wordpress.com/2015/05/05/varieng-vastaa-hiljaiset-englanniksi/)

ja se on vastaus lukijan lähettämään kysymykseen. Lukija pohtii miten sana “hiljaiset’” tulisi kääntää englanniksi, jos kyseessä on esimerkiksi jonkun porukan nimi “Hiljaiset”. Tekstissä ei ole varsinaista väitettä, jonka puolesta kirjoittaja argumentoisi, vaan siinä pohditaan eri muotoja ja niiden oikeaoppisuutta. Substantiivin lailla käytetty muoto, the silent, oli kirjoittajan lähteenä käyttämän British National Corpus -tietokannan mukaan hyväksyttävä. Lisäksi hän yritti hakea kyseiselle muodolle suomenkielisiä käännöksiä raamatusta, joita löytyi hiljaisten lisäksi myös monia muita. Englanninkielistä käännöksistä ei kyseistä muotoa löytynyt. Vielä kirjoittaja kuitenkin kysyi mielipidettä muutamalta natiivipuhujalta, joiden mukaan the silent ei ole yhtä vakiintunut muoto kuin esimerkiksi the rich tai the poor, joten riippuu kontekstista onko selvää että kyseisellä sanalla viitataan ihmisryhmään. Lopulta kirjoittaja päätyi muotoon The Silent Ones, jota myös suositteli lukijalle.

Useampi kommentoija oli ottanut kommenteissa esille silent -sanan käyttö käännöksenä hiljaiset - sanalle. He ehdottivat sen sijaan quiet -sanaa oikeasksi käännökseksi. Tekstissä olisi voinut mainita tästä, mutta kirjoittaja kuitenkin oletti sanavalinnan olevan tietoinen kysyjän osalta. Itsekin aloimme pohtia asiaa. Sanakirjan määritelmiä tutkiessamme havaitsimme, että englannin kielessä sanojen välillä on ero: silent tarkoittaa täysin äänetöntä, kun taas quiet hiljaista tai vähä-äänistä. Kuten kirjoittaja oli kommentteihin vastatessaan todennut, silent vaikuttaa sopivammalta viitatessa johonkin tiettyyn ryhmään tai järjestöön. Quiet vaikuttaisi viittaavan yleensä hiljaisiin tai vähäpuheisiin ihmisiin. Tästä nouseekin mieleen yleisesti yksittäisten sanojen kääntämiseen littyvät ongelmat. Tulisiko pyrkiä mahdollisimman suoraan käännökseen vai kontekstiin parhaiten sopivaan?

Sanojen merkityserojen pohtimisen puuttumisesta huolimatta kirjoittaja pohtii vastauksessaan hyvin monipuolisesti ja eri lähteiden avulla. Tämä monipuolisuus onkin yksi tekstin hyvistä piirteistä. Kirjoittaja ei esitä tietoa lopullisena, vaan pohtii erilaisia vaihtoehtoja. Kuitenkaan ei ole turvauduttu vain toteamaan, ettei asiaan ole yhtä oikeaa vastausta, vaan on myös annettu lopuksi suositus kysyjälle, kun on ensin esitetty perusteluja eri muodoille. Tämä onkin varmaan oikea tapa käsitellä käännöksiin littyviä pulmia, niihin kun ei ole aina vain yhtä oikeaa vastausta.

Kielen Kannoilla -blogi: https://variblog.wordpress.com/

Tieteellisen tiedon helmiä (Katariina ja Kaisa, Ellinooran ryhmä)

Koiraystäviemme odottamattomat kyvyt voivat hämmästyttää.

Tuomas Aivelo kirjoittaa luonnontieteellisistä aiheista Kaiken takana on loinen -blogissaan. Blogin nimi viittaa selvästi mikrobiologiaan liittyvään eliöön, mistä voi päätellä blogin käsittelevän biologian ilmiöitä. Aivelon asiantuntijuus juontaa juurensa ekologian ja evoluutiobiologian tutkimisesta, jota hän harjoittaa Zurichin yliopistossa. Hänen tutkimusalansa näkyy selkeästi blogin aiheissa, sillä evoluutioon liittyvät aiheet toistuvat usein. Lisäksi genetiikka, sekä eliöitä uhkaavat epidemiat ovat keskiössä. Blogi on suunnattu tieteestä kiinnostuneelle, sillä blogia julkaistaan tiede.fi verkkosivuilla. On selvää, että tämä rajaa mahdollista lukijakuntaa.

Tarkastelemme hieman tarkemmin Aivelon blogitekstiä Koira tietää mitä näet. Aivelo avaa tekstin mielenkiintoisella faktalla, jossa hän havainnollistaa ihmissilmän eroa muihin eläinlajeihin nähden. Hän kertoo tekstissään ihmisen silmän kehittyneen siten, että toisen katseen seuraaminen on mahdollista, jolloin kommunikointi helpottuu. Aivelo toteaa koiran poikkeavan muista eläinlajeista, sillä myös koira pystyy seuraamaan ihmisen katsetta. Blogissaan tutkija pohtii tätä ihmisen ja koiran välisen ainutlaatuisen yhteistyön mahdollistavaa ilmiötä ja spekuloi lisäksi sen yhteyttä historiaan; olisiko koiran ja ihmisen yhteistyö syynä nykyihmisen pärjäämiseen neandertalilaisia pitempään. Evoluutiobiologiaa tutkiva kirjoittaja myös liittää pohdintansa tiiviisti omaan erikoisalaansa.

Aivelolla on taito kirjoittaa tieteellisiin aiheisiin liittyvää tekstiä kansanomaisella tavalla.  Hän aloittaa tekstinsä kertomalla tarpeelliset taustat, jotta jokainen lukija saa lukemisen avuksi olennaiset taustatiedot. Hän ei siis oleta, että lukija olisi asiantuntija, kiinnostus aiheisiin on tärkeintä. Blogitekstien aiheet ovat vaihtelevia, ja usein keskittyvät humoristisellakin tavalla mielenkiintoisiin tai ajankohtaisiin asioihin tai ilmiöihin: “Joskus tutkijan pitää laittaa muurahainen liekaan”, “Voiko ihminen elää ikuisesti?” ja “”Kun antibiootit eivät suojaa, seuralaisemme ovat tappavia”. Pääasiassa teksti on vakuuttavaa ja mielenkiintoista blogi-tyylistä tekstiä, mutta joukkoon on eksynyt myös muutama murresana tai väärä lauserakenne.

Postauksissa on yleisesti käytetty monia eri tietolähteitä, jotka on kätevästi sijoitettu suoraan tekstiin käyttäen linkkejä. Vakuuttavien kansainvälisten lähteiden lisäksi blogista löytyy viittauksia Wikipediaan, jota kirjoittaja käyttää avukseen termien määrittelyssä. Toki termeille ja ilmiöille olisi voinut etsiä paremman sivuston, jossa esitetään määritelmät luotettavammin. Lähteiden taso vaihtelee yhdenkin postauksen sisällä Maa- ja Metsätalousministeriön sivujen selvityksestä Iltasanomien uutiseen.  Lähteiden tieteellisyyden kannalta kirjoittaja on kaksinaismoralistinen: hän haluaa tuoda tieteellisesti luotettavaa tietoa, mutta samaan aikaan hän pitää hyväksyttävänä viitata Ilta-lehtien uutisiin. Aivelo myös saattaa käyttää useiden eri sivustojen linkkejä yhden käsitteen tai ilmiön määrittelyyn. Näin hän haluaa varmistaa monipuolisen kokonaiskuvan termistä.

Blogi tuntuu herättelevän ihmisten ajatuksia, sillä kommenttiosiossa on monen tekstin perässä useitakin kommentteja. Osa kommentoijista kertoo vapaamuotoisesti ajatuksiaan aiheeseen liittyen. Osa taas ottaa kantaa, tai esittää vastakkaisia mielipiteitä. Eniten kommentteja näyttäisi olevan yleisesti ajatuksia herättäviksi katsotuilla aiheilla: “Voivatko sodat koskaan loppua?”, “Mitä homous on?” ja “Nobelin palkinto ei suojaa tyhmyydeltä”. Aivelo myös vastaa kommentteihin ja on tällä tavoin vuorovaikutuksessa lukijakuntansa kanssa. Lukijat ja heidän identiteettinsä selvästi kiinnostaa kirjoittajaa, sillä hän kyselee moneen otteeseen teksteissään, keitä nämä ovat ja miksi lukevat juuri tätä blogia.

Yleisesti blogi tuntuu tarjoavan mielenkiintoisia yksityiskohtia tiedemaailmasta ja ajankohtaisista asioista sopivan kepeällä tavalla ilmaistuna. Mikäli yleissivistys, hauska nippelitieto tai kantaaottavat ajankohtaiset ajatukset kiinnostavat, kannattaa käydä vilkaisemassa, olisiko juuri tällä blogilla sinulle tarjottavaa!

Catharina Candolinin näkökulma Suomen valtion Kyberturvallisuustrategian tavoitteeseen: “Suomi on kyberturvallisuudessa edelläkävijämaa vuonna 2016” (Jani K., Otto L., Jere M.)

Kyberturvallisuus on noussut lähivuosina kuumaksi puheenaiheeksi, ja siihen liittyvät kysymykset koskettavat koko yhteiskuntaa.

Catharina Candolin on vuonna 2005 Helsingin Yliopistosta väitellyt kyberturvallisuuden tohtori. Hänellä on alansa työkokemusta mm. Puolustusvoimille tehdyn kyberpuolustusvalmiuksien kehittämisen parissa. Nykyisin hän työskentelee Brysselissä kyberiin liittyvien poliittisten asioiden parissa. Lisäksi hän kirjoittaa omiin ajatuksiinsa perustuvaa blogia, “All Things Cyber.”

"All Things Cyber”-blogin perimmäinen aihe on kyberturvallisuus ja -puolustus, jota lähestytään kansantajuisella tavalla. Vuoden 2016 puolivälistä eteenpäin Candolin laajensi aiheen koskemaan kaikkea kyberiä, ja samalla blogin kirjoituskieli muuttui suomesta englanniksi. Muutoksen jälkeinen uusi kirjoituskin tosin koski edelleen kyberturvallisuutta.

Blogin julkaisutahti on hidas. Vuonna 2016 julkaisuja oli kaksi, vuonna 2017 ei ainakaan kirjoitushetkellä yhtään. Lukijamäärät ovat, ehkäpä julkaisutahtia heijastaen, pieniä: blogilla on kirjoitushetkellä 34 tilaajaa. Blogisivusto ei tarjoa kirjoituksille kommentointimahdollisuutta, vaan Candolin kehottaa julkaisemaan kirjoituksista syntyviä mietteitä Twitter-kanavalla @candolin2.

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme tarkemmin Candolinin blogitekstissään “Suomi kyberturvallisuuden edelläkävijämaa vuonna 2016 - miltä näyttää?” julkaisemaa näkökulmaa Suomen valtion vuoden 2013 Kyberturvallisuustrategian tavoitteeseen ” Suomi on kyberturvallisuudessa edelläkävijämaa vuonna 2016.”

Mistä on kyberosaaminen tehty?

Käsittelemämme blogikirjoitus on julkaistu 8.12.2015. Se pohjautuu kirjoittajan omaan suuntaa-antavaan tutkimukseen 70 maan kyberturvallisuuden kypsyydestä, jonka pohjalta hän tarkastelee Suomen valtion asettaman tavoitteen “Suomi on vuonna 2016 kyberturvallisuuden edelläkävijämaa”, alkuperäisen kirjoituksen julkaisuhetkellä vielä tulevaa, onnistuvuutta.

Suomen edelläkävijyyttä Candolin arvioi oman edelläkävijyyden määrittelynsä pohjalta. Määritteeseen kuuluu kaksi kohtaa: muiden edellä oleminen ja kansainvälisesti saatu edelläkävijyyden tunnustus.

Ensimmäisen kohdan kirjoittaja kumoaa nostamalla tutkimuksestaan esiin Suomen kyberturvallisuuden vahvuuksia, ja väittämällä että ne eivät ole riittäviä globaaliin edelläkävijyyteen. Toisen kohdan hän kumoaa toteamalla, että Suomi ei ole kyberturvallisuuteen liittyen kansainvälisen huomion keskipisteenä, vaan se kunnia kuuluu Virolle.

Candolinin mukaan Suomella olisi maana mahdollisuudet edelläkävijyyteen, ainakin omassa painoluokassaan. Hän viittaa Bloombergin raporttiin suomen innovatiivisuudesta sekä jo olemassaolevaan kyberympäristöön, JYVSECTEC:iin, jonka hän kokee kuuluvan maailman parhaisiin.

Suomen ongelmaksi Candolin kokee olemassa olevan ja potentiaalisen osaamisen strategisen ja merkityksellisen hyödyntämättömyyden. Syiksi tälle hän kokee suomalaisten vaatimattoman asenteen ja markkinointikyvyttömyyden, kansallisen strategisen suunnan päättämättömyyden, puutteellisen kannustamisen startuppien perustamisessa sekä mahdollisen asiaan liittyvän puutteellisen päättäjyyden.

Candolin ei missään vaiheessa viittaa omaan tutkimukseensa muuten kuin mainiten, joten sen pohjalta tehtyjen väitteiden uskottavuutta on vaikea lähteä arvioimaan. Tosin hän on alan väitellyt asiantuntija, joten ehkä hän luottaa antamansa sanan riittävyyteen.

Kirjoituksessa käytetty kieli ei ole kovin hyvää, mikä kertonee viimeistelyn puutteesta kirjoitusprosessissa. Sisältö etenee myös paikoin epäselvästi, mikä voi johtua kappaleiden sisällön rönsyilystä: kappalejakoja teksti kaipaisi paljon enemmän.

Kirjoittaja käyttää tekstissään paikoin provokatiivista sävyä. 

Mitä me olemme kirjoituksesta mieltä?

Kirjoittaja ei argumentoi väitteitään tieteellisillä lähteillä. Kirjoittaja tyytyy lähinnä esittelemään kyberosaamisen vahvuusalueita ja kehityskohteita sekä mahdollisia ratkaisumalleja kyberosaamisen hyödyntämiseksi.  Ainut akateemista lähdettä lähellä oleva aineisto on aiemmin mainittu löyhä viittaus ilmeisesti kirjoittajan itse tekemään tutkimukseen. Kirjoittaja koettaa tukea väitteitään lähinnä erilaisten instituutioiden julkaisemilla raporteilla ja lehtiartikkeleilla. Kielessä olisi paikoin parantamisen varaa, mutta tästä huolimatta kirjoittaja onnistuu kertomaan asiansa ymmärrettävästi.

Yhteenveto

Kirjoittajan tekstin aihe on kiinnostava ja ajankohtainen. Teksti ei tarjoa järisyttäviä faktoja kyberturvallisuudesta, vaan se on tarkoitettu helposti lähestyttäväksi asiasta tietämättömille. Tavoitteena on kertoa kyberturvallisuuden nykytilasta ja sen kasvavasta merkityksestä kansantajuisesti.

Tekstin perustava väite on, ettei Suomi ole sen erinomaisista edellytyksistään huolimatta kyberturvallisuuden edelläkävijämaa. Väitettä ei juuri argumentoida tieteellisillä julkaisulla lukuunottamatta puolittaista mainintaa hänen omaan tutkimukseensa. Kirjoittaja keskittyykin enemmän Suomen kyberturvallisuuden vahvuuksiin ja kehittämiskohteisiin.

Puutteistaan huolimatta teksti tuntuu kiinnostavalta ja herättää lukijassa ajatuksia kyberturvallisuuden osalta. Kyberturvallisuuden nykytilaa heikommin tunteville teksti kertoo selkeästi Suomen mahdollisuudet kyberturvallisuusmaailmassa.

Kestääkö Suomi kyberhyökkäyksen? (Iida P. & Jaakko K.)

Kyberturvallisuus on erittäin ajankohtainen puheenaihe aina vain kehittyvän teknologian myötä ja nouseekin esille yhä useammin yhtenä tulevaisuuden uhkakuvista. Onko meillä siis syytä olla huolissaan ja voisiko Suomea kohdata tulevaisuudessa lamauttava ja koko maan sekoittava kyberhyökkäys?

Juha Rautiainen ottaa blogissaan, Juhan It-blogi kantaa iltapäivälehden lööppiin Suomeen kohdistuvien kyberhyökkäyksien todennäköisyyksistä ja vaikutuksista. Rautiainen on ohjelmistokehityksen ammattilainen ja hänellä on pitkä työkokemus tietoturvallisuuden alan tehtävistä. Rautiainen kokee valtiota vastaan kohdistuvan laajamittaisen kyberhyökkäyksen olevan epätodenäköinen uhka Suomelle, mutta se ei poista nykyaikaisen ja luotettavan kyberpuolustuksen tarvetta.

Miksi Suomi sitten on niin epätodennäköinen kyberiskun kohde? Rautiaisen mukaan kyberhyökkäyksen tekijät tavoittelevat kyberhyökkäyksellä taloudellista hyötyä. Hyökkäys Suomeen ei toisi merkittävää taloudellista eikä poliittista hyötyä kyberrikollisille, joten todennäköisin motiivi iskulle on omien taitojen kokeileminen ja kiusanteko. Koko Suomen lamauttava hyökkäys vaatisi usean kohteen lamauttamista yhtä aikaisesti, minkä Rautiainen kokee mahdottomaksi ilman suuren valtion tukea. Emme kuitenkaan usko, että yksittäisten ihmisten tai ryhmien tekemiä esim. palvelunestohyökkäyksiä tulisi vähätellä. Vaikka motiivina olisikin vain halu testata omaa osaamistaan tai pelkkä kiusanteko, on hyökkäyksen tekijällä kuitenkin osaamista. Voisiko koko Suomi hyötyä näistä osaajista ja näin parantaa heidän avullaan omaa kyberturvallisuuttaan?

Rautiainen huomauttaa, että pienelläkin onnistuneella kyberhyökkäyksellä voi olla suuren mittaluokan vaikutukset. Nykyään kaikki laitteet, toiminnot ja ihmiset ovat riippuvaisia tietoteknisistä ratkaisuista. Ne ovat osittain korvanneet perinteiset ratkaisut kokonaan, joten pienikin katkos verkkoyhteyksissä saattaa vaikuttaa hyvin laajasti ja sekoittaa hyvin paljon ihmisten elämää. Rautiainen nostaa esiin myös mielenkiintoisen yksityiskohdan, että kyberhyökkäyksellä ei aina tavoitella suurta näkyvää vahinkoa, vaan se voi olla myös huomaamatonta vakoilua.

Kuva: http://cdn.business2community.com/wp-content/uploads/2015/06/cyber-attack.jpg

Media muokkaa usein ihmisten käsityksiä ja vaikuttaa vahvasti heidän mielipiteisiinsä. Tapa jolla media välittää tietoa kyberturvallisuudesta, voi lisätä tai horjuttaa ihmisten turvallisuuden tunnetta. Myös Rautiainen pitää sensaationhakuista uutisointia lamauttavaa kyberhyökkäykstä todennäköisempänä ja vakavampana uhkana. Suomella ei ole mitään syytä pelätä kyberhyökkäystä olemme Rautiaisen kanssa samaa mieltä siitä, että se ei ole tehokkain eikä todennäköisin keino lamauttaa Suomen puolustuskykyä.