torstai 15. joulukuuta 2016

Positiivinen psykologia hyvinvoinnin silmin (Katriina ja Marjukka)

Tarkastelemme blogia "Positiivinen psykologia" hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Tärkeimpiä teemoja blogissa on onnellisuus, hyvinvointi, ihmissuhteet sekä itsensä johtaminen.

Blogin kirjoittajina toimivat Emilia Lahti, Tuija Matikka ja Makke Leppänen. Lahti on sovelletun positiivisen psykologian maisteri. Hän on opiskellut Pennsylvanian yliopistossa ja tehnyt väitöskirjaansa Aalto-yliopistossa. Matikka on valmistunut psykologian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja hän on käynyt lukuisia muita koulutuksia. Leppänen on valmistunut psykologian maisteriksi Sydneyn yliopistosta ja hänellä on liiketoimintajohtamisen maisteritutkinto. Blogissa keskustelua tapahtuu eniten kirjoittajien välillä.

Blogin tavoitteena on herättää pohtimaan hyvinvoinnin psyykkisiä osa-alueita ja antaa tietoa hyvinvoinnin edistämisestä. Blogin lukeminen parantaa parhaimmillaan sosiaalista ja psykologista hyvinvointia. Blogi osaa herättää ajatuksia sekä asiaan enemmän perehtyneillä että noviiseilla.



Erityistä blogissa on, että sillä on kolme alan ammattilaista kirjoittajina. Lisäksi blogissa on vierailevia kirjoittajia. Kieli on helppolukuista, eläväistä ja selvää, sekä kuvitus herättää lukijan mielenkiinnon. Postauksesta riippuen osa viittaa tutkimustietoon ja taas osa kirjoittajan omaan kokemukseen. Postaukset käsittelevät ajankohtaisia aiheita ja ne ovat luettavan pituisia.

Valitsimme tarkempaan tarkasteluun postauksen "Onni ei ole sattumaa". Tekstin keskeisimpänä väitteenä on, että ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Kirjoittaja käyttää tehokkaasti aikajanaa demontroidakseen yksilön vaikutusmahdollisuuksia koskevan tutkimustiedon historian pituutta. Kirjoittaja tuo tarkasteluun mukaan tietoisuuden ja mielen kehittämisen käsitteet. Kirjoittaja on käyttänyt melko yleisellä tasolla neljää lähdettä, sekä luultavasti kärjistänyt tekstissään niiden sisältöä. Hän on kuitenkin täydentänyt yleistä tutkimustietoa runsaalla omilla näkökulmilla ja pohdinnalla, joka tuo tekstiin ymmärrettävyyttä.

Verkkotekstin piirteinä teksti on tiivis, informatiivinen ja se vastaa otsikkoon. Postausta ei pysty lukemaan silmäilemällä eikä se sisällä linkkejä muille sivuille. Toisaalta emme usko että nämä ovat olennaisia tässä tekstissä.

Postaus herätti pohtimaan omien vaikutusmahdollisuuksien, opittujen ajatusmallien sekä toimintatapojen yhteyttä onnellisuuteen. Nyky-yhteiskunnassa kaiken kiireen keskellä on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Tällä emme tarkoita vain lomien viettoa, vaan myös yksinkertaisia toimenpiteitä arjessa, kuten rentoutusharjoituksia, värikkäiden vaatteiden pitämistä ja ystävien kanssa ajan viettämistä.


Nykyään ihmisiä kiinnostaa psyykkisen hyvinvoinnin huoltaminen kotikonstein, joten tiedon hakeminen on lisääntynyt. Oppaita positiivisuuten löytyy paljon, sekä kursseja, luentoja ja ohjelmia. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös negatiiviset tunteet kuuluvat normaaliin elämään. Myötätuntoinen ja hyväksyvä suhtautuminen sekä haastaviin että myönteisiin tunteisiin olisi ihanteellista.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Kansankynttilä liekeissä (Anniina F. ja Henna M. Lean ryhmä)


Kansankynttilä liekeissä


Valitsimme tarkastelun kohteeksi ala-asteen luokanopettajan ylläpitämän blogin Kansankynttilä liekeissä (http://kansankynttilaliekeissa.blogspot.fi/). Blogin kirjoittaja kuvaa itseään ”arjen nuorallatanssijaksi, kolmen lapsen, koiran, yhden miehen, railakkaan ja rakkaan työn, sekä opetuksen ja kasvatuksen areenoilla. Nauraa arjen komiikalle ja mustalle huumorille, sekä itselleen. Arvostaa arkea, tummaa suklaata ja punaviiniä. Kansankynttilä, jota epäillään liekinheittimeksi.”




Blogin kirjoittaja Mari kertoo blogissaan luokanopettajan arjesta ja työstä hyvällä huumorilla varustettuna. Marin teksti on erittäin elävää ja mukaansatempaavaa, sillä hän käyttää kirjoittaessaan paljon erikoisia, mutta aiheeseen sopivia sanavalintoja kuvaillessaan päivän tapahtumia. Hän käyttää paljon sanallisia tehokeinoja ja erilaisia tyylejä kirjoittaessaan. Marin postaukset ovat tekstilajiltaan päiväkirjamaisia, koska hän kertoo pääasiassa vain työpäivistään ja niiden tapahtumista. Blogitekstit eivät ole lukijaa palvelevia, sillä niissä ei ole oikeastaan yhtään tutkimustietoa tai informaatiota, jota lukijat voisivat hyödyntää. Postaukset antavat pääasiassa samaistumispintaa muille saman alan ammattilaisille.

Blogin ulkoasu on huomiota herättävä ja yllättävä. Musta tausta ja liekit ovat radikaali valinta ala-asteen arjesta kertovaan blogiin. Mari ei käytä blogiteksteissään ollenkaan kuvia, mikä ei tässä tapauksessa ole ongelma, sillä teksti on itsessään tarpeeksi viihdyttävää.

Blogikirjoituksia on ilmestynyt yhteensä 38 viiden vuoden aikana. Keskimäärin 2 kirjoitusta per kuukausi, joten blogi ei ole kovin aktiivinen. Tämän vuoden aikana ei kuitenkaan ole ilmestynyt yhtään tekstiä. Ensimmäinen blogiteksti on julkaistu vuoden 2011 elokuussa. Kommentteja oli vaihtelevasti, monet opettajat pystyivät samaistumaan Mariin ja kertoivat omista kokemuksistaan. Blogitekstit ovat saaneet pääasiassa positiivista palautetta ja jo blogin näyttökerrat (109 472) kertovat, että blogista pidetään.

Blogin kohderyhmän voisi ajatella olevan toiset luokanopettajat tai muuten aiheesta kiinnostuneet. Ajattelimme blogitekstien tarkoituksen olevan luokanopettajan työstä kertominen ja samalla ihmisten ilostuttaminen. 

Valitsimme lähempään tarkasteluun blogitekstin otsikolla ”KWG sanoisi Pellervo-Pirittakin”. Mari käsittelee tekstissä aihetta, jonka peruskoulun opettajat joutuvat kohtaamaan joka kevät. Teksti kertoo kevätjuhlaan ja todistuksiin liittyvästä rumbasta. Vaikka aihe on kirjoittajan mielestä selvästi stressaava, pysyy hän positiivisena ja humoristisena. Mari kirjoittaa sarkastisesti opettajan työmäärästä erityisesti keväällä ja häntä näyttää häiritsevän asiasta tietämättömien työmäärän vähättely. Luokanopettajien työhön kuuluu paljon muutakin kuin työ luokan edessä opetustilanteessa. Tekstin lopuksi Mari toteaa ansainneensa kesäkeskeytyksensä, koska on juossut pää kolmantena jalkana velvollisuuksiensa perässä koko vuoden.

Blogi on mielestämme viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Blogista saa todellisen kuvan luokanopettajan arjesta ja realistisesta kuvauksesta huolimatta teksteistä huomaa Marin nauttivan työstään, eikä postaukset saaneet meitä, tulevia kasvatusalan ammattilaisia, muuttamaan urahaaveitamme.












Lähteet:

Kuvan lähde


tiistai 13. joulukuuta 2016


Koulu, motivaation öljytankkeri (Verneri. R ja Oiva.N Lean ryhmä)



Lähdimme tarkastelemaan Maarit Korhosen Herää koulu- blogia, josta löysimme mielenkiintoisen postauksen berliiniläisen koulun toimintamallista. Korhosella on noin 30 vuotta kokemusta alakouluopetuksesta, jonka pohjalta hän vertaili berliiniläisen yksityiskoulun opetusmetodeja suomalaiseen kouluun. Kohderyhmänä voisimme kuvitella olevan aikuiset ja keski-ikäiset, muun muassa opettajat, opetusministeriö ja sen päättäjät. Tekstin tarkoituksena on hakea tukea omaan ajatukseen ja herättää keskustelua ja mielenkiintoa.



Brittiläinen Guardian-lehti julkaisi artikkelin Evangelical School Berlin Centre ( ESBC) koulusta, jossa oppilaille annettiin toiminnallinen vapaus esimerkiksi oppilaat tekivät itse lukujärjestykset lukuun ottamatta muutamaa pakollista ainetta ja arvosanoja ei annettu ennen 15 vuoden ikää. Kyseinen tapa pistää oppilaat motivoitumaan itse, joka on koulun tärkein tavoite. Tuloksien mukaan kyseinen koulu on maan kärkitasoa. Korhonen kirjoituksessaan pohti, josko tämä toimintamalli olisi Suomessa toimiva ja ollaanko kaukana siitä. 



Oma mielenkiintomme postausta kohtaan heräsi, koska kirjoittaja pohti voisiko tämä malli toteutua Suomessa. Korhosen mielestä idea olisi kokeilemisen arvoinen ja olimme samaa mieltä hänen kanssaan. Olisi kiinnostavaa tietää toimisiko itsenäisen työskentelyn malli Suomessa muuallakin kuin yliopisto-tasolla.



Postauksen ulkonäkö oli huomiota herättävä, sillä sivun ylätunnisteena oli heti isolla ”Herää koulu!” teksti, joka tempaisi mielenkiintomme mennessään. Tekstin rakenne ja sujuvuus oli hyvä ja selkeä, erittäin helppoa luettavaa. Korhonen mainitsi tekstissä Guardian-lehden, mutta ei käyttänyt sitä itsessänsä lähteenä. Huonona puolena pidimme, että lähteitä ei ollut käytetty, joten on vaikea tietää ovatko tapahtumat totta ilman erillistä aikaa vievää etsimistä. Kuvia tai mitään muuta havainnollistavaa materiaalia ei ole postauksessa käytetty, mikä ei vangitse lukijan huomiota. Viihtyvyyden toi sivun oikeassa alareunassa oleva kirjoittajan oma lyhyt biografia. Kirjoitustyylin ollessa selkeä, oli se samaan aikaan hieman tuttavallista, ei tullut olo, että olisi lukenut akateemista artikkelia. Hyvin jalat maassa.



Blogipostausta on jaettu useaan sataan kertaan, joten aihe on ollut keskustelua herättävä. Usea lukija kävi kommentoimassa itse sivulla ja tukivat ajatusta kokeilla toimintamallia täällä kotimaassa. Korhosta kehuttiin sivistyksen pikaveneeksi tai pikemminkin uudisraivaajaksi.



Perimmäisenä ajatuksena tekstissä pidämme ideaa, että lapsen pitäisi saada vapaus oman motivaation kasvattamiseen. Kummassa kasvu toteutuisi paremmin, ahtaassa luokkahuoneessa vai pikaveneessä?






Kuvat:



Blogin linkki:



torstai 1. joulukuuta 2016

Liian suuri ryhmäkoko (Maria H. & Sampo L., Lean ryhmä)

Valitsimme tarkasteluun ”properuskoulu”-blogin, jota kirjoittaa Kai-Ari Lundell. Kirjoittaja on ilmeisen kokenut kasvatustieteen ammattilainen, hän on esimerkiksi OAJ:n valtuutettu vuodelta 2004 ja vuoden luokanopettaja 2013. Lundell kommentoi kasvatustieteeseen liittyviä ajankohtaisia asioita lähteiden pohjalta. Blogikirjoituksia ilmestyy vaihtelevaan tahtiin, mutta keskimäärin neljä kuukaudessa. Blogi on aloitettu tammikuussa vuonna 2009 ja se on edelleen aktiivinen. Blogin kohderyhmää ovat opettajat ja muut kasvatustieteen ammattilaiset.

Lundell pyrkii valottamaan kasvatustieteeseen ja opettajan työhön liittyviä ajankohtaisia asioita. Hän käyttää materiaalinaan ajankohtaisia uutisia ja esittää niistä omat mielipiteensä. Näin ollen blogi on jatkuvasti ajan hermolla. Mielenkiintomme blogiin heräsi mieleenpainuvan ulkonäön ansiosta ja lähempi tarkastelu paljasti mielenkiintoiset omaan alaamme liittyvät kirjoitukset.


Valitsimme lähempään tarkasteluun kirjoituksen ”Ryhmäkokovihdoinkin lakiin”, joka on julkaistu 10.8.2016. Se on hyvin tyypillinen Lundellin kirjoitus, ensin hän esittelee käyttämänsä lähteen ja kertoo sitten omat mielipiteensä paikoin hyvinkin kärkkäästi. Tekstissä on käytetty selkeää asettelua ja sen paikoin hyvinkin lyhyet kappaleet kiinnittävät huomiota. Turhaa jaarittelua ei tekstistä löydy.

Käsittelemässämme tekstissä Lundell moittii nykyistä inkluusioluokka-järjestelmää. Oppilaat vaativat opettajalta aiempaa enemmän ja yksilöillistäminen lisää opettajan työmäärää. Inkluusion myötä luokissa on aiempaa enemmän erityistukea tarvitsevia oppilaita, muttei erityisopettajia. Lundellin mukaan opettajat jätetään yksin ja hän vaatiikin luokkakoon pienentämistä välittömästi.

Lundell esittää mielipiteensä lyhyesti ja ytimekkäästi. Hän vertailee koululaitosta aiemmin ja nykyään hyödyntäen omaa kokemustaan opetustyössä. Lisälähteiksi hän tarjoaa useita omia aiempia kirjoituksiaan aiheesta. Kirjoitus on selkeästi tarkkaan harkittu. Käsittelemämme kirjoitus ei herättänyt juurikaan kommentointia, mutta muista teksteistä löytyy laajempaa vuoropuhelua.


Olemme itse samaa mieltä Lundellin kanssa. Tulevina opettajina jatkuvasti kasvava luokkakoko ja erityisoppilaiden suuri määrä huolestuttavat. Ne lisäävät opettajan muutenkin suurta työmäärää entisestään. Kuka enää tulevaisuudessa haluaa olla opettaja, kun työ muuttuu koko ajan vaativammaksi eivätkä kenenkään resurssit riitä siihen?

Lähde: www.properuskoulu.net

Päiväkodin elämää (Katariina L. ja Emmi L., Lean ryhmä)

Päiväkodin elämää -blogissa lahtelainen lastentarhaopettaja Leena Ahtela jakaa kokemuksia työstään. Blogi on suunnattu lasten parissa työskenteleville ja alasta kiinnostuneille, sekä lasten vanhemmille. Julkaisut liittyvät päiväkodin arkeen ja lisäksi kirjoittaja jakaa ohjeita lasten kanssa askarteluun. Ahtela kirjoittaa huumorin keinoin todellisesta elämästä päiväkodissa.
   Blogi on selkeä ja helppolukuinen, sillä kirjoittaja käyttää kappalejakoa ja keventää julkaisuja kuvien avulla. Sivusto on  kuitenkin mielestämme hieman liian pelkistetty,  mikä vaikeuttaa sen käyttöä. Esimerkiksi tietyn tekstin etsiminen ilman tarkkoja hakusanoja on haastavaa. Ulkoasu on värikäs ja huomiota herättävä ja se sopii blogin teemaan.
   Valitsimme tarkasteltavaksi Päiväkodin elämää -blogin, sillä blogin teemat vaikuttivat kiinnostavilta ja ne liittyvät opiskelemaamme alaan. Kirjoitukset perustuvat tutkimustiedon sijaan kirjoittajan omiin kokemuksiin. Julkaisuja on miellyttävä lukea, sillä ne eivät sisällä vaikeaselkoisia sanoja tai kirjoitusvirheitä. Ne eivät myöskään ole liian pitkiä, joten lukijan mielenkiinto säilyy loppuun saakka.



   Blogin otsikot herättävät mielenkiinnon. Ne antavat osviittaa kirjoituksen sisällöstä, mutta eivät paljasta kaikkea. Esimerkiksi 29.5.2016 julkaistu teksti ”Kampaamo ilman rajoja”, kertoo 3- ja 4-vuotiaiden lasten kampaamoleikistä. Leikissä asiakkaana toimii kissa, jonka turkki värjätään pinkiksi. Tarina muistuttaa siitä, että lasten mielikuvitus on rajaton. Blogia on päivitetty aktiivisesti vuodesta 2014 lähtien ja julkaisuja tulee keskimäärin 4 kuukaudessa. Päiväkodin elämää -blogilla on myös ahkerasti päivittyvä Facebook-sivu, jolla on yli 8000 seuraajaa. Julkaisuissa on lukijoiden kommentteja, joista useimpiin Ahtela on vastannut.
   Valitsimme tarkastelun alle blogitekstin otsikolla ”Äänestys”, joka on julkaistu 16.10.2016. Teksti käsittelee tapausta, jossa päiväkodin henkilökunta ja lapset äänestävät ikkunamaalauksen nimestä. Tilanne ei mene suunnitelmien mukaan, sillä lapset eivät ymmärrä, että jokaisella on vain yksi ääni. Julkaisun lopussa on ohje loistavien tuikkulyhtyjen valmistamiseen. Ahtelan kuvaus on humoristinen, mutta myös lukijan ajatuksia herättävä.
   Blogi herätti meissä tulevaisuuden kasvatusalan ammattilaisissa innostusta opiskeluja kohtaan. Kirjoittajan teksteistä välittyy vielä monen työvuoden jälkeen innostus omaa ammattia kohtaan. Toivottavasti saamme kokea samanlaista intoa tulevan ammattimme parissa. 

Lähteet