Nuorten tieteentekijöiden taloudelliset näkymän (Jan ja Sergei, Marjaanan ryhmä)

Miten Suomi pidetään tulevaisuudessa pinnalla tässä kovaa vauhtia muuttuvassa maailmassa? Korkeatasoinen tutkimus ja osaaminen ovat kova sana nykyisessä innovatiivisessa ja nopeasti kehittyvässä globaalissa ympäristössä. Miten me pidämme meidän syrjäisen maamme kilpailukykyisenä ja kehityksen kärjessä, joka on riippuvainen korkean osaamisen viennistä ja myynnistä. Löytyisikö vastaus kenties nuoresta sukupolvesta, joka ehkäpä pystyisi innolla ja mielikuvituksella kehittää läpilyöviä ratkaisuja tulevaisuuden haasteille? Millä saataisiin sitten yhteiskuntamme kirkkaimmat aivot houkuteltua pysymään tieteentekijöiden yhteisöissä kuten yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa heidän parhaimpien ja aktiivisimpien vuosien ajan? Jotakuinkin tällaisia kysymyksiä olemme pohtineet kovasti ennen yliopistoon hakeutumista.

  Näitä asioita kurssin puitteissa pohtiessamme törmäsimme hyvin mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen Tieteentekijöiden liiton kotisivuilla. Blogikirjoituksen oli kirjoittanut myös aihetta vakavasti pohtinut Turun yliopiston fonetiikan apulaisprofessori Maija S. Peltola. Blogissaan hän esittää omia häntä huolestuttavia havaintojaan ja mielipiteitään aiheeseen liittyen. Peltola oli blogikirjoituksessaan erittäin huolissaan siitä, että hallitusohjelman mukaan koulutukseen tarkoitettu budjetti on jossakin vaiheessa pudonnut neljäsosaan alkuperäisestä suunnitelmasta, mikä tarkoittaisi merkittäviä ongelmia mm. opettajien ja tutkijoiden tehtävien täyttämisessä. Kuka kouluttaa tulevaisuuden osaajat: lääkärit, johtajat, päättäjät ja tuomarit tai kuka ratkaisee tulevaisuuden ongelmat ja tuottaa hyödyllisiä innovaatioita? -Peltola pohtii. Hänen mukaan liian pieni taloudellinen tuki johtaa siihen, että nuoret tulevaisuuden tieteentekijät etsivät muita mahdollisuuksia ansaita elantonsa osaamisellaan ja tietämyksellään tiedeyhteisöjen ulkopuolelta. Alle 2000€ palkka ei houkuttele ketään käyttämään omia tehokkaimpia nuoruus vuosiaan tieteen hyväksi, varsinkin niin korkeatasoisissa tehtävissä. Helpommallakin vaivalla saa saman elintason itselleen. Tällä kommentillaan Peltola viittaa ilmeisesti oman tutkijan uransa alkuvaiheessa saamiinsa apurahoihin, mutta ei sen paremmin perustele väitettään.  Hänen mielestään raha on olennainen vaikuttava tekijä ja motivaattori tässä ongelmassa. Taloudellisen tuen puute yhteiskunnalta/valtiolta tieteentekijöille osoittaa luottamuksen ja arvostuksen puutetta heitä ja tiedettä kohtaan.

 Meidän mielestämme tulevaisuutta ajatellen blogissa esitetty huoli on jopa pelottavan todenmukainen, vaikka se ei meitä itseämme ole oman kokemuksen mukaan koskettanut. Tieto, taito ja koulutus ovat modernin hyvinvointivaltion tukipilareita. Jos Suomesta katoaa kaikki korkean tason osaaminen ja tieteellinen tutkimus, se tarkoittaisi pahimmassa tapauksessa Suomen perikatoa ja palautumista "kehitysmaaksi". Tämä esimerkkimme on toki aavistuksen liioiteltu, mutta ei varmasti täysin poissuljettu pidemmän mittakaavan skenaariossa. Ja vaikka asia ei nyt välttämättä sinua koskisi, ei voi olla ikinä varma tulevaisuudesta. Katsotaanpa kyseistä teemaa myös toisesta näkökulmasta. On helppo sanoa, että "antakaa vain lisää rahaa", ja ongelma ratkeaisi. Kun tarkastellan asiaa tarkemmin, voidaan huomata että on yllättävän vaikea hahmottaa kyseistä tilannetta pelkästään yhden blogin avulla. Epäilemättä, jokaisella asialla on kaksi puolta. Siksi näin hankalassa tapauksessa olisi hyvä saada toisenkin puolen mielipiteet selväksi, ennen kun lähdetään ihmisiä hyviin ja huonoihin. Vaikea kuvitella, että joku "paholainen" on vaan päättänyt, että jotkut tietyt ihmiset saisivat vähemmän rahaa heidän työstään. Luulisi että on olemassa jokin syy miksi juuri apurahatutkijat kärsivät heikoista tuista. Tarkemmin katsottuna, on ylipäätään aika outoa että näin pöyristyttävä ja ongelmallinen tilanne on edes olemassa. On varmasti olemassa jou vakuutettava perustelu joka selittäisi miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Ehkä mitä haluamme sanoa on se että, vaikka ongelma on ehdottomasti vakavaa, on aina kaikille parempi kun kuullaan molemmat väittelyn puolet, ja sitten vasta tehdään päätökset. Voiko olla myös niin, että on olemassa nuoria tutkijoita, jotka ovat valmiita tekemään työtä teiteen eteen muiden motivaattoreiden kuin rahan siivittämänä?



Kuva:https://unsplash.com/s/photos/female-teacher

  Maija Peltolan blogi tuo siis esiin hyvin huolestuttavan, monille näkymättömän pulman. Mielestämme kyseisen teeman ympärillä keskustelun ylläpitäminen on ehdottomasti tärkeää asioiden pahenemisen estämiseksi. Toisaalta vielä toistaiseksi asian tiimoilta ei ole esiintynyt radikaaleja mielenosoituksia tai muita vastaavia, mutta on tärkeää reagoida ongelmaan ennen kuin siitä tulee ylitsepääsemätön. Tällainen rakenteellinen ongelma ilmoittaa itsestään varmasti vasta kun tilanne on jo eskaloitunut pahaksi.


Lähteet:

https://tieteentekijoidenliitto.fi/media/blogi/raha_tiede_ja_koulutus_-_onko_korkea_osaaminen_suomen_tulevaisuus.3381.blog Maija S. Peltola

https://unsplash.com/s/photos/female-teacher @claybanks Charlotte, United States

Ranskalaiset lainasanat englannin kielessä (Sally, Aino ja Johanna; Marjaanan ryhmä)

Lähdimme etsimään itseämme kiinnostavaa tekstiä Kielen kannoilla -blogista, josta löytyy VARIENG-tutkimusryhmän pohdintoja englannin kielestä. Varieng on Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikkö, ja Kielen kannoilla -blogi on tarkoitettu sen jäsenille sekä vierailijoille palstaksi, johon voidaan jakaa englannin kieleen liittyviä mietteitä ja ajatuksia. Jokaisessa julkaisussa kuuluu siis kirjoittajan henkilökohtainen mielipide, eikä kyseessä ole virallinen kannanotto. Tämä tekeekin blogista mielenkiintoisen, sillä julkaisujen variaatio on hyvin laajaa ja sivustolta voi löytää tietoa aina etymologiasta populaarikulttuurin vaikutuksesta kieleen. 

Ryhmämme koostuu kieltenopiskelijoista, joista yksi opiskelee pääaineenaan englantia ja loput kaksi ranskaa, joten halusimme löytää tarkasteluumme kirjoituksen, joka käsittelisi jollain lailla molempia kieliä. Kielen kannoilta -sivustolta löysimmekin Matti Rissasen ja Terttu Nevalaisen kirjoittaman blogijulkaisun “VARIENG vastaa! Englannin ranskalaisperäinen sanasto”, jossa käsitellään englannin kielessä ilmeneviä ranskalaisperäisiä sanoja ja niiden alkuperää. 

Tarkastellaan ensin englannin kielen asemaa nykymaailmassa. Se toimii hyvin hallitsevana kansainvälisen politiikan, kaupan, diplomatian sekä julkisen kommunikoinnin kielenä ympäri maailmaa. Kielen levinneisyys juurtuu vahvasti historiaan ja esimerkiksi kolonialismi, Brittiläinen imperiumi sekä myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutusvalta maailmassa ovat suurimmilta osin vastuussa siitä, miten englannin kieli on saavuttanut nykyisen valta-asemansa. Nykypäivänä kieli mielletään usein uutena lingua francana eli yleiskielenä, sillä englannin kielen osaamisen taso on yleisellä tasolla aika korkea maailmanlaajuisesti.

Englanti ei kuitenkaan ole aina ollut lingua franca, vaan itse asiassa maailmanlaajuisesti dominoiva kieli oli ennen ranska. Ranska toimi yleiskielenä aina 1600-luvulta maailmansotien loppuun asti, jolloin englanti korvasi sen maailmanlaajuisesti tärkeimpänä kielenä. Valta siirtyi englannille, ja aikaisemmin myös Euroopan Unionin tärkeimpänä kielenä toiminut ranska korvattiin englannilla. Kieli on hyvin tärkeä vaikuttaja valtapolitiikassa ja täten tämä kielimuutos on johtanut joidenkin tahojen osalta negatiivisiin reaktioihin. Monet ranskalaissyntyperäiset Euroopan Unionin jäsenet ovat esimerkiksi ilmaisseet pettymyksensä kielimuutokseen, mutta toisaalta olleet tyytyväisiä siihen, että ranskan ‘epäkorrekti’ käyttäminen tai ääntäminen loppuu. 

Vuosisatoja kestänyt ranskan valta-asema kansainvälisessä politiikassa ja kommunikoinnissa johti luonnollisesti siihen, että sitä ympäröiviin kieliin tuli kieleltä paljon vaikutteita. Tämä piti paikkaansa etenkin englannin kohdalla. Englannin kieleen on tullut valtava määrä vaikutteita ranskasta, ja tämä voidaan nähdä esimerkiksi lainasanojen muodossa sekä sanojen etu- ja jälkiliitteissä. Rissasen ja Nevalaisen kirjoittama blogiteksti käsittelee ranskalaisten lainasanojen määrää englannin kielessä ja kuten arvata saattaa, tarkkaa lainasanojen lukumäärää on lähes mahdoton arvioida. Englannin kieleen on näet tullut vaikutuksia myös monilta muilta kieliltä, ja yksi tärkeimmistä vaikuttajista on ollut latina. Romaanisena kielenä ranska on kehittynyt latinasta, ja tämän kautta herääkin kysymys siitä, milloin kyseessä on ranskankielinen ja milloin latinankielinen lainasana: nämä kaksi ovat nimittäin keskenään hyvin samanlaisia erilaisten liitteiden ja lainasanojen saralla. On hyvin hankalaa määritellä, onko sana lainattu ranskasta vai latinasta, ja tämä tekee lainasanojen tarkan prosentuaalisen määrän määrittelemisestä hankalaa: karkeat luvut liikkuvat kymmenessä ja viidessätoista prosentissa. Tämä on hyvin mielenkiintoinen aihe pohtia, sillä tarkkaan lukuun on mahdotonta päästä kiertävien lainasanojen ja vaikutusten kautta - nämä kun ovat läsnä niin monessa kielessä. Täten jonkin sanan alkuperä voi johtaa hyvinkin kauas menneisyyteen. Myös etu- ja jälkiliitteiden laskeminen mukaan on kiistelty seikka, kuten Nevalainen ja Rissanen mainitsivat, sillä on hankalaa määritellä tulisiko liitteitä ja esimerkiksi yhdyssanoja laskea lainoiksi vai ei. 

  

Blogissa käsitellään myös Philip Durkinin kirjoittamaa Borrowed Words: A History of Loanwords in English (Oxford University Press 2014) -teosta, joka käsittelee englannin kielessä esiintyviä lainasanoja. Nevalaisen ja Rissasen mukaan Durkin (2014) määrittelee nykypäivän englannin ranskalaisperäisten lainasanojen määrän jäävän huomattavasti alle kymmenen prosentin, mutta latinalaisten lainojen määrä on lähempänä viittätoista prosenttia. Tässä asettelussa on mielenkiintoista miettiä sitä, missä vaiheessa sana lasketaan ranskalaiseksi lainasanaksi ja missä vaiheessa sanaksi, joka voi olla alkuperältään joko latinasta tai ranskasta: näiden kahden yhteissummassa määrä nimittäin hipoo jo kymmentä prosenttia. Durkinin tutkimuksen kerrotaan kuitenkin käsittävän vain 1/3 Oxford English Dictionaryn sanastosta: tässä toistuu artikkelin esille tuoma huomio siitä, kuinka vaikeaa lainasanojen määrää kielessä on selvittää ja määritellä. Muissa tutkimuksissa on aikaisemmin esitetty suurempia lukemia, joista osa hipoo jo 30 prosenttia - artikkelin alussa ehdotettuun kolmasosaan ei kuitenkaan kovinkaan monessa uusimmista lähteistä ylletä.

Englannissa olevien lainasanojen määrä muista kielistä tulee varmasti jatkamaan kasvuaan globalisoituvassa maailmassa, mutta yhä yleisempää on nähdä englannista lainattuja sanoja muissa kielissä. Esimerkiksi ranskan ja englannin 'vaikuttaja-vaikutettava' suhde on jossain määrin kääntynyt päälaelleen viime vuosikymmenien aikana, ja ns. anglismeja ilmestyy myös ranskan kieleen jatkuvasti. Tämä näkyy esimerkiksi uusien, globaalien ilmiöiden ja trendien levitessä ympäri maailmaa englanninkielisten ilmaisujen saattelemana: ranskassa, kuten suomessakin, on varsinkin puhekieleen omaksuttu paljon nettislangissa käytettyjä sanoja kuten hype ja cool. Osa anglismeista ranskassa on tosin jäänyt elämään rinnakkaisten käsitteiden kanssa. Esimerkiksi englannista lainatun sanan le week-end vierelle on otettu käyttöön ranskalle tyypillisempi ilmaisu la fin de semaine, mutta molempia käytetään. Myös sanaa e-mail käytetään puhekielessä yhä usein.

Globalisaation vaikutus kieliin on erityisen selkeää tietyillä aloilla, joiden 'sisäinen' lingua franca on usein englanti: esimerkiksi IT-alalla toimitaan lähestulkoon yksinomaan englanniksi, minkä seurauksena monilla alalla käytettäville käsitteille ei ole ‘kansankielisiä’ vastineita. Vasta riittävästi yleistyessään näille sanoille syntyy kansanomaisempia muotoja: alkujaan lainasanasta computer tuli ranskassa pian ordinateur, ja sanasta e-mail kirjaimellisempi courrier électronique.

Julkaisussa "VARIENG vastaa! Englannin ranskalaisperäinen sanasto" ei pyritä antamaan selkeää vastausta kysymykseen englannin ranskasta peräisin olevien sanojen määrästä, vaan korostetaan määrän määrittelemisen vaikeutta. Tämä ilmiö toistuu toisaalta kielten tutkimuksessa yleensäkin: kielessä esiintyvät ilmiöt ovat harvoin yksinkertaisia tai kvantitatiivisesti määriteltävissä ja nojautuvat paljolti tutkijan näkökulmaan ja tapaan, jolla kysymyksiä lähestytään. Kielessä esiintyvien ilmiöiden määrittely tulee tuskin myöskään tulevaisuudessa muuttumaan ainakaan yksiselitteisemmäksi, mutta esimerkiksi teknologian kehityksellä tulee varmasti olemaan suurempi osa tulevaisuuden kieltentutkimuksessa ja juuri tiettyjen lainasanojen alkuperän selvittämisessä. Mutta tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa myöskään kielitieteissä, ja kielten ja sanojen täydellistä, alkuperäistä muotoa tämänhetkisillä puitteilla mahdotonta selvittää. Ehkä tämä tietämättömyys kuitenkin mahdollistaa sen, että kieltä tullaan aina tutkimaan monista eri näkökulmista ja monilla eri tutkimustavoilla, jotta kielitietieteet tulisivat aina pettämättömästi säilyttämään monipuolisuutensa ja arvaamattomuutensa. 

https://variblog.wordpress.com/2014/06/13/varieng-vastaa-englannin-ranskalaisperainen-sanasto/

Pää pilvissä vai pensaassa? (Julia ja Kimmo; Marjaanan ryhmä)

”Ilmastonmuutos ei vaikuta, kun menee sisälle ja laittaa ovet ja ikkunat kiinni.” Kyseinen järkeily on peräisin aivoista, joilla on ajateltu myös talouden Nobel-palkinnon arvoisesti. Ilmastonmuutoksen torjumisessa näemmä tarvitsee lähteä liikkeelle siitä, että ylipäätään ymmärretään mistä on kyse.

Ilmastotieto -blogi on kokoelma ilmastoon liittyvistä kirjoituksista noin tusinalta suomalaisia kirjoittajia. Ilmastoasioita lähestytään tieteelliseen tutkimukseen vahvasti nojaten ja asioihin paneudutaan hyvin syvälle, asiantuntijatasolle. Tavoitteena on lisätä suomenkielistä tietoa ilmastoon liittyvissä asioissa. Blogi koostuu jäsenten omista kirjoituksista sekä heidän kääntämistään tutkimuksista ja tekstittämistään videoista.

Suurin osa porukasta on insinööritaustaisia, joten useat kirjoitukset kertovat teknologiasta ja vilisevät numeroita ja taulukoita. Kirjoittajajoukossa on myös biologeja, tietokirjailijoita, meteorologi sekä psykologi, joten katsantokulmia on muitakin. Lukenutta sakkia kaiken kaikkiaan. Tämä näkyy asiaosaamisena, runsaana lähteiden käyttönä sekä argumentoinnin laadussa. Tiettävästi kukaan kirjoittajista ei työskentele yliopistossa, vaikka joukossa onkin tutkijoita.

Enimmäkseen blogissa käsitellään ilmastotiedettä, ilmastonmuutoksen seurauksia sekä erilaisia vaihtoehtoisia energiantuotantotapoja. Erityisen antoisaa on aihepiirien runsaus. Ilmastoasioihin tartutaan mm. luonnontieteiden, teknologian ja talouden näkökulmista. Biologian opiskelijoina aiheen laaja yhteiskunnallinen merkittävyys on kannustavaa ajatellen tulevaisuuden työnäkymiä.

Blogin formaatti aloitti ilmastonmuutoksen kieltävien väitteiden kumoamisella uusimpia tutkimuksia hyödyntäen ja esitellen. Ajan saatossa postaukset vaikuttavat pidentyneen ja monimutkaistuneen. Kommenttiosiot eivät myöskään kumise tyhjyyttään. Sananvaihdosta päätellen kyseinen teema herättää kiivasta keskustelua ja totuuksia on välillä monta. Blogissa otetaan myös kantaa ajankohtaisiin ilmastoa koskeviin uutisiin. Kohderyhmänä voisi kuvitella olevan akateemisesti orientoitunut yleisö sekä muut asiasta syvällisemmin kiinnostuneet, jotka jaksavat keskittyä paikoitellen pitkiinkin juttuihin.

                                                         Kuva 1. The Blue Marble 2012

Otimme tarkempaan tarkasteluun Aki Suokon kirjoituksen ilmastonmuutoksen vaikutuksista talouteen. Siinä Suokko tuo esiin, kuinka ilmastonmuutos heikentää taloutta ja mitä sille tulisi tehdä. Kuinka suuri investointi voisi auttaa ja mitkä asiat vaikuttavat siihen, että kehittynytkään teknologia tai varallisuuden kasvu ei riitä estämään ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Kehittyneidenkään maiden talous ei siis ole taattu. Suokko esittelee useamman eri tutkijaryhmän saamia tuloksia ja käyttää niitä pohjana tekstille. 

Suokko keskittyy kehittyneiden maiden talousvaikutuksiin ja pyrkii kumoamaan vallitsevan taloustieteen tämänkin hetkisen ajatuksen siitä, että ilmastonmuutoksella ei olisi vaikutuksia rikkaiden maiden talouteen. Tekstin päähavainto on se, kuinka kehittyneet maat eivät ole sopeutuneet korkeisiin lämpötiloihin eivätkä sen tuomiin ääriolosuhteisiin, kuten helleaaltoihin. Tuottavuuteen tämä liittyi siten, että helleaaltojen aikana työntekijä ei voi työskennellä tai heitä jopa kuolee. Mielenkiintoista olikin tässä se, että huomioon ei oltu otettu paljon mitään muita ilmastonmuutoksesta johtuvia seurauksia kuten tautien leviämistä, metsätuhoja tai tuloerojen kasvusta johtuvia mahdollisia konflikteja. Silti vain tätä yhtä näkökulmaa katsomalla jo oltiin päästy siihen tulokseen, että talous kärsii myös kehittyneissä maissa.

Mihin tuloksiin oltaisiin päästy, jos otettaisiin vielä enemmän asioita huomioon ja laskettaisiin suurempaa syy-seuraus-suhdetta eikä ajateltaisi vain, että yksi asia vaikuttaa vain yhteen asiaan. Käsittämättömän tuntuista myös se, että miten tällä hetkellä vielä voidaan uskoa, että ilmastonmuutos ei vaikuttaisi talouteen. Tutkimukset mitä on tehty ennen Suokon esille tuomaa tutkimusta on perustanut väitteensä sille, että vain pieni tulos tuotosta tehdään sisätilojen ulkopuolella ja ilmastonmuutos vaikuttaisi vain tähän osaan. Tästä on ajateltu sen koskevan ainoastaan maa- ja metsätaloutta, jonka on laskettu olevan niin pieni osa BKT:ta, että vaikka siitä häviäisi puolet ei sillä olisi talouteen suurta vaikutusta. Tuntuu oudolta, että tällainen ajatus on mennyt läpi, eikä tässäkään olla ajateltu, että yksi asia vaikuttaa moneen. Kuinka suuri vaikutus sillä olisi muuhunkin talouteen, jos maa- ja metsätalous tippuisi lähes olemattomiin. 

Suokko puhuu myös rahasta ja miten ilmastonmuutosta tulisi hillitä. Hän pohtii kuinka paljon ilmastonmuutokseen tulisi investoida, jotta sitä kyettäisiin hillitsemään. Hän tuo ilmoille lukemaksi 1-2% Suomen BKT:sta, joka on suurin piirtein saman verran kuin mikä käytetään puolustusvoimiin. Suokko tuo esiin sen, että ilmastonmuutoksen hillitseminen olisi myös taloudellisesti kannattavampaa kuin mitä aiemmin on ajateltu. Se, että käyttäisimme rahaa ilmastonmuutoksen hillintään saattaakin olla se halvin vaihtoehto. 

Suokon blogiteksti vaati useampaan kertaa lukemista, sillä se sisälsi aika paljon taloussanastoa ja muutenkin vaati sen, että oli pohjatietoa näistä asioista. Teksti oli siis hieman vaikealukuista asiatekstiä, joka vaati sen, että sitä luki ajatuksen kanssa, jotta pointit tuli ymmärrettyä. Parin lukukerran jälkeen teksti oli erittäin mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia.  Harvoin on tullut luettua ilmastonmuutoksen vaikutuksista talouteen.

Tuntuu, että aina kun kuulee puhetta ilmastonmuutoksesta ja rahasta samassa lauseessa, kyse on aina siitä, kuinka kallista se on. Kuinka kalliiksi tulisi ilmastonmuutoksen hillitseminen ja mistä rahan ottaisi ja miksi. Oli virkistävää lukea tämäkin näkökulma, joka mahdollisesti olisi se vaikuttavin näkökulma, jotta muutosta saataisiin aikaiseksi. Raha tuntuu olevan se vaikuttavin ja näkyvin asia ja sitä ajatellaan useasti ensin. Ehkä jos nämä tulokset ja näitä tutkimuksia lisättäisiin, saataisiin päättäjiä heräämään enemmän. Tämä teksti toi esiin sen, että tulee loppuen lopuksi kalliimmaksi, jos ilmastonmuutosta ei pyritä estämään. Mutta voisiko koko näkökulman asiasta muuttaa, voitaisiinko ajatella tässä olevan myös mahdollisuuksia. Aina halutaan olla se ensimmäinen, joka keksii jotain, josta muut innostuvat. Miksei tätäkin voisi ajatella mahdollisuutena keksiä jokin uusi innovaatio, joka auttaisi ehkäisemään ilmastonmuutosta. Siinä piilisi rahaa…

http://ilmastotieto.wordpress.com/

Kuva 1, https://commons.wikimedia.org/wiki/File:The_Earth_seen_from_Apollo_17.jpg

Nevalainen, kalkkeutunut setämies vai itseään nokkelampi kirjoittaja (Sunna ja Heini; Marjaanan ryhmä)

Nevalainen, kalkkeutunut setämies vai itseään nokkelampi kirjoittaja

Valitsimme psykologiliiton sivuilla julkaistun Psyko-blogin, jota on päivittänyt Vesa Nevalainen. Nevalainen on psykologian lisensiaatti ja kirjoittanut psykologisia tietokirjoja. Psyko-blogi käsittelee ajankohtaisia yhteiskunnallisesti puhuttavia ilmiöitä pääasiassa psykologisesta viitekehyksestä. Nevalaisen tavoitteena on herättää keskustelua kyseisiin aiheisiin liittyen, sekä haastaa omaan ajatteluun ja omien näkökulmien löytämiseen. Blogi lienee suunnattu lähinnä psykologian parissa työskenteleville, mutta se on tyyliltään kuitenkin helposti lähestyttävä, joten sitä on mahdollista lukea ilman minkäänlaista psykologista ammattitietoa. Päädyimme Nevalaisen blogiin, koska halusimme valita yhden psykologiliiton blogeista. Erityisesti Nevalaisen - blogi herätti mielenkiinnon, sillä hänen kirjoitustyylinsä on hetkittäin hyvin keskustelua herättelevä.

Yleisesti blogitekstit ovat hyvin pohdiskelevia. Valitettavasti  kirjoituksen punainen lanka kuitenkin hukkuu helposti ajatuksen virtaan, mikä tekee blogista vaikeasti seurattavan. Tästä johtuen blogin tunnelma on enemmän journal - tyylistä ajatusten purkua kuin tieteellistä blogitekstiä, mikä sen tarkoitus on todennäköisesti alunperin ollut.

Blogin tyyli on useissa blogiteksteissä hyvin satiirinen, kantaaottava sekä provokatiivinen. Nevalaisen kirjoitukset sisältävät paikoittain, jopa hyvin alatyylistä tekstiä eikä kielenkäyttö ole kovin sujuvaa.Nevalaisen teksteissä ilmenee hetkittäin haukkumasanoja ja muita loukkaavia ilmaisuja, joiden taustalla toivomme olevan musta huumori, eivätkä todelliset väärinilmaistut mielipiteet.

Blogissa tulee Nevalaisen tietotaito psykologian alalta esiin, mutta hän ei käytä laajasti lähteitä tai tutkittua tietoa tukemaan väitteitään. Kirjoituksien tieteellinen pohja vaihtelee. Osassa teksteistä tulee selvemmin esiin taustalla oleva tietämys, kun toisinaan Nevalainen käyttää blogiforumia puhtaasti omien mielipiteidensä julkaisuun.Tieteellisemmissäkin teksteissä yhteys tieteeseen on löysä ja löydettävissä vain kontekstin kautta. Tällöin aihe on kuitenkin  selkeästi tieteellisempi kuin muissa kirjoituksissa.

Kaikkiaan blogi on hyvin tyypillinen suodatinblogi.Blogissa läpikäytäviä aiheita tuodaan esille lähinnä omien kokemusten ja näkemysten kautta kuin tieteellisestä näkökulmasta. Nevalainen ei myöskään käytä juuri tieteellisiä termejä tai käsitteitä vaan kirjoittaa hyvin maallikkoläheisesti.

Kaikenkaikkiaan Nevalaisen - blogi jää pintapuoliseksi pohdinnaksi Nevalaisen ajatuksenjuoksun ollessa epäjohdonmukaista. Blogin taustalla olevaan ajatukseen on vaikea päästä kiinni sen ollessa sisällöltään köyhä, eikä blogilla ole juurikaan informatiivista arvoa. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Yhteiskunnallisista asioista psykologisesta näkökulmasta on tärkeää kirjoittaa, mutta Nevalaisen tyyli tehdä tätä on liian karkea ja alatyylinen.

Blogissa eniten keskustelua herättäneet kirjoitukset ovat yleensä liittyneet selkeimmin psykologiaan - poislukien konmari ja henkilökohtaista kirjoitukset. Yleisesti kirjoitusten kommentointi on maltillista ja kannustavaa, joskin hetkittäin Nevalaisen tietämystä kyseenalaistetaan. Kommentointi konmari ja henkilökohtaista teksteistä erottui kuitenkin selvästi muista teksteistä. Konmari kirjoituksessa Nevalainen ei ole aidosti perehtynyt aiheeseen ja kirjoittaa lähestulkoon pelkästään omista näkökulmistaan, jolloin kommenteissa kritisoidaan tätä puolta.

Henkilökohtaista

http://www.bigmouthstrikesagain.com/201809/hate-clicks-as-a-business-model/

Kirjoituksessaan henkilökohtaista henkilö - Nevalainen ilmaisee oman suhtautumisensa sukupuolineutraaliuteen: se on paskaa! (siis kirjoittajahenkilön mielestä). Aihe tuntuu menevän henkilö - Nevalaisella pahasti tunteisiin, kuten sukupuoli- ja tasa-arvoasiat usein setämiehillä menevät. Koko kirjoitus pyörii sukupuolineutraalien ilmaisujen pilkkaamisen ympärillä ja lopputulos on muunsukupuolisia ihmisiä halventava sekä sukupuoliselle tasa-arvolle ilkkuva. Teksti on jopa henkilö - Nevalaisen normaalistikin jäsentymättömään tyyliin verrattuna sekava, henkilö hyppii kuvitteellisessa keskustelussaan kuin päätön kana ja jeesustelee kuin mikäkin pyhimys.

Kokonaisuutena henkilön ulosanti on enemmän kasa yksittäisiä kommentteja kuin yhteinäinen teksti, vaikka rakentuukin kuvitteellisen vuoropuhelun ympärille. Henkilökohtaista kirjoituksesta ei saa hyvää kuvaa siitä, mikä tarkoitus sen taustalla on todella ollut. Lopputulos on töksähtävä, seksistinen, alentava ja antaa kirjoittajahenkilöstä todella epäasiallisen ja epäammattimaisen kuvan.

Henkilö - Nevalainen ei yleensäkään käytä kirjoittaessaan lähteitä ja henkilökohtaista ei ole tässä asiassa poikkeus. Mikäli henkilö -  Nevalainen olisi hyvin perehtynyt aiheeseen ja tutustunut asiallisiin lähteisiin ei hän henkilönä tai psykologina olisi voinut julkaista henkilökohtaista tyylistä kirjoitusta. Kirjoituksesta saa sen käsityksen, ettei henkilö -  Nevalainen jälleen kerran tiedä mistä hourailee, eikä ole kiinnostunut perehtymään, vaikka ammattiylpeys sellaista voisi vaatia.

Mikäli kirjoituksen tarkoitus on olla vain provokatiivinen keskustelun aloittaja sitä ei ole mietitty loppuun asti. Useankin lukukerran jälkeen tekstistä ei mitenkään välity, että kirjoittaja olisi oikeasti jotain muuta mieltä kuin mitä tekstistä tulee aluksi ilmi. Kirjoittajahenkilö ei tunnu ymmärtävän bloginsa asemaa osana psykologiliiton sivustoilla julkaistavaa kokonaisuutta.

Myös moni kirjoitusta kommentoinut on ilmaissut, että teksti on huonosti kirjoitettu, muotoiltu ja sen sanoma sekä tarkoitus jäävät lukijalle epäselväksi. Onko kirjoituksen tarkoitus naureskella sukupuolineutraaliudelle, sukupuolisensitiiviselle kielenkäytölle vai nämä asiat vaikeaksi kokeville ihmisille.

Loppujen lopuksi me henkilöinä koimme tekstin keski-ikäisen valkoisen setämiehen kiukutteluna sukupuolisensitiivisyydestä ja sukupuolten tasa-arvosta. Ulosanti oli paikoitellen todella loukkaava ja hetkittäin jopa lähes misogyninen.

Sunna ja Heini

Musiikki ympärillämme

MUSIIKKI YMPÄRILLÄMME

Blogiteksti on peräisin Jyväskylän Yliopiston tiedeblogista. Tekstin on kirjoittanut musiikkipsykologian dosentti Suvi Saarikallio, joka toimii myös apulaisprofessorina Jyväskylän Yliopistossa. 

Musiikki on kutsuttu tunteidemme kieleksi. Olemme intuitiivisesti kokeneet musiikin merkittävänä ja turvautuneet siihen esimerkiksi silloin, kun olemme tarvinneet lohdutusta tai halunneet ilmaista itseämme tanssimalla. Nykyiset tutkimukset pystyvät vahvistamaan tätä näkemystä myös tieteen keinoin ja sen hyödyntämismahdollisuuksia on pohdittu tässä blogissa. 

Saarikallio käsittelee blogissaan musiikkia ja sen merkitystä tunteiden käsittelyssä. Valitsimme aiheen koska musiikilla on laaja-alainen vaikutus ihmismieleen. Sen lisäksi musiikilla on mielestämme suuri rooli yhteisöllisyyden luomisessa ja yhteenkuuluvuuden kokemuksen syntymisessä myös opiskelijayhteisöissämme. Monessa yhteydessä musiikin läsnäolo on huomaamatonta, joten sillä todennäköisesti on myös näkymättömiä vaikutuksia. Sen läsnäolo vaikuttanee siten tunnekokemuksen laatuun ja intensiteettiin. Olisikin mielenkiintoista selvittää, millä tavalla kokemus muuttuisi mikäli musiikki ei olisi arjessa läsnä. Musiikkia kuuluu taustalla mm. työpaikoilla, kahviloissa sekä hisseissä. Siten se kehystää kokemaamme todellisuutta ja värittää tunnekokemusta tavalla tai toisella kuunneltavan musiikin piirteistä riippuen. Pidämme kiinnostavana musiikin laajalle levittyviä vaikutuksia niin yhteiskunnallisella kuin yksilölliselläkin tasolla. Psykologian opiskelijoina olemme kiinnostuneita myös musiikin sovellusmahdollisuuksien hyödyntämisestä tulevaisuudessa terapian yhteydessä. 

 Blogissa korostetaan paljon musiikin kykyä vahvistaa tai heikentää tunnetiloja. Tähän vaikuttavat Saarikallion mukaan yksilölliset ominaisuudet, kuten persoonallisuus. Hänen mukaansa musiikkimieltymykset muokkautuvat yhtälailla henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan kuin yhteiskunnan tarjoaman merkitysverkoston vaikutuksesta. Olemme havainneet suuria eroja musiikkimaussa läheisten ystävien välillä. Myös vaihtuva mieliala tuntuu vaikuttavan suuresti sen hetkiseen musiikkimieltymykseen ja siihen miten olemme vuorovaikutuksessa tunteidemme kanssa. Toisaalta musiikin kuunteluun voi aika ajoin kyllästyä ja tietyntyyppiseen musiikkiin turtua.

Tekstissä on hyvää asiasisältöä liittyen musiikin kehollisiin mekanismeihin joista aiheutuvat subjektiiviset kokemukset musiikin kuuntelusta. Saarikallio tuo esiin musiikin monimuotoisuutta aivojen, kehon ja käyttäytymisen tasolla. Musiikki on virittynyt meihin jo ennen syntymää ja pohjustaa kielen kehitykseen liittyviä vaiheita. Kirjoituksen sävy on tieteellisesti uskottavaa ja pohjautuu tieteelliseen tietoon. Tästä huolimatta blogiteksti ei ole työlästä luettavaa, vaan Saarikallio popularisoi omaa asiantuntemustaan mielestämme onnistuneesti. 

Musiikki on yleisesti ihmisiä koskettava aihe. Se osaltaan rakentaa kulttuuriamme ja ohjaa monien ihmisten elämää. Musiikintekijät saattavat saavuttavat suuren suosion ja siten heillä on suuri vaikutus tähän yleisöön. Mahdollisesti vaikutuksen piiriin kuuluu myös poliittiset ilmiöt globaalilla tasolla sekä pienemmässä mittakaavassa. Esimerkiksi sosiaalisen median kautta tapahtuva julkinen viestintä on nykyään tehokas väylä vaikuttaa myös musiikkimaailman ulkopuolella. 

Saarikallio mainostaa musiikin positiivisia vaikutuksia kertomalla esimerkiksi musiikin vaikutuksista päiväkoti-ikäisten sosiaalisten taitojen edistäjänä, kivun lieventäjänä ja masennuksen hoidossa. Mielestämme kirjoituksen heikkoutena on kuitenkin kritiikin puuttuminen. Siinä ei ole pohdittu musiikin mahdollisia negatiivisia vaikutuksia ja musiikkiterapian rajoituksia. Jatkuva musiikin kuuntelun tiedetään aiheuttavan ainakin kuulovammoja (Rabinowitz, 2000). Musiikilla voidaan myös manipuloida ihmisten haluja, esimerkiksi mainonnan yhteydessä. Mielestämme tätäkin ilmiötä tulee lähestyä tietyllä kriittisyydellä ja muistaa huomioida useita näkökulmia yhden sijasta. 

https://tinyurl.com/saarikallio

Miki ja Oona

LÄHTEET 

Rabinowitz, P. M. (2000). Noise-induced hearing loss. American family physician, 61(9), 2759-2760.

https://jyunity.fi/ajattelijat/musiikki-arjen-tunnetyokalu/

IT kuuluu kaikille, mutta kommentointi ei? (Maria ja Inna, Marjaanan ryhmä)

Valitsimme aiheeksemme Hanna Saaren Teknologiaa ja tyyliä -blogin, joka koostuu pääosin teknologisista aihealueista, mutta myös muotiin ja kulutukseen liittyvistä postauksista. Saari on KTM-tutkintonsa jälkeen kerennyt työskennellä liki 10 vuotta pankkialalla. Nykyään hän on ohjelmistorobotiikan asiantuntija. Saaressa mielenkiintoista on se, että hän kiinnostui teknologiapainotteisesta työelämästä vasta aikuisiässä. 

Ensivaikutelma Saaren blogin tavoitteesta on saada kaikki osallistumaan teknologiseen keskusteluun mukaan. Kohderyhmä ei siis suinkaan rajaudu vain IT-alan opiskelijoihin tai IT-yrityksissä työskenteleviin. Blogi on tarkoitettu kaikille teknologiasta kiinnostuneille. Saari pyrkii postauksillaan saamaan IT-aiheista keskustelua mukaan myös arkisiin tilanteisiin, eikä vain osaksi tieteellisiä yhteisöjä, muttei itse kuitenkaan tarjoa sitä sivuillaan. Postauksia ei ole mahdollista kommentoida, vaan pelkästään jakaa tai tykätä. Sosiaalisen median muita sivustoja, kuten Instagram, on yhdistetty profiiliin, jolloin luulimme lukijakunnan kanssa keskustelun jatkuvan siellä. Näin ei kuitenkaan ollut. 

Mielestämme blogipostauksissa oli myös huomattavia laadullisia eroja. Saaren persoonallinen ja helposti luettava teksti antaa osan anteeksi, jos sisällön painavuudesta ei välitä. Osassa postauksissa on hyvin asiasisältöä, mutta toiset taas jättävät tyhjän mielikuvan aiheesta. Blogin ulkosivu on kuitenkin siististi jäsennelty, sisältää hyvät arkistot ja tunnisteet sekä skaalautuu ongelmitta myös muille laitteille. 

Mietimme itse sitä, miksi olisimme kiinnostuneet lukemaan kyseistä blogia ja ainut ajatus liittyi siihen, että saa enemmän näkemystä IT-alan työtehtävistä. Muuten blogiteksti ei vaikuta kovin luetettavalta. Syynä tähän on muun muassa lähdeviitteiden täydellinen puuttuminen. Parissa kohtaa kirjoittaja kuitenkin linkkaa eri sivustoja tekstin sekaan, mutta ne ovat muodossa “Lisää tietoa aiheesta x saat täältä:”. On hyvä, että kiinnostuneille tarjotaan lisätietoa kyseisestä aiheesta, mutta blogipostauksessa tällainen menetelmä vaikutti keskeneräiseltä ja jopa kärsimättömyydeltä tekstin kirjoittamisen suhteen. 

Lähitarkasteluun valitsimme Teko(h)älyä-postauksen, jonka keskeisenä väitteenä esiintyy blogissa muutenkin usein toistuva teema ”teknologia kuuluu kaikille”. Saaren tavoitteena on luoda keskustelua tekoälystä myös alan asiantuntijayhteisön ulkopuolelle, ja hänen mukaansa kuka tahansa on pätevä ottamaan osaa keskusteluun. Hän vertaa keskustelijoita esimerkiksi sosiaalisessa mediassa pinnalla oleviin itseoppineisiin ”kauneusasiantuntijoihin”, jotka ammattitaustan puuttumisesta huolimatta ovat suuressa suosiossa; ihmisiä kiinnostaa enemmän muiden ihmisten kanssa keskustelu kuin tiedon lukeminen kirjasta. Saari kuvailee keskustelua tekoälystä enneminkin tekohälyksi, jossa asiasta tehdään suureellisempi ja kaukaisempi kuin se onkaan. Kirjoittaja toivookin näkevänsä tulevaisuudessa arkisempaa ja konkreettisempaa otetta tekoälystä sekä käytännössä että keskustelun tasolla. 

Postauksessaan Saari ei käytä lähteitä, vaan teksti on kokonaan hänen omaansa. Hän mainitsee ohimennen Elements of AI - nimisen kurssin ja Antti Merilehdon kirjan ”Tekoäly, matkaopas johtajalle”. Saaren teksti on persoonallista ja erittäin helppolukuista ja tekstiin on upotettu havainnollistavia kuvia. Ristiriidan tekstin kanssa luo kuitenkin kommenttiosion puuttuminen, jolloin Saaren kannustama keskustelu on postauksen yhteydessä mahdotonta.

Lähde: Teknologiaa ja tyyliä (blogi) https://teknologiaajatyylia.blogspot.com/.