keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Koululiikunta- miten elvyttää kuollut motivaatio? Karoliina ja Senja





Olisiko teillä hetki aikaa keskustella koululiikunnasta? Koululiikunta herättää oppilaissa monenlaisia tuntemuksia. Yhdelle se merkitsee kouluviikon kohokohtaa ja toisella se saa karvat nousemaan pystyyn. Miksi koululiikunnasta on muodostunut joillekin niin pelottava mörkö? Täällä kaksi nuorta naista (Senja, 20, yläasteella 2011-2014 ja Karoliina, 22, yläasteella 2009-2012) vastaavat tähän kysymykseen omien hyvinkin erilaisten kokemustensa kautta. Pohdinnan alla ovat motivaatiota elävöittävät ja sitä tukehduttavat tekijät yläasteen liikuntatunneilla. 

Tehokkain motivaation tappokeino lienee vääränlaiset arviointimenetelmät. Kun me olimme yläasteella, yksilöiden lähtökohtia ei otettu tarpeeksi huomioon. Heikot yksilöt laitettiin kilpailemaan itseään kovempaan sarjaan olettaen, että kaikki olisivat fyysisesti samassa kunnossa. Ei ihme, ettei onnistumisen tunteita toisille tullut, kun oppilaisiin kohdistuva vertailu oli niin epäreilua. Mitä ja miten sitten tulisi arvioida, jotta motivaatio säilyisi? 

Keskusteltuamme liikuntapedagogiikan maisterivaiheessa opiskelevan ystävämme kanssa, saimme selville, mitä tulevien liikunnan opettajien tulisi ottaa arvioinnissa huomioon. Uuden opetussuunnitelman (2016) mukaan fyysinen kunto ei saisi vaikuttaa arviointiin, vaikka sen sivuuttaminen olisikin vaikeaa. Sen sijaan oppilaan taidot ja se, miten oppilas kehittyy liikunnassa omaan tasoonsa nähden on tärkeää. Tämä kuulostaa korviimme paremmalta kuin hyvältä.  

 Lähes täydelliseltä vaikuttava opetussuunnitelma herättää kysymyksen, noudattavatko opettajat sitä todella? Senja: “Liikuntatunnit olisivat paljon mukavampia, jos ajatuksena olisi lähinnä liikkua yhdessä hyvällä fiiliksellä! Opettajat menivät pilaamaan kaikki kivat liikunnan kurssit kuntotesteillä. Kuntotesteissä oli vialla se, että niistä arvosanaksi 8 saaneella ei ollut minkäänlaisia saumoja arvosanaan 9 todistuksessa.” Tällaiset kokemukset saavat opettajat näyttämään välinpitämättömiltä pahiksilta.



Kuten jo alussa kerroimme, meillä kahdella on hyvin erilaiset kokemukset koululiikunnasta. Senja: “Tarkennetaan nyt, että minä olin se oppilas, jolle koululiikunnasta muodostui peruskoulun aikana pelottava mörkö. Eniten silloin ahdisti aiemmin mainitut arviointimenetelmät. Numeroarviointi motivoi, ehdoton EI vain kuntotestien vaikutukselle numeroon. Olen itseasiassa aina ajatellut, että liikunnan tunneilla arvioinnin kohteena tulisi olla asenne.” Jos kuntotestejä järjestetään, liikuntatuntien tulisi valmistaa niitä varten, muuten oppilas asetetaan suorituksessa liian suuren paineen alle. Kärjistäen: kun tunti sisältää hyppynarulla hyppimistä, ei ole realistista saada huipputuloksia leuanvedossa. 

 Karoliina: “Kouluaikanani olin se oppilas, jonka päivä kirkastui heti, kun lukkarissa luki liikunta. Todistukseenkin kirjattiin aina 10. Tykkäsin erityisesti niin sanotusta “poikien” liikunnasta, kuten pallopeleistä, joissa kilpailu toimi motivaattorina. Muiden tyttöjen kanssa jumppailu ja tanssiminen ei ihan hirveästi napannut.”  Tästä kommentista on hyvä jatkaa eteenpäin epäkohdalla liittyen poikien ja tyttöjen liikuntatunneilla vallitseviin eroihin. Tämä oli tyypillistä ainakin meidän ollessamme yläasteella. Tytöt ja pojat erotettiin liikuntatuntien ajaksi. Pojat saivat pelata jalkapalloa, kun tytöt pyörittivät hulavanteita.  

OLL:n puheenjohtaja Hanna Huumonen kirjoittaa blogissaan (2014), että liikunnan tulisi omalta osaltaan edistää sukupuolten tasa-arvoa. Huumonen nimeää asiaa edistäväksi tekijäksi tyttöjen ja poikien liikuntatuntien yhdistämisen. Olisi mielenkiintoista olla tänä päivänä kärpäsenä katossa seuraamassa yläasteen liikuntatunteja. Ovatko tytöt ja pojat tunneilla yhdessä vai erikseen? Oli miten oli, seuraavassa kappaleessa kerromme vielä viimeiset ratkaisuehdotuksemme motivaation lisäämiseksi liikuntatunneilla.



Ensiapuohje motivaation elvyttämiseksi: 
  1. 1. Pienemmät ryhmäkoot, joiden myötä opettajan olisi helpompi huomioida jokaisen oppilaan taidot ja tarpeet. Ilman tätä muutosta ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa opettajat suosivat vain liikunnallisia talentteja, tai käyttävät kaiken energiansa nurkassa mököttävään oppilaaseen.
    2. Koulun ja kodin yhteistyön lisääminen. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä tapahtumia (urheiluseurojen vierailu koululla tai liikuntapäivät?), joiden tavoitteena on valaista vanhempia erilaisista liikuntamuodoista ja harrastusmahdollisuuksista. Kannustus liikuntaa kohtaan täytyy aloittaa jo kotona vanhempien toimesta, sillä siellähän se tärkein kannustusjoukko on.

Kuten huomata saattaa aiheen käsittely sai meissä aikaan suuria tunteita. Toivomme, että liikuntatuntien tila on tänä päivänä edes hitusen parempi aiempaan verrattuna. Myönnettäköön emme ole tilanteesta täysin ajantasalla, mutta ehkä joku teistä on? Herättikö aihe teissä ajatuksia tai mielipiteitä? Vasta-argumentit ovat sallittuja ja jopa suotavia. 



Lähteet

http://hannahuumonen.blogspot.com/2014/10/blogi-kolme-pointtia-paremman.html
https://aroundthecornerfitness.wordpress.com/tag/gym-class/
http://gomighty.com/reeves/study-finds-physical-education-in-schools-may-lead-to-good-grades/
https://aceforklifttraining.com.au/blog/first-aid-training/sydney-first-aid-cpr-courses/
Ei kommentteja:

Muovi nykymaailman vihollisena (Kaisa)

                                           Kuva 1

Muovi nykymaailman vihollisena - voitko sinä vähentää muovikulutustasi? 


Niin kuin Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen kirjoittavat blogissaan: muovin sanotaan mahdollistaneen nykyisen elintasomme. Se on kevyt, kätevä, helposti muokattavissa oleva ja ennen kaikkea edullinen. Muovi on yleistynyt kaikkialla elämässämme, esimerkiksi suurin osa elintarvikkeiden pakkauksista on valmistettu muovista. Muovista on muodostunut meille eräänlainen vihollinen, ja sitä kerääntyy liiankin helposti koteihin, eikä sitä välttämättä osata kierrättää oikein.

Valitettavan suuri määrä roskiin heitetystä muovista päätyy luontoon, meriin, jossa se hajoaa pienempiin osiin. Kalat ja muut merenelävät eivät osaa erottaa muovihippusia planktonista, ja hippuset päätyvät merenelävien kautta ihmisiin, jotka syövät mereneläviä. Noidankehä on valmis. Monet ovat varmaan myös uutisista huomanneet juttuja, kuinka jokin sinivalas on löydetty kuolleena rannalta ja sen sisälmykset ovat paljastuneet olevan täynnä pieniä ja suuria muovikappaleita. Uutiskuvia on otettu myös Tyynellämerellä kelluvista suurista muovilautoista, joihin kyllä tiivistyy mielestäni aika hyvin ihmisten piittaamattomuus oman ja tulevien sukupolvien elinympäristöstä.

Mikromuovi lukeutuu toiseksi suureksi ongelmaksi nyky-yhteiskunnassamme. Isommat muovinpalaset voidaan vielä jokseenkin hyvin seuloa meristä tarkoituksenmukaisilla laitteilla, mutta mikromuovin seulominen on käytännössä mahdotonta sen olemattoman pienen ulkomuodon takia. Mikromuovia esiintyy muun muassa kosmetiikkatuotteissa ja tekstiileissä, kuten fleecevaatteissa ja akryylia sisältävissä vaatekuiduissa. Johanna Junttila kirjoittaa Tiede-lehden artikkelissaan, että fleecepaidasta voi irrota  ainoastaan yhden pesukerran aikana jopa 1900 kuitua, jotka päätyvät viemäreiden kautta valtameriin. Ajatuksiani mikromuovista tuki myös Vesa Vanhakkalan Aamulehteen kirjoittama tieteellinen artikkeli mikromuovin vaaroista.

Vaikka muoviin liittyvät ympäristöriskit tiedostetaan, voidaanko muovinkulutusta kuitenkaan minimoida riittävästi? Muoviahan on aika vaikea välttää, koska sitä käytetään ihan joka paikassa. Hyödyttääkö yhden suomalais-Päivin muovinkierrätys, kun esimerkiksi useissa kehitysmaissa muovia tai mitään jätettä ei kierrätetä ja likavedetkin vain heitetään ovesta kadulle? Mutta ei kannata heittää pyyhettä kehään, sillä se ei ainakaan yhtään paranna asiaa. Pienilläkin teoilla on merkitystä, oikeasti. Meidän ei tarvitse luopua elämästä nauttimisesta vain seurataksemme omaa muovinkulutustamme. Kaikkien ei tarvitse alkaa noudattamaan niin sanottua ''zero waste'' -elämäntapaa. 


Pieniä tekoja, joilla voit vähentää omaa muovinkulutustasi (10+1 vinkkiä):
(Inspiraationa vloggaaja Mansikkkan youtube-video)

1. Kangas- ja kestokassit
  • Sen sijaan, että pakkaisit ostoksesi muovikassiin, ota kauppareissulle mukaan kestokasseja tai kangaskasseja joihin on kätevä pakata ostoksesi
2. Sipsipussien yms. hyödyntäminen
  • Sipsipussit, wc-paperipakkaukset ja vastaavat pussit voi käyttää myös roskapusseina sen sijaan, että ne heittäisi vain tyhjänä roskiin
3. Muovisen tiskiharjan vaihto puuvartisen harjaan
  • Muovivartisen tiskiharjan sijaan kannattaa hommata puuvartinen tiskiharja. Paitsi että se on mielestäni esteettisempi, se on myös ekologisempi vaihtoehto. Älä kuitenkaan heitä käytössä olevaa muovista tiskiharjaa vain vaihtaaksesi puuvartiseen, käytä ensin vanha harjasi loppuun, ympäristö kiittää!
4. Kestojuomapullo
  • Aina ei kannata ostaa uusia vesipulloja kaupasta, vaan mielummin suosia pidempikäyttöisiä pulloja. Kaupoissa on nykyään saatavilla myös kestopulloja, joissa vesi pysyy kylmänä vuorokauden ympäri.
5. Kestohedelmäpussit
  • Kaupan hevi-osastolla hedelmät kannattaa pakata kestohedelmäpusseihin kertakäyttöisten muovipussien sijaan
6. Muovivartisten pumpulipuikkojen vaihto pahvivartisiin
  • Pieni, mutta pippurinen asia: pumpulipuikko. Muovivartiset versiot kuluttavat turhaan ympäristöämme, kannattaa vaihtaa ne kaupassa tarjolla oleviin pahvivartisiin vaihtoehtoihin
7. Einesruokien vähentäminen ruokavaliosta
  • Paitsi että einesruoat eivät sisällä juurikaan tarvittavia ravintoarvoja, niiden kovasta muovista tehdyt pakkaukset myös kuluttavat ympäristöämme. Kannattaa siis suosia kotitekoista ruokaa.
8. Karkkivalinnat
  • Karkkihyllylläkin voi toimia ekologisemmin tekemällä oikeita valintoja: irtokarkit myydään yleensä paperipusseissa, kun taas valmispussit ovat muovisia. 
9. Muoviset pillit ja kannet
  • Pikaruokaravintolassa käydessään juomasta kannattaa jättää pois turhaan ympäristöä kuormittavat pilli ja kansi. Juoma maistuu ihan samalta ilman niitäkin. Kaupassa myydään myös pahvi- ja lasipillejä.
10. Nestemäisten saippuoiden vaihtaminen palasaippuoihin
  • Muovipulloihin pakattujen nestemäisten saippuoiden sijaan kannattaa ostaa esimerkiksi pahviin pakattuja palasaippuoita
+

11. Hammasharjavalinta
  • Muovivartisen hammasharjan sijaan kannattaa valita ympäristöä säästävämpi, puuvartinen hammasharja



                                          Kuva 2



Pidä tämä kuva mielessäsi, kun seuraavan kerran harkitset kertakäyttömuovin ostamista.







Lähteet:




Ei kommentteja:

Joutuvatko introvertit liian koville työelämässä? (Henna & Miia)


Avokonttorit, verkostoituminen, toistuvat palaverit, multitasking ja jatkuva innostuksen ylläpitäminen saavat introvertin pään kaaokseen sekä vievät voimat. Kiire, melu, tulospaineet, sosiaalinen kanssakäyminen tämän kaiken päälle voi saada yksinhäärääjän voimaan jopa pahoin. Onko siis työelämästä tullut introvertille piinaa? Marja Kasanen toteaa blogissaan, että nykyään sosiaalisuutta ja verkostoitumista ylikorostetaan, mikä tuntuu suosivan ekstrovertteja. Jo työnhakuilmoituksissa painotetaan vahvasti tiettyjä ominaisuuksia, jotka nekin suosivat ekstrovertteja. Myöskään rekrytointitilanteissa introvertti ei ole vahvimmillaan, sillä he eivät ole tavallisesti sosiaalisesti luontevia. Moni introvertti kokeekin piirteidensä olevan jopa haitaksi työuralla. Uskommekin, että tämän päivän työelämä vaatii introvertilta enemmän palautumista, koska työelämä suosii ulospäinsuuntautuneisuutta.



(Kuva Fb-sivulta The Mind Of An Introvert) 

Millaisina piirteinä introverttiys näkyy työelämässä? Introvertti kammoksuu avokonttoreita ja häiriintyy melusta. Hän viihtyy yksin ja nauttii itsenäisestä työstä. Verkostoitumistapahtumissa introvertti saattaa käyttää aikansa vain muutaman ihmisen kanssa keskustelemiseen. Sosiaalinen kanssakäyminen etenkin suurissa ihmisjoukoissa on ahdistavaa, ja monet työelämän tilanteet suorastaan piinallisia. Introvertti haluaa mieluummin työskennellä yksin tai pienissä ryhmissä kuin osallistua palavereihin, joissa puheliaammat ovat äänessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö introvertilla olisi mitään sanottavaa. Päinvastoin – introvertilla on yleensä harkittuja ja huolella puntaroituja näkemyksiä, joten esimiesten tulisi muistaa kysyä mielipidettä myös heiltä. 

Introvertilla on paljon ajatuksia, joiden jäsentelyyn hän tarvitsee aikaa, ja hän ahdistuu, mikäli ei saa sitä riittävästi. Hän ei tarvitse vahvistusta ajatuksilleen muilta, kun taas ekstrovertti haluaa vahvistusta koko ajan. Tämä ero aiheuttaa työpaikoilla usein ongelmia. Introvertit ovat myös taitavia kuuntelijoita ja kärsivällisiä puurtajia, jotka jaksavat työstää pitkällistäkin projektia kärsimättömämpää työtoveriaan paremmin, vaikkei työelämässä tätä kykyä aina arvostetakaan. Koska introvertti työskentelee mieluiten tehtävä kerrallaan, stressaantuu helposti ja toimii huonommin paineessa, joutuu introvertti nykyisessä työelämässä monella tapaa koville. 

On kuitenkin virheellistä ajatella, että introvertti olisi ujo tai sosiaalisesti lahjaton, hän yksinkertaisesti vain viihtyy pienemmissä ihmisjoukoissa eikä nauti sosiaalisesta kanssakäymisestä ekstroverttien kollegojensa tavoin. Ehkä suurin väärinymmärrys, jota introverteista kuvitellaan, on Jonkmanin mielestä se, etteivät he haluaisi olla toisten ihmisten kanssa. Introversio on temperamenttipiirre, ja tärkeintä on ymmärtää, että maailma ja työelämä tarvitsevat yhtä lailla introvertteja kuin ekstroverttejakin. Sosiaalisilla taidoilla taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oletko introvertti vai ekstrovertti. Kumpi tahansa voi olla käytöstavaton moukka tai sosiaalisesti taitava. Introvertit eivät kuitenkaan kaipaa seurallisuutta siinä määrin kuin ekstrovertit. Työkuormituksen kannalta on keskeistä huomioida, että siinä missä ulospäinsuuntautuneet saavat voimaa ja energiaa toisten ihmisten seurasta, introvertit väsyvät. Kuten Susan Cain on kirjassaan "Hiljaiset. Introverttien manifesti" muotoillut: huomion keskipisteenä ekstrovertit syttyvät, mutta introvertit sammuvat. 

 Työkuormituksesta palautuminen on työntekijän hyvinvointia ylläpitävä prosessi, jonka vaarantuminen on uhka terveydelle, toteaa Ulla Kinnunen kirjassa Tykkää työstä. Introvertti tarvitsee hiljaisuutta ja yksinoloa palautuakseen sosiaalisten tilanteiden aiheuttamasta energiavajeesta. Introvertin ja ekstrovertin erottaa juuri se, miten vuorovaikutus ja sosiaaliset tilanteet vaikuttavat energiaan. Omalle luonteelleen kannattaa olla uskollinen eikä pakottaa itseään täysin vastakkaiseen rooliin, sillä se kuluttaa. Kasanen muistuttaa, että introversio on synnynnäinen piirre, täysin sitä vastaan toimimalla voi uuvuttaa itsensä. Stressitohtori-blogissa tuodaan esiin psykologi Katherine Benzigerin ajatus, jonka mukaan loppuunpalaminen töissä johtuu usein persoonallisuustyypin ja ammattiroolin ristiriidasta, eli esimerkiksi siitä, että introvertti joutuu työssään jatkuvasti sosiaalisten tilanteiden keskiöön. 

Ihanteellista työssäjaksamisen kannalta olisi, että introvertilla on itsenäinen työ, jossa jatkuvat ihmiskontaktit eivät kuluttaisi introvertin voimavaroja. Introvertti on parhaimmillaan työssä, jossa hän saa riittävästi aikaa miettiä ja työskennellä paineettomammin. Myös hiljainen työtila tai mahdollisuus etätyöhön, jossa häly, kiire ja ihmisten vilske eivät turhaan kuormittaisi introverttia, on ihanteellista. Mutta ehkä kaikista tärkeintä on, että introvertilla olisi työyhteisö, jossa hänen piirteet tunnistettaisiin ja niitä arvostettaisiin yhtä lailla kuin ekstroverttien ominaisuuksia. Introverttien esiinmarssista ja mediahuomiosta päätellen suunta on onneksi oikea, ja vaikuttaa siltä, että introverttiytta aletaan pikku hiljaa ymmärtää – ja ehkäpä arvostaakin. Feldt kollegoineen toteaa, että persoonallisuuspsykologista näkökulmaa tarvitaan myös työelämässä, sillä on tärkeää, että työpaikoilla ymmärretään ihmisten ainutlaatuisuus erilaisine taipumuksineen ja stressinsietokykyineen. Työntekijöiden persoonallisuuksia tulisikin arvostaa kunkin vahvuudet huomioiden. 

Lähteet:
Ei kommentteja:

Nimiassosiaatiot – Kari, Kalja ja Paula, millaisia ensivaikutelmia sinä saat muiden nimistä? Essi & Ella





Kari on luotettava ja korjaa autosi. Paula ja Raija tunnetusti juoruavat työpaikan kahvihuoneessa muista. Emma ja Kalle ovat tunnollisia oppilaita ja heidät löytää aina eturivistä. Yasmin ja Robin pyrkivät uudistamaan yhteiskuntaa. On suorastaan huvittavaa, kuinka samanlaisia mielikuvia eri nimet toivat mieleemme viimeviikkoisessa ruokapöytäkeskustelussa.  Tahdomme jakaa tämän meidän täysin tieteellisen keskustelumme blogitekstin muodossa ja löysimme myös aiheeseen liittyvän tutkimuksen, johon keittiöpsykologiamme voidaan liittää.
   Koska erilaisista nimistä tulee mieleen erilaisia olettamuksia, on lapsen nimen valitseminen varmasti jokaiselle vanhemmalle suuri kysymys. Lapsen nimeksi harvoin valitaan eksän, pinnalla olevan rikollisen tai tutun juopon nimeä. Nimen halutaan olevan arvokas ja kaunis, sellainen jolla pärjää elämässä. Inspiraatiota voi löytyä sen aikaisista fanituksen kohteista, laulajista ja näyttelijöistä ja heidän nimeämistään lapsista. Suvussa kulkenut jo hyväksi koettu nimi voi siirtyä myös lapsille.
   Vaikka isotädin nimi olisi ollut Selma Orvokki Marjatta Suomalainen, ei se välttämättä lapselle kaikkien mielestä sovi. 2000-luvulla syntyneestä Selmasta puhuttaessa ei välttämättä ole selvyyttä, onko hän menossa dementiakotiin vai päivähoitoon. Kun pohdimme ja keksimme perinteisiä nimiä blogiimme esimerkiksi, syntyi meille heti hyvin vahvoja mielikuvia Pekoista, Pauloista ja Kalervoista. He pitävät kiinni perinteistä; Joulukuusi on aito ja saunan täytyy lämmetä puilla. Kympin uutisten ääreen kokoonnutaan joka ilta, ja aamukahvi juodaan aamuisin vanhoista kunnon Arabian kupeista eikä mistään Ikean tilpehöörimukeista.
   2010-luvun vanhempien suosiossa ovatkin modernit ja kansainväliset nimet. Eric on tulevaisuuden luvattu profeetta New Yorkin pörssissä ja saapuu kokouksiin kireässä kravatissa ja kiiltävillä teräväkärkisillä nahkakengillä. Ericillä on tukka takana ja elämä edessä. Menestys ei ole ainakaan nimestä kiinni . Mitä jos lapsesta tuleekin koripalloilija, kuuluisa räppäri tai hän menee BB-taloon? Nimessä täytyy olla siis katu-uskottavuutta. Sen täytyy herättää pelkoa ja kunnioitusta. Jone, Jare ja Jari ovat äijiä, ja heidät otetaan tosissaan niin koulu- kuin työmaailmassakin.  Hilda ja Helga ovat viikinkiaikaisia vuoren kokoisia boss ladyja, heitä ei turhemmin tarvitse alkaa liehittelemään tai saat nyrkistä.
    Meidän täysin tieteellinen tutkimuksemme sai uusia tuulia ja näkökulmia kuuluisasta tiedefoorumista Vauva.fi –sivustosta. Siellä tutkijat (lue: yli-innokkaat vanhemmat) kävivät kiivasta tieteellistä keskustelua erilaisista nimistä. Tieteilijät etsivät tietoa toisiltaan, ja tämän hetken tieteellisellä näyttämöllä parrasvalo osoittaa assosiaatiokysymyksiin. Ja näitä oli todella paljon. Eräskin seuraamamme seminaari keskittyy Eerika-nimen aiheuttamiin assosiaatioihin. Todella monelle tutkijalle kyseinen nimi herättää negatiivisia ja sääliviä mietteitä. Se myös liitetään natsi-Saksan marssilauluun ja pienen Eerika-tytön surmaan 2012. Ei siis Eerikaa.
   Jaana Heinonen tutki pro gradu –tutkielmassaan ”Nimi kertoo kaiken” keskisuomalaisten henkilönnimiin liittyviä stereotypioita. Hän tutki ei-kielitieteilijöiden mielikuvia etu- ja sukunimiyhdistelmistä. Tarkastelun kohteena on mielikuvat iästä, asuinpaikasta, perhetaustasta, ulkoisista ominaisuuksista ja jopa henkisistä ominaisuuksista. Emmat, Jessikat, Sebastianit ja Alexit saivat hämmentävästikin samanlaisia merkityksiä kuin meidän täysin tieteellisessä ruokapöytäkeskustelussa. Tästä havahduimme siihen, että ihmisillä on oikeasti ennakko-oletuksia ja mielikuvia ihmisistä pelkän nimen perusteella.
   Ennakko-oletukset ohjaavat suhtautumistamme myös koulumaailmassa. Kun lukuvuosi alkaa ja ekaluokkalaiset marssivat täpinöissään kouluun ja istuvat luokkaan, on taas tosi kyseessä. Nimikierros alkaa, ja opettaja kuuntelee tarkkaavaisesti puhtoisia tabula rasoja ja alkaa jo luoda suhdetta oppilaisiinsa. Rami-Jussi, Alex, Emma, Odessa ja Paula. Yhtäkkiä on tabula rasat jo syvällä ulkovälinevarastossa. Opettajalla on takanaan jo tsiljoonia oppilaita ja luokkia, sata Paulaa ja tuhat Emmaa ja mielikuvat ovat vähintäänkin hiottuja, sillä puukäsityöluokan hienoimmalla hiomapaperilla.  Viimein opettajan vuoro, Ulla Virtanen. Alex hyökkää jo tuolistaan huutamaan Taalasmaan Ullaa salkkareista, Emman mummon nimi on Ulla ja joku jo mieltää Ullan rohkeasti estoitta pullaksi.
   Ulla on työelämässään kohdannut vastaavia tilanteita varmasti useasti, eikä salkkareiden Ullan roolia saa pyyhittyä pois ihan helposti. Jokainen kantaa oman nimensä aiheuttamien assosiaatioiden taakkaa ja kohtaavat kiusaamista, jotkut toisia enemmän. Äärimmillään lapsille annetaan erittäin outoja nimiä, ainakin Iltalehden artikkelin mukaan. Kalja, Kossu, Piri, Puuma, Muna, Kaali ja Pulla. Veikkaan kyllä, ettei Ulla vaihda nimeään ihan heti Pullaksi, vaikka oppilaat hänet siksi mieltäisivätkin. Mutta olisihan se aika päällikköä jos nimeni olisi Kalja.


Lähteet
Jaana Heinonen, Joensuun yliopisto, 2008, pro gradu –tutkielma, ”Nimi kertoo kaiken”
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/rakkaalla-lapsella-on-monta-hammentavaa-nimea
https://www.vauva.fi/keskustelu/4210358/ketju/assosiaatiot_eri_nimista
https://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014020418007781_fd.shtml
https://www.vauva.fi/keskustelu/4261299/ketju/minkalainen_assosiaatio_nimesta_eerika
Photo by Lukas from Pexels https://www.pexels.com/photo/action-activity-boy-children-296301/




Ei kommentteja:

tiistai 25. syyskuuta 2018

Monipuolinen tutkimushanke yksipuolisilla kommenteilla (Karoliina ja Sofia)



Monipuolinen tutkimushanke yksipuolisilla kommenteilla

kirjoittajat: Karoliina Kovalainen ja Sofia Riihelä

https://dagis.fi/

DAGIS on blogi, jossa kirjoitaan monivuotisesta tutkimushankkeesta seuraten päiväkotiryhmien arkea, lasten elintapoja ja hyvinvointia. DAGIS on sitoutumaton organisaatio, jonka tutkimusta rahoittaa muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Tutkimus tehdään yhteistyössä Samfundet Folkhälsanin, Helsingin yliopiston, Työterveyslaitoksen sekä Seinäjoen yliopistokeskuksen kanssa. Blogissa raportoidaan saatuja tutkimustuloksia.
 

DAGISin blogin mukaan, heidän tavoitteet ovat:
  1. Lasten elintapojen parantaminen
  2. Päiväkotihenkilöstön työhyvinvoinnin ja elintapojen edistäminen
  3. Terveyttä edistävän ympäristön luominen päiväkodissa lapsille ja aikuisille
Blogin tekee erityisen kiinnostavan sen ajankohtaisuuden ja monipuolisuuden vuoksi.Tulevina varhaiskasvatuksen ammattilaisina ymmärrämme, että lasten elintapojen ja päväkodin arjen hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää, jonka vuoksi blogi vaikutti asiantuntevalta kirjoitusasun vuoksi. Helppolukuisuuden vuoksi, blogi soveltuu niin ammatti kasvattajille kuin vanhemmillekin. Tutkimukset  korostavat muun muassa ekologisuuden tärkeyttä varhaiskasvatuksessa sekä lasten ja aikuisten liikunnallisuutta päiväkodissa .


Hiljaisuus myöntymisen merkki...

kuvankaappaus puhelimesta
- Twitter
Blogilla on 552 seuraajaa. Blogissa ei ole mahdollista käydä keskustelua, mutta organisaatiolla on Twitter ja Facebook, joista Twitterissä on enemmän seuraajia. Missään sosiaalisessa mediassa ei käydä aiheen tiimoilta keskustelua, mutta yhdistys tiedottaa ahkerasti muista tutkimuksista ja niiden tuloksista.
Blogin periaate on, että se herättää keskustelua, mutta DAGIS-blogissa ei ole edes keskustelupalstaa. Minkä takia keskustelu mahdollisuus on evätty? Toisaalta ihmisillä on mahdollisuus kommentoida tutkimushankkeen tuloksia somessa, mutta miksi DAGIS-blogin seuraajat eivät ota kantaa tuloksiin tai blogikirjoituksiin, vaikka seuraajia on melko paljon?


7 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)