Tietoteknisiä ongelmia yliopistossa (Mikko, Helin ryhmä)

Kuvituskuva, Oladimeji Ajegbile from Pexels

Jyväskylän yliopiston JYUnity tiedeblogissa julkaistiin viime vuonna kaksi hyvin läheltä toisiaan liippaavaa artikkelia tietoteknisten taitojen puutteesta. Leena Hiltusen blogikirjoituksessa Tietoteknisten taitojen puute laskee opiskelijoiden työelämävalmiutta aihetta tarkastellaan Jyväskylän yliopiston opetussuunnitelman kannalta. Hiltunen on yliopistonopettaja IT-tiedekunnassa. Blogikirjoituksessa viitataan RUSE:n ReadIT-tutkimukseen sekä epäsuorasti OECD:n ja EU-komission tutkimuksiin kertomatta tarkemmin mistä tutkimuksista on kyse. Blogin aihe liittyy vahvasti tieteeseen, sillä siinä käsitellään yliopistoa, tiedeyhteisöä.

Blogikirjoituksen keskeinen kritiikki on se, ettei yliopistossa opeteta tarpeeksi edes perustason tietoteknisiä taitoja. Näitä taitoja ei ole myöskään luettu mukaan teemoihin, joihin uuden opetussuunnitelman luominen perustuu, vaikka muun muassa OECD ja EU-komissio ovat korostaneet niiden tärkeyttä. Monien opiskelijoiden tietotekniset taidot ovat Hiltusen omien kokemuksien sekä ReadIT-tutkimuksen mukaan puutteellisia jo perusasioissa. Syyksi tietotekniikan opetuksen puutteelle Hiltunen esittää sen, että ”useimpien oppiaineiden tutkintovaatimuksissa ei ole tilaa millekään ”ylimääräiselle””.

Olen huomannut samat puutteet sekä opiskelijoiden taidoissa, että opetuksessa. IT-opiskelijana elän kuplassa, jossa kaikki osaavat käyttää tietokonetta, mutta silti tämä kupla välillä puhkaistaan. Uskon, että tutkintovaatimusten tilanpuutteen lisäksi tietoteknisiä taitoja ei opeteta, koska ne ovat käytännönläheisiä taitoja, ja yliopistolla tuntuu olevan suuri tarve pitää teoreettisuudestaan kiinni. Esimerkiksi nykyään valtaosa markkinoinnista on digitaalista, mutta Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin ohjelmassa käytännön digimarkkinointiin päästään vasta maisteriohjelmassa. Toisaalta on hyvä, että edes siellä.

Kaikki alat digitalisoituvat jatkuvasti ja tietotekniset taidot tulevat yhä tärkeämmiksi alalla kuin alalla. Minun on vaikea käsittää, että joku vielä ajattelee näitä taitoja ylimääräisinä. Olisi sama ajatella, että kirjoittaminen on ylimääräinen taito, eikä sitä siksi tarvitse opetella. Tietotekniikkaa pitäisi opettaa kaikilla aloilla, sillä sitä tarvitaan työelämässäkin kaikilla aloilla. Väitän, että paremmalla tietoteknisellä osaamisella monia aloja voitaisiin mullistaa. Näin käykin jatkuvasti, mutta osaltaan taitojen puutteen vuoksi mullistukset laahaavat jäljessä siitä, mikä on mahdollista kullakin hetkellä.

Kuvituskuva, mailer_diablo / CC BY-SA
(https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)

Toinen JYUnity-blogissa tietoteknisten taitojen puutetta käsitellyt blogikirjoitus on samoilla linjoilla kuin Hiltunen. Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan tiedottaja Anitta Kananen toteaa blogikirjoituksessaan Opettajilla huolestuttavan heikot digitaidot, että digitaidot voidaan rinnastaa jopa lukutaitoihin ja että eri ammattiryhmistä heikoiten digitaitoja hallitsevat opetuksen ja kasvatuksen parissa työskentelevät. Blogikirjoituksessa on haastateltu muun muassa kasvatustieteiden professori Raija Hämäläistä, jonka mukaan ”Yhteiskunnallisesti koulutuksella on merkittävä rooli keskeisten taitojen opettamisessa. On huolestuttavaa, että sillä ammattiryhmällä, joka vastaa tulevien polvien valmiuksista, on itsellään yllättäen korkeakoulutetuista heikoimmat taidot.”

On suorastaan hälyttävää, että kaikista aloista juuri opettajien tietotekniset taidot ovat kuralla. Toisaalta tämä myös selittää sitä, miksi yliopisto-opiskelijat yleisesti eivät osaa käyttää tietotekniikkaa. Kuka opettaa nuoria käyttämään tietotekniikkaa järkeviin asioihin, jos opettajat eivät sitä itsekään osaa. Vanhempien varaan sitä ei ainakaan voi laskea. Onneksi blogissa kerrotaan myös, että kasvatustieteilijät ovat havahtuneet asiaan ja parannusehdotuksia kehitetään. Toisaalta Hiltusen blogin mukaan pelastuskeinot eivät näy ainakaan yleisesti seuraavassa opetussuunnitelmassa. Ehkä koulutus on yksi aloista, jotka olisi mahdollista mullistaa nopeammin, jos opettajien tietotekniset taidot olisivat paremmat.

Kafkaa Cafe Voltairessa (Heini & Aino, Helin ryhmä)

Cafe Voltaire on Avain-kustantamon ylläpitämä, samannimiseen kirjasarjaan liittyvä blogi, joka käsittelee pääasiassa nykykirjallisuutta. Blogin esittelytekstissä kerrotaan, että blogissa keskustellaan nykyihmisen tilanteesta maailmassa. Etusivulla on myös esitelty blogia inspiroineen kirjasarjan osat. Tämä lisää blogin ulkonäköön mielenkiintoisen elementin, koska kirjasarjan osat ovat nähtävtillä blogin sivupalkissa, ja ne ovat varsin huomiotaherättäviä; kirjat on esitelty visuaalisesti ja niiden kansikuvat ovat värikkäitä. Blogi sisältää monipuolista luettavaa nykykirjallisuudesta kiinnostuneille. Tekstejä julkaistaan suhteellisen aktiivisesti ja niiden aiheet ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Esimerkkinä voidaan maininta muun muassan Emily Dickinsonin runoja analysoiva blogiteksti tai kirjoitus John Lennolin aikoinaan julkaisemista teoksista. Blogissa on julkaistu runsaasti tekstejä, joten ajatuksia tai pohdintoja omasta lempikirjailijastaan tai -teoksestaan on todennäköisesti varsin helppo löytää.

Vaikka blogissa on vakituisia ylläpitäjiä, jotka julkaisevat blogitekstejä, niin blogi on tietyllä tapaa interaktiivinen. Blogissa rohkaistaan lukijoita lähettämään omia tekstejään blogin ylläpitäjälle, joka sen jälkeen mahdollisesti julkaisee ne blogiteksteinä. Lukijat voivat lähettää tekstejä muun muassa henkilökohtaisista lukukokemuksistaan tai kommentoida kirjallisuuden maailmaan liittyviä ilmiöitä. Tarkastellessa blogitekstejä voi huomata, että tekstien aiheet vaihtelevat varsin laajasti. Osa teksteistä käsittelee tiettyä kirjailijaa, kun taas joissain teksteissä esitellään ja syvennytään analysoimaan tarkemmin yksittäistä teosta. Keskitymme tässä blogitekstissä tarkastelemaan Liisa Steinbyn kirjoittamaa tekstiä Franz Kafkan teoksesta Muodonmuutos, jota analysoimme kahdesta näkökulmasta. Toinen näkökulma on yleinen katsaus blogikirjoituksesta ja sen esittelemästä teoksesta sellaisen henkilön taholta, jolle teos ei ole ennestään tuttu. Toisen näkökulman tarjoaa kirjan lukenut ja siihen hiukan enemmän perehtynyt henkilö. Pyrimme blogitekstissä luomaan dialogin näiden lähestymistapojen välille.

Kuva: Ankkuri (2018).

Aino:
Muodonmuutoksen tarina on itse asiassa melko yksinkertainen: eräänä aamuna kauppamatkustaja Gregor Samsa herää ja toteaa muuttuneensa yön aikana valtavaksi syöpäläiseksi. Tapahtunut ei kuitenkaan juurikaan hämmennä häntä - sen sijaan hän on paljon huolestuneempi siitä, kuinka hän nykyisessä olomuodossaan kykenee hoitamaan työnsä. Ja kyse ei siis tosiaankaan ole symbolisesta muodonmuutoksesta; Gregorisra on todella tullut syöpäläinen. Hänestä itsestään tilanne ei ole erityisen kummallinen ja hän jopa hyväksyy sen, toisin kuin hänen perheensä, joka hitaasti eristää hänet sulkien hänet kaikkien ihmiskontaktien ulkopuolelle. Lopulta Gregor kuolee näennäisesti vain siksi, että kuolema tuntui luonnollisimmalle vaihtoehdolle ja hänen perheensä jatkaa elämää aivan kuin häntä ei ikinä olisi ollutkaan.

Heini:
Sellaiselle henkilölle. jolle Franz Kafkan teokset eivät ole ennestään tuttuja, tiivis kuvaus Kafkan teoksesta kuulostaa aluksi naurettavalta ja saa kyseenalaistamaan sen, voisiko joku oikeasti kirjoittuu tällaisesta aiheesta. Mutta samanaikaisesti se herättää mielenkiiinnon ja halun lukea lisää. Kun kirjan henkilön kerrotaan muuttuneen syöpäläiseksi, ensimmäisenä mieleen tuleekin juuri vertauskuvallinen muutos. Minkäänlaisen kertomuksen kannalta on aluksi vaikea uskoa, että henkilö on oikeasti muuttunut ihmisestä syöpäläiseksi. Tämän elementin lisääminen muuttaa heri tarinan suuntaa. Useimmissa tarinoissa, jotka käsittelevät konkreettista muodonmuutosta, muutoksen kokenut henkilö tiedostaa näkyvästi muuttuneensa joksikin muuksi. Henkilö kyseenalaistaa muutoksen ja usein kokee sen järkytyksenä, ja harvoiun jatkaa elämäänsä normaaliin tapaan muutoksesta huolimatta.

Aino:
Kafkan teokset ovat kieltämättä hieman omituisia. Kun alkujärkytyksestä kuitenkin selviää, alkaa tarinoiden maailma pikkuhiljaa aueta - monet Kafkan teokset käsittelevät modernin maailman byrokratiaa ja sen aiheuttamia kiemuroita, ja näin ollen ne ovat edelleen varsin ajankohtaisia. Muodonmuutoksessa tämä näkyy paitsi Gregorin huolesta töihin selviämisestä, mutta myös siinä, kuinka hänet ammattinsa takia nähdään jo valmiiksi eräänlaisena syöpäläisenä; muodonmuutos on vain äärimmäinen konkretisaatio tästä. Kuten blogitekstissäkin mainitaan, konkreettista muodonmuutosta oleellisempaa lienee se, miten se saa tarinan muut henkilöt suhtautumaan Gregoriin. Vaikkei hänen päänsä sisältö ole muuttunut, saa ulkoinen muodonmuutos muut suhtautumaan häneen ensin pelokkaasti, jopa vihamielisesti. Kauppamatkustaja, "ihmissyöpäläinen" ei saa aikaan reaktiota, mutta kun ulkoasu on syöpäläisen, ei eksoskeletoniin vangitulla ihmismielellä ole enää arvoa.

Heini:
Blogitekstin lopussa sanotaan näin: "Tarinaa voi peilata monenlaisiin tilanteisiin ja yhdistää se vaikkapa perheväkivaltaan, nykyisen työelämän ehtoihin tai kysymykseen suvaitsevaisuudesta." (Steinby 2019.) Kafkan teos voi symboloida lukuisia eri asioita ja vaikka teoksen tarinan ydin kuulostaa absurdilta, voi sitä kuitenkin peilata myös omaan elämään, ainakin jollain tapaa. Mielenkiintoista on se, kuinka Aino kuvaili muutosta äärimmäisenä konkretisaationa siitä, millaisena tarinan muut henkilöt näkevät Gregorin. Gregor ei kuitenkaan reagoi muutokseen samalla tavalla kuin muut, mikä tarkoittaa mahdollisesti hänen yritystään kieltää sitä tosiasiaa, että ihmiset hänen elämässään suhtautuvat häneen kuin syöpäläiseen.

Aino:
En ehkä sanoisi, että Gregor yrittää kieltää muutoksen; pikemminkin hän on ainoa, joka jollakin tapaa kykenee hyväksymään sen. Lopulta muiden hahmojen suhtautuminen ottaa myös hänestä vallan ja tarinan lopussa hän kuolee näennäisesti ilman syytä kuultuaan siskonsa toivovan niin. Toisaalta tarinan loppupuolella Gregor alkaa myös hitaasti kadottaa, tai kenties unohtaa oman ihmisyytensä. Vaikka konkreettinen muodonmuutos ei tehnyt Gregorista syöpäläistä, muiden ihmisten suhtautuminen lopulta muutti hänet sellaiseksi. Ulkopuoliset eivät tee itsestään ulkopuolisia; ympäröivä maailma tekee sen.

Lähteet

Steinby, L. (2019). PROFESSORIPOOLI: Franz Kafkan Muodonmuutos. Cafe Voltaire. Haettu 8.3.2020 osoitteesta http://avaincafevoltaire.blogspot.com/2019/11/professoripooli-franz-kafkan.html.

Ankkuri. (2018). Kuva. Blogspot. Haettu 9.3.2020 osoitteesta https://nuharupi.blogspot.com/2018/06/muodonmuutosrangaistussiirtolassa.html.

Tekoäly — uhka vai mahdollisuus? (Eeli ja Artturi, Helin ryhmä)

Oletamme, että kaikki ovat kuulleet tekoälystä. Luultavasti me kaikki hyödynnämme sitä päivittäin. 

Silti suurimmalta osalta meistä puuttuu käsitys siitä, mitä tekoäly on. Monet pelkäävät tekoälyä, 
mutta onko tuo pelko aiheellista? Mitä uhkia ja mahdollisuuksia tekoälyyn liittyy? Lähdemme 
pohtimaan aihetta kyberturvallisuuden näkökulmasta blogitekstin Tekoäly haastaa 
kyberturvallisuuden avulla, jonka ovat kirjoittaneet DIMECC OY:n työntekijät Risto Lehtinen 
ja Antti Karjaluoto.

Blogiteksti on julkaistu Tekoälyaika -nettisivulla. Sivustolta löytyy tekoälyasiantuntijoiden 
kirjoittamia blogitekstejä, uutisia ja raportteja. Sivusto on osa elinkeinoministeri Mika Lintilän 
toimeksiannosta laadittua toimenpideohjelmaa Suomen tekoälyaika. Toimenpideohjelman 
tavoitteena on viedä Suomi maailman johtavien maiden joukkoon tekoälyn soveltamisessa. 
Ohjelmaan sisältyvistä toimenpiteistä ja visioista kerrotaan ohjelman nettisivuilla. Ohjelman 
tavoitteena on myös tehdä tekoälystä helposti lähestyttävä asia ja tehdä siitä osa suomalaisten 
arkea. Tähän viittaa sivulla esiintyvä lausahdus: “tekoäly on uusi sähkö.”

                                                                            yle.fi

Tekoäly luo tietysti uhkia, mutta ennen kaikkea se luo mahdollisuuksia. Blogin mukaan sitä 
hyödynnetään nykyisin jo lähes kaikilla elämän- ja teollisuudenaloilla. Tekoälyn avulla voidaan 
tehokkaasti ehkäistä sen itsekin aiheuttamia kyberuhkia laskentatehon ja -kapasiteetin 
kasvamisen johdosta. 

Tekoälyä voidaan hyödyntää kyberuhkien tunnistamisessa ja ehkäisemisessä esimerkiksi 
sovellusten avulla. On jo olemassa järjestelmiä, jotka seuraavat tietoverkkojen tapahtumia 
pyrkien havaitsemaan eriävää tai haitallista käyttäytymistä käyttäjiltä. Näiden sovellusten 
käyttäminen on yleistä esimerkiksi pankeilla ja luottokorttiyhtiöillä, joissa niitä käytetään 
vilpillisten osto- ja tilitapahtumien tunnistamiseen. 

Mahdollisuuksien lisäksi tekoäly luo myös uusia uhkia jatkuvasti, sillä rikollisille uuden 
teknologian käyttäminen on yhtä lailla mahdollista kuin muillekin. Blogissa mainittiin muutamia 
esimerkkejä tekoälyn luomista uhkista. Ohjattua oppimista hyödyntävät järjestelmät ovat
 haavoittuvaisia opetusvaiheessa, koska opetukseen käytettävää dataa voidaan muovata 
vääriin tarkoituksiin.  Tekoälyalgoritmit ovat myös vihamielisten toimijoiden hyödynnettävissä. 
Algoritmeihin kohdistuvat hyökkäykset usein liittyvät auktorisointiin ja tunnistautumiseen. 
Järjestelmien heikkoja kohtia hyökkääjät selvittävät simuloimalla erilaisia järjestelmän käyttötilanteita. 
Tämä mahdollistaa hyökkääjälle hyökkäysten harjoittelun ja auttaa häntä luomaan käsityksen 
mahdollisesta vastassa olevasta tekoälystä.

Blogissa kerrotaan, ettei turvallisuuden takaavaa teknologiaa ole vielä olemassa. 
Uhkientorjumisessa toimivin keino on teknologian läpinäkyvyys. Tämä saavutetaan tarkasti 
analysoimalla tekoälyn sisältämää dataa. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan tarpeeksi 
tehokkaita menetelmiä vaadittaviin toimenpiteisiin. Tämä luo tulevaisuuden kehitykselle paljon 
tilaa, joka vaatii erityistä kyber- ja teknologiaosaamista. Blogissa kuitenkin mainitaan myös se, 
ettei uhkia voida koskaan poistaa. Aina kun hyvään käytettävät työkalut kehittyvät, voi paha 
valjastaa ne omaan käyttöönsä.

Mielestämme tekoäly on kuitenkin selkeästi uhista riippumatta suuri mahdollisuus. Tekoälyn

kehittyessä sen luomat mahdollisuudet sekä uhat kasvavat, mutta tämä sama totuus 

pätee useaan muuhunkin teknologiaan. Tekoälyn tilanteessa uhat ovat hallittavissa, 

kun ne tiedostetaan ja niihin varaudutaan. Kyberturvallisuuden tärkeys kasvaa 

teknologioiden kehittyessä, joten siihen myös panostetaan enemmän ja enemmän joko 

oman sisäisen motivaation tai ulkoisen paineen johdosta. Tekoälyä leimaa pelko robottien vallankumouksesta ja muista vastaavista scifi -skenaarioista, mutta näitä pelkoja omaavat 

usein eivät ole kovinkaan valistuneita tekoälyn suhteen. Oikeissa käsissä tekoäly avaa tulevaisuudessa vielä upeampia mahdollisuuksia, kuin mitä se on meille jo nyt tarjonnut.

Historia ja humanismi - koiran kulttuuriroolin ruma puoli (Kaisa A. ja Lotta K., Helin ryhmä)

Historia ja humanismi - koiran kulttuuriroolin ruma puoli

Valitsimme tarkasteltavaksemme blogin nimeltä Agricola – Suomen humanistiverkko, jonka ylläpitoa rahoittavat muutamat eri yliopistot Suomessa. Blogitekstien pääpainona ovat historialliset tekstit ja sen tarkoituksena on yleistajuistaa ja koota tietoa humanististen tieteiden uusista julkaisuista. Siihen kootaan pääasiassa humanististen tieteiden blogitekstejä ja tiedejulkaisuja monilta eri asiantuntijoilta, mutta sivustolle on lisäksi kerätty uutisia ja tietoja tiedetapahtumista. Kaikki blogitekstit ja tieteelliset julkaisut päivitetään blogin julkaisuseurantaan.

Koska blogiin kerätyt tekstit sisältävät niin arvosteluja, uutisia kuin esseemuotoisia tekstejä, on niiden tieteellisyyden aste vaihtelevaa. Yhteistä kaikille teksteille on kuitenkin se, että niiden kieli on hyvin asiallista ja helppolukuista, mikä varmasti liittyy blogin tarkoitukseen humanistisia tieteitä yleistajuistavana blogialustana. Myös blogissa toimivan keskustelualueen kommentit noudattavat samankaltaista periaatetta.

Mielenkiintoisen blogista tekee erityisesti sen laaja tarjonta humanistisia tekstejä, jotka eivät keskity pelkästään yhteen aihealueeseen. Blogin julkaisuseurantaa päivitetään päivittäin ja sen koottuihin teksteihin kuuluu suomenkielisten lisäksi myös englanninkielisiä, minkä vuoksi blogista löytyy paljon valinnanvaraa.

Seuraava osio perustuu Ate Tervosen (2019) blogitekstiin Koirat ovat elävää kulttuuriperintöä, mutta lemmikkikulttuuri ei oikeuta koirien kärsimystä. Kirjoitus on luettavissa Agricola – Suomen humanistiverkon kautta. Julkaisussaan Tervonen kertoo koirista ja niiden ulkonäkökeskeisen lisäännyttämisen historiasta ja sen aiheuttamista haitoista koirille.

Koiran rooli kulttuurissa on moninainen ja koiran suhde ihmiseen on eittämättä tärkeä. Valitettavasti ihminen on teoillaan aiheuttanut koiralle rakkauden rinnalla myös kärsimystä. Tämä johtuu rotuperustaisesta ja ulkonäköön keskittyvästä ajattelutavasta, jonka kautta ihminen on lisäännyttänyt ja lisäännyttää yhä koiria. (Tervonen, 2019.)

Tervonen (2019) mainitsee tekstissään, että tutulle termille koiranjalostus voisi olla toinen, paremmin istuva termi. Hänen mukaansa lisäännyttäminen sanana sopii paremmin käsittelemään aihetta, sillä sana jalostus pitää sisällään sanan jalo ja monien koirien perimän aiheuttamat kivut eivät vastaa tätä termiä. Epäilemättä sana jalo ei merkitykseltään vastaa sitä, mitä ihminen on tavoitellut täyttääkseen omat mieltymyksensä koiran piirteissä. Varsinkaan kun on kyse koiran kärsimyksestä sen takia.

Mielenkiintoista eri koiraroduissa on se, että ne ovat oikeastaan ihmiskulttuurin eikä luonnon aikaansaannoksia. Tervosen (2019) mukaan koirarodut ovat myös niin sanotusti suljettuja sillä ne ovat rajattu tiettyihin alueisiin. Luonnossa pieneen alueeseen suljettu populaatio kärsii yleensä esimerkiksi perinnöllisistä taudeista enemmän ja tämä pätee myös ihmisen lisäännyttämiin koirarotuihin. Tämän takia olisi eläinystävällistä, että eri koirarotuja voitaisiin risteyttää välillä. (Tervonen, 2019.)

Koiria on jalostettu alusta lähtien, mutta vasta 1800-luvulla kehittyivät tuotantoeläinnäyttelyiden myötä ulkonäkökeskeiset näyttelyt koirille. Sitä ennen koirat lajiteltiin niiden käyttötarkoituksien mukaan. Uusien rotujen syntyessä osa sai nimensä alueensa tyyppien mukaan ja osa taas koiraihmisten tiettyjen piirteiden ihannoinnin myötä lisäännyttämällä. Rotujen myötä on syntynyt rotumääritelmiä, jotka tarkoittavat koiran kantarodun piirteitä tai rodun tiettyjä ominaisuuksia, jotka on määrätty rodulla olevan. Vuosien varrella nämä halutut piirteet ovat aina vain voimistuneet ja nykyään nämä tietyt piirteet ovat hyvinkin korostuneita eri koiraroduilla. (Tervonen, 2019.) On erikoista miten ihminen on näin kiinnostunut vain kaiken ulkomuodosta ja todellinen merkitys tuntuu jäävän taka-alalle.

Nämä voimistuneet piirteet voivat tuottaa koiralle kärsimystä. Esimerkiksi on yleistä, että lyhytkuonoiset koirarodut kärsivät hengitys- ja lämmönsäätely vaikeuksista. Yhdysvalloissa vuonna 2018 tehty tutkimus löysi geenivirheen kaikilta tutkimuksessa olleilta ranskanbulldogeilta ja englanninbulldogeilta ja melkein kaikilta bostoninterriereiltä. Tämä geeni, joka aiheuttaa lyhytkuonoisuutta aiheuttaa myös selkärangan ja hännän epämuodostumia. Eläinsuojelulaki on kieltänyt jalostuksen, joka aiheuttaa kärsimystä ja siksi eläinlääkäriliitto on ilmoittanut, että ainut eettinen tapa lisäännyttää näitä rotuja on tehdä se muiden terveiden rotujen kanssa. (Tervonen, 2019.) On tärkeää, että liitto puuttuu asiaan ja antaa neuvoja, sillä monen tällaisen riskitekijän omaavan koiran omistajan on hyvä olla tietoinen siitä, mistä on kyse ja näin reagoida ongelmaan. 

Suomen Kennelliitto ja rotujärjestöt ovat luoneet testejä ja ohjelmia, jotka auttavat kartoittamaan koirien terveyteen vaikuttavia ominaisuuksia, ottaa vastuuta lisäännyttämisestä sekä pyrkiä poistamaan perinnöllisiä sairauksia koirilta. Tulevaisuudessa niin tarkka rotuerittely ei välttämättä ole järkevää, sillä kuten aiemmin mainittu, eri rotujen risteytys olisi koirarotujen terveyden kannalta eettisempää. (Tervonen, 2019.) 

Ylen Docstop -sarja käsittelee koirien lisäännyttämisestä aiheutuvia kärsimyksiä koirille jaksolla Sairaan kaunis koira. Videon pääset katsomaan ohessa olevasta linkistä.

https://areena.yle.fi/1-4315122

Lähteet

Agricola – Suomen humanistiverkko (2020). Haettu osoitteesta https://agricolaverkko.fi/tietoa-sivustosta/

Tervonen, A. (2019). Koirat ovat elävää kulttuuriperintöä, mutta lemmikkikulttuuri ei oikeuta koirien kärsimystä. Suomen Kirjallisuuden Seura. Haettu osoitteesta http://neba.finlit.fi/blogi/koirat-ovat-elavaa-kulttuuriperintoa-mutta-lemmikkikulttuuri-ei-oikeuta-koirien-karsimysta/

Taloutta akateemisin silmin (Aapo, Sandra ja Eerik, Helin ryhmä)

Akateeminen talousblogi on vuonna 2009 perustettu ajankohtaisia taloudellisia ilmiöitä käsittelevä blogi. 

Blogin julkaisut kirjoittaa liuta taloustieteiden asiantuntijoita. Kirjoittajien joukossa on kaksi Jyväskylän 

yliopistossa työskennellyttä professoria: Roope Uusitalo ja Ari Hyytinen. Vaikka julkaisutahti on hidastunut 

huomattavasti blogin alkuajoista, on se silti aktiivinen ja sitä päivitetään silloin tällöin. Viime vuosina 

kirjoitukset ovat pääasiallisesti olleet Roope Uusitalon käsialaa.

Ensimmäisenä vuosipäivänään vuonna 2010 blogiin kirjoitettiin blogin syntyhistoriaa tutkiva postaus. Silloin blogi julistautui erittäin 

merkittäväksi talousblogiksi, jolla on kielialueeseen nähden runsaasti lukijoita: tuolloin pyörittiin 1000-1500 

lukijan kuukausimäärissä. Blogi oli myös aktiivisempi, 128 kirjoitusta vuodessa. Kymmenen vuotta sitten blogi 

oli uraauurtava, ja alallaan suosittu. Kirjoittajat kuitenkin myönsivät, ettei kilpailua juurikaan ollut. Tilanne on 

muuttunut kymmenessä vuodessa, eikä blogi nykyään ole yhtä kovassa huudossa.

Otimme blogista tarkasteluun postauksen nimeltä “Vastakkainasettelun aika on ohi”. Kyseinen postaus on 

blogiin tehdyistä uusin, ja se on julkaistu 7.2.2020. Teksti on alunperin kirjoitettu Suomen Kuvalehteen ja 

blogissa julkaistu versio on tätä kolumnia hieman pidempi. Tekstissä käsitellään lakkojen määrän 

vähenemistä 1980-lukuun verrattuna. 

Miten blogissa julkaistu versio sitten poikkeaa Suomen Kuvalehdessä julkaistusta? Kolumni on julkaistu 

Suomen Kuvalehdessä samana päivänä kuin blogipostaus. Tekstejä vertailemalla voi

 huomata aikakauslehden toimituksen suorittaman muokkauksen. Teksti on sisällöltään sama, mutta sen 

luettavuutta on paranneltu muokkaamalla lauserakenteita, kappalejakoa ja käyttämällä nimien 

yhteydessä lihavointia ja kursivointia. Lisäksi tekstiä on paikoin muutettu kansantajuisemmaksi. Esimerkiksi 

blogintekstin lause “Taloustieteessä lakkoja on yritetty Hicksin jälkeen selittää lähinnä epäsymmetrisellä 

informaatiolla” on Suomen Kuvalehdessä kirjoitettu muotoon  “Taloustieteessä lakkoja on Hicksin jälkeen 

yritetty selittää lähinnä informaation puutteella”.

Blogin vahvuutena on kirjoittajan mahdollisuus tuoda koko ajatuksensa esiin haluamallaan tavalla. 

Blogitekstiin onkin lisätty kaksi kuviota, niitä selittävä kappale ja tekstiä tukevat lähdeviitteet. Vaikka

Akateemisessa talousblogissa käytetty kieli ei olekaan raskasta taloustieteellistä jargonia, voi kirjoittaja olettaa

 lukijoiden ymmärtävän taloustieteen käsitteitä. Blogin tekstiä voisikin kutsua lehtiversiota tieteellisemmäksi. 

(Akateeminen talousblogi)

Blogissa on hyvä kuvio liittyen maailmalla tapahtuneeseen muutokseen lakkoilussa. Uusitalo on 

käyttänyt tekstinsä tukena OECD:n tietokannan (Annual Labour Force Statics database) työllisten määrää 

kuvaavaa tilastoa. Kuviossa on käytetty kansainvälistä mittaa, joka ilmoittaa työtaistelussa menetettyjen työpäivien määrän 

1000 työläistä kohti. Uusitalo selittää auki taulukon, mikä on todella lukijaystävällistä. Uusitalo kertoo 

samalla, että ILO:n tietokannasta löytyy paljon aiheeseen liittyviä tilastoja ja auttaa näin lukijaa löytämään 

omatoimisesti lisää tietoa aiheesta.

(unsplash.com)

 

Uusitalon tekemät havainnot ovat mielenkiintoisia: lakot ovat vähentyneet Suomen lisäksi useimmissa muissa 

OECD-maissa. Muutos on tapahtunut 1980-ja 2000-lukujen välissä Irlannissa, Italiassa, Japanissa, Australiassa 

ja Iso-Britanniassa. Yllättävää kyllä, Ranskassa lakkoilu on ollut jo pitkään harvinaista. Ranska tunnetaan suuresta 

vallankumouksesta ja herkästä alttiudestaan mielenosoituksiin, miksi Uusitalon korostus yllättää. Uusitalo luo 
kontrastin tunnetumpaan tietoon: Ruotsi on tunnettu matalasta osallistumisestaan lakkoiluun.

Vaikka blogi ei ole enää yhtä voimissaan kuin aikoinaan, on sillä edelleen vankka lukijakuntansa. Tästä
erittäin hyvänä osoituksena on postauksien kommenttikentissä käydyt keskustelut, joissa kommenttien pituudet
ovat välillä äärimmäisen pitkiä ja kommentit perusteltuja. Kirjoittajat vastaavat lukijoille säännöllisesti. 
Mahdollisuus käydä keskustelua asiantuntijoiden kanssa kannustaa kommentoimaan ja lukemaan blogia.

Viestintää ja asiantuntijuutta tohtorin näkökulmasta (Sini, Satu & Vilma, Helin ryhmä)

Miia Kososen pitämä Tohtorille töitä -blogi keskittyy muun muassa virtuaaliyhteisöjen ja sosiaalisen median tutkimukseen sekä yliopistoihin. Kirjoittaja Miia Kosonen on Tohtoriverkoston perustaja, kouluttaja ja tutkija. Tohtoriverkosto on avoin yhteisö tohtoreiden ja muiden korkeakoulutettujen työurien tueksi. Lisäksi hän on valmistunut tohtoriksi kauppatieteelliseltä alalta LUT-yliopistosta. Tohtorille töitä -blogin kohderyhmään kuuluvat korkeakoulutetut, koska blogin tarkoituksena on auttaa ja kannustaa korkeakoulutettuja työelämässä. 

Valitsimme tämän blogin, koska olemme kaikki hyvin eri alojen opiskelijoita ja tämä blogi on aiheeltaan meille kaikille ajankohtainen ja relevantti. Kososen blogissa on yli 200 postausta, mutta viime aikoina blogin aktiivisuus on laskenut. Esimerkiksi vuodelta 2019 löytyy vain yksi postaus ja vuodelta 2018 viisi. Blogin lisäksi samalta sivustolta löytyvät esimerkiksi Kososen CV, lista hänen julkaisuistaan, linkkejä haastatteluihin, sekä tietoa Tohtoriverkostosta. 

Meitä kaikkia koskevia ja kiinnostavia aiheita blogissa ovat viestintä ja media, sillä ne liittyvät vahvasti jokapäiväiseen elämään, niin opinnoissa kuin vapaa-ajallakin. Lisäksi viestinnän ja median voi yhdistää aikalailla kaikkeen ja kaikkiin muihin aiheisiin. Viestinnän ja median käsittelemisen lisäksi blogissa kirjoitetaan muun muassa yliopistoasioista, eri alojen asiantuntijuudesta sekä myös yhteiskunnallisista asioista. 

Blogissa käytetty kieli on arkipäiväistä, mutta kuitenkin hyvin asiallista. Vaikka blogin aiheet voivat olla tieteellisiä, teksti on silti helppolukuista. Blogitekstit muistuttavat tyyliltään artikkelia. Blogin tekstit eivät mielestämme  ole kovin tieteellisiä, sillä tekstin lomaan on sulautettu paljon kirjoittajan omakohtaisia oman elämän esimerkkejä ja henkilökohtaisia kokemuksia. Omien kokemusten lisäksi blogissa on kuitenkin käytetty lähteinä monia tieteellisiä tutkimuksia. Blogissa tieteellistä tietoa tuetaan tutkimustiedolla ja kirjoittaja lisää muiden tekemiä tutkimuksia lähteiksi tukemaan asiantuntijatekstiä. Usein kirjoittaja pohjustaa tieteellisiä tutkimustuloksia omallaan sekä tiedeyhteisön yleisellä tiedolla. 

Blogissa on mahdollisuus kommentointiin, mutta kommentoiminen vaatii kommentin kirjoittajalta nimen sekä sähköpostiosoitteen. Kommentointi ei siis onnistu anonyymisti, mikä saattaa olla yksi syy kommenttien vähäisyyteen blogissa. Useimmissa teksteissä ei näytä olevan kommentteja lainkaan, kun taas harvoissa on hieman enemmän keskustelua. Niissä teksteissä, joissa keskustelua on käyty kommenttikentässä, keskustelijat ovat yleensä itse kirjoittaja ja tutkija, jonka tutkimusta on käytetty lähteenä. Blogissa ei juurikaan näy kommentteja, joissa esimerkiksi ilmaistaisiin mielipide tekstistä kokonaisuutena tai vaikka kehuttaisiin jotakin tiettyä kirjoitusta.

Valitsimme tarkempaan syyniin otsikon perusteella mielenkiinnon herättäneen blogitekstin  “Mistä vaikutelmat verkossa syntyvät?”. Tekstissä Kosonen käsittelee verkkoviestintää ja sitä, miten vaikutelmamme sitä kautta muodostuvat. Blogiteksti ei pureudu kovin syvälle aiheeseen, vaan valottaa aihetta pohtivaan sävyyn, esittäen uusia kysymyksiä aiheeseen liittyen. 

Kosonen kritisoi sitä, miten Albert Mehrabianin tunnettua 55-38-7 -sääntöä käytetään kyseenalaisesti, jopa väärinymmärretysti myös verkkoviestinnästä kirjoittaessa. Säännön mukaan viestintämme rakentuu enemmän äänenpainon ja kehonkielen varaan, kuin itse sanojen (7%). Tämän epäkohdan innoittamana hän lähtee kirjoittamaan siitä, mistä osista vaikutelma nimenomaan verkossa oikeastaan rakentuu. Kosonen kirjoittaa, ettei ole löytänyt ajankohtaisia tutkimuksia, jotka perustuisivat erilaisten digitaalisten viestinnän kanavien käytön systemaattiseen analyysiin. Tämän vuoksi hän nojaakin kirjoituksessa puhtaasti omaan asiantuntemukseensa. 

Oman pohdintansa tuloksena kosonen arvelee mielikuvien synnyn verkossa jakautuvan neljään kategoriaan; mielikuvaan, sisältöön, tyyliin ja kontekstiin. Hän ottaa lukijat huomioon esittäen kysymyksiä; “... voisiko vaikutelma verkkoviestinnässä rakentua seuraavista elementeistä? Mitä lisäisit joukkoon?” Mielestämme mainitut neljä kategoriaa ovat olennaisia internetin maailmassa. Jokaisella on entuudestaan tiettyjä oletuksia ja mielikuvia, jotka vaikuttavat siihen, miten reagoimme asioihin ja lähdemme muodostamaan mielipiteitämme nähdessämme tai lukiessamme jotain verkossa. Kontekstilla on myös tärkeä rooli, sillä kaikenlaiset muuttuvat tekijät vaikuttavat paljon vaikutelmien muodostumiseen; kuten niinkin yksinkertainen tekijä kuin mieliala. Myös sisältö ja tyyli ovat merkittäviä tekijöitä kaikissa verkkojulkaisuissa; kuka muka ottaisi tosissaan esimerkiksi faktapohjaiseksi ja tieteelliseksi tarkoitetun tekstin, joka vilisee epäluotettavia lähteitä ja kielioppivirheitä?

Hyvän blogitekstin piirteenä Kososen kirjoituksessa on mielestämme mielenkiinnon herättävä otsikko. Aihe on kiinnostava ja johdattelevan kysymyksen heittäminen heti otsikkoon nappaa lukijan huomion. Teksti on tyyliltään rennompaa ja arkikielistä, ei siis kovin tieteellistä. Sitä on siis helppo lukea sellaisenkin ihmisen, jolla ei ole mitään pohjatietoa aiheesta, tai joka ei ole tutustunut tieteellisiin artikkeleihin. Sopivan mittainen teksti on vaivaton lukea, eikä käy liian raskaaksi.

Tekstissä käytetään vain vähän lähteitä, lähinnä pohjustamaan aihetta, omaa ajatustenvirtaa ja sitä, miten kirjoittaja on itse innostunut kirjoittamaan aiheesta. Kosonen käyttää tekstin seassa suoria linkkejä lähteisiin. Kaikki linkit tekstissä eivät toimi, kuten linkki Kososen oman väitöskirjaan. Muita linkkejä tekstissä ovat esimerkiksi käsitteisiin Wikipedian sivuille ja kasvatustieteellisen tiedekunnan sivuille. Wikipedialinkit eivät ole kovin luottamusta tai tieteellistä mielikuvaa herättävä valinta. Kosonen linkittää teksteihin myös aiempia postauksiaan, mikä on mielestämme hyvä juttu, sillä näin lukija pääsee tutustumaan kirjoittajan muihin teksteihin aiheesta.

Blogitekstin aihe herättää mielenkiinnon, mutta itse teksti valottaa hyvin suppeasti aihetta ja sisältää lähinnä omaa pohdintaa ja tulkintaa, eli hyvin vähän lähteisiin perustuvaa tietoa. Alkuoletus otsikon perusteella oli se, että teksti nimenomaan kertoisi vaikutelmien synnystä laajemmin ja faktoihin nojaten. Kun teksti on luettu, jää kaipaamaan syvempää tietoa aiheesta. Kosonen tiedostaa tämän ja tekstin lopussa vitsailee aiheesta. “Ärsyttävää, vai mitä? :) “, hän heittää irvokkaasti ja lopettaa blogikirjoituksensa tuohon tokaisuun.

Vaikka Kososen blogi ei ole kieleltään kaikista tieteellisintä, on sen lukeminen kuitenkin valittujen aiheiden ansiosta mielenkiintoista ja opettavaista. Lisäksi Kososen oma koulutus ja työkokemus lisäävät hänen uskottavuuttaan. Blogitekstien tieteellisyyttä vähentävät etenkin edellä mainitut viittausten puutteellisuudet, tekstien sisällön suppeus suhteessa otsikoihin, sekä arkipäiväinen kieli. Ehkä nämä ovatkin syitä sille, ettei blogin kommenteissa vilise kehuja ja ylistystä teksteistä. 

Lähteet

https://tohtorilletoita.wordpress.com

https://tohtorilletoita.wordpress.com/2017/03/08/mista-vaikutelmat-verkossa-syntyvat/

Kuvat: Pixabay

Urheilua tekoälyn avulla(Paulus ja Janette,Helin ryhmä)

Sukeltaessamme blogimaailman syövereihin päädyimme lopulta selailemaan Jyväskylän yliopiston omaa nettijulkaisua eli JYUnity-nettilehteä (https://jyunity.fi/), josta löytyy monia eri tieteenaloja sivuavia juttuja. Tässä tapauksessa oma huomiomme kiinnittyi erityisesti liikuntatieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Neil Croninin haastatteluun tekoälyn käytössä kuntoutuksessa ja urheilussa, (https://jyunity.fi/tieteessa/tekoaly-edistaa-kuntoutusta-ja-parantaa-urheilusuorituksia/) jonka on kirjoittanut tiedekunnan tiedottaja Martta Walker.

Teksti ei vaikuttanut itsessään niinkään erityisen tieteelliseltä, mikä johtunee lähinnä siitä, että teksti on haastattelumuodossa. Tässä tapauksessa juuri tällainen tekstimuoto vaikuttaa kuitenkin varsin perustellulta ja asiaan täysin perehtymättömänkin on helppo päästä juttuun sisälle. Varsin ilahduttavaa oli myös huomata, että kirjoituksessa oli käytetty hyväksi nettijulkaisun sallimaa joustavuutta lisäämällä joukkoon video. Se lisäsi pohjimmiltaan erittäin monimutkaisen informaation sisäistämistä entisestään, vaikka itse aiheen suhteen aivan tietämätön olisikin. Kirjoitusta ei siis tosiaankaan ole tarkoitettu pelkästään tekoälyyn hurahtaneille, joten eipä sen tarvitsekaan erityisemmin alan hankalampaa sanastoa sisältää.

Mitä itse tekstin sisältöön puolestaan tulee, oli se hyvin kiehtova kun miettii tekoälyn sovellutuksia erityisesti kuntoutuksen saralla. Ajatellaanpa vaikkapa vanhusten hoitoa, joka varmasti tulee tulevaisuudessa tavalla tai toisella hyötymään suuresti tämänkaltaisesta teknologiasta. Olisi muutenkin enemmän kuin mielenkiintoista kuulla enemmänkin ihan selkeitä esimerkkejä siitä, minkälaisia aivan täysin uusia työpaikkoja tekoäly voisi kenties tulevaisuudessa synnyttää niin kuntoutuksen kuin urheilunkin puolelle. Ei myöskään sovi unohtaa sitä, että ilmeisesti ihan lähitulevaisuudessa voisi kenties olla mahdollista opiskella tekoälyn käyttämistä ja kehittämistä liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Ehkäpä sieltä saisivat alkunsa uusien ammattilaisten myötä ne uudet työnkuvatkin?       

Alkuperäinen kuva Flickr.com

                                                                                              

Tekoälyn avulla urheilutulokset paranevat ja kuntouttaminenkin helpottuu. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen asia. Esimerkiksi urheilussa tämä voi aiheuttaa eriarvoisuutta. Tekoälyn ulkopuolisilla urheilijoilla on suurempi työ kivuta huipulle, koska he eivät voi hyödyntää kaikkia tekoälyn tuomia mahdollisuuksia. Tekoälyn tuominen urheiluun voi tuoda myös muita ongelmia. Urheilijoista voi tulla koneiden kaltaisia, jotka suorittavat päivästä toiseen tekoälyn kehittämää harjoitusohjelmaa. Samalla yhä nuoremmat halutaan tekoälyä hyödyntäviksi urheilijoiksi, jotta tulokset paranisivat. Nuorista tulee tämän seurauksena suorittajia, joihin satsataan paljon. Tämä luo paineita onnistua, jotta satsaukset tuottaisivat tulosta. On hankala lopettaa kilpaurheilua, koska silloin tekoälyn hyödyntäminen menisi hukkaan. Jos tekoälyä osataan hyödyntää urheilussa, voi se olla kuitenkin hyvinkin positiivinen asia. Sen avulla urheilijoista voidaan pitää parempaa huolta. Esimerkiksi rasitusvammoja voidaan välttää. Silloin mahdollisimman moni parhaista urheilijoista saadaan samaan aikaan kisaamaan. Tämä on hyvä asia sekä urheilijalle että katsojalle. On mukavampi katsoa kilpailuja joissa taso on kova ja kaikki parhaat ovat mukana. Esimerkiksi suomalaiselle NBA koripallon seuraajalle on huomattavasti miellyttävämpää katsoa Chicago Bullsin pelejä, jos Lauri Markkanen on pelaamassa. Tulevaisuudessa tekoälyn kehittyessä paremmaksi Markkanenkin voisi paremmin välttää loukkaantumiset.

Vaikka tekoäly tuo tiettyjä haasteita tulevaisuudessa, on se monessa mielessä hyödyllinen. Kuntoutuksessa sillä tulee olemaan merkittävä rooli ja se tulee hyödyttämään monia ihmisiä. Urheilutuloksiakin on mahdollisuus parantaa. On kuitenkin huolehdittava, että sen käytössä säilyy maltti. Tekoäly tulee vaikuttamaan monella tavalla urheilussa ja kuntoutuksessa. Sen takia on huolehdittava, että se auttaa ihmisiä, eikä sen sijaan aiheuttaisi ongelmia.