Loiset & koko muu elämä (Eero L.)

Blogiharavaani tarttui blogi nimeltä Kaiken takana on loinen.

Blogin kynänä toimii Tuomas Aivelo, ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin Yliopistosta. Blogi on yksi Tiede-lehden monista blogeista, ja sen ensimmäinen kirjoitus ajoittuu vuoden 2014 tammikuulle. Ensimmäisen blogipostauksen mukaan blogin pääkohde on loiset, mutta pikaisen katsauksen mukaan vuonna 2016 kirjoitetusta seitsemästätoista blogauksista vain yksi käsittelee loisia. Blogin aiheet pyörivät loisten lisäksi enimmäkseen evoluutiobiologian ja biologian opettamisen ympärillä.
Blogi on kansankielisesti kirjotettua, mutta kirjoittajaan on helppo luottaa hänen tutkijataustansa lisäksi hänen tuodessa esiin monia näkökulmia ja käyttäessään lähdeviittauksia laajalti tieteellisiin artikkeleihin, lehtikirjoituksiin ja muihin blogeihin ja nettisivuihin. Kirjoitustyyli ei ole asiatyyliä, vaikkakin asiallista, tehden teksistä vielä helpommin lähestyttävän.
Blogi ei ollut minulle ennestään tuttu, löysin sen googlaamalla hakusanalla ”tiedeblogi” ja sohimalla linkkejä summittaisesti. Päädyin valitsemaan juuri tämän blogin, koska kirjoituksiin oli helppo upota yksi toisensa jälkeen välilehtipalkkini täyttessä blogikirjoituksien lisäksi blogiin referenssinä linkatuista teksteistä.

Katsotaan blogista näytteenä blogausta Kun Ylioppilastutkintolautakunta ihonvärin keksi.

Tässä blogauksessa tulee erityisen hyvin esille blogin sekoitus Aivelon omaa ääntä sekä asiatekstiä. Tunteellista ja tieteellistä. Blogaus avautuu Aivelon vuodatuksella: ”Minulla on tapana aina puolivuosittain kiduttaa itseäni katsomalla läpi ylioppilaskirjoitusten biologian ainereaalin kysymykset.” Hänen poimimansa esimerkkikysymys kysyy eri ihonväristen ihmisten jälkeläisen ihonvärin mahdollisuuksia. Kysymys on hänen mielestään sangen hyvä, mutta ylioppilastutkintolautakunnan antama esimerkkivastaus saa hänet ”vain hämmentyneeksi”. Tämän jälkeen Aivelo listaa mallivastauksesta numeroiden seitsemän poimiaansa virhettä, niin evoluutiobiologian näkökulmasta virheitä kuin huomioita mulaatti-sanan arkuudesta ja sen käytöstä mallivastauksessa. Lopetus on ytimekäs: ”Ylioppilastutkintolautakunta, yritä edes.”

Vaikka tekstissä on aiemmin hehkuttamastani lähteiden käytöstä huolimatta vain pari viittausta wikipediaan käsitteitä selventämään, on tämä blogaus mielestäni muuten edustava otos blogin puoliasiallisesta, mukaansatempaavasta tyylistä.

Kemppinen: Arki vai pyhä (Miki ja Jasu)

Jukka Kemppinen. Et ole ehkä kuullut hänestä, mutta pyri etsimään mielestäsi professorin prototyyppiä. Sellaista silmälasipäistä, hieman kaljuuntuvaa ja parrakasta vanhaa miestä, joka on pukeutunut hyvin formaalisti. Hyvä. Tältä näyttää myös Kemppisen Jukka, joka ei tietenkään pelkästään näytä professorilta, vaan myös on ihan ihka aito professori. Vieläpä hyvin ansioitunut sellainen. Hänen erikoisalaansa ovat historia, oikeustiede ja kirjallisuuden eri lajit. Lisäksi hän on kielimiehiä, ja taittaa ainakin kymmentä eri kieltä niin hyvin, että hän on ehtinyt tekemään  kattavaa uraa myös kääntäjänä.  Lukuisien kirjojen kirjoittajana ei ole mikään ihme, että hänen bloginsa Kemppinen, johon nyt sukellamme, sisältää hyvin monimuotoista kieltä ja laaja-alaisia viittauksia, joiden ymmärtämiseen saattaa mennä enemmän kuin yksi läpilukaisu. Vuonna 2013, Helsingin Sanomat myönsivät tälle blogille Best Blog in Finland -palkinnon. 

Ensimmäisenä silmään iskevät Jukan hyvin napakat, yksi- tai kaksisanaiset otsikot, jotka eivät paljasta juuri mitään tekstin sisällöstä. Nämä eivät edusta kuitenkaan click bait -tyyliä, sillä ne eivät avaudu välttämättä edes sen jälkeen, kun olet sisäistänyt leipätekstin. Ne ovat kuin arvoituksia. Kemppisen blogi kerää päivittäin yli tuhat kävijää. Niihin, jotka eivät vahingossa eksy hänen blogiinsa, eli hänen kohderyhmäänsä, kuuluu luultavimmin kaikenlaiset tallaajat. Heitä yhdistänee monipuolinen kiinnostus ajankohtaisiin asioihin.  Blogissa esillä olevat aiheet ovatkin siis ajan hermoilla kulkevia. Kirjoittaja käyttää kuitenkin melko vaikeaa kieltä mikä voi hieman hämmentää aloittelevaa lukijaa ja nostaa kynnystä aloittaa blogin seuraamista. Voi olla hyvinkin tarpeen esimerkiksi tutustua omatoimisesti asioihin, joihin hän tekstissään viittaa, jotta saisi siitä punaisesta langasta kiinni, jota hän kirjoittaessaan tarjoaa.  

  

Eniten keskustelua on herättänyt Kemppisen teksti Arki vai pyhä. Kommentointi on asiallista ja perustelevaa. Lisäksi tähän kommentoineet lukijat vaikuttavat asiaan perehtyneiltä ollen kuitenkin pääasiassa samaa mieltä leipätekstin kanssa - ehkä laajentaen kuitenkin sitä omalla näkökulmallaan. On myös huomionarvoista, että, kuten netissä yleensäkin, ottaa suurin osa kantaa anonymiteetin turvin.

Tekstin tyyli on useimmiten esseetyppistä, myös tässä Arki vai pyhä tekstissä, jossa otetaan kantaa liian helpon mielipiteen omaksumiseen. Tässä tapauksessa tällainen helppo mielipide on, että ajatellaan pakolaisten tulevan tänne vain hyödyn perässä turvallisuuden ja hengissä pysymisen sijaan. Kemppisen mukaan meidän tulisi katsoa omia johtajiamme, jotka muistuttavat vallanhaluisina ISIS:stä haluessaan samalla tavoin haalia itselleen kalifaattia. Vallankäyttäjinä on mainittu Donald Trump ja Vladimir Putin, joista jälkimmäistä verrataan suoraan terroristiin. Vertaus saattaa olla määrittelykysymyksenä epäkorrekti, mutta symbolisena vertauksena vaikuttava, jos mietitään Kemppisen mainitsemien, Syyrian ja Ukrainan tapahtumia. 

Kuva: https://i.ytimg.com/vi/MDVxQWcXdmw/maxresdefault.jpg

Kemppinen argumentoi käyttäen historiallisia tapausesimerkkejä väitteidensä pohjana, mutta hän ei anna kyseisille esimerkeille lähdeviittauksia, vaan antaa lukijan uskoa omaan asiantuntijuuteensa.  

  

Teksti vaikuttaa luovan vertauksillaan ja tarkkaan rajatuilla henkilökuvauksilla kauhukuvia maailmanpolitiikan tulevaisuudesta. Olemme ikään kuin toistamassa historian virheitä, sillä emme ole tietoisia millä tavoin ihmiset ovat toimineet aiemmin vastaavissa tilanteissa. Tilanteissa, joissa maiden välillä on kestämättömiä jännitettä maastamuuttoliikkeiden seurauksena. Kemppisen toive näyttäisi olevan, ettemme olisi niin sokaistuneita omien pelon tunteiden tyydyttämisestä eli helppojen uskomusten ja valintojen toteuttamisesta esimerkiksi valitsemalla päättäjiä, jotka luovat meille mielikuvan omatekemän "vankilan" tarpeellisuudesta.

  

Vaihtoehtoratkaisuja pohtiessaan hän vaikuttaa tulevan, hieman vastahakoisesti, tulokseen, että yksityisyyttä loukkaavaa valvontaa tulisi lisätä ihmishenkien pelastamisen nimissä. Puoltaako hän kuitenkin tätä vain siksi, että hän on itsekin kouluttanut nk. Informaatio-oikeuden oppiainetta? Sen vois saada selville vain tutustumalla lähemmin Jukka Kemppiseen.  

Visuaalisuuden merkitys – kuinka erottua massasta? (Kalle A, Pekka K, Henry K.)

Nykyajan informaatiotulvassa massan sekaan hukkumisen vaara on suuri. Jos haluaa näkyä, on erotuttava joukosta – ei sekoittua harmaaseen massaan. Ulkoasun ja mainonnan visuaalisuuden merkitys on huima. Tätä voi verrata yksittäisen ihmisen tarkoituksella huomiota hakevaan pukeutumiseen: mitä erilaisempi tyyli, sitä enemmän saa huomiota. Tämä pätee yhtä lailla viestinnässä.

Katleena Kortesuo kirjoittaa blogikirjoituksessaan Organisaatio, anna väljyyttä otsikkodioihin diapohjien erottautumisesta ja siitä, kuinka organisaatio voi helposti yhtenäistä tyyliä tavoitellessaan sortua kahlitsemaan itsensä samannäköiseen massaan, joka ei enää palvele sen kummemmin diasarjan tekijää kuin katsojaakaan. Varoittavaksi esimerkiksi Kortesuo nostaa Suomen Pankin SlideShare-palvelusta löytyvät diat, joissa kaikissa on sama, identtinen pohja ja joista ei edes otsikko erotu. Kortesuo vertaa näitä dioja Jarkko Sjömanin otsikkodioihin, joissa on hyödynnetty visuaalisesti monipuolisia elementtejä, niin katsojan huomion kiinnittäviä kuvia kuin erilaisia fonttejakin. Kortesuo toteaa, että organisaation ei kuitenkaan tarvitse hylätä brändiään tai luopua yhtenäisestä tyylistään luodessaan persoonallista ja erottuvaa visuaalista ilmettä.

Samankaltaiset diat myös vaikuttavat yleisöön negatiivisesti, sillä yleisön keskittyminen voi herpaantua diojen näyttäessä samalta. Goldman-Rakic ja Wilson (1994) julkaisivat tutkimuksen Behavioural Brain Research, missä tutkittiin apinoiden keskittymistä värien sekä kuvien avulla ja erilaisilla väreillä ja kuvilla saatiin positiivisia tuloksia aikaan. Värien ja kuvien voidaan todeta olevan tehokas tapa saada asia esitettyä. Värit ja kuvat stimuloivat aivojen muistia käyttäviä osa-alueita, joten oikea visuaalinen ulkoasu voi parantaa esityksessä käytyjen asioiden muistamista.

Viestinnän asiantuntijayrityksen Zendon Hanna Takala kehottaa blogitekstissään 3+ tapaa erottua joukosta yritysorganisaatioita käyttämään rohkeasti omaa ja asiakkaiden ääntä. Omana äänenä olkoon tarina, jolla voi mahdollisesti identifioitua omanlaisekseen. Kuva tai tarina työpaikan virkistyspäiviltä? Kuka sanoi, että pitää käyttää Twitteriä samaan tapaan kuin kilpailija? Käytä mediaa eri tavalla kuin suurin osa – tai vieläkin paremmin ainutlaatuisella tavalla. Mitä erilaisempi olet, sitä herkemmin sinut huomataan!

Korvaako teknologia ihmisyyden? (Mervi ja Taru)

Blogissa Autistisella pojalla on ystävä, joka jaksaa aina keskustella hänen kanssaan, tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoittaa teknologian kehityksestä edistää ihmisten vuorovaikutustaitoja Helsingin Sanomien kolumnissaan. Hän aloittaa tekstinsä The New York Timesin esimerkistä autistisen pojan Gusin ja puheentunnistukseen  perustuvan apurin Sirin välisestä keskustelusta. Blogissaan Kaaro pohtii tekniikan kehittymisen myönteisiä puolia: hän nostaa esiin Tamagotchit nuorten suosimina virtuaalilemmikkeinä ja Paro-hyljerobotit yksinäisten vanhusten seurana. Tulevaisuudessa ollaan Kaaron mukaan kehittelemässä myös itsenäisesti puhuvia ja liikkuvia robotteja.

Varsinkin yksinäisille sekä toimintakyvyltään rajoittuneille ihmisille tällaiset keskustelun mahdollistavat robotit ovat varmasti tervetulleita. Todellisuuden hämärtyminen voi kuitenkin muodostua ongelmaksi teknologian kehittyessä:  mieli saattaa järkkyä, kun jossain vaiheessa ihminen tajuaa, ettei tekoäly anna tunteille vastakaikua. Kaaron tekstissä Gus tietää Sirin olevan vain tietokone, mutta silti hänen mieleensä pulpahtaa ajatus naimisiinmenosta.

Artikkelin herättämässä verkkokeskustelussa on nostettu esille se, että joillakin ihmisillä voi olla vaikeuksia kommunikoida muiden ihmisten kanssa tai aloittaa keskustelua. Kaarokin kirjoittaa tekstissään Facebookin kontakteista, joiden kanssa ollaan pääasiassa yhteydessä vain virtuaalisesti. Teknologia voi siis auttaa ihmistä tutustumaan toiseen ihmiseen paremmin, jonka jälkeen kasvokkain tapahtuva kommunikointi on helpompaa. Gus- pojan tapauksessa teknologian avulla opitaan hyödyllisiä taitoja ihmisten kanssa toimimisessa.

Ihmisyyteen liittyy paljon sellaista, mitä ei voida etukäteen ohjelmoida eikä ketään ihmistä voi kopioida tai korvata. Tuntuu siltä kuin teknologian kehittäminen tähtäisi kaikkien virheiden korjaamiseen ja yksilöön liittyvien epäkohtien poistamiseen. Elämästä halutaan sellaista, jossa kommunikointi on täydellistä ja kaikki vastaukset miellyttävät kuulijaa. Mutta onko elämä elämää ilman ristiriitoja, mykkäkoulua ja tunteenpurkauksia? Täydellisyyttä tavoittelevassa maailmassa on vaikeaa olla epätäydellinen, ihminen.

---

Jukka Ruukki - populaarimpien tiedejuttujen pioneeri (Josefin & Pauli, Katin ryhmä)

Tiede-lehden päätoimittaja VTM Jukka Ruukin pitämässä blogissa Totta toistaiseksi käsitellään laajasti eri ajankohtaisia aiheita. Blogin tavoitteena vaikuttaisi olevan lukijoiden viihdyttäminen sekä populaarinen kirjoittaminen tieteestä. Tämä onkin Ruukin erikoisalaa: hän on esimerkiksi luennoinut uutismaisemman ja ytimekkäämmän tutkimuksia koskevan tiedottamisen puolesta. Niin ikään Ruukin Suomi käpertyi jo 2005 -blogiteksti myy asiansa maallikoille otsikkoaan myöten.

Tekstissä käydään tiivistetysti ja havainnollistetusti läpi tutkimukseen perustuvaa tietoa suomalaisten arvoista ja niiden muutoksista. Lähteenä käytetyssä tutkimuksessa oli seurattu erityisesti Pyhtään kunnan asukkaiden arvoja. Sen mukaan suomalaisten arvot ovat usean vuosikymmenen ajan muuttuneet yksilökeskeisimmiksi ja liberaalimmeiksi, mutta viime vuosina on havaittu lisääntyvää sisäänpäin kääntymistä ja käpertymistä. Lisäksi suomalaiset ovat kansainvälisesti vertailtaessa muita Pohjoismaita konservatiivisempia. Ruukin mukaan Punavuorelaisten hipsterien ja tavallisten maalaisten välille on syntynyt ammottava arvokuilu, eikä kaikkia suomalaisia yhdistäviä arvoja enää juurikaan ole. Ruukin tekstin tärkein pointti liittyy kuitenkin havaintoon suomalaisten sisäänpäin käpertymisestä: vaikeuksien keskellä se ei yleensä vahvista, vaan heikentää.

Kuvalähde

Ruukin teksti on maallikolle helposti lähestyttävä. Sen kärjistetyn humoristiset mutta osuvat kielikuvat antavat lukijalle heti hyvän käsityksen siitä, mistä tekstissä puhutaan. Esimerkiksi mielikuvan suomalaisten arvojen polarisoitumisesta luovat puheet ihmisistä etelähelsinkiläisissä lattebaareissa ja maakuntien ABC-asemilla. Toisin kuin useissa perinteisessä tieteellisessä raportoinnissa, lauserakenteet ovat hyvin selkeitä, eikä tekstissä esiinny hankalia käsitteitä. 

Koska vaikeita käsitteitä ei ole käytetty, ei lukijaa ole tarvinnut vaivata pitkillä käsitteiden määrittelyä koskevilla kappaleilla, vaan tekstissä mennään lukijan aikaa säästävällä tavalla suoraan asiaan. Tässä on tietenkin myös puolensa, jos kohdalle osuu kriittisempi lukija, joka vaatii kaikkialla täsmällisyyttä ja perusteellisuutta.

Vaikka teksti perustuukin tieteelliseen tutkimukseen tekstissä ei näy lähdeviitteitä, mikä on populaaritekstille tyypillistä. Lähdeviitteiden poissaolo keventää tekstiä huomattavasti, joka tekee lukemiskokemuksesta miellyttävämmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Ruukki esittäisi tietoa omanaan vaan, hän selkeästi esittää sisältöä tutkimustietona.

Kaiken kaikkiaan Ruukin blogiteksti edustaa tieteellisen tutkimuksen populaaria raportointia, sillä se on lyhyt, havainnollinen ja kansantajuinen.  

Löydä intohimoinen elämä (Senni, Janika, Katin ryhmä)

Luettuamme Positiivista psykologiaa -blogia kiinnostuimme heti Susanna Halosen tekstistä ''Löydä intohimoinen elämä'', sillä se on todella tärkeä voimavara ihmisen hyvinvoinnin ja toiminnan kannalta. Susanna Halonen on positiivisen psykologian ammattilainen, ja kirjoittaa asiantuntevasti, mutta kuitenkin maallikolle ymmärrettävällä tavalla. Teksti ei viljele psykologisia termejä tai vaikeita lause- ja sanavalintoja, joten sen voi ymmärtää kuka 
tahansa.

Blogitekstiä kuvittaa muunmuassa kahden viisaan miehen kuva ja elämänviisaudet, jotka kitetyttävät erittäin hyvin intohimoisen elämän kuvauksen. Gandhi toteaa, että  ”Onnellisuus löytyy silloin, kun olet sopusoinnussa elämäsi kanssa”, ja meidän mielestämme tämä on kuvaava lause, erityisesti yliopistoelämässä olemme huomanneet, että sopusoinnussa eläminen on helpompaa nyt, kun opiskelu on vapaampaa ja saa tehdä niitä asioita tai opiskella niitä kursseja, joista nauttii ja jotka kiinnostaa.

Halosen kvalitatiivisen tutkimuksen tuloksena hän toteaa, että "intohimo on jotain mikä nousee ihmisestä itsestään eikä jostain aktiviteetista, mitä hän tavoittelee". Mielestämme toteamus kitetyttää hyvin intohimon merkityksen; tätä se voi parhaimmillaan olla. Intohimon erottaa esimerkiksi motivaatiosta se, että se on luontaista ja ihmisestä itsestä nousevaa. Motivaatio voi olla sisäisestä tai ulkoisesta ärsykkeestä lähtevää, ja mielessä voi olla mahdollinen palkkio tai rangaistus. Intohimo vain syntyy jossakin hetkessä, ilman tietoisia ponnistuksia tai pakottamista. 

Mielestämme tekstissä oli havainnoivaa se, että Halonen oli listannut muutaman kysymyksen, jotka konkretisoivat tekstin sanomaa, ja auttavat lukijaa selventämään omaa ajattelua ja intohimoaan ja sen lähteitä. Meidän mielestä jokaisen olisi hyvä pohtia ja vastata mielessään näihin kysymyksiin:

1. Miksi teen mitä teen? Mieti mitkä ovat viisi tärkeintä arvoasi ja miten ne vaikuttavat tekemiisi päätöksiin.
2. Mitä haluat luoda tai missä sellaisessa haluat olla osallisena, joka tekee maailmasta upeamman paikan elää? Pohdi mikä sinua kiinnostaa ja inspiroi – ja miten haluat, että ihmiset muistavat sinut.
3. Mitkä ovat luontaiset vahvuutesi? Tunnista mikä luonnistuu sinulta helposti ja mistä saat usein esimerkiksi positiivista palautetta.

Psykologiaa opiskelevina aloimme pohtia arvojen ja toiminnan mahdollista ristiriitaa tai yhtenevyyttä. 

Arvojen, toiminnan ja päätösten ollessa ristiriitaisia, syntyy ahdistusta, joka vaikuttaa intohimon kokemiseen ja heikentää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ja toimintakykyä. Myös vahvuuksien pohtiminen ja positiivinen palaute on tärkeää itsetunnolle, minäkuvalle sekä minäpystyvyyden tunteelle, jotka puolestaan vaikuttavat intohimon syntyyn sekä tulevien haasteiden kohtaamiseen ja niistä selviytymiseen. 

Toinen mielenkiintoinen aihe tekstissä on ''intohimoloukku'', jonka Halonen määrittelee tilanteeksi, jossa henkilö on pakkomielteinen jostakin aiheesta, eikä toiminta ole kontrollissa. Hän neuvookin asettamaan tavotteita, olemaan niiden suhteen joustava, mukautuva ja sitkeä. Meidän mielestä tärkein oli kuitenkin se, että pyrkii tekemään asioita, joista oikeasti nauttii. Näin intohimon kokemukset ovat mahdollisia ja elämä on mielekkäämpää. 

Kyberhyökkäyksistä tietoa netinkäyttäjille (Valtteri,Miika)

Blogiksi valitsimme Juha Rautiaisen Juhan IT-blogi. Blogissa Juha pää-asiassa miettii ja kertoo ohjeita kuinka voi ehkäistä kyberhyökkäyksen kohteeksi joutumista. Blogissa kerrotaan myös muista tietotekniikan yleisimmistä ongelmista. Blogi on tarkoitettu kaikkille internettiä ja verkkosovelluksia käyttäville ihmisille. Juha Rautiainen on informaatio teknologian maisteri ja on kehittänyt monia tietoturvakriittisiä sovelluksia nämä mainitut asiat tuovat blogiin uskottavuutta.

Blogin pitäisi olla suosittu, koska Juha kertoo paljon ajankohtaisista huijaus yrityksistä. Ongelmaksi blogissa on mielestämme sen ulkoasu ja kirjoituksen sisältö. Blogi on pää-asiassa pelkkää tekstiä ja siinä ei ole erillaisia värejä ja kuvia.  Blogi on ulkoasultaan musta valkoinen ja ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa nopeasti vilkaistuna, tämä voi olla yksi syy minkätakia blogia ei lueta ja jaeta paljoa. Teksteissä on paljon erillaisia linkkejä, jotka johtavat erillaisiin kuviin ja videoihin mitkä ketovat minkälaisia huijaukset ovat ja kuinka niitä voi ehkäistä. Blogissa vähäistä keskustelua herättävä ajan kohtaiset huijaus yritykset ja näitä tekstejä jaetaan sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa tekstejä jaetaan että kaverit huomaisivat nämä yritykset ja eivät joutuisi huijatuiksi.

Blogin kieli on selkeää ja yksinkertaista Juha ei blogissaan kuvaile kielellisesti asioita vaan kertoo asiat suora sanaisesti. Teksteissä selitetään ja kerrotaan hyvin termejä lukijalle joka ei ole aikaisemmin perehtynyt asiaan.  Juhan kerronta tyyli on tylsää ja se ei herätä mielenkiintoa lukijassa. Sisällöltään teksti sisältää keskeisimmät asiat aiheesta.Teksteissä Juhalla on paljon linkkejä muihin tietellisiin blogeihin ja teksteihin. Joissain teksteissa hän kokoaa pääpointit ja jos on kiinnostunut asiaan ennemmän hän laittaa linkin toiseen blogiin jossa asiasta kerrotaan syvemmin.

Blogista tutkimme tarkemmin tekstiä Gmail-salasanan kaappaus khalasteluviestin avulla. Tekstissä Juha varoittaa sähköpostin käyttäjiä  välttämään viestejä joilla yritetään saada selville käyttäjän salasana. Teksti koostuu pää-asiassa Oren Hafifin tekemästä youtube-videosta. Video on selvästi pääasiana postauksessa ja juha vain kertoo pääasiat videosta. Blogissa käytetään linkkejä ja tässäkin postauksessa on kaksi molemmat ovat Oren Hafifin blogiin. Postauksessa Juha esittelee linkkaamansa Hafifin videon ja lopussa kertoo todella supistetusti kuinka voi eroittaa huijaus viestin oikeasta. Mielestämme Juha voisi kirjoittaa enemmän omia neuvoja kuinka huijaukselta voi välttyä. Postauksessa voisi esimerkiksi olla erillaisia kuvia huijaus yrityksistä joita Juha kommentoisi ja näyttäisi mistä eroittaisi huijauksen
.
Juha tuo blogissa hyvin esiin kaikille tärkeitä aiheita, mutta hänen kirjoitus tyylinsä on liian tylsä ja ytimekäs.  Blogissa pitäisi olla enemmän kerrontaa ja esimerkkejä jotka heräittelisivät lukijaa kiinnostumaan aiheesta.

Juhani Knuuti puolustaa tutkitun terveystiedon asemaa

Juhani Knuuti puolustaa tutkitun terveystiedon asemaa 

 (Pihla Honkaniemi, Heidi Kuitunen)

Kuva:  http://hyvinvointi.ts.fi/category/terveys-tiede/

Lääketieteen professori Juhani Knuuti kirjoittaa blogia, joka kulkee nimellä Teveys & Tiede. Sen ideana on kumota asiantuntijan auktoriteetilla väärää ja perustelematonta terveystietoa sekä herättää lukijoissa kriittistä ajattelua. Blogi on vastareaktio erityisesti somessa suurta huomiota saavuttaville terveysguruille ja mututuntumaan perustuville terveysväittämille, joista esimerkkinä mainitaan itseään Suomen vaikuttavimmaksi ruokamediaksi kutsuva safkatutka. Knuuti heittäisi roskakoriin niin paleodieetin, detoxin kuin sähköallergiankin ja vastustaa vahvasti homeopatiaa.

Blogi sijaitsee Turun Sanomien nettisivuilla ja on melko suosittu. Eniten keskustelua herättävien postauksien kommenttiboksista löytyy useita satoja kommentteja. Suosittuja aiheita ovat esimerkiksi Sairauksien ennaltaehkäisy ja sydänkuolleisuuden kasvun kritisointi. Näyttäisi siltä, että Knuuti onnistuu kirjoittamaan aiheista, jotka todella puhuttavat lukijoita.

Knuuti pohtii mm. detoxin vaikutuksia tutkimusten valossa http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/detox/ kuva: https://www.youtube.com/watch?v=vaUXt1NBKjQ

 

Blogin kohdeyleisöä ovat kaikki terveydestä kiinnostuneet ja valveutuneet ihmiset, jotka haluavat aktiivisesti vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Punaisena lankana blogissa on vahva luottamus lääketieteeseen. Knuutin postaukset ovat vakuuttavia, hyvin argumentoituja ja ensisilmäyksellä luotettavia, sillä alan asiantuntijana hänellä on valtavasti tietoa aihepiiristä. Knuutin ideologia on kunnioitettava, ja tiukkaan tieteeseen perustavalla terveysblogilla todella on paikkansa nykypäivänä. Laajan kokonaiskuvan muodostamiseksi mielipiteitä tarvitaan joka saralta.

Hippien, huuhaa-uskoisten ja helposti hurahtavien on kuitenkin syytä pysyä kaukana blogista, ellei halua kuohuttaa verenpainettaan. Itse taidan lukeutua hieman edellä mainittuihin, sillä oma ärsyytymiskynnys ylittyy kerran jos toisenkin blogia selaillessa. Se, mikä häiritsee, on Knuutin kirjoitustyyli olla absoluuttisen oikeassa. Retorisena keinona se on mainio.  Vahvojen väitteiden avulla on helppo vakuuttaa lukija puolelleen ja toisaalta herättää ihmisissä vastustusta sekä omaa ajattelua. Herää kuitenkin pieni epäilys, onko lääketiede kuitenkaan aina oikeassa. Ovatko terveyteen vaikuttavat asiat oikeasti niin mustavalkoisia, kuin Knuuti ne näkee.

Valitsin erityistarkasteluun tekstin, joka on otsikoitu ”Mistä tietää, että terveysväite on huuhaata?”. Tässä postauksessa kiteytyy blogin perimmäinen idea, eli kriittisen medialukutaidon harjoittaminen ja herkkäuskoisuuden välttäminen.

Teksti on hyvin kirjoitettu ja Knuutin listaamat vinkit ovat tarpeeksi selkeitä ja yksinkertaisia. Epäilyksiä olisi syytä herätä esimerkiksi jos väitteeseen pohjautuvan tutkimuksen lähde jää epäselväksi, jos kirjoittajan taustasta ei ole kunnollista tietoa tai jos tekstissä on käytetty paljon superlatiiveja ja väittämän vaikutus on liian hyvä. Teksti kuitenkin korostaa sitä, ettei terveysväittämän totuudenmukaisuutta ole helppo todistaa. Nämä vinkit ovat vain suuntaa-antavia ja yleisesti hyväksi havaittuja ohjeita, joiden perusteella väittämää voi tarkastella kriittisesti. Lopullinen totuus on kuitenkin vaikea selvittää, jos sitä edes on olemassa.