Valitsimme seurattavaksi sivustoksemme Kielikoulutuspolitiikanverkoston eli Kieliverkoston, jonne erilaiset kielikoulutuksen asiantuntijat kirjoittavat artikkeleita. Kieliverkoston tavoitteena on lisätä tietoisuutta kielikoulutuksen moniulotteisuudesta, mutta myös kehittää sekä kansallista että kansainvälistä tutkimusta ja koulutusta alalla. Julkaisun teema vaihtelee vuosittain: 2018 vuoden teema oli ”kielet kunnissa”, 2019 taas ”kielitietoinen ammattikoulutus” ja viimeisimpänä tänä vuonna teema on ”Suomen kielivaranto”.
Kieliverkoston julkaisuihin kirjoittaa siis useampi kielitieteen parissa työskentelevä henkilö. Aiheet ovat myös laidasta laitaan, sillä toimialoja on monia. Verkkojulkaisu määrittää kohderyhmäkseen eri tahojen päätöksentekijät (esim. oppilaitosten johto ja viranomaiset), kouluttajat, opettajat, opiskelijat, tutkijat ja kielikoulutuksen tarjoajat. Julkaisu on kuitenkin suunnattu myös kaikille niille, joita kielikoulutus kiinnostaa.
Verkkolehden julkaisuissa viitataan yleensä ahkerasti aiemmin tutkittuihin ilmiöihin ja viitteitä muuhun kirjallisuuteen käytetään paljon. Huomasimme kuitenkin verkkolehteä selatessa, ettei lukijoille ole tarjolla erillistä kommenttikenttää tai keskustelupalstaa, missä kirjoitusten teemoista voisi käydä keskustelua. Lukijat voisivat kuitenkin saada oman äänensä kuuluviin kirjoittamalla itse artikkelin Kieliverkostolle, mutta muuten lukijoiden mahdollisuudet käydä keskustelua ovat olemattomat.
Silmiimme pisti erityisesti saksan ja venäjän opettajan Tea Kangasvierin ja yliopistolehtori Josephine Moaten kirjoitus ”Varhemmin helposti – luokanopettajien käytännön ideoita kieltenopetuksen varhentamiseen”, jossa he kirjoittavat vantaalaisten luokanopettajien kokemuksista ja ideoista liittyen kielenopetuksen varhentamiseen. Luokanopettajat kirjoittivat raporttia omista ideoistaan ja ratkaisuistaan, joista voi lukea enemmän artikkelin loppupuolella. Kangasvieri ja Moate tuovat tekstissään esiin kaksi tärkeää pointtia liittyen aiheeseen: varhennettu kielenopetus ei loppujen lopuksi vaadi liikaa ylimääräistä työtä luokanopettajilta ja kielivalinnat kouluissa ovat yksipuolistuneet.
Keskustelu kieltenopetuksen varhentamisesta on edelleen hyvin ajankohtainen, sillä vuoden 2020 alussa ensimmäisen vieraan kielen vuosiviikkotuntimäärää nostettiin 16 tunnista 18 tuntiin. Varhentamisen päätavoitteena on vähentää alueellista ja sosioekonomisesta taustasta johtuvan kielitarjonnan ja kielten opiskelun epätasa-arvoistumista, samalla hyödyntäen lapsille luontaista kielellistä herkkyysikää (Opetus- ja kulttuuriministeriö).
Kirjoittajat ovat hyödyntäneet lähteinään muun muassa perusopetuksen opetussuunnitelmaa, opetus- ja kulttuuriministeriön artikkeleita sekä useiden yliopistoissa kielten ja opetuksen parissa työskentelevien henkilöiden artikkeleita. He ovat perustelleet väitteensä laajasti ja asianmukaisesti, eikä teksti sinänsä herätä epäilyksiä.
Kangasvierin ja Moaten kirjoitus on paljolti hyvin objektiivinen, eivätkä he ole lähteneet tekemään suurempia yleistyksiä pelkkien vantaalaisten luokanopettajien opetusmetodikokeilujen perusteella. Uskommekin, että kirjoittajat haluavat pikemminkin kannustaa muita opetusalan toimijoita kokeilemaan rohkeasti kieltenopetuksen varhentamista, vaikka kysymykset työmäärän lisääntymisestä ja koulutuksen puutteesta saattavatkin pelottaa.
Tulevina kieltenopettajina uskomme kieltenopetuksen varhentamisen olevan positiivinen asia, eikä pelkästään englannin, vaan myös muiden kielten kuten ranskan tai saksan kannalta. Suomi on hyvin pieni maa väestöllisesti ja kansainvälisyys on läsnä nykypäivänä lähes millä tahansa työpaikalla. Tämän takia olisi myös tärkeää satsata hyvään kielitaitoon, sillä tulevaisuutta ajatellen se avaisi monia ovia sekä koulutuksessa että työmarkkinoilla. Varhain aloitetun kieltenopetuksen avulla voisi tehokkaasti hyödyntää lasten luonnollista kykyä omaksua uutta tieto, mikä myös helpottaisi kielten oppimista myöhemmin. Varhentamisessa päästään varsinkin hyödyntämään nuorempien oppilaiden valmiuksia lausunnan harjoittelussa, mutta lapsilla on myös tietyllä tavalla avoimempi mieli ja into uuden oppimista kohtaan.
Kaikesta huolimatta on kuitenkin tärkeää muistaa, että kielten opiskelun varhentamisen hyödyn maksimoimiseksi opetustunteja on nimenomaan lisättävä eikä esimerkiksi siirrettävä myöhemmiltä luokilta aikaisemmille luokille. Muun muassa ruotsin opetuksen varhentamisessa kävi niin, että vuosiviikkotunteja vähennettiin yläasteella ja siirrettiin niin sanotusti kuudennelle luokalle. Tällöin varhentamisen hyöty valuu hukkaan, sillä sekä yläasteella että ala-asteella ruotsia opiskelevien kielenopintojen välille tulee niin pitkiä aikavälejä, että oppimisen jatkuvuus katkeaa.
Varhemmin helposti – luokanopettajien käytännön ideoita kieltenopetuksen varhentamiseen. Noudettu 18.5.2020 osoitteesta https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2018/varhemmin-helposti-luokanopettajien-kaytannon-ideoita-kieltenopetuksen-varhentamiseen
Kieliverkoston julkaisuihin kirjoittaa siis useampi kielitieteen parissa työskentelevä henkilö. Aiheet ovat myös laidasta laitaan, sillä toimialoja on monia. Verkkojulkaisu määrittää kohderyhmäkseen eri tahojen päätöksentekijät (esim. oppilaitosten johto ja viranomaiset), kouluttajat, opettajat, opiskelijat, tutkijat ja kielikoulutuksen tarjoajat. Julkaisu on kuitenkin suunnattu myös kaikille niille, joita kielikoulutus kiinnostaa.
Pixabay / athree23
Verkkolehden julkaisuissa viitataan yleensä ahkerasti aiemmin tutkittuihin ilmiöihin ja viitteitä muuhun kirjallisuuteen käytetään paljon. Huomasimme kuitenkin verkkolehteä selatessa, ettei lukijoille ole tarjolla erillistä kommenttikenttää tai keskustelupalstaa, missä kirjoitusten teemoista voisi käydä keskustelua. Lukijat voisivat kuitenkin saada oman äänensä kuuluviin kirjoittamalla itse artikkelin Kieliverkostolle, mutta muuten lukijoiden mahdollisuudet käydä keskustelua ovat olemattomat.
Silmiimme pisti erityisesti saksan ja venäjän opettajan Tea Kangasvierin ja yliopistolehtori Josephine Moaten kirjoitus ”Varhemmin helposti – luokanopettajien käytännön ideoita kieltenopetuksen varhentamiseen”, jossa he kirjoittavat vantaalaisten luokanopettajien kokemuksista ja ideoista liittyen kielenopetuksen varhentamiseen. Luokanopettajat kirjoittivat raporttia omista ideoistaan ja ratkaisuistaan, joista voi lukea enemmän artikkelin loppupuolella. Kangasvieri ja Moate tuovat tekstissään esiin kaksi tärkeää pointtia liittyen aiheeseen: varhennettu kielenopetus ei loppujen lopuksi vaadi liikaa ylimääräistä työtä luokanopettajilta ja kielivalinnat kouluissa ovat yksipuolistuneet.
Pixabay / White77
Keskustelu kieltenopetuksen varhentamisesta on edelleen hyvin ajankohtainen, sillä vuoden 2020 alussa ensimmäisen vieraan kielen vuosiviikkotuntimäärää nostettiin 16 tunnista 18 tuntiin. Varhentamisen päätavoitteena on vähentää alueellista ja sosioekonomisesta taustasta johtuvan kielitarjonnan ja kielten opiskelun epätasa-arvoistumista, samalla hyödyntäen lapsille luontaista kielellistä herkkyysikää (Opetus- ja kulttuuriministeriö).
Kirjoittajat ovat hyödyntäneet lähteinään muun muassa perusopetuksen opetussuunnitelmaa, opetus- ja kulttuuriministeriön artikkeleita sekä useiden yliopistoissa kielten ja opetuksen parissa työskentelevien henkilöiden artikkeleita. He ovat perustelleet väitteensä laajasti ja asianmukaisesti, eikä teksti sinänsä herätä epäilyksiä.
Kangasvierin ja Moaten kirjoitus on paljolti hyvin objektiivinen, eivätkä he ole lähteneet tekemään suurempia yleistyksiä pelkkien vantaalaisten luokanopettajien opetusmetodikokeilujen perusteella. Uskommekin, että kirjoittajat haluavat pikemminkin kannustaa muita opetusalan toimijoita kokeilemaan rohkeasti kieltenopetuksen varhentamista, vaikka kysymykset työmäärän lisääntymisestä ja koulutuksen puutteesta saattavatkin pelottaa.
Pixabay / Wokandapix
Tulevina kieltenopettajina uskomme kieltenopetuksen varhentamisen olevan positiivinen asia, eikä pelkästään englannin, vaan myös muiden kielten kuten ranskan tai saksan kannalta. Suomi on hyvin pieni maa väestöllisesti ja kansainvälisyys on läsnä nykypäivänä lähes millä tahansa työpaikalla. Tämän takia olisi myös tärkeää satsata hyvään kielitaitoon, sillä tulevaisuutta ajatellen se avaisi monia ovia sekä koulutuksessa että työmarkkinoilla. Varhain aloitetun kieltenopetuksen avulla voisi tehokkaasti hyödyntää lasten luonnollista kykyä omaksua uutta tieto, mikä myös helpottaisi kielten oppimista myöhemmin. Varhentamisessa päästään varsinkin hyödyntämään nuorempien oppilaiden valmiuksia lausunnan harjoittelussa, mutta lapsilla on myös tietyllä tavalla avoimempi mieli ja into uuden oppimista kohtaan.
Kaikesta huolimatta on kuitenkin tärkeää muistaa, että kielten opiskelun varhentamisen hyödyn maksimoimiseksi opetustunteja on nimenomaan lisättävä eikä esimerkiksi siirrettävä myöhemmiltä luokilta aikaisemmille luokille. Muun muassa ruotsin opetuksen varhentamisessa kävi niin, että vuosiviikkotunteja vähennettiin yläasteella ja siirrettiin niin sanotusti kuudennelle luokalle. Tällöin varhentamisen hyöty valuu hukkaan, sillä sekä yläasteella että ala-asteella ruotsia opiskelevien kielenopintojen välille tulee niin pitkiä aikavälejä, että oppimisen jatkuvuus katkeaa.
Lähteet:
Opetus- ja kulttuuriministeriö. Noudettu 18.5.2020 osoitteesta https://minedu.fi/kielten-opetuksen-varhentaminenVarhemmin helposti – luokanopettajien käytännön ideoita kieltenopetuksen varhentamiseen. Noudettu 18.5.2020 osoitteesta https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2018/varhemmin-helposti-luokanopettajien-kaytannon-ideoita-kieltenopetuksen-varhentamiseen
