Sukupuolten välinen älykkyysero (Jooseppi & Henry-Petteri)

Teppo Mattson kirjoittaa www.tiede.fi -verkkosivulla ilmestyvässä blogissaan sukupuolten välisestä erosta älykkyydestä. Kirjoittajan pääpointti on tilastolliset erot miesten ja naisten välisessä älykkyydessä. Hän vetää laajasta tilastosta ehkä huolimattomiakin johtopäätöksiä, joista kaikki eivät mielestämme kestä tarkempaa tutkiskelua. Nämä päätelmät ovat mielestämme liian yksioikoisia tehtäväksi koko sukupuolen käsittävästä aineistosta.

Useammin kuin monesti, ajatellaan että tilastollinen data merkitsee yksioikoista totuutta ja faktuaalista itsestäänselvyyttä. Parhaimmillaan tilastot tarjoavat vankkoja yleistyksiä. Mielestämme onkin tärkeää tehdä selväksi yleistyksen ja faktuaalisen itsestäänselvyyden välinen ero, sillä Mattson ei omassa tekstissään eroa artikuloi.

                         

Jos kuvittelemme että yllä olevassa kuvaajassa on miesten ja naisten älykkyyden jakaumat graafiseti esitettyinä. Johtopäätös joka useammin kuin usein vedetään tämän tyyppisistä kuvista, on se että toinen sukupuoli on älykkäämpi kuin toinen. On kuitenkin hyvä huomata, että kyseinen graafi ei oikeastaan kerro sitä että toinen sukupuoli on älykkäämpi kuin toinen. Kyseinen graafi kertoo sen, että toinen sukupuoli on tämän tilaston valossa pisteiden nojalla keskimäärin älykkäämpi. Parhaimmillaan voitaisiin sanoa tilastojen valossa että yleisesti ottaen toinen sukupuoli on toista älykkäämpi. 

On olennaista ymmärtää että väite “yleisesti ottaen miehet ovat älykkäämpiä”, ei tarkoita että miehet ovat älykkäämpiä kuin naiset. Jos miehet olisivat yleisesti ottaen älykkäämpiä kuin naiset, tämä tarkoittaisi sitä että jos poimimme miesten ja naisten joukosta miehen ja naisen olisi todennäköisempää että mies olisi älykkäämpi, pisteiden valossa. Jos taas sanomme että miehet ovat älykkäämpiä kuin naiset, tämä viittaisi siihen että miehet ovat aina älykkäämpiä kuin naiset. Yleistys jättää tilaa poikkeuksille, kun taas miehet ovat älykkäämpiä kuin naiset -tyylien faktuaalinen itsestäänselvyys taas ei. 

Summa summarum “yleisesti miehet ovat älykkäämpiä” eroaa valtavasti merkityksen suhteen väitteestä “miehet ovat älykkäämpiä”. Tilastot antavat parhaimmillaan vakuuttavaa yleistystä eivät faktuaalista itsestäänselvyyttä.

Tilastollinen päättely sikseen, sanoipa joku sitten “miehet ovat älykkäämpi kuin naiset” tai “ miehet ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin naiset”, niin kyllä tunteet yleensä kuumenevat. Toki sukupuoleen liittyvät arvostelmat ovat erityisen herkkä aihepiiri vaikka perusteltaisiin vankankin aineiston pohjalta. Olipa kyseessä sitten etnisyys, sukupuoli, menestys, älykkyys tai vauraus, niin harmittomatkin tosiperäiset arvostelmat  herättävät yllättävää närää. Tällaisiin jopa faktuaalisiin väitteisiin sisältyy muutakin kuin kylmän raaka fakta, siihen sisältyy arvostelu paremmuudesta. Kuten Mattson sanoo, paremmuuden arvosteluun ei sinänsä sisälly eriarvoisuuden arvostelua, eli ihmiset ovat yhtä arvokkaita olivatpa he muuta älykkyyden, sukupuolen tai etnisyyden suhteen. 

  

Silti paremmuuden arvostelu onnistuu joskus närkästyttämään pitkämielisimmänkin ihmisen ja suistamaan arvokkaimmat ihmiskohtaamiset väärille urille. Sinänsä tässä tavassa ei ole mitään väärää, se on vain taitamaton tapa kohdata. Arvostus perustuu kohtaamisille joissa kaksi kohtaa toisensa tasa-arvoisina.

Nokkaeläimet – lintuja, nisäkkäitä, vai mitä? (Niina K.)

Erään planeetan ihmeitä - blogi käsittelee mielenkiintoisia elolliseen luontoon liittyviä aiheita biologin ja tiedetoimittajan, Maija Karalan näkökulmasta. Karala on opiskellut Jyväskylän yliopistossa ekologiaa ja evoluutiobiologiaa, mitä by the way meikäkin opiskelee pääaineena, juurikin tällä hetkellä! Nykyään Karala toimii Helsingissä tiede- ja luontotoimittajana, ja luennoitsijana. Hän kirjoittaa blogissaan itseään kiinnostavista aiheista, ja pyrkii popularisoimaan pääasiassa biologiaan liittyviä aiheita kaiken kansan luettavaksi. Löytämässäni kirjoituksessa hän käsittelee erityisesti biologisesta näkökulmasta katsottuna myös minunkin mielestäni erittäin kiinnostavia otuksia, nimittäin nokkaeläimiä!

Nokkasiili (Tachyglossus aculeatus)

Nokkaeläimiin (Monotremata) kuuluvia eläinlajeja edustavat tätä nykyä nokkasiilit (Tachyglossidae), joiden edustajaa yläpuolella oleva Karalan blogista lainattu kuva esittää, sekä vesinokkaeläimet (Ornithorhynchidae). Ne ovat yhdessä lähteneet kasvattamaan oman lahkonsa oksaa erilleen eliökunnan sukupuusta jo parisataa miljoonaa vuotta sitten! Ei siis ehkä ihme, että ne ovat kehittyneet niin erikoisiksi – aikaa niillä on ainakin ollut.

Mikä niissä sitten on muka niin erikoista? Karalan kirjoituksesta löytyy ainakin seuraavanlaisia juttuja; Ne ovat myrkyllisiä ja aistivat sähkökenttiä. Ne ovat nisäkkäitä, mutta niillä ei ole nisiä. Poikaset kuoriutuvat munasta, ja kasvavat elämänsä ensihetket emon pussissa. – Siis mitä? Lisääntyminen ei noin muutenkaan kuulosta ihan perusmeiningiltä, sillä esimerkiksi nokkasiilinaaraalla (Tachyglossus aculeatus) on kaksi munasarjaa, joista lisääntymisen ollessa ajankohtaista, vain toisesta löytyy hedelmöitystä kaipaileva munasolu – ja on tietysti aivan sattumanvaraista kummasta. Ja kuten odottaa saattaa, kenties ratkaisuna edellä mainittuun pulmaan, urokselta sitten luonnollisestikin löytyy ihan basic nelihaarainen penis. Osuman luulisi olevan siis taattu, oli munasolu kummassa munasarjassa tahansa. Yhdistyvistä sukusoluistakin löytyy melkoinen setti sukupuolikromosomeja ­– vaatimattomat viisi paria, joista osa toimii samoin kuin linnuilla, ja osa samoin kuin nisäkkäillä.

Äkkiseltäänhän tilanne kuulostaa suunnilleen siltä, että nokkaeläimissä on vähän lintua, matelijaa, nisäkästä ja pussieläintä, sekä ehkä myös hieman dinosaurusta ja lihansyöjäkasvia, vaikka nisäkkäiksi ne kuitenkin luokitellaan. Nokkaeläimet tosin ovat ainoita munivien nisäkkäiden alalahkoon luokiteltuja eläimiä nykypäivänä. Mitä enemmän näihin upeisiin eläinlajeihin kuitenkin tutustuu, sen enemmän mielenkiintoisia yksityiskohtia niiden ominaisuuksista löytää, ja sen kiehtovammiksi ne muuttuvat. Niissä on paljon ominaisuuksia, tai ainakin sellaisia ominaisuusyhdistelmiä, joita ei löydy niiltä lajeilta, joihin törmäämme päivittäin kotipihoissamme. Juuri tällaiset asiat saavat minutkin kiinnostumaan luonnosta ja sen toiminnasta ja ilmiöistä joka päivä uudestaan ja uudestaan, ja varmasti ovat kaikessa monimuotoisuudessaan vaikuttaneet siihen, että olen lähtenyt opiskelemaan biologiaa. Enkä kyllä voisi kuvitellakaan tekeväni mitään muuta, tää on ihan huikeeta!

 

Tästä linkistä pääsette lukemaan Maija Karalan tekstin (suosittelen vahvasti): https://planeetanihmeet.wordpress.com/2013/01/17/kuinka-nokkaelaimia-tehdaan/

Keinoälyn kehittymisestä (Juhani M.)

Frank Martelan blogi nettijulkaisu tietoviikossa käsittelee informaatioteknologian alan kehityksen aikaansaamaa muutosta yhteiskunnassamme. Valitsemani postauksen nimi on ”Miksi supertekoäly ei tapa ihmiskuntaa?” ja siinä pureudutaan keinoälyn kehittymisen äärimmäisimpään uhkakuvaan, singulariteettiin. Tämä on siis hetki jona keinoäly olisi niin kehittynyt että se kykenisi valmistamaan itsestään yhä älykkäämpiä versioita. Seurauksena olisi eksponentiaalinen kehitys, joka voisi synnyttää aivan uudenlaisen älykkyyden muodon, superkeinoälyn. On vain arvailujen varassa miten se meihin suhtautuisi.

Martela on onnistunut luomaan kirjoitukseensa hyvin etenevän rakenteen. Hän esittää ensin singulariteetista huolissaan olevien henkilöiden näkökannan ja siirtyy sitten tarkastelemaan tekoälyn käsitettä sekä teknologisen kehityksen historiaa. Analyysi on tiukkaa ja tukeutuu vahvasti esimerkkeihin. Hänen tärkein argumenttinsa koskee singulariteetin laukaisevaa kiihtyvän kehityksen lakia. "Oikeassa maailmassa eksponentiaalinen kasvu ei jatku loputtomasti kiihtyvänä, vaan kasvu jatkuu vain siihen asti kunnes jokin este pysäyttää kasvun."

Hän jatkaa viittaamalla ihmiskunnan väkiluvun kehitykseen, lentokoneiden nopeuden kasvuun sekä Mooren lakiin. Kaikissa näissä esimerkeissä kehitys on hänen mukaansa ensin kumulatiivista, mutta alkaa sitten rajoittumaan. Mielestäni näistä esimerkeistä on kuitenkin ongelmallista päätellä singulariteetin mahdollisuutta, sillä tietoisuus ei ole täysin sama asia kuin sen fyysinen alusta, vaan jotain joka emergoituu eli muodostuu suuremmaksi kuin osiensa summa. Saman näemme monissa muissakin asioissa. Yksinkertaisista säännöistä voi rakentua monimutkaisia systeemejä.

Lopuksi Martela käsittelee lyhyesti ohjelmistopuolen vaikutusta ja myöntää että "Älykkyyden kehitys saattaakin tulevina vuosikymmeninä olla paljon enemmän softwaren kehitystä kuin hardwaren kehitystä." Hän ei sulje pois superkeinoälyn mahdollisuutta, mutta toteaa kuitenkin, että on vaikeaa uskoa ohjelmistotason innovaatioiden vievän kehitystä lähellekään superkeinoälyn vaatimaa tasoa. Blogikirjoituksen viimeinen lause tuntuu kumartavan molempiin suuntiin, "Ajatus miljoonia kertoja ihmistä älykkäämmästä superkeinoälystä saattaa olla sci-fi kirjallisuutta vielä sadankin vuoden päästä."

En ole itse täysin varma tuleeko teknologinen singulariteetti tapahtumaan, mutta ainakin matka kohti ihmiseen verrattavilla tavoin itsestään tietoista keinoälyä kohti on vääjäämätön. Kehityksessä olevat teknologiat, kuten molekulaarinen laskenta ja varsinkin kvanttitietokoneet tulevat lisäämään laskentatehoa hurjasti nykyisiin piille rakentuviin transistoripohjaisiin ratkaisuihin verrattuna. Olen Martelan kanssa samaa mieltä siitä, että tärkeimmät askeleet tullaan kuitenkin ottamaan koneoppivien algoritmien ja yleisesti ottaen ohjelmoinnin ja erilaisten ohjelmointiparadigmojen kehityksessä.

Kulttuurinen hedelmäkori (Leni & Pietari)

Päädyimme Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikön (VARIENG) Kielen kannoilla –blogin pariin. Blogissa VARIENGin jäsenet ja vierailijat käsittelevät englannin kieleen liittyviä havaintoja, joihin he ovat törmänneet arkielämässä.  Kieltenopiskelijoina blogipäivitysten aiheet kiinnostivat meitä. Tekstit sisältävät runsaasti pieniä arkisia havaintoja, joita ei välttämättä tule siitä huolimatta itse ajatelleeksi.

Kulttuurin kovikset ja pehmikset on Terttu Nevalaisen 5.9.2014 julkaisema postaus. Nevalainen on englantilaisen filologian professori Helsingin yliopistossa. Hänen tekstinsä oli blogille siinä mielessä poikkeava, että se käsittelee eri kulttuurien kohtaamista kielen sijasta. Tekstissään Nevalainen lähestyy kulttuurien luokittelua Guardian-lehden kolumnin avulla. Kolumnissa osa kulttuureista kuvataan kookospähkinöinä (esim. suomalaiset), joita on vaikea lähestyä kovan ulkokuoren takia, ja toiset taas helposti lähestyttävinä persikoina (esim. amerikkalaiset). 

https://flancan.files.wordpress.com/2015/03/peach-and-coconut1.jpg

 

Tämä ajatus on mielestämme osittain totta ja sen voi huomata usein esimerkiksi matkustellessa: amerikkalainen small talk voi aluksi tuntua epäluonnollisen tuttavalliselta meille suomalaisille siinä missä japanilaisten pidättäytyneisyys voi jopa ärsyttää. Toisaalta koemme tällaisen kahtiajaon melko yleistävänä, sillä kulttuureita on niin paljon, että niitä on mahdotonta jakaa kahteen lokeroon. Lisäksi monien maiden sisällä käyttäytymistavoissa on paljon alueellisia eroja (esim. amerikkalaiset) ja tietysti eroavaisuuksia ilmenee jo yksilöidenkin välillä. Toisaalta on totta, että tietyt käyttäytymistavat ovat ominaisempia joillekin maille ja kulttuureille, ja nämä tavat voivat muista kulttuureista tuleville tuntua joko liian tuttavalliselta tai tylyltä.

Mielenkiintoinen oli myös ajatus siitä, kuinka suhteellinen kookospähkinä-persikka -vertaus on. Esimerkkinä Nevalainen mainitsee, kuinka britit nähdään kookospähkinöinä Kaliforniassa mutta persikoina Ranskassa. Oman kokemuksemme mukaan tämä pitää paikkansa. Suomalainen voi tuntea olonsa jopa tungettelevan avoimeksi esimerkiksi Aasiassa, mutta Espanjassa tai Italiassa suomalaiset taas yleensä nähdään kovin rauhallisina ja hillittyinä. Hiljainen ja aavistuksen ehkä eleetönkin kommunikointityylimme voi näissä Etelä-Euroopan valtioissa vaikuttaa jopa tylyltä.

Vertauksen mukaan kookospähkinän sisältä löytyy virkistävää makeaa mehua, kun taas persikan sisus on yhtä isoa kovaa siementä. Olemme Nevalaisen kanssa samaa mieltä siitä, että tässä kohtaa vertaus menee liian pitkälle, sillä tämäntyyppiset kulttuurien paremmuusvertailut ja ennakkoluulot eivät ainakaan helpota kulttuurien kohtaamista ja niiden välistä ymmärrystä.

Vaikka meille erityisen merkittävänä jäi mieleen juurikin tämä hedelmävertaus, se ei näyttele Nevalaisen tekstissä pääosaa vaan toimii pikemminkin luontevana ponnahduslautana tieteellisempiin tutkimuksiin ja artikkeleihin, joita Nevalainen käyttää pohdintansa apuna.

“Pohdinta” ei välttämättä kuitenkaan ole osuvin sana, sillä Nevalainen tuntuu lähinnä referoivan alkuperäisiä tekstejä tuomatta sen suuremmin omia näkemyksiään esiin, toisin kuin hän teki hedelmävertauksen kanssa. Tämän vuoksi kyseinen vertaus varmasti jäikin meille erityisen vahvasti mieleen. Vertaustakaan hän ei kuitenkaan jalosta omin esimerkein vaan käyttää tismalleen samoja esimerkkejä kuin lähdekolumni.

Nevalaisen esiin nostamat tutkimukset käsittelevät kulttuurien kohtaamista eri luokittelutapojen ja mittareiden kautta. Meidän mielestämme näistä kiinnostavin oli viimeisenä mainittu Lily Arasaratnamin viime vuosien tutkimusta kokoava artikkeli, jossa Arasaratnam kertoo, että yksi alan keskeisiä tutkimuskohteita on ollut kulttuurien välisten kommunikaation kuvaaminen eri konteksteissa. Hän mainitsee mm. seuraavat kontekstit: vieraan kielen oppiminen, englanti toisena kielenä, liike-elämä, terveydenhuolto, opettajankoulutus, monikulttuurinen luokkahuone, ulkomailla tapahtuva vapaaehtoistyö ja monimuotoiset kaupunkikulttuurit. Kuten Nevalainen lopussa toteaakin, tämä nostaa esiin sen tosiasian, että aina ei tarvitse lähteä oman maan rajojen ulkopuolelle kohdatakseen muita kulttuureita vaan eri kulttuurit ovat monenlaisessa vuorovaikutuksessa keskenään jo ihan arjessakin. Näin ollen jokainen voi päästä harjoittamaan kulttuurinkohtaamistaitojaan myös oman tutun kulttuurinsa sisällä - oli kyseessä sitten kookospähkinä tai persikka.

Linkki alkuperäiseen tekstiin:  https://variblog.wordpress.com/2014/09/05/kulttuurin-kovikset-ja-pehmikset/