Jupinaa suomen kielestä (Tiia I ja Kerttu K)

Lari Kotilainen on suomen kielen dosentti Helsingin yliopistossa. Hän kirjoittaa muun muassa kolumneja ja Suomensuojelija – blogia sekä opettaa suomea toisena kielenä ulkomaalaisille aikuisille. Hän on myös julkaissut kaksi kirjaa: Suomensuojelija (2009) ja Kielen elämä (2016).  Kotilaisen blogi käsittelee suomen kielen nykytilaa ja tulevaisuutta. Kotilaisen mukaan suomen kielen ylläpito on suomalaisten yhteinen työ. Toisaalta liiallinen kielioppisäännöistä niuhottaminen on hänen mielestä turhaa.

Mielestämme Kotilainen pyrkii herättelemään suomalaisia kiinnostumaan suomen kielen käytöstä.

Kotilainen ottaa kantaa esimerkiksi kielioppisääntöihin sekä uudissanojen (ilmaveivi, jytky, halpuuttaminen) ja lainasanojen käyttöön yhteiskunnallisten ilmiöiden kautta. Kotilainen perustaa ajatuksensa suurimmaksi osaksi uutisiin ja omiin teoksiinsa. Kotilaisen blogitekstit ovat mielestämme hyviä verkkotekstejä. Ne sopivat esimerkiksi taukolukemiseksi, koska ne ovat lyhyitä ja niiden tyyli on kevyttä ja puhekielistä. Lyhyet ja osuvat otsikot pyrkivät herättämään lukijan mielenkiinnon. Blogitekstit eivät kuitenkaan täytä täysin tieteellisen tekstin kriteerejä, sillä tieteellisille teksteille tyypillinen tarkka lähdeviittaus ja objektiivinen näkökulma puuttuvat.

"Suomalainen asiakas, maksatko debitillä vai pankkikortilla?" Lähde: Flyerwerk 2016. Pixabay

Tutkimme tarkemmin tekstiä otsikolla Voihan debit! (2009). Kotilainen käsittelee englannin kielen sanojen debit ja credit käyttöä suomen kielessä. Hän pohtii lainasanojen hyötyjä ja haittoja lähinnä yleiseen näkemykseen perustuen. Haittoja ovat esimerkiksi se, että kaikki suomalaiset eivät osaa englantia. Hän ottaa huomioon myös vanhemman ikäluokan, joille vieraan kielen osaaminen voi olla heikompaa.

Toisaalta Kotilainen ymmärtää näiden sanojen käytön, sillä suomen kielessä on jo ennestään paljon lainasanoja (esim. handsfree, blogi). Kotilainen pyrkii ylläpitämään lukijan mielenkiintoa puhekielisillä sanoilla, kuten älämölö, jupina ja Hesari.  Kirjoittajan ja lukijan välinen vuorovaikutus tapahtuu kysymysten avulla, esimerkiksi Mutta mitä mieltä olette: turhaa jupinaa vai älämölön paikka?

Mielestämme Kotilaisella on hyviä ajatuksia lainasanojen puolesta ja vastaan. Itse koemme kuitenkin, että lainasanojen käyttö on hyödyllistä monikulttuurisessa ympäristössä. Mielestämme on käytännöllisempää käyttää samoja termejä, joita yleisesti käytetään maailmalla.  Käytettäessä sanoja paljon ne sulautuvat kielenkäyttöön ja niihin tottuu.  Toisaalta on hyvä miettiä vanhempaa ikäluokkaa, jolle vieraiden kielten käyttö voi olla haastavaa. Kotilainen perustelee mielipidettään siten, että on tapahtunut tilanteita, joissa asiakas on painanut väärää nappia maksupäätteessä sekoittaessaan lainasanat keskenään. 

Olemme tässä blogitekstissä tarkastelleet Kotilaisen Suomensuojelija – blogia ja todenneet, että tekstit ovat tyyliltään kepeitä ja helppolukuisia. Tekstit noudattavat verkkoteksteille tyypillisiä ominaisuuksia, koska ne ovat näkökulmiltaan melko subjektiivisia eikä niissä ole tarkkoja lähdeviittauksia. Koemme, että tieteellisyys teksteistä kuitenkin puuttuu. Esimerkiksi suomen kielen tutkimustietoa olisi voinut olla teksteissä enemmän. Voimme kuitenkin suositella blogia suomen kielestä kiinnostuneille, koska kepeät tekstit ovat hyvää viihdykettä.

Lähteet:

Kotilainen, L (16.10.2009).Voihan debit! Haettu 23.1.2018 osoitteesta http://www.suomensuojelija.fi/2009/10/

Kuva: Flyerwerk 2016. Pixabay. Haettu 31.1.2018 osoitteesta

https://pixabay.com/fi/ec-k%C3%A4teist%C3%A4-paymentsatm-rahaa-1750490/

Tieto- ja viestintätekniikan matkassa (Aku Mäkelä | Valtteri Patana | Marjaanan ryhmä)

Yhteiskunnan digitalisoituessa yhä useampi palvelu pyrkii saamaan tarttumapinnan käyttäjistään kasvavan kilpailun keskellä. Keinot, joita kilpajuoksussa käyttäjien koukkuun saamisessa käytetään, voivat olla äärimmäisen häikäilemättömiä ja tasapainoilu hyvän maun nuoralla tuottaa haasteita itse kullekin. Tietokirjailija Petteri Järvinen on kirjoittanut TiVi-verkkojulkaisun blogiin aiheesta tekstin, jossa hän käsittelee sekä toiminnan arveluttavuutta ja ottaa hampaisiinsa sen reguloinnin.

TiVi on suomalainen tieto- ja viestintätekniikan julkaisu, joka on perustettu vuonna 2014 Talentumin aikakauslehtien Tietokone ja Tietoviikon yhdistyttyä. Julkaisu keskittyy ajankohtaisiin teknologiauutisiin, mutta tarjoaa myös blogialustan yhteistyökumppaneille. Kirjoittajat ovat pääasiassa tietoteknisten alojen ammattilaisia ja yksi vakikirjoittajista onkin edellä mainittu Petteri Järvinen, tietotekniikan diplomi-insinööri, joka tunnetaan monista kärkkäistä lausahduksistaan ja kirjoituksistaan.

Blogikirjoituksessaan “Teknologia koukuttaa - ja sekö on vain hyväksi”, Järvinen käsittelee erilaisten verkkopalvelujen käyttämiä psykologisia metodeja ja keinoja saada käyttäjät pysymään sivuillaan. Yleisön ilmaisuudenhalunvuoksi moni palveluntarjoaja on joutunut tukeutumaan mainostuloihin ja niistä nämä saavat rahaa ainoastaan kävijöiden avulla. Tämä on kaksipiippuinen asia, sillä toisaalta verkkosivustot vaativat rahaa toimiakseen mutta tällä hetkellä rahaa saadaan siten, että asiakas on tuote.

Kirjoituksessaan Järvinen ottaa esimerkiksi Googlen entisen tuotepäällikkö Tristan Harrisin kertomukset sosiaalisten median palvelujen pelillistämisestä. Metodit käyttäjien koukuttamiseen ovat kuin suoraan pelikasinoilta; asiakkaat päivittävät kuvia ja tekstejä palveluihin ja saavat tästä palkkioksi sekä tykkäyksiä että uusia seuraajia, numeroita. Muutosten kasvun seuraaminen nostaa dopamiinitasoja ja nämä puolestaan ovat suorassa yhteydessä mielihyvän tunteeseen. Sosiaalista mediaa voidaankin kutsua virtuaaliseksi huumeeksi.

Pelillistäminen ei kuitenkaan ole pelkkä ongelma, sillä se on monelle toimijalle elinehto ja sen myötä voidaan arkisistakin asioista tehdä miellyttäviä. Esimerkiksi lähes jokaiselta löytyy puhelimestaan askelmittari, johon on asetettu tavoite. Tavoitteen saavuttamisesta voi saada jonkinlaisen palkinnon, esimerkiksi virtuaalisen mitalin tai pelkän ilmoituksen. Nämä motivoivat käyttäjää liikkumaan tarpeeksi, jotta päivittäiset tavoitteet tulisivat täyteen.

Ongelma pelillistämisen kanssa Järvisen mukaan tulee silloin, kun riippuvuudesta tulee haitallista joko taloudellisesti tai sosiaalisten suhteiden kannalta. Esimerkiksi peleissä myytävät yllätyslaatikot on joidenkin maiden viranomaisten myötä nimetty uhkapelaamiseksi, sillä näihin syötettyyn rahaan ei välttämättä saa arvoa takaisin, koska laatikosta saatava virtuaalinen hyödyke voi kurssiltaan olla joko yli tai ali laatikon ostohinnan. Käytännössä tämä mahdollistaa ennen lain silmissä vain täysi-ikäisille tarkoitetun uhkapelaamisen tuomisen myös lasten ulottuville.

Tulisiko siis teknologian koukuttavuutta rajoittaa tai jopa säädellä viranomaisten toimesta? Aihe on ollut haastava päättäjille, sillä teknologisten ratkaisujen rajoittaminen tulee vaikuttamaan merkittävästi kasvavaan toimialaan ja siihen ei välttämättä osata suhtautua vaadittavalla tarkkuudella.

Lähteet: https://www.tivi.fi/blogit/teknologia-koukuttaa-ja-seko-on-vain-hyvaksi-6678489

Kieliasiantuntija on uhanalainen laji (Suvi L & Maria V | Marjaanan ryhmä)

Blogi nimeltään Akatemian jalkaväki - kirjoituksia tieteen ruohonjuuritasolta on kuuden eri kirjoittajan tiedeblogi, joka kertoo tieteen alalla työskentelevien ihmisten elämästä selkeällä, kansantajuisella kielellä. Tavoitteena on, että kuka vain voi lukea ja ymmärtää blogikirjoituksia. Kirjoittajat ovat eri alojen tutkijoita sekä ammattilaisia, ja kirjoitusten teemat vaihtelevat paljon muun muassa fysiikasta ajanhallintaan.

Kuitenkaan tämä blogipostaus ei tule kertomaan tällä kertaa fysiikan laista, vaan kieliasiantuntijoiden tulevaisuudesta. Yksi blogin kirjoittajista Hanna-Ilona Härmävaara kirjoittaa blogitekstissään “Olla kielen ammattilainen” kieliasiantuntijoiden työn arvostuksesta tai tarkemmin sanottuna sen puutteesta. Hän itse valmistui äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, mutta työskentelee tällä hetkellä yliopistolla tutkijana. Kuitenkaan kaikille ei käy niin, sillä suurin osa kieliasiantuntijoiksi ja professoreiksi opiskelevista päätyvät työelämään yliopiston ulkopuolelle. Kieliasiantuntijoiden arvostus romahti, kun käännösohjelmat kehittyivät ja nykyään tekstejä annetaan tavallisille kielen puhujille käännettäväksi. Toisena esimerkkinä Härmävaara tuo esille suomen opettamisen maahanmuuttajille - nykyisin siihenkin kelpaa kuka vain opettajaksi, ja palkkana on vain hyvä mieli. Hän ihmettelee, miksi muiden alojen asiantuntijoita arvostetaan enemmän ja pohtii, voisiko syy olla siinä että kieli on kaikkien saatavilla.

Onhan se totta, että kielen alkeita on helppo opiskella kursseilla ja itsenäisesti. Kuitenkin yliopistossa oppii kielestä aivan valtavasti enemmän, kuin mitä itse voisi oppia. Jo ensimmäisen puolen vuoden aikana yliopistossa oppii paljon uutta fonetiikasta, kielen rakenteista, kielen analysoimisesta ja itse kielitieteestä. Siellä oppii ymmärtämään, miksi kieli toimii miten toimii. Natiivit kielen puhujat osaavat vain kertoa, mikä on oikein ja mikä taas kuulostaa oudolta, mutta kieliopin ja kielen tutkimuksen saralta heilläkään ei ole tietoa, ellei ole opiskellut oman äidinkielen ammattilaiseksi yliopistossa. Näin ollen kieliasiantuntijuus on asiantuntijuutta siinä missä muillakin aloilla ja sitä tulisi arvostaa ihan yhtä lailla.

Härmävaara jatkoi aiheesta kirjoittamalla avoimesti omasta palkkauksestaan yliopistomaailmassa. Se herätti keskustelua blogin kirjoittajien kesken, kun muiden alojen tutkijat Olli-Pekka Tikkanen ja Tommi Tenkanen kirjoittivat yliopistotutkijan arvostuksesta ja palkkioista. Blogissa on aiemminkin kirjoitettu siitä, että tutkijat joutuvat kirjoittamaan kymmeniä apurahahakemuksia työn ohessa, sillä muuten työstä ei saisi palkkaa ollenkaan. Nyt kirjoittajat toivat esille ihan konkreettisia lukuja palkkauksestaan ja korostivat sitä, että tilanteesta on alettava keskustelemaan, jotta siihen tulisi muutosta.

Tikkanen kertoo, että yliopiston listoilla olevana väitöskirjatutkijana, hän saa palkkaa 30 000 euroa vuodessa. Se on 2 500 kuukaudessa, mikä on aivan tavallinen palkka Suomessa. Herää kysymys, onko se oikein, että maisteritutkinnon suorittanut alansa ammattilainen saa keskipalkkaa, kun taas esimerkiksi lääkealan työntekijät tienaavat useita tuhansia enemmän. Kuitenkin sekä kieliasintuntijat että lääkärit opiskelevat suunnilleen saman verran. Kaiken lisäksi tutkija kehittää omaa alaansa ja luo tutkimuksia tiedealansa materiaaliksi.

Härmävaaran blogipostaukset perustuvat lähinnä hänen omiin kokemuksiin ja näin ollen tieto saattaa vaihdella verratessa sitä muiden kieliasiatuntijoiden kokemuksiin. Teksti on hyvin kevyttä, mielenkiintoista ja helppolukuista. Tästä johtuen siihen on helppo samaistua. Ehkä myös siksi, että blogin tekstit eivät ole liian tieteellisiä ja monimutkaisia, vaikka käsittelevätkin hyvin tärkeitä asioita. Toivottavasti kieliasiantuntijoiden arvostus ei romahda kokonaan niin, että kuka vaan voisi tehdä kieliammattilaisen töitä tai laitteet korvaisivat tulkit kokonaan. Kielen asiantuntijoita tarvitaan yhä tulevaisuudessakin ja kyseistä alaa pitää edelleen arvostaa. On kurjaa ettei laajaa ammattitaitoa ja kielen sekä kulttuurin tuntemusta arvosteta ollenkaan, vaikka sen oppimiseksi on täytynyt opiskella ja harjoitella vuosia. Maailman muuttuessa yhä yhtenäisemmäksi, erilaisten kielien ja kulttuurien tuntemuksen tärkeys kasvaa ennestään.

Lähteet
http://akatemianjalkavaki.fi/
Kuva pixabay

Tarinoita liiketoiminnasta (Henri Venäläinen, Marjaanan ryhmä)

Viivan alla on kauppalehden tarjoama blogi yrittäjiltä yrittäjille. Blogi koostuu usean eri kirjoittajan näkemyksistä yrittäjyydestä, uusista mahdollisuuksista, liiketoiminnan muutoksesta, myynnistä ja yleisesti ottaen liiketoimintaan yhteydessä olevista ajankohtaisista aiheista. Tällä foorumilla eri alojen yrittäjät kirjoittavat kokemuksistaan, odotuksistaan, ilonaiheistaan ja huolistaan sekä ottavat kantaa yrittäjiä kiinnostaviin ajankohtaisiin aiheisiin. Blogin kirjoitukset edustavat mielestämme lähinnä mielipidekirjoituksia ja perinteisiä blogitekstejä.

Blogia on ollut kirjoittamassa 9 henkilöä, he ovat toimitusjohtajia, yrittäjiä, johtajia ja mukana on myös pääomasijoitustoiminnan tutkija. Lähes kaikki blogin kirjoittajat ovat ylemmästä korkeakoulusta valmistuneita miehiä, pois lukien Starcken toimitusjohtaja Milla-Riitta Reunanen, jonka koulutustaustaa ei ole ilmoitettu. Huomautuksena voidaan todeta muutaman vakikirjoittajaksi ilmoitetun henkilön hiljenneen tämän vuoden ajaksi.

Mielestämme blogista tekee erityisen mielenkiintoisen sen sisältö, jota on kertynyt jo vuodesta 2011 saakka. Nämä tarinat omat kirjoittajien omiin kokemuksiin ja tietoon perustuvia kannanottoja yrittäjyyteen, liiketoiminnan muutokseen, digitalisaatioon, verkkokauppoihin ja myyntiin. Meille nämä kaikki ovat mielenkiintoisia aiheita, sillä opiskelemme näitä aiheita tietojärjestelmätieteen opinnoissamme. Tarinoita blogiin ilmestyy viikoittain ja ne yleensä herättävät mielenkiintoisia keskusteluja.  On myös miellyttävää, että kirjoittaja vaihtuu, jolloin käsittelyssä on aina erilaisia aiheita eri näkökulmista tarkasteltuna.

Uusimmissa postauksissa on käsitelty paljon digitalisaatiota. Tähän blogiin päädyimmekin silloin uusimman postauksen kautta, joka käsitteli asiakaskokemusta. Postaukset yleensä herättävät keskustelua, vaikka kommentteja ei tulekaan paljoa, niiden lukeminen voi tuoda toisen mielipiteen aiheeseen ja ne voivat olla jopa täysin vastakkaisia alkuperäiseen ajatukseen verrattuna. Tällainen keskustelu kuuluukin aiheeseen ja saa myös lukijan miettimään blogin sisältöä toisista näkökulmista. Myös meille heräsi vastakkaisia näkemyksiä, blogeissa esiteltyihin ideoihin.

Blogikirjoituksissa yleensä kirjoittaja tuo esille omia kokemuksiaan, joihin pohjaten hän kertoo tarinaa. Mielestämme tällainen tapa kertoa avaa mahdollisuuden reflektoida näitä tapahtumia myös lukijan omiin kokemuksiin samasta aiheesta. Lukemissamme blogi kirjoituksissa ei suoraan viitata tutkimuksiin, mutta tarinoiden taustalla on tunnistettavissa tiettyjä aiheita ja faktoja, jotka varmasti perustuvat tutkimustietoon. Blogissa ei suoraan viitata tutkimuksiin, mutta niissä vihjaillaan tulevaisuudessa tapahtuvista liiketaloutta kohottavista asioista ja näihin tuloksiin on voitu päästä vain hyödyntämällä tietoja, jotka on saatu tutkimusten avulla. Kuten 9.10.2017 tulleessa postauksessa Sami Kettunen tuumasi “Digitaalisten palveluiden kehittämisessä asiakaskokemus on tärkein tekijä menestyksen saavuttamisessa.”

Seuraavassa blogi julkaisussa Sami Kettunen jakaa mielipiteitään asiakkaan osallistuttamisesta tuotekehityksessä. Mielestämme tällaisella toimintamallilla saadaan varmasti asiakkaalle parhain mahdollinen ratkaisu, mutta vahvasti asiakasta osallistuttava toimintamalli voi lisätä projektin kustannuksia ja siihen käytettyä aikaa paljon. On kuitenkin syytä tarkastella, kuinka paljon asiakasta on syytä osallistuttaa tuotekehitykseen resurssien tehokkaimman käytön kannalta. Blogissa vastaavia postauksia on paljon ja näitä on mielekästä lukea, koska niistä saa hyviä ajatuksia joita on mahdollista hyödyntää omalla työurallaan.

Uskallatko ottaa asiakkaan mukaan tuotekehitykseen?

“Asiakkaat osallistava kehittäminen nostaa jonkun verran tuotekehityksen kustannuksia, mutta parantaa uusien tuotteiden ja palveluiden lanseeraamisen onnistumista. Lisäksi yhteinen kehittäminen sitouttaa asiakkaita merkittävästi. Asiakkaiden ottaminen mukaan tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen on paras tapa varmistaa, että panostukset tuote- ja palvelukehitykseen osuvat oikeaan.” Sami Kettunen 9.10.2017 https://blog.kauppalehti.fi/viivan-alla/uskallatko-ottaa-asiakkaan-mukaan-tuotekehitykseen

Seuraamamme blogi löytyy osoitteesta: https://blog.kauppalehti.fi/viivan-alla

Hiilineutraali Suomi (Alexander K. Roni V. ja Sofia, L., Marjaanan ryhmä)

Hiilineutraalisuudesta on ollut viime vuosina paljon puhetta ja Suomikin on ottanut askeleita päästäkseen tuohon tavoitteeseen. Yksi Suomen menestyneimmistä ympäristöbloggaajista, Vihreiden kaupunginvaltuutettu Leo Stranius on käsitellyt aihetta omaa nimeä kantavassa blogissaan, jota hän on kirjoittanut jo vuodesta 2005 lähtien.

Straniuksen blogin tarkoituksena on valottaa ajankohtaisia ympäristöystävälliseen ja kestävään kehitykseen liittyviä teemoja ja herättää keskustelua kestävän kehityksen asemasta Suomessa. Stranius kirjoittaa kantaaottavia tekstejä liittäen ympäristöaiheita politiikan ja talouden osa-alueisiin. Keskeisiä aiheita blogissa ovat ympäristöpolitiikka, kestävä kehitys, talous ja yhteiskunta. Blogitekstit keskittyvät erityisesti Suomeen, kansainvälinen politiikka ja ulkomaankauppa eivät ole pääaiheita blogissa.  Stranius kiinnittää huomion ajankohtaisiin uutisiin ja tuo oman mielipiteen selvästi julki kirjoituksissaan.

Stranius on koulutustaustaltaan hallintotieteiden maisteri, ja omaa myös johtamistaidon erikoisammattitutkinnon sekä tietotekniikan mekaanikon koulutuksen. Hän on työskennellyt aikaisemmin ympäristö- ja toimitusketjupäällikkönä tietoliikennealalla sekä toiminnanjohtajana eri ympäristöjärjestöissä. Tällä hetkellä Stranius toimii mm. HKL:n johtokunnan jäsenenä, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtajana sekä Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä. Hän kertoo kokevansa tärkeimmiksi arvoikseen ympäristö- ja luonnonsuojelun, kansalaisvaikuttamisen ja heikko-osaisimpien puolustamisen.

Leo Straniuksen artikkeli Yhteiskuntavastuusta nettopositiivisuuteen ottaa lähtökohtansa Oras Tynkkysen ja Kati Berningerin uudesta kirjasta “Nettopositiivisuus”. Artikkeli on mielenkiintoinen kannanotto siihen, kuinka toimintaympäristö seisoo vielä paikallaan päästöjen minimoimisessa, kun seuraava askel olisi päästä nettopositiiviseksi.

Tämä tarkoittaa siis ei vain omien päästöjen minimointia, vaan päästöjen minimoimisen lisäksi ympäristöhyötyjen maksimointia, jolloin kokonaishiilijalanjälki muuttuukin positiiviseksi. Tekstissään Stranius keskittyy selittämään nettopositiivisuuden konseptia selkeästi ymmärrettävin esimerkein ja kuinka tähän nettopositiivisuuteen päästään. Lähteitä Stranius käyttää lukijaystävällisesti, upottaen linkkejä asiasanoihin, sekä lisäämällä muutamia linkkejä artikkelinsa loppuun, josta lukija voi perehtyä asiaan tarkemmin.

Koemme, että Straniuksen artikkeli on erinomainen kannanotto seuraavista askelista kohti todellisesti ympäristöystävällistä hiilivapaata Suomea. Straniuksen ammattimainen tausta näkyy tekstissä hyvin, sekä kannanotot ovat eivät vain tässä artikkelissa, vaan myös kauttaaltaan blogissa hyvin perustellut, jonka vuoksi ymmärrämme hyvin, minkä vuoksi Stranius on tunnistettu johtavana ympäristöalan bloggaajana Suomessa.

Straniuksen artikkelin nettopositiivisuudesta pääset lukemaan tästä: 

http://leostranius.fi/2017/10/yhteiskuntavastuusta-nettopositiivisuuteen/

Käy testaamassa myös oma hiilijalanjälkesi:

https://beta.ilmastodieetti.fi/

Lähde: https://ilmasto-opas.fi/ilocms-portlet/article/4b4542e7-bcb2-4116-93c1-0e831c9c726e/r/00b769ea-9ec5-4355-8b09-1aa3f5671585/hiilijalanjalki_4116.jpg