Provokaattorin päiväkirja - skeptisyyden provokatiivisuus (Matti, Markus ja Markus, Ellinooran ryhmä)

Vapaa tiedetoimittaja ja tietokirjailija Marko Hamilo omien sanojensa mukaan taistelee Skeptikon päiväkirja -blogissaan “huuhaata” vastaan. Tätä “huuhaata” ei ole mitenkään erityisesti määritelty. Blogilla ei siis ole mitään tiettyä aihepiiriä, vaan nimensä mukaisesti kirjoituksilla on tietynlainen skeptinen näkökulma kulloinkin käsiteltävään aiheeseen. Aiheet vaihtelevat politiikasta ja pseudotieteestä aina uskontoon ja filosofiaan asti. Kiinnostavaa on kirjoittajan taipumus kirjoittaa välillä myös tulenaroista aiheista myös jonkin verran poliittisesti epäkorrektisti. Ne herättävät yleensä eniten keskustelua, joka on suhteellisen asiallista ja monesti jopa lähtein perusteltua. Blogin kieli on pääosin asiatyyliä, mutta kriittisyydessään kärkästä ja välillä provosoivaakin.

Kohderyhmäksi varmaankin valikoituu Tiede-lehden lukijakunnan perusteella hieman koulutetumpi ja tieteestä kiinnostuneempi yleisö. Tekstit ovat melko kansantajuisia, mutta niiden pituus ja aiheet ovat myös tekijöitä, joiden voisi ajatella vetävän puoleensa tieteellisesti suuntautunutta yleisöä. Hamilo viittaa blogikirjoituksissaan silloin tällöin tieteellisiin lähteisiin.

Blogikirjoituksessaan “Miten rasismia pitäisi tutkia” (11.1.2013) Hamilo kritisoi rasismin tutkimusta ja median rasismikeskustelun tilaa. Hänen mielestään mediasta välittyy sellainen kuva, että rasismi olisi kasvussa ja Suomi olisi erityisen rasistinen maa. Hamilon mielestä laadullinen tutkimus tekee rasismin tutkimuksesta heikkolaatuista. "Laadullisia menetelmiä käyttävä tutkimus taas on tyypillisesti tutkimusta, joka tosiasiallisesti argumentoi määrillä, mutta ilman sitä menetelmällistä huolellisuutta, jota määrälliseltä tutkimukselta edellytetään", Hamilo sanoo. Hän viittaa laadullisen tutkimuksen kritiikissään professori Pertti Tötön kirjaan Paljonko on paljon.

Kirjoituksen aihe on blogille tyypillisesti kiistanalainen ja tunteita herättävä. Hamilo ei ujostele provosoida yleisöä. Luetellessaan rasismin tutkimuksessa mielestään olennaisia, mutta vähälle huomiolle jääneitä aiheita hän kertoo pitävänsä Umayya Abu-Hannaa niin ärsyttävänä ja töykeänä ihmisenä, että hän saa normaalinkin suomalaisen ärsyyntymään. Hamilon mielestä tämä johtaa Abu-Hannan moniin “rasistisiin” kokemuksiin. Hamilo myös linkittää lukijan Jussi Halla-ahon erittäin provokatiiviseen ja kohua herättäneeseen blogiin asettaessaan Abu-Hannan rasismikokemukset kyseenalaisiksi. Tämä on mitä parhain tapa provosoida yleisössä reaktioita ja Hamilo varmasti tietää sen. Kirjoitus onkin saanut yli 200 kommenttia.

Pohdiskeltuaan erilaisia rasismin tutkimuksessa mielestään oleellisia kysymyksenasetteluja Hamilo kehottaa hyvin toteutetun määrällisen tutkimuksen tekemiseen laadullisen sijaan. Tällainen tutkimustapojen arvottaminen varmasti jälleen kerran provosoi laadullista tutkimusta tekevää osaa tiedeyhteisöstä ja siitä pitävää yleisöä. Hamilo varoittaa lukijoita rasismikeskustelun käyttämisestä perusoikeuksien, kuten sananvapauden rajoittamisessa. Jälleen kerran tunteita herättävä aihe, eikä Hamilo malta myöskään olla ottamatta esimerkiksi kiistanalaista lapsipornosuodatinta.

Jos Hamilon päämääränä on saada aikaan rakentavaa keskustelua, toisenlainen lähestymistapa voisi olla parempi. Nyt Hamilo kuitenkin saa kirjoitukselleen huomiota ja julkaisualustalleen klikkauksia ja kommentteja. Tämähän on usein verkkokirjoituksen tärkeimpiä tavoitteita.