Onnelliseksi tieteellisellä ruokavaliolla? (Elina ja Ira, Ellinooran ryhmä)

Tarkastelemamme blogi on nimeltään Roskatiede. Blogin tarkoitus on kirjoittajan mukaan torjua “roskatiedettä”. Kirjoittaja tosin ei määrittele roskatiedettä yleisesti (joskin mainitsee kommenttiosiossa, että roskatiedettä ovat mm. tutkimuksista vedettävät väärät johtopäätökset). Aihepiiriä ei ole rajattu kovin tarkasti - tekstit käsittelevät monenlaisia tieteeseen ja myös pseudotieteeseen ja uskomuksiin liittyviä arkisia aiheita. Vahva painotus näyttää kuitenkin olevan terveyteen liittyvissä aiheissa.

Kirjoittajan henkilöllisyys ja asema tiedeyhteisössä jää todella hämäräksi. Hän ei mainitse omaa alaansa, koulutustasoaan eikä muutakaan taustaansa asuinpaikkaansa ja perhettään lukuun ottamatta. Hän viittaa ylimalkaisesti tieteen parissa työskentelyyn eikä useinkaan ilmoita käyttämiään lähteitä. Blogin kohderyhmääkään ei määritellä erityisesti, joskin joitakin johtopäätöksiä voi vetää siitä, että kirjoittaja pyrkii selvästi olemaan mahdollisimman kansantajuinen. Varsinaista tiedejargonia ei teksteistä löydy, ainakaan tarpeetonta sellaista. Lisäksi kirjoittaja toivoo kommentointia koskevissa ohjeissaan, että kenenkään ei oletettaisi osaavan englantia.

Kirjoittaja tuo esille monipuolisesti aiheen kannalta relevantteja ja kiinnostavia asioita. Käytännön elämän esimerkeistä ja hyvin valituista kuvista annamme plussaa. Tyyli on kärkevää, provokatiivista ja poleemista, minkä lisäksi siihen kuuluu jonkinlainen mustavalkoisuus sekä aiheen hahmottamisessa että siihen suhtautumisessa. Kirjoittaja vetää hyvin suoraviivaisesti rajan tieteen ja roskatieteen välille määrittelemättä kunnolla kumpaakaan. Tiedettä käytetään hyvin suoraviivaisesti auktoriteettina, vaikka se ei todellisuudessa muodosta koherenttia kokonaisuutta - ristiriitaisista tutkimustuloksista ei aina voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, minkä lisäksi konsensusta ei tieteen piiristä usein löydy. Herääkin kysymys, sortuuko kirjoittaja jonkinlaiseen skientismiin. Mustavalkoisuus näkyy myös jossain määrin kirjoittajan suhtautumisessa bloginsa herättämään keskusteluun. Hän ilmoittaa poistelevansa blogista kommentteja, jotka kokee itse roskatieteeksi, joten kriittisten kommenttien rooli ja näkyvyys jää arvailun varaan.

Tarkastelemamme teksti käsittelee ns. paleoruokavaliota. Paleoruokavaliossa pyritään noudattamaan ruokavaliota, joka on mahdollisimman samankaltainen kivikauden ihmisten ruokavalion kanssa. Kirjoittaja suhtautuu kriittisesti paleodieetin väitettyihin etuihin ja argumentoi sitä vastaan. Pääasiallisia vasta-argumentteja ovat se, ettemme voi todella tietää mitä kivikauden ihmiset söivät, emme voi saada täsmälleen samaa ruokaa vaikka tietäisimmekin, eikä kirjoittajan mielestä ole mitään viitteitä siitä, että ihmisen evoluutio olisi pysähtynyt kivikaudelle.

Kirjoittaja ei kuitenkaan määrittele paleodieettiä. Käsiteltävä aihe jää jossain määrin hämäräksi. Kirjoittaja olettaa paleodieetistä kuitenkin varsin paljon ja ilmeisesti virheellisesti. Tähän viittaa kommenttiosiosta bloggaajan kirjoittama väite, jonka mukaan voin syöminen kuuluu paleoruokavalioon. Tämä ei mitä ilmeisimmin pidä paikkaansa, kuten eräs kommentoija huomauttaakin, koska ainakin paleodieettiä noudattavien keskuudessa ei yleensä oleteta, että kivikauden ihmiset söivät maitotuotteita.

Kirjoittaja ei myöskään määrittele tarkkaan, mitä hän vastustaa - koko ruokavaliota kaikkine variaatioineen, vai pelkästään kaupallisia voimia, jotka hyväksikäyttävät ihmisten hyväuskoisuutta valheellisin väittein? Hän mainitsee vasta kirjoituksen lopussa kiistelyä aiheuttaneen kirjan. Mikäli kritiikki kohdistuu nimenomaan vastaaviin kaupallisiin ilmiöihin, tämä olisi ollut hyvä mainita kirjoituksen alussa. Mikäli kritiikki taas kohdistuu koko paleoruokavalioon yleensä, mainitun kirjan kaltaisten ääri-ilmiöiden nostaminen esiin voi varmasti tuntua monista ns. olkinukelta. Kirjoittaja ei valitse käsittelyyn monipuolisesti argumentteja paleodieetin puolesta - teksti ei ylipäätään ole kovin keskustelevaa tai bloggaaja yrittää keskustella vain tiedeskeptisten kanssa. Tämä tosin vaikuttaa jossain mielessä olevan blogin tavoitekin, mutta siitä seuraa helposti vaikutelma vastapuolen kokonaisvaltaisesta vähättelystä.

Varmaa on ainakin se, että ihmisen on pakko syödä jotakin. Ehkä tämän realiteetin ahdistavuus on omiaan kuumentamaan tunteita ja luomaan neuroottista suhtautumista ruokaan. Mahtaako edes tiede kertoa meille vieläkään, miten ihmisen pitäisi syödä - ja tuleeko terveellisyyden edes olla sen ainoa kriteeri?

Maistuva ruoka - kivempi fiilis :-)