Kohti yhteistoiminnallista opetusta
(Annika M. ja Iiris K.)
Blogikirjoitus Jääkö opetuksesta muuta mieleen kuin arvosana ja opettajan vitsit (Anni Toivanen ja Sanna Mattila, 2017) sai meidät tulevina pedagogeina ottamaan kantaa nykyajan erilaisiin opetusmetodeihin. Blogin lähtökohtana ei ole tutkimusasetelma, vaan keskitytään Helan opetuspajan kokemuksiin ja keskusteluihin opettajien ja opiskelijoiden välillä.
Koulumaailmassa on paljon keskustelua siitä, mitä on hyvä opetus ja miten kaikki erilaiset oppijat on otettava huomioon. Toivasen ja Mattilan (2017) mielestä opiskelusta on tullut liian suorituskeskeistä. He mainitsevat, että opiskelujen tavoite usein hämärtyy ja arvosanat ovat tärkeämpiä kuin itse oppiminen. Blogissa korostetaan vuorovaikutuksen tärkeyttä ja yhteistoiminnallista oppimista, jolloin oppilaille jää paremmin muistiin opitut asiat. Näkökulma vuorovaikutuslähteisestä opetustavasta - passiivisen luento-opiskelun sijaan - on ajatuksia herättävä. Miten voidaan hyödyntää jokaisen yksilölliset oppimistyylit osaksi opetussuunnitelmaa ja huomioida kaikkien oppilaiden tarpeet oppitunnilla?
Osalla opettajista on juurtunut käsitys opettajien ja oppilaiden rooleista. Takarivin haaveilijat on helppo unohtaa aktiivisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Perusopetuksesta lähtien osa oppilaista hyötyy ja itse aktiivisesti hyödyntää opetusta paremmin kuin toiset, jolloin syntyy kuilua eritasoisten oppilaiden välillä. Mielestämme opetuksen suunnittelussa olisi tärkeä saada esille myös opiskelijoiden ideoita ja mielipiteitä. Se että opiskelijat olisivat olleet itse mukana opetuksen kehittämisessä, antaisi intoa opiskeluun. Jokainen voisi hyödyntää omia vahvuuksiaan suunnittelussa, mutta myös opettaja saisi uusia näkökulmia opetukseen. Esimerkiksi taiteellinen ja visuaalisesti oppiva nuori voisi hyödyntää taiteellista näkemystään, ja samalla toinen hyödyntäisi esimerkiksi matematiikan taitojaan. Näin jokainen voi kokea itsensä tärkeäksi, ja yhteistyö voi avata lapsen tai nuoren silmiä näkemään asiat avarammin. Samalla opitaan tärkeitä vuorovaikutustaitoja ja toisten huomioon ottamista.
Suomessa opetussuunnitelma onkin kehittymässä vuorovaikutuspainotteiseen ja ongelmalähtöiseen opetukseen, jota pidämme hyvänä suuntana entistä parempaan opetukseen.
Lähteet:
Toivanen, A. ja Mattila, S. 2017. Jääkö opetuksesta mieleen muuta kuin arvosana ja opettajan vitsit? Luettu 28.08.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti