Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laajalla kentällä tabun ja kielletyn hedelmän äärellä (Henna A., Johanna H. ja Heidi L., Marjaanan ryhmä)

Taidehistorian opiskelijoina törmäämme aika ajoin mielikuvaan alastamme sen olevan lähinnä (vanhojen) taulujen, patsaiden ja rakennusten tuijottelua ja analysointia. Tämä mielikuva ei sinänsä ole väärä, mutta kovin kapea heijastuma siitä, mitä kaikkea taiteentutkimus tänä päivänä tarkasteleekaan. 

Tämän päivän taidehistoriassa tarkastellaan laajasti

koko visuaalisen kulttuurin ja kulttuuriympäristön ilmiöitä,

unohtamatta itse taidehistorian ja taideteorioiden

historian kriittistä tarkastelua.

Pyrimme seuraavaksi esimerkkitutkimusbloggaajan tekstin  kautta valaisemaan hieman toisenlaista palasta alastamme; se on (toki vain) yksi esimerkki siitä, mitä muuta kuin ”tauluuntuijottelua” taiteentutkimus voi olla. Samalla esittelemme humanistisia tieteitä yleistajuistavaa, tieteenaloja kokoavaa ja yhteistoimintaa synnyttävää foorumia Agricola – Suomen humanistiverkkosivustoa.

(Agricola – Suomen humanistiverkko)

Pian tohtoroituva visuaalisen kulttuurin tutkija Heidi Kosonen (Jyväskylän yliopisto: Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos) määrittelee kotisivuillaan, Theory of taboo, tutkimushistoriaansa yritykseksi ”luovia visuaalisen kulttuurin tutkimuksen ja sosiokulttuurisen antropologian välimaastossa valtaan ja sen paradokseihin liittyvien kysymysten äärellä”. Kososen liikkuu sosiokulttuuristen tabujen, niiden kuvakulttuuristen olomuotojen ja näitä säätelevien politiikkojen ympärillä. Kaksikielisessä tutkimusblogissaan hän kirjoittaa tabuista ja visuaalisen kulttuurin tabuilmiöistä, etenkin seksuaalisuuteen, kuolemaan, ruokaan ja mediakulttuurin ristiriitoihin liittyen. Kosonen on myös toinen monitieteisen inhontutkimuksen verkoston The Disgust Network:in perustajajäsenistä (lue lisää verkostosta: Yäk, kun inhottaa!).

Kososen omaan blogiin tehdyn kirjoituksen sijaan keskitymme kuitenkin hänen Agricola – Suomen humanistiverkko verkkosivustolle kirjoittamaansa kirja-arvosteluun.

Kansikuva Liv Strömquistin teoksesta Kielletty hedelmä.

(Agricola – Suomen humanistiverkko)

Agricola-verkkosivusto on Suomen humanistiverkko, joka on humanistisia tieteitä yleistajuistava verkkojulkaisukokonaisuus. Sivusto toimii tieteenaloja kokoavana alustana ja pyrkii toimimaan yhteistoimintaa mahdollistavana foorumina. Sivuston tavoitteisiin kuuluu eheyttää melko pirstaloitunutta humanistista tiedejulkisuutta tehden julkaisukokonaisuuksia, tiedottamalla alan ilmiöistä ja tapahtumista. Portaaliin kuuluvat linkkikirjaston ja erilaisten tapahtumailmoitus-, apuraha- ja työpaikkailmoitustietokantojen lisäksi humanistisen alan verkko-opetuspalvelut, Agricolan tietosanomat -verkkolehti, H-verkko-sähköpostilista, uutis- ja keskustelufoorumit, Agricolan kirja-arvostelujulkaisu, tieteellisten verkkolehtien ja blogien seurantasivut, julkaisusarja, sekä Facebook ja Twitter-sivut, sekä referee-verkkojulkaisu Ennen ja nyt.

Sivuston nimeksi ja tunnukseksi on valittu Mikael Agricola, koska hänet tunnetaan merkittävänä henkilönä suomalaisen kirjallisuuden julkiselle perustalle. Agricola-portaali pyrkii jatkamaan toiminnallaan vapaata verkkojulkaisemista humanistisella alalla.

Albert Edelfelt: Michael Agricola: Christiano Salutem. Julkaisussa: Lukemisia lapsille. Kansalliskirjasto. Helmi-tietokanta. (Agricola – Suomen humanistiverkko)

Agricola-portaalin toiminta alkoi Agricola-Suomen historiaverkko -nimisenä ”kotisivuna” vuonna 1996. Sen käynnistivät yhdessä Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitos, Tampereen yliopiston historiatieteen laitos ja Turun yliopiston historian laitos, jotka ovat edelleen portaalin rahoittajia. Agricolaa käynnistämässä olivat myös seuraavat tahot: Kansallisarkisto, Helsingin yliopiston kirjasto, Eduskunnan kirjasto, Turun yliopiston kirjasto, Jyväskylän yliopiston kirjasto, Museovirasto, Suomen Historiallinen Seura, SKS, Elinkeinoelämän keskusarkisto, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Museoliitto ja Opetushallitus. 

Opetusministeriö myönsi hankkeelle rahoitusta vuosina 1996–1998. Rahoituksesta huolehtivat vuonna 1999 Tampereen ja Turun yliopistojen historian laitokset. Vuodesta 2000 Agricola-projekti on ollut osa Historian valtakunnallista verkko-opetushanketta, joka muuttui Valtakunnalliseksi humanistiseksi verkko-opetukseksi vuonna 2017. Vuoden 2018 alusta portaali laajeni kattamaan historian lisäksi myös muita humanistisia oppialoja, ja sen nimi muutettiin Agricola – Suomen humanistiverkoksi.

Arvostelussaan Heidi S.Kosonen tutkii Liv Strömquistin sarjakuvateosta Kielletty hedelmä tabututkimuksen ja sukupuolentutkimuksen näkökulmasta. Teos on yhteiskuntakriittinen feministinen satiiri naisen sukuelimiin liittyvistä käsityksistä, diskursseista, sekä naisten kokemasta häpeästä sukuelimiään kohtaan. Vaikka teoksessa on vahva aiheen taustatutkimus, ei se ole tietokirja, vaan kärjistää tietoa viihteellisellä otteella.

Ruutu Liv Strömquistin Kielletty hedelmä teoksesta.

(Agricola – Suomen humanistiverkko)

Kosonen esittelee teoksen kuusiosaisena sarjakuvakokoomana. Ensimmäisen osan aiheena ovat miesajattelijoiden luomat käsitykset, jotka sortavat naisia ja sukupuolivähemmistöjä. Toinen osa käsittelee niitä normatiivisiksi muotoutuneita käsityksiä, jotka tuottavat naisissa häpeää sukuelimiään kohtaan. Kolmas osa on omistettu naisen seksuaalisuudelle ja orgasmille. Osio tutkii, kuinka länsimainen tiede on käsitellyt aihetta. Neljännessä osiossa Raamatun Eeva lainaa naistenlehtien esille nostamia huolenaiheita. Viides osa käsittelee kuukautisia; miten niitä pyritään piilottamaan ja kuinka kuukautiset nähdään likaisina ja häpeällisinä. Viimeinen kuudes osa tuo esille PMS-oireet ja Prinsessa Ruususen uudelleenkuvituksen kuukautissymboliikan kehyksessä.

Kosonen pohtii teoksen ilmaisumuotoa, sarjakuvaa, tabun käsittelyn välineenä, joka tuo aiheen kommentointiin moniulotteisuutta. Kun teksti kertoo jotain, voi kuva tuoda viestiin erilaisen ulottuvuuden. Strömquistin kuvallinen kerronta horjuttaa tabuun liittyviä normeja, mutta on lukijalle silti helposti lähestyttävää.  Teoksen huumori keventää vahvaa teoreettista sisältöä ja on keino lähestyä tabua horjuttaen vallalla olevia diskursseja. Kosonen näkee teoksen oivaltaneen tabun paradoksaalisen dynamiikan. Tabun kohde ei ole keskeinen ongelma, vaan siihen kohdistettu kiinnostus ja tabun ympärillä toimivat käytänteet sen luojina. Strömquist valottaa naisen sukuelimiin liittyviä käsityksiä historiallisessa kehyksessä, kuinka miesnäkökulma on pohtinut naisen vulvaa moraalisesta ja lääketieteellisestä näkökulmasta. Kosonen näkee Kielletyn hedelmän yrityksenä päihittää nuo vanhat ja juurtuneet käsitykset kohtaamalla ne ja näin ehkä päivittäen diskursseja nykypäivään.

Kososen blogi on yksi esimerkki 
useista visuaalisen kulttuurin lukutavoista.

Vaikkei Strömquistin teos ole tieteellinen teos, voidaan sitä silti tarkastella taiteen ja kulttuurin tutkimuksellisin menetelmin. Teoksen vaikuttamiskeinoina toimivat tässä yhteydessä yhteiskuntakriittisyys ja viihteellisyys, joita luetaan sukupuolen ja tabun näkökulmasta. Visuaalisen kulttuurin tutkimus kattaa useita erilaisia lähestymistapoja, joista vain yhtä Kososen näkökulma edustaa. Teosta voitaisiin tarkastalla myös formalistisesta tai henkilöhistoriallisesta näkökulmasta, jolloin teoksen tulkinta olisi hyvin erilainen. Näkökulmia vaihtamalla saamme uutta tietoa visuaalisesta kulttuurista ja tämä monimuotoisuus on visuaalisen kulttuurin tutkimuksen rikkaus ja tervetullut lisä tieteen moniäänisessä kentässä.