Lastensuojelun tärkeys poikkeusoloissa (Olga, Victoria, Stiina)

Tutustuimme Lastensuojelun keskusliiton ylläpitämään blogiin. Blogissa on asiantuntijoiden kirjoittamia lyhyitä tekstejä liittyen lasten ja nuorten hyvinvointiin. Blogi on vierailijablogi, eli kirjoittajat ovat eri alojen asiantuntijoita ja he kirjoittavat blogiin lastensuojeluun ja hyvinvointiin liittyvistä teemoista omista näkökulmistaan. Postaukset ovat monipuolisia ja ne vaihtelevat haastatteluista asiateksteihin. Blogin nimi on kaikessa yksinkertaisuudessaan ”Blogi”. Aiheita ovat esimerkiksi mielen hyvinvointi lastensuojelussa, eriarvoistuva koulu poikkeusaikana, sekä viisi tärkeää asiaa lapsen osallisuudesta koronatilanteessa. Aiheina löytyy myös perhekeskuksen toiminnan avaamista ja harjoittelijan teksti keskusliiton toiminnasta. Lisäksi Blogissa tuodaan esille aihepiiriin liittyviä tapahtumia kuten esimerkiksi Nuorten päivä ja Osallisuusviikko.

Blogissa on  monipuolisesti tietoa lastensuojelusta ja sen aihepiireistä. Blogin tavoitteena on tietoisuuden lisääminen lasten ja nuorten ongelmista, sekä epäkohdista heihin liittyen. Tiedon tuominen lastensuojelun uusista ilmiöistä ja asioista, sekä järjestön toiminnasta nousee myös esille. Uskoisimme kohderyhmää olevan lastensuojelusta alansa puolesta kiinnostuneet, lasten ja nuorten toiminnassa mukana olevat ihmiset, sekä mahdollisesti myös Iskl:n järjestön toiminnasta kiinnostuneet tai järjestössä mukana olevat ihmiset. Kommentointi ja keskustelu blogissa on melko vähäistä, mikä tietenkin on hieman harmillista, koska hyvä  keskustelu usein avaa uusia näkökulmia. 

Aiheet ovat ajankohtaisia ja yhteiskunnallisesti tärkeitä. Blogilla on tärkeä viesti ja sanoma, ja se on hyvä väylä asiantuntijoille tuoda asiaansa ja tapahtumia esille. Lisäksi on hienoa, että samaa aihepiiriä koskevat kirjoitukset ja kannanotot on kerätty saman linkin alle. Erityisesti nyt kun korona puhuttaa Suomessa ja maailmalla ovat monet julkaisut siihen liittyviä. Tässä tulee esiin blogin ajankohtaisuus ja yhteiskunnallisiin asioihin reagoiminen. Julkaisuvälit ovat tiiviit ja kirjoituksia julkaistaan useita yhden kuukauden aikana. 

Päätimme ottaa lähempään tarkkailuun Esa Iivosen kirjoittaman postauksen “Koronakriisin hoidossa ei pidä toistaa 1990-luvun laman virheitä”. Iivonen on Mannereheimin Lastensuojeluliitossa johtavana asiantuntijana ja hänellä on pitkä kokemus lasten- ja nuorten asioiden parissa työskentelystä. Blogissa on paljon mielenkiintoisia ja ajankohtaisia aiheita, mutta valitsimme tämän kirjoituksen, koska siinä aiheena on  koronakriisin aiheuttamat taloudelliset haasteet ja mahdollisista leikkauksista johtuvat seuraukset etenkin lapsille. Iivonen vertaa tekstissään nykyistä koronatilannetta 1990-luvun laman kriisiin ja tuo esille virheitä, joita silloin tehtiin. Voi ajatella, että Iivonen kokemuksensa pohjalta tietää mistä puhuu. 

Iivosen blogin keskeisin väite on, ettei koronavirustilanteen seurauksena pidä heikentää perheiden ja lasten tilannetta tekemällä leikkauksia palveluista, sekä toimeentuloturvasta.  Eniten leikkauksista, eli “säästötalkoista” kärsisivät lapset, erityisesti heikommassa asemassa olevat lapset sekä heidän perheensä. Näin oli Iivosen mukaan käynyt jo 1990-luvun laman seurauksena ja sama on riskinä myös nyt, jos aiemmasta ei oteta opiksi. Hyvinvointi rakentuu jo lapsuudessa, minkä takia lasten elämään kohdistuvia leikkauksia pitäisi välttää. Iivonen tuo esiin blogikirjoituksessaan sen, että vanhempien sosioekonominen tausta vaikuttaa jo valmiiksi suuresti lapsen tulevaisuuteen: koulutukseen, hyvinvointiin ja terveyteen. Koronakriisin vaikuttaessa jo valmiiksi negatiivisesti perheiden toimeentuloon, sekä joidenkin palveluiden laatuun, on hyvin vaikea uskoa koronakriisin seurauksena suunniteltujen leikkausten tätä lasten tilannetta ainakaan parantavan. Kenties päinvastoin. Kuten Iivonen blogipostauksessaan mainitsi, koronakriisin aikaiset poikkeusolot tulevat vain entisestään lisäämään tarvetta esimerkiksi mielenterveys- ja lastensuojelupalveluille.

Iivosen kirjoittamassa blogipostauksessa ei esitetä minkäänlaisia konkreettisia ratkaisuja tilanteelle. Siinä kerrotaan mitkä ovat tämänhetkiset haasteet koronakriisin myötä lasten oikeuksien näkökulmasta ja miksi, sekä millaisia seuraukset voivat olla, jos lasten ja nuorten palveluista joudutaan leikkaamaan. Iivonen jopa mainitsee, että resursseja olisi syytä ennemminkin lisätä, “panostaa lasten hyvinvointiin”, mutta siihen millä tavalla se pitäisi tehdä, hän ei ota kantaa. Tilanteessa, jossa taloudellinen tilanne on kokonaisuudessaan heikentynyt ja lisäresursseille olisi tarvetta monella muullakin sektorilla, ratkaisujen tekeminen ei ole helppoa. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Iivosen pitkän uran ja osaamisen perusteella selkeitä, konkreettisia ratkaisuja hänen esittämiin ongelmiin. Mutta ehkä tämä Iivosen blogipostaus toimi enemmänkin viestinä ja varoituksena ihmisille. Pitää vain toivoa lasten oikeuksien puolesta, että tällaisten kirjoitusten viesti kantautuisi lopulta myös päätöksentekijöiden korviin.