Taloustiedettä tavalliselle tallaajalle (Eero P., Saaran ja Miian ryhmä)

 

What do you want to do ?

New mail

Akateeminen talousblogi on vuonna 2009 silloisen Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksen tutkijoiden perustama blogi. Blogissa käsitellään maailmalla tapahtuvia ajankohtaisia asioita taloustieteellisestä näkökulmasta. Blogilla on tällä hetkellä seitsemän vakiokirjoittajaa: Pertti Haaparanta, Ari Hyytinen, Niku Määttänen, Tuomas Pekkarinen, Marko Terviö, Roope Uusitalo ja Matti Liski. Kirjoittajat ovat kaikki taloustieteen ammattilaisia ja heistä suurin osa toimii professoreina suomalaisissa yliopistoissa.

 

Blogin alkuperäinen idea oli yksinkertaisesti kommentoida maailman menoa taloustieteellisestä näkökulmasta ja suomen kielellä. Blogin perustamisvaiheessa kirjoittajat asettivat blogille muutamia epävirallisia tavoitteita: Ensimmäinen tavoite oli uusien analyysien tuottaminen, eikä vain muiden esittämien pointtien kritisoiminen. Toinen tavoite oli esittää tutkimustietoa kansalle ymmärrettävällä kielellä. Kolmantena tavoitteena oli tuoda taloustieteestä uusia aiheita ja näkökulmia julkiseen keskusteluun. Neljäntenä tavoitteena oli yleisen tietämyksen lisääminen taloustieteestä. Näiden asioiden pohjalta voidaankin todeta, että blogin kohderyhmiä ovat siis taloustieteen osaajien ja ammattilaisten lisäksi ihan tavalliset taloustieteestä kiinnostuneet ihmiset.

 

Blogin aiheet käsittelevät useita taloustieteen eri aihealueita, kuten julkista taloutta, rahoitusta ja työmarkkinoita. Uusimmat blogitekstit käsittelevät loogisesti koronavirusta ja sen vaikutuksia talouteen. Blogitekstit ovat enimmäkseen mielipidekirjoituksen tapaisia:  niissä usein kommentoidaan, pohditaan ja otetaan kantaa johonkin julkaisuun tai ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoittajan suhtautuminen aiheeseen tulee usein selvästi esille ja blogissa korostetaankin, että teksteissä esitetyt mielipiteet ovat vain kirjoittajan omia mielipiteitä. Blogitekstit herättävät myös ajatuksia usein myös lukijoissa, sillä lähes kaikissa blogin julkaisuissa on lukijoiden kirjoittamia kommentteja. Kommenteissa usein analysoidaan ja kommentoidaan blogitekstiä ja esitetään kirjoittajalle kysymyksiä ja monesti myös blogin kirjoittajat osallistuvat keskusteluun. Erityisesti kansainvälistä taloutta, automatisaatiota ja lukukausimakusja käsittelevät blogikirjoitukset ovat herättäneet paljon keskustelua.

 

Blogissa käytetty kieli on blogille tyypilliseen tapaan normaalia asiatekstiä monimuotoisempaa ja vapaampaa. Tästä esimerkkinä on Marko Terviön lausahdus: “Kun aiemmin tarvittiin sadan ihmisen päivätyö valmistamaan yksi härpäke, nyt riittää yksi työntekijä valvomaan härpäkkeenvalmistuskonetta.” Tässä Terviö siis kertoo siis tuotantoteollisuuden murroksesta huomiota herättävällä ja hieman kärjistetyllä tavalla. Tavallisen ihmisen näkökulmasta tämän kaltainen kielenkäyttö tekee tekstistä kiinnostavamman ja helpommin ymmärrettävän. Erityisesti omian mielipiteitä ja ajatuksia kertoessaan kirjoittajien käyttämä kieli on usein vapaampaa ja värikkäämpää. Teksteistä vakuttavamman ja tieteellisemmän tekee kuitenkin melko laaja lähteiden hyödyntäminen. Kirjoittajat käyttävät erilaisia lähteitä suhteellisen paljon esimerkiksi oman argumentaation tukena ja asioita selittäessään. Lähteet on merkitty tekstin sisäisinä viitteinä ja hyperlinkkeinä alkuperäisiin teksteihin. Lisäksi osassa teksteistä on lopussa lähdeluettelo. Lähteiden käytössä ja tekstin värikkyydessä on kuitenkin luonnollisesti eroja riippuen aiheesta ja kirjoittajasta.

 

Marko Terviön Blogitekstissä Työpaikkaterminaattori tulee? (2017) käsitellään automatisaation ja teknologian kehityksen vaikutusta työmarkkinoihin. Terviön keskeinen väite on, että työpaikat eivät automatisaation takia katoa tai vähene. Hän toteaa tekstissään, että vaikka automatisaation myötä työpaikat vähenevät tai katoavat kokonaan yhdeltä alalta, ilmaantuu uusille aloille uusia työpaikkoja samaa tahtia. Terviön mukaan tämä johtuu siitä, että automatisaation myötä tuotteen tai palvelun hinta laskee merkittävästi ja tämän myötä kuluttajilla jää enemmän rahaa kulutettavaksi muihin tuotteisiin ja palveluihin. Siten työvoiman kysyntä alkaa vähitellen kasvaa kyseisillä muilla aloilla, ja työpaikat siirtyvät vähitellen niihin.

 

Terviö perustelee väitettään historian avulla: Työpaikkojen katoamista on pelätty ennenkin, mutta aina tarve työlle ja työntekijöille on kuitenkin aina säilynyt. Terviö nostaa esimerkeiksi  tästä maatalouden ja teollisuuden automatisoitumisen. Terviön mukaan on myös mahdollista että teknologian kehityksen seurauksena tuotteen hinta voi pudota todella alas ja kysyntä nousta todella ylös niin, että siitä tulee itsestäänselvyys, jota ei enää edes huomata. Tästä esimerkeiksi hän antaa veden ja valaistuksen, ja viittaa aiheesta tehtyyn tutkimukseen.

 

Terviö toteaa kuitenkin lopuksi, että tulevaisuudessa asia ei välttämättä menekään aivan samalla tavalla. Hänen mukaansa on mahdollista, että tulevaisuudessa teknologian kehitys ei johdakkaan samalla tavalla kulutuksen kasvamiseen, vaan vapaa-ajan arvon kasvamiseen. Tästä esimerkiksi hän antaa videopelien vaikutuksen nuorten miesten työn tarjontaan ja viittaa aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Terviön mukaan videopelien kehitys voi johtaa siihen, että entistä useampi tyytyy matalaan palkkaan tai on vapaaehtoisesti työtön ja keskittyy vapaa-ajallaan pelaamiseen, kunhan yleinen elintaso on tarpeeksi korkealla.

 

Terviön teksti kuulostaa mielestäni uskottavalta, uskottavuutta lisää myös viittaukset aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Teksti on mielestäni kiinnostava ja hyvin jäsennelty. Lisäksi teksti oli myös tavallisen ihmisen näkökulmasta riittävän selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Uskon siihen, että tulevaisuudessa jo minun elinaikanani tulee olemaan paljon sellaisia työpaikkoja, joista meillä ei ole tietoakaan vielä tänä päivänä ja vastaavasti nykyisiä työpaikkoja tulee katoamaan paljon. Lisäksi tunnistan myös lopussa mainitun muutoksen liittyen vapaa-ajan arvon kasvamiseen. Tiedän itsekkin henkilöitä, jotka ovat matalapalkkaisessa työssä tai työttömiä, eivätkä vapaa-ajalla juuri muuta tee kuin pelaavat. Yleinen elintaso tuntuu olevan jo nyt sen verran korkealla, että entistä useampi tyytyy siihen ja kulutuksen sijaan maksimoi vapaa-ajan määrän. Samanlaista ilmiötä on jossain määrin havaittavissa myös rikkaiden joukossa. Monet julkisuuden henkilöt haluavat hektisen arjen vastapainoksi vapaa-ajallaan lähinnä omaa aikaa ja rauhaa, sen sijaan että kuluttaisivat varallisuuttaan aktiivisesti. Mutta kuinka suuri vaikutus vapaa-ajan arvon kasvulla on työn tarjontaan tulevaisuudessa? Kuten Terviökin toteaa, se jää nähtäväksi.

 

Lähteet:

Akateeminen talousblogi: http://blog.hse-econ.fi/

Työpaikkaterminaattori tulee?: http://blog.hse-econ.fi/?p=8023#more-8023