Kun kävimme läpi tiedettä sivuavia blogeja, päädyimme rauhanomaisten neuvotteluiden jälkeen Katleena Kortesuon ”Ei oo totta”-blogiin. Kortesuo on viestinnän ammattilainen, alan yrittäjä sekä kirjailija. Hänet on voinut nähdä asiantuntijaroolissa mediassa, mistä mekin hänet muistamme. Esittelyssään hän kertoo myös erikoisempia yksityiskohtia itsestään, kuten sen, että harrastaa viikinkimiekkailua, ja näin luo henkilökohtaisempaa suhdetta lukijaan. Useat blogin postauksista käsittelevät juuri viestintää ja yrittäjän arkea, mutta muutakin sisältöä löytyy. Kriisiviestintä on tekijän ominta omaa, mutta tutustuessamme blogiin, jäi meille vähän hatara kuva hänen ammattimaisuudestaan. Tieteellisyys jäi jonnekin kauas taka-alalle. Lähteistä ei ollut tietoakaan ja tuntuikin, että kirjoittaja pohjaa kaiken lähinnä omiin kokemuksiinsa.
Blogi toimii kirjoittajan kotisivuna ja markkinapaikkana eikä hänellä ole erillistä kotisivua kuivakammalle ammatijargonille. Blogi onkin siten Katleenan ensisijainen viestintäkanava potentiaalisten asiakkaiden suuntaan. Mielestämme kyseessä ei kuitenkaan ole edes varsinaisesti blogi, vaan viestintäalan yrittäjän kotisivu, josta löytyy kylläkin erillinen blogiosio kirjoittajan epävirallisemmalle sisällölle. Toisaalta Katleenan tapauksessa, kun suuri osa myös asiallisemmaksikin tarkoitetusta tekstistä on muotoiltu korostetun epämuodolliselle puhekielelle, ammatillisen ja henkilökohtaisen rajat paukkuvat.
Kirjoittaja tuo värikästä (punaista) persoonaansa vahvasti esiin ja pyrkii selkeästi rakentamaan omaleimaista henkilöbrändiään luottaen hupsuttelevan ja räväkän luonteensa vetovoimaan. Yltiöpäinen henkilökeskeisyys näkyy myös sivun kuvamaailmassa, joka koostuu yksinomaan kirjoittajan vekkulimaisista henkilökuvista. Punainen nahkatakki ja huulipuna ovat selkeästi kirjoittajan tavaramerkki. Kirjoittaja ei halua miellyttää kaikkia, muttei onnistu olemaan substanssitasolla kärkäskään. Vaikuttaa siltä että tekstissä pyritään tietoisesti välttämään asiantuntijaorganisaatioille tyypillistä hiottua tekstiä, minkä tarkoitusta jäimme kovasti ihmettelemään. Suurpiirteisyys istuu huonosti asiantuntijastatukseen eikä herätä luottamusta vaan perusteltua kummastusta. Pohdimme, onko kirjoittaja löytänyt kuitenkin oman yleisönsä, jolle tämän tyyppinen poukkoileva kirjoittelu toimii? Vaikuttaa siltä että paikoitellen kirjoittajan halu tuoda omaa persoonaansa esille ajaa lukijan ja ostajan tarpeiden edelle. Blogin nimikin jää täysin mysteeriksi.
Blogissaan kirjoittaja pyörittelee viestinnän ostajaa oletettavasti kiinnostavia aiheita asiakasfererenssien kautta avaamalla esimerkkiprojektin työvaiheita, mikä toimii. Sivustolla annetaan myös ilmaisia vinkkejä yrityksiä usein tuskastuttaviin ongelmiin kuten presentaatioiden amatöörimäiseen ulkonäköön. Tekstien lopuksi on tietysti aina linkit viestintäpalveluiden ostamiseen. Tuomalla esiin yritysmaailman ja yhteiskuntaelämän ilmiöitä, joissa viestinnällä voi olla jokin rooli, kirjoittaja rakentaa ovelasti markkinaa omille palveluilleen, missä hän onnistuu hyvin. Blogissa esitellään joukko julkisia esiintymisiä, mikä kertoo lukijalle viimeistään, että kirjoittaja on myös tv:stä tuttu. Blogissa luotetaankin siihen, että kirjoittajan pitkä kokemus alalta ja laaja tunnettuus riittävät tekemään hänestä auktoriteetin alallaan, sillä lähteitä tutkittuun tietoon on sivulta turha etsiä. Kirjoittaja käyttää sivustonsa erillistä blogiosiota itselleen sydäntä lähellä olevien asioiden, kuten seksismin ja palkkatasa-arvon, esiin nostamiseen ja käy niistä välillä keskustelua lukijoidensa kanssa. Suuressa osassa julkaisuja on kuitenkin hiirenhiljaista. Toivottavasti erilaiset sosiaalisen median alustat toimivat keskusteluun henkilökohtaista blogia paremmin.
Päädyimme melko syvälle blogin uumeniin ja sieltä löytyikin seuraava teksti: “Asiakas on aina oikeassa”. Vuonna 2008 Katleena on siis kirjoittanut myynnistä ja sen sudenkuopista. Postauksen tarkoituksena on ilmeisesti ”murtaa myyttejä”, eli kannustaa heittämään vanhentuneet iskulauseet romukoppaan. Esimerkiksi tällaisista hän nostaa kyllästymiseen asti toistellun lausahduksen ”asiakas on aina oikeassa”. Vaikka tekstin tarkoituksena on osoittaa, ettei väite pidä paikkaansa, juostaan aiheesta kilometrejä ohi. Asiakaspalvelussa itsekin työskennelleinä, aloimme kihistä. Yleensä tuolla lausahduksella tarkoitetaan sitä, ettei pidä alkaa inttää ja riidellä asiakkaan kanssa. Katleenan mielestä puolestaan sitä käytetään vastuun välttelyyn ja se laiskistuttaa työntekijän ja näin kaupankäynti sakkaa. Hänelle lause siis tarkoittaa, että asiakkaan kanssa ei kommunikoida. Myyjä ei kysele, kuuntele tai kerro koska ”asiakas tietää parhaiten”. Noh, sen lisäksi, että koko homma on jo lähtökohtaisesti aivan nurinkurinen, lähtee kirjoittaja käsittelemään asiaa huteran myyntikoulutuksen kautta. Keskeinen väite unohtuu täysin, kun Kortesuo ryhtyy paasaamaan siitä, miten myyntiä tehdään oikein ja väärin. Toki esimerkkien kautta käy ilmi, että asiakas tarvitsee tukea ja neuvoja, mutta ei kai se nyt kenellekään tule yllätyksenä.
Kortesuo ei ainakaan ole julistautunut myynnin tai asiakaspalvelun ammattilaiseksi esittelyissään. Toki hän on yrittäjä ja myyntiä on yrittäjän tehtävä, jotta saa ruispuikuloita perheelle, mutta silti tämä ei tehne hänestä kivenkovaa kaupanalan ammattilaista. Kuitenkin hän kokee, että on tarpeeksi valveutunut kasvattamaan palvelualan (usein monia myyntikoulutuksia läpikäyneitä) työntekijöitä. Mitään lähteitä ei tässäkään tekstissä ole mainittu. Varsinkin kun kyse on läpikotaisin tutkitusta alasta, talous kun on nykymaailman suola, on kummallista, ettei viittauksia ns. faktatietoon ole. Teksti on kärjistetty ja, rehellisesti sanottuna, ärsyttävä kaikessa mutuilussaan.
Blogi on kuitenkin kehittynyt vuosien varrella ja vaikka Kortesuo on säilyttänyt saman rennon otteen kielenkäytössään, ovat terävimmät töksähdykset vähentyneet. Vertaukset saattavat ehkä nykypäivänäkin olla ontuvia, mutta niitä sietää. Alkuaikojen postaukset tuntuvat päiväkirjamaisilta merkinnöiltä ja aihevalinnoissa onkin tapahtunut selkeä muutos. Pohdimmekin, että ehkä blogin tavoite on muuttunut. Koska kirjoittaja on melko tunnettu nykypäivänä, on hänen mietittävä tarkemmin mitä ja mistä hän kirjoittaa. Alun kaltaiset julkaisut kun saattaisivat karkoittaa potentiaalisia asiakkaita.
On piristävää että laumasieluisten valkokaulustyöläisten joukosta löytyy omaperäisiä oman tiensä kulkijoita, jotka ovat valmiita brändäämään itsensä oman persoonansa silottelematta. Silloin on tietysti olemassa vaara ettei miellytä kaikkia ja voi osaa jopa ärsyttääkin. Tämän Katleena varmasti tietää ja tekee silti asiat omalla tavallaan. Siksi nostammekin hänelle hattua rohkeasta valinnasta ja blogin kulmikkuudesta huolimatta ilmeisen menestyksekkäästä urasta.
Linkki blogiin: https://eioototta.fi
Esimerkkipostaus: https://eioototta.fi/asiakas-on-aina-oikeassa/
Hei!
VastaaPoistaKävin itsekin kurkkaamassa blogia kiinnostustani ja olette nostaneet samoja juttuja esille, jotka itsellekin nousi mieleen! Minusta oli hyvä, että nostitte epätieteellisyyden erityisesti etualalle, sillä itselle pistää pahasti silmään kun asioita väitetään ilman sen vankempaa tutkimustietoa. Annoitte myös yleiskuvan blogista, jonka avulla lukija sai hyvän kokonaisvaltaisen käsityksen blogista jo ennen kuin itse blogia kävi kurkkaamassa. Video oli todella hyvä lisäys ja siitä sai yleiskäsityksen henkilöstä, josta kerroitte, ja se oli hyvä aloitus tekstille. Pidin myös teidän tekstin tyylillisistä ratkaisuista ja teidän tavasta kertoa ja kuvailla. Erityisesti ruispuikulat nauratti :D Jotenkin ihanasti ilmaistu.
Katleenan tapa ylipersonoida tekstiä, jota tekin käsittelitte tekstissänne, on itselle luotaantyöntävää. Itselle se luo hänestä käsityksen vähemmän pätevänä ammattilaisena. Myös hänen tapansa mainostaa itseään niin räikeästi bloginsa joka kulmassa tuntui itselle jotenkin ärsyttävältä. Jotenkin tällaisesta rennommasta lähestymisestä tuli itselle mieleen lipevä ylituttavallisuus ja jopa paikoin omahyväisyys. Esimerkiksi kun Katleena esittelee itseään blogin yhdessä kulmassa ja mainitsee, että on mensassa, muttei tiedä omaa älykkyysosamääräämä, tuntui minusta teennäisyyden huipentumalta. Itsekehua ja mainostusta kuorrutettuna kermaan ja sokeriin. Tällaisen omahyväisen kehun verhoileminen ''hauskaksi faktaksi minusta'' tuntuu jotenkin naurettavalta eikä anna oikeasti mitään konkreettista muuta kuin omahyväisen oloisen piilokehun itsestä. Toisaalta tällaisen rohkeamman tyylillisen keinon valitseminen tulee saamaan minunlaisia vihaajia (:D) ja se on tietoinen valinta. On ihan okei, että on erilainen netissä ja hyvä, että kaikki ei ole kuivia ja tylsiä. Vaikka tällainen tyyli ei ole yhtään omaa makua, voin olla samaa mieltä sen hyvistä puolista joita nostitte esille.
- Tuulia M
Moikka!
VastaaPoistaHyvin koottu postaus, joka kiteyttää blogin ytimen ja ottaa kantaa siihen, miten erilaisista näkökulmista eri tekijät luovat bloginsa. Kriittisellä arvioinnilla saa hyvin näkökulmaa blogitekstien tarkoituksenmukaisuuteen ja Kortesuon brändikuvaan. Blogin markkinallinen tarkoitus on myös mielestäni ilmiselvää ja samalla huomaa, että rakentamalla itselle tietynlaista henkilökuvaa, kirjoittajan oma tyyli on aika ajoin ristiriidassa tuotettuun sisältöön, minkä vuoksi asiantuntijuus teksteissä välillä ontuu. Moni asiantuntija tuntuu pohjauttavan väitteensä omaan kokemukseen, vaikka tieteellinen näyttö toisi tärkeää lisäarvoa blogitekstien uskottavuuteen.
Kortesuo on rakentanut henkilöbrändinsä omalla tyylillään menestyksekkääksi ja kohdeyleisö tyylille on löytynyt. Asiantuntijoitakin tuntuu olevan joka lähtöön, joten erilaisuudella on tässä tapauksessa arvoa. Pidin myös siitä, että olitte tutustuneet tarkemmin myös blogin aiempaan sisältöön ja mieleeni juolahti, että blogin nimi "ei oo totta" voisi hyvinkin viitata alun sisältöön (kuten esimerkkipostauksessa), mutta blogin kehittyessä kaupallisemmaksi ja sisällön muovautuessa voisi olla myös blogin otsikolle päivittämisen tarvetta. Vahvalla persoonalla varustettu Kortesuo voisi hyvinkin kantaa blogia pelkällä omalla nimellä, joka on jo tunnettu tavaramerkki.
-Laura A.