Esseemme aiheena on Monica Ålgarsin Instagram-tilillään julkaisemat kaksi postausta, jotka käsittelevät syömishäiriöitä. Ensimmäisen postauksen aiheena on syömishäiriöt globaalisti, eli niiden ilmeneminen ja yleisyys, ja toisessa postauksessa käsitellään niiden yhteyttä itsemurhaan. Blogissamme pyrimme arvioimaan Ålgarsin toteuttamaa tieteen popularisointia ja lähteiden käyttöä yleismaailmallisen kuvan muodostamiseksi.
Ensimmäisessä valitsemassamme Ålgarsin (2021) Instagram-postauksessa hän pyrkii popularisoimaan tietoa syömishäiriöiden globaalista lisääntymisestä. Ålgars (2021) on käyttänyt postauksessaan kolmea lähdettä, joskin yksi näistä on jäänyt mainitsematta. Postauksen tekstiosiosta löytyy viittaus kyseiseen julkaisuun, mutta siitä ei ole kuvakaappausta, kuten muista lähteinä käytetyistä artikkeleista. Näin ollen kyseisen lähteen pohjalta tehtyä tieteen kansankielistämistä emme voineet arvioida.
Ålgarsin (2021) ensimmäinen esiin tuoma fakta on todennäköisimmin peräisin Wun ja kollegojen (2020) tutkimusartikkelista. Wu tutkimusryhmineen (2020) tutki syömishäiriöiden yleistymistä vuosien 1990 ja 2017 välillä. Kyseisten oireyhtymien “global burden of disease” oli vuosien 1990-2017 aikana noussut globaalisti 0,65:lla (Wu, ym., 2020), mutta Ålgars (2021) kirjoittaa arvioidun kasvun olevan 0,65 vuosien 1990-2019 ajalta. Tätä ei kuitenkaan kummassakaan lähteistä mainittu, joten vuosiluvut ovat todennäköisesti menneet sekaisin. Neljä seuraavaa Ålgarsin (2021) postauksen tekstiosiossa esiteltyä faktaa ovat myös kaikki peräisin Wun ja kollegojen (2020) tutkimusartikkelista ja käsittelevät syömishäiriöiden hajautumista eri maanosiin.
Kuudes fakta, jonka Ålgars (2021) tuo esiin postauksessaan on peräisin toisesta mainitusta lähteestä, eli Santomauron ja tutkimusryhmän (2021) tutkimusartikkelista. Ålgars (2021) esittää Santomauroa ja kollegoja (2021) lainaten BED:in, eli ahmintahäiriön, sekä määrittämättömien syömishäiriöiden olevan yleisimpiä syömishäiriöitä maailmanlaajuisesti.
Postauksen viimeinen fakta liittyy artikkeliin, jota ei ole esitelty lähteiden joukossa. Näin ollen artikkelia, ja siitä tehtyä kansankielistämistä emme voineet arvioida. Kyseisestä artikkelista on liitetty postaukseen kuvakaappaus taulukosta, joka kuvaa syömishäiriöiden jakautumista eri maanosien välillä.
Toinen valitsemamme Ålgarsin (2021) Instagram-postaus oli julkaistu itsemurhien ehkäisypäivänä 10.9. ja käsittelee päivän teeman mukaisesti itsemurhien ehkäisyä, sekä niiden yhteyttä syömishäiriöihin. Postauksen motiivina lienee vähentää itsemurhien ympärillä vallitsevaa stigmaa sekä tuoda esille syömishäiriöiden yhteys lisääntyneeseen itsemurhariskiin.
Ålgarsin (2021) postauksen kuvat muodostavat kokonaisuuden, jossa esiintyvät artikkelien kuvankaappaukset tukevat hyvin yhtä postauksen pääsanomista: syömishäiriöillä on merkittävä yhteys lisääntyneeseen itsemurhariskiin. Ensimmäistä Ålgarsin (2021) esiintuomaa faktaa itsemurhan ja sen yrityksien yliedustuksesta eri syömishäiriöissä tukevat Pietskyn, Thorntonin, Lichtensteinin, Pedersenin ja Bulikin (2013) tutkimusartikkeli itsemurhayritysten määrästä syömishäiriötä sairastavilla naisilla sekä Pretin, Rocchin, Sistin, Cambonin ja Miotton (2011) meta-analyysi itsemurhan riskistä syömishäiriöissä yleisesti. Ålgarsin (2021) artikkelien käyttö tieteen popularisoinnissa kyseisessä postauksessa jää kuitenkin suhteellisen vähäiseksi, sillä niitä ei avata postauksen tekstiosiossa juurikaan enempää.
Postauksessaan Ålgars (2021) listaa eri riskitekijöitä itsetuhoisuudelle, jotka eivät löydy kummastakaan postauksessa esiintyvistä artikkeleista. Koska lähde jää epäselväksi, on tieteen popularisoinnin arvioiminen vaikeaa kyseisen faktan kohdalla.
Ålgars tarkastelee syömishäiriöihin erikoistuneena ja niiden parissa työskentelevänä psykologina ajankohtaisia aiheita syömishäiriöiden näkökulmasta. Hänen Instagram-postauksensa ovat hyvä esimerkki sellaisesta tieteen popularisoinnista, jossa tieteellisten tutkimusten tulokset yhdistetään Ålgarsin oman pohdinnan ja tietämyksen kanssa lyhyiksi ja asiaan perehtymättömällekin selkeiksi informatiivisiksi kokonaisuuksiksi. Koska syömishäiriöistä puhutaan edelleen vähän, on Ålgarsin tekemä tieteen popularisointi tärkeää ja merkityksellistä, muutamista puutteista huolimatta.
Lähteet:
- https://www.instagram.com/p/CV7xnj4NR6E/
- https://www.instagram.com/p/CToQ_YQN1vh/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti