Onko ikääntyvä väestö ongelma? (Riina & Janita, Ellinooran ryhmä)

Valitsimme tiedeblogiksemme ” Puheenvuoroja tulevaisuudesta ”,  jota julkaistaan Kauppalehden verkkosivuilla. Blogia kirjoittaa Elina Hiltunen, joka on väitellyt itsensä kauppatieteiden tohtoriksi sekä suorittanut lisäksi DI tutkinnon. Hiltunen on futuristi ja kuvailee olevansa ” aktiivinen luennoija, kouluttaja, liikkeenjohdon konsultti ja tietokirjailija ”. Hän toimii puheenjohtajana Future Infinite -konferenssin ohjelmaryhmässä, jota hän myös markkinoi blogitekstiensä lopussa.

Blogi on kirjoitettu mielenkiintoiseksi ja tekstit pohtivat erilaisia asioita tulevaisuuteen suuntaavasta näkökulmasta. Hiltusen tekstit pohjautuvat ennen kaikkea hänen omiin näkemyksiinsä ja tietoihinsa. Hänen järjestämässään tapahtumassa esiintyvien henkilöiden väitteisiin tukeudutaan, mutta ei niinkään tieteellisiin lähteisiin. Tämä näkyy tekstin ”jutustelevassa” tyylissä, eikä blogi niinkään ole puisevaa tieteellistä tekstiä.

Valitsimme erityistarkasteluun kirjoituksen ” Väestö ikääntyy - hurraa!” (http://blog.kauppalehti.fi/puheenvuoroja-tulevaisuudesta/vaesto-ikaantyy-hurraa). Tekstin keskeinen kysymys on, onko väestön ikääntyminen todellinen ongelma. Hiltunen kirjoituksen aluksi tuo esiin usein julkisissa medioissa näkyviä väitteitä, esimerkiksi: ”Väestö jatkaa ikääntymistään - kuinka Suomi selviytyy kalkkeutumisesta? ”, jotka antavat käsityksen asiasta pelkkänä ongelmana. Hiltunen alkaa argumentoimaan näitä näkemyksiä vastaan ja korostaa, ettei asia ole yksinomaan ongelma vaan myös mahdollisuus. Hiltunen esittää asiaansa vanhustaloudesta puhuvan professorin Rehnin ja Proud Age- hankkeen kehittäjän Pylkkäsen ajatuksien pohjalta. Hän lisää heidän näkemyksiinsä omia argumenttejaan ja esimerkkejään asian puolesta.

Blogitekstissä näkemysten puolesta esitettiin muun muassa: ” --suomalaiset vanhukset ovat keskimääräisesti varakkaampia, hyväkuntoisempia ja koulutetumpia kuin edellisen sukupolven vanhukset.”  Rehn ja Pylkkänen pitävät Suomen ns. vanhustaloutta loistavana taloudellisena pohjana, jolle voidaan rakentaa todella kohdennettuja palveluja ja tuotteita.  Hiltunen tuo näkemystensä tueksi omakohtaisen esimerkin insinööri-isästään, joka on yhä 78-vuotiaana mukana työelämässä sekä viettää erittäin aktiivista elämää muillakin elämän sektoreilla.

Näemme asiat vanhuskeskustelun ympärillä samoin kuin Hiltunen. Vanhuksia ei tule nähdä pelkkänä taakkana tai hoidokkeina, vaan mahdollisuutena uudenlaisille palveluille. Heidän iän tuomaa viisautta ja mielipiteitä tulisi kunnioittaa mielestämme paremmin ja näitä samoja näkemyksiä myös kirjoitus nostaa esiin. Kuitenkin mieliimme heräsi kysymys, voidaanko tämä asia nähdä vain joko positiivisena tai negatiivisena asiana. Mielestämme asiaa ei voi pitää vain jompanakumpana, vaan vanhuskeskusteluissa pitäisin muistaa aina molemmat puolet.