Tarvitseeko suutarin lapsi välttämättä kenkiä? (Hilkka)

Psykologin inhimillinen puoli herättää paljon mielipiteitä. Millaisista taustoista tuleva ihminen voi toimia psykologina ja kuinka kokemusten myötä muokkautunut persoonallisuus saa näkyä psykologin työssä. Tätä pohtii ravitsemukseen ja psykologiaan keskittyvän Highway to health -blogin kirjoittaja laillistettu psykologi Hanna Markuksela blogi-tekstillään ”Voiko psykologi olla myös ihminen?”. Markuksela kyseenalaistaa ihanteellisen psykologin kriteerit, sillä psykologien ammattiryhmän vaatimukset neutraaliudeltaan on määritelty niin tarkasti, että kukaan psykologi ei todellisuudessa edes määritä näitä kriteerejä tai edes tiedä lopulta mitä ne ovat.

"Jos noissa tehtävissä haluaa toimia, niin ei saa kyllä olla omia ongelmia. Se häiritsee asiakassuhdetta." 

Näin psykologian opiskelijan näkökulmasta psykologin on helpompi työssään asettua asiakkaan asemaan ja ymmärtää häntä paremmin, jos hänellä on kertynyt niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia matkaan elämässä. Ilman omaa kosketuspintaa voimakkaisiin tunteisiin voiko psykologi edes tietää miltä asiakkaasta tuntuu?  Markukselakin toteaa alan tarvitsevan kaikilla mausteilla ja taustoilla varustettuja persoonia.

Tekstissään Hanna kuvailee lukioikäisten pohdintoja soveltuvuudesta psykologin ammattiin repaleisten lapsuuden kokemusten pohjalta. Psykologian opiskelijana ja soveltuvuuskokeet läpikäyneenä on myös joutunut pohtimaan ihanteellisen psykologin kriteerejä ja peilaamaan niitä itseensä. Jälkikäteen sekalaista fuksiryhmää tarkastellessa voisi todeta, että emme ole samasta muotista ja tämä pelkästään kumoaa jo sen, että tulevaisuuden psykologilta halutaan tiettyjä ihanteellisia kriteerejä. Eri lähtökohdista tulevien opiskelijoiden persoonallisuuden sijasta oleellisempaa lienee itsetuntemus, ja niiden omien repaleisten taustojen vaikutuksen itseen tunnistaminen.

"Sä et voi olla joka toinen päivä up ja joka toinen down. Sun pitää olla NEUTRAALI! Mitä sun kaikki tututkin ajattelee ja mitä sun potilaat ajattelis jos ne sais tietää..." 

Jos suutarin lapsellakaan ei ole kenkiä, ei psykologikaan tarvitse välttämättä täydellistä elämää. Psykologin ei tarvitse kasvaa pumpulissa tai olla neutraali täti-ihminen osatakseen auttaa asiakasta paremmin.  Kuten Markukselakin toteaa, pääasia on olla töissä täysin läsnä ja asiakkaita varten, jotta myös he pääsevät nauttimaan elämän nousuista ja laskuista. Sillä jos elämästä tasoittaisi vuoret, häviäisivät elämältä näköalat - myös psykologilta.

Kuva

Anna-Sofia Trög

Susanna Paajanti

Kirjoittajat opiskelevat itsekin psykologeiksi ja ovat välillä ihan up ja down.