Teppo Mattsson on kosmologiaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija. Hänen Tiede-lehden verkkosivuilla pitämänsä blogi “Rajankäyntiä” käsittelee tiedettä laaja-alaisesti fyysikon näkökulmasta eri tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Kyseinen blogi on suunnattu tieteestä kiinnostuneille henkilöille, mutta se on kuitenkin kirjoitettu kansantajuisesti ja helposti ymmärrettävästi, joten sitä ei ole tiukasti rajattu vain tietylle lukijaryhmälle. Näistä seikoista johtuen blogin tavoitteisiin kuuluukin varmasti herättää keskustelua lukijoiden keskuudessa ja lisätä tieteen popularisointia. Mielestämme Mattsson onnistuukin mainiosti tavoitteessaan. Blogin kommenttiosastolla Mattsson käy aktiivista vuoropuhelua lukijoiden kanssa, ja antaa heidän esittää vapaasti omia mielipiteitään ilman tarvetta vasta-argumentoinnille. Toisaalta Mattsonin teesit ovat hyvin perusteltuja, joten hyvin argumentoitujen eriävien mielipiteiden esittäminen ei ole helppoa. Monista muista verkkokeskusteluista poiketen blogin kommenttiosastolla käydään kokonaisuutena yllättävän asiallista keskustelua. Blogin kieliasusta on vaikea löytää moitittavaa; pisteet ja pilkut ovat siellä missä pitääkin ja kielioppi - tai yhdyssanavirheitä saa etsiä mikroskoopin kanssa. Teksti on sujuvaa ja sitä on miellyttävä lukea.
Otimme lähempään tarkasteluun Mattsonin blogitekstin “Hallusinoin, olenko siis hullu”. Blogiteksti käsittelee nimensä mukaisesti hallusinaatioita. Mattsson kuvailee hallusinaatiota ilman aistihavaintoa eli ulkoista ärsykettä tapahtuvaksi aistimukseksi. Argumenttiensa tueksi Mattsson ottaa tieteellisiä tutkimuksia sekä tunnetun neurologian professorin Oliver Sacksin teoksen “Hallucinations”. Lisäksi hän kertoo omista hallusinaatiokokemuksistaan. Tieteellisen tekstin lähteenä omat aistiharhat eivät todellakaan ole mikään luotettava lähde, mutta tässä yhteydessä ne täydentävät erinomaisesti blogin sisältöä. Kokonaisuutena Matssonin esittämät argumentit ovat laadukkaita ja hyvin perusteltuja, joten näiltä osin blogia voi pitää laadukkaana tiedeblogina.
Mattssonin pääteesi rakentuu hallusinaatioiden luonnollisuuden varaan. Suoraan lainataksemme: “Aistiharhat ovat osa aivojen luonnollista toimintaa”. Silmät, korvat ja muut havaintoelimet välittävät dataa aivoille, jotka tämän jälkeen tulkitsevat saapuneen datan. Tästä datasta aivot joutuvat valitsemaan Vilayanur Ramachandran teorian mukaan sen havainnon “joka harhattomimmin sopii aistien vastaanottamaan informaatioon” ja pitämään sitä totena. Mattsson esittääkin asian osuvasti: “--hallusinaatiot eroavat muista havainnoista vain harhan määrässä:” Ryhmämme mielestä tämä on erinomainen ajatusmalli, sillä on mahdotonta tietää, ovatko havaitsemamme asiat juuri niitä asioita, joita havaintoelimet ovat aivoihimme välittäneet. Tässä kohtaa on syytä mainita sensorinen deprivaatio (aistiärsytyksen minimointi), joka voi pitkään toteutettuna aiheuttaa koehenkilölle hallusinointia. Voiko tästä päätellä, että aivojen on pakko luoda havaittavaa todellisuutta, jos aistit eivät pysty sitä sille välittämään?
Loppukaneettina voisi sanoa: Me näemme sen, mitä aivomme haluavat nähdä, emme sitä, mitä me haluamme nähdä.
Teppo Mattsson - Rajankäyntiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti