Onko bloggaaminen oikeaa työtä? (Elina P. ja Susanna L.)

Katleena Kortesuo on hämeenlinnalainen tietokirjailija ja viestintäasiantuntija. Blogissaan ”Ei oo totta!” hän käsittelee formaalin viestinnän lisäksi arkipäiväisiäkin asioita kuten lastensa kouluviestintää ja harrastuksia. Kortesuo on ollut mukana kirjoittamassa viestintäaiheisia kirjoja muun muassa bloggaamisesta. Tästä huolimatta Kortesuo antaa itsestään kutakuinkin amatöörimäisen kuvan bloggaajana. Useat blogin tekstit sisältävät puhekielisyyttä ja muka-nokkelia oivalluksia kuten "mukava käyttää kuin lietelantasäilöön pudonnutta kreikankielistä keittokirjaa." Blogi saattaa aluksi vaikuttaa hauskalta, tunteisiin vetoavalta ja asiantuntevalta, mutta alkaa pidemmän päälle ärsyttää ja herättää epäilyjä uskottavuudestaan. Otsikot ja tekstit on tarkoituksella tehty provosoiviksi ja aiheuttavat maallikoiden kommentointitalkoot. Onko blogin perimmäisenä tarkoituksena siis herättää huomiota, vai piileekö pinnan alla myös tavoite tieteellisesti perusteltuun tekstiin?

Kortesuon mukaan bloggaamiselle pitäisi olla ammattikorkeakoulututkinto, kuten hän blogikirjoituksessaan ”Bloggaamiselle AMK-tutkinto” (30.10.2013) ilmaisee. Kortesuo perustelee väitettään näin: ”Suomessakin on jo kymmenittäin ihmisiä, jotka tienaavat elantonsa kokonaan tai osittain bloggaamisella. Niin kauan kuin meiltä puuttuu alan koulutus, hommassa voi sattua ylilyöntejä. Ammattikorkeakoulut kilpailevat opiskelijoista. Nyt olisi tarjolla paalupaikka siihen kilpailuun.” Kortesuon väitteeseen kannattaa suhtautua kriittisesti. Bloggaaminen on kuitenkin edelleen pääpainoltaan luovaa itsensä ilmaisua. Sitä voi tehdä vapaamuotoisesti – kirjoitusasusta tai kieliopista välittämättä – mutta toki myös asiantuntevasta perspektiivistä.

© Elina Päkkilä

Tiedeblogin näkökulmasta Kortesuon kirjoitukset eivät ole kovinkaan ihanteellisia. Blogissa ei viitata tieteellisiin tutkimuksiin, vaan kaikki väitteet ovat omakohtaisen kokemuksen tukemia. Yleensä tieteellinen uskottavuus vaatii sen, että tiedeblogin kirjoittajalla on luotettavaa ja ajankohtaista tietoa aiheesta. Lähteitä Kortesuo ei juuri käytä tai sitten lähteiksi mainitaan esimerkiksi Facebook-keskustelu tai Iltalehti. Bloggaaminen on tietyllä tavalla liian vapaata, sillä kukaan ei valvo blogien lähteiden käyttöä tai suojele bloggaajia heiltä itseltään. Esimerkiksi nuoret saattavat vanhempana katua blogeissa jakamiaan kuvia tai henkilökohtaisuuksia.

Siinä suhteessa Kortesuo on oikeassa vaatiessaan AMK-tutkintoa bloggaamiselle, että kirjoittajan suorittama korkeakoulututkinto tai -tutkinnot voisivat lujittaa käsitystä asiantuntijuudesta ja tiedon oikeellisuudesta. Kortesuo kuitenkin kompastuu omaan ansaansa: lukija ei tiedä hänen akateemisesta taustastaan mitään, joten voi olla vaikeaa pitää Kortesuota täysin luotettavana kirjoittajana, vaikka häneltä löytyykin paljon bloggaamiseen liittyvää kokemusta. Toisekseen on mahdotonta sanoa, lisäisikö bloggaamisen AMK-tutkinto tutkinnon suorittaneiden tietoutta ja perusteellista ymmärtämistä eri tieteenalojen uusista havainnoista sekä kykyä tulkita niitä oikein blogiteksteissä. Kyseinen tutkinto ei kouluta varsinaiseen tieteelliseen asiantuntijuuteen, joten mistä nämä bloggaamisen ammattilaiset voisivat silloin kirjoittaa?

Perinteisesti on ajateltu, että ainoastaan yhteiskunnalle välttämättömillä aloilla, kuten lääke-, oikeus- ja kauppatieteen aloilla, riittää töitä. Onkin hyvä kysyä, olisiko bloggaajilla yhteiskunnan kannalta tarpeeksi tärkeä tehtävä, jotta sellaiseksi kannattaisi kouluttautua. Tällä hetkellä tulevaisuuden työmarkkinat vaikuttavat kovin epävakailta, eikä bloggaaminen välttämättä ole tulevaisuudessa, esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, ollenkaan kiinnostusta herättävä medianmuoto. Bloggaamista voisi harkita työkseen, jos sillä onnistuu saamaan kohtuullista ansiota mainonnan ja sponsoreiden avulla. Lähinnä se on kuitenkin parasta säilyttää alkuperäisessä tarkoituksessaan eli vapaa-ajan harrastuksena, sillä harva pystyy elättämään itsensä pelkästään blogikirjoituksia postaamalla.