Pieleen meni (Mira ja Anna-Elisa)

Psykologian tohtorit Sirpa Vahtera ja Virpi Kalakoski käsittelevät Psykologia-lehden maanantaiblogissaan arkielämän psykologisia ilmiöitä ja pyrkivät herättämään niistä ajatuksia. Kirjoittajat käyttävät psykologian viimeisintä tutkimustietoa inspiraation lähteenä teksteilleen. Vaikka tekstit julkaistaan psykologian alan verkkosivustolla, ei niiden ymmärtämiseen tarvita erityistä psykologian alan tuntemusta.

Blogitekstissään Hei me epäonnistutaan! Vahtera pohtii epäonnistumista vaiettuna psykologian tutkimusaiheena. Vahtera painottaa, että epäonnistumisesta pitäisi puhua enemmän ja tehdä siihen liittyvää tutkimusta. Kirjoittaja oli googlannut epäonnistumisen psykologiaa ja löytänyt vain yhden osuman. Miksi aihe on jäänyt lähes kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle?

Psykologian tutkimuksen lisäksi epäonnistumisesta vaietaan myös arkikielessä. Suomalainen kulttuuri korostaa saavutuksia ja menestymistä: kaikkien tulisi olla ”oman onnensa seppiä”.

Mikä epäonnistumisessa pelottaa? Kuka oikeastaan määrittelee epäonnistumisen? Toisaalta sitä määrittelevät omien tavoitteiden täyttymättömyys ja toisaalta muiden ihmisten odotukset toivotusta lopputuloksesta. Voi myös olla niin, että toisissa asioissa epäonnistuminen on hyväksyttävämpää kuin toisissa.

Millaiset ihmiset altistuvat epäonnistumiselle tai sen pelolle? Ehkä kyseessä eivät ole edes samat ihmiset. Epäonnistujat ovat mahdollisesti niitä, jotka uskaltavat kokeilla erilaisia ratkaisuja ja astua oman epämukavuusalueensa ulkopuolelle. He ovat rohkeita, avoimia ja joustavia. Samaan aikaan kun ”epäonnistujat” oppivat erehdyksistään, perfektionistit pelkäävät, että jotakin menee pieleen, eivätkä uskalla edes yrittää.

Ehkä lopulta pelkääminen on pahempaa kuin epäonnistuminen. Jos ei ikinä ota riskiä epäonnistumisesta, ei voi koskaan saavuttaa mitään.

https://markfoden.com/2011/12/obsessive_compulsive_incrementalism/