Psyjuridica on lakimiehen ja psykologin yhdessä ylläpitämä yritys, jolla on myös oma blogi. Blogia kirjoittaa sekä psykologian että lain erityisasiantuntijoita, tosin blogikirjoituksissa ei ole erikseen määritelty, kuka kyseisen kirjoituksen on tehnyt. Oletamme päävastuussa olevan yrityksen kahden perustajan, Helinä Häkkänen-Nyholmin ja Jan-Olof Nyholmin.
Blogissa on käsitelty eri oikeusistuntojen asioita psykologian näkökulmasta lokakuusta 2012 asti. Blogin tavoite on esittelytekstin mukaan julkaista ainakin kuukausittain yksi oikeusprosessiin, oikeuspsykologiaan, rikollisuuteen, lainvalvontaan, sekä oikeudelliseen asiantuntijuuteen liittyvä kirjoitus. Kohderyhmää ei esittelytekstissä ole määritelty, mutta se lienee yleisesti psykologiasta ja oikeustieteestä kiinnostuneet ihmiset. Blogin poikkitieteellinen näkökulma on erityinen, eikä vastaavia blogeja tai yrityksiä ole Suomessa monia, mikä tekee blogista hyvin kiinnostavan ja massasta erottuvan.
Blogin eniten kommentteja saaneet tekstit käsittelevät eri tavoin lapsiin kohdistunutta väkivaltaa tai muuta kaltoinkohtelua. Kaikkein eniten kommentteja kerännyt teksti Rautavaaran tragediasta vuodelta 2014 on lisäksi ollut näkyvästi esillä mediassa. Kenties tästä syystä kommenteista voi nähdä, että ihmisillä on tapahtuneesta vahvoja mielipiteitä, joissa he toisinaan myös kyseenalaistavat blogikirjoitusta.
Rautavaarassa vuonna 2014 perheenäiti ajoi päin linja-autoa kyydissään aviomiehensä ja kolme lastaan. Aiheesta kiisteltiin tuolloin paljon, mikä on varmasti osittain inspiroinut blogitekstin aiheen. Tragedia liittyy hyvin blogiin, sillä siinä on sekä psykologinen että oikeudellinen näköpuoli. Kirjoittajalla on tragedian motiiveista selvä vahva mielipide, jonka hän tuo selvästi esille.
Blogin kieliasu on huoliteltu sekä asiallinen, ja tämä näkyy usein myös blogin kommenteissa. Blogissa on välillä mainittu tekstin lopuissa lähteitä, mikä kytkee tekstit muuhun akateemiseen maailmaan luoden vuoropuhelua muiden kirjoittajien kanssa sekä psykologian että oikeustieteiden aloilla. Uusiin tutkimuksiin ei kuitenkaan vedota niin paljon kuin esimerkiksi ajankohtaisiin tapahtumiin tai olemassa oleviin tutkimussuuntauksiin. Blogin sisältö on tyyliltään pohtivaa ja usein analysoivaa, esseemuotoista tekstiä.
Blogissa eniten keskustelua herättänyt teksti käsittelee parisuhteeseen loppumiseen liittyvää vihaa ja siitä herännyttä kostonhalua. Teksti alkaa ajankohtaisella johdatuksella, jossa pohditaan Rautavaaran perhesurman motiiveja. Teksti siirtyy johdatuksen jälkeen pohtimaan sitä, miten ihminen voi ajautua muista piittaamattomaan tilaan, jossa viha, kostonhalu ja impulsiivisuus ovat koko ajan läsnä. Kirjoittaja argumentoi väitteensä puolesta vedoten sekä tutkimustuloksiin että omiin kokemuksiinsa parisuhdeterapiasta. Tutkimustuloksiin ei kuitenkaan viitata täsmällisesti eikä kirjoittaja mainitse ainuttakaan lähdettä.
Tekstissä on sekä hyviä että huonoja verkkotekstin piirteitä. Tekstin tyyli on asiallinen, ja kirjoittaja tuo selvästi esille omat mielipiteensä. Vaikka tekstistä tulee esille, että kirjoittaja on perehtynyt asiaan ja edustaa ammattilaisen näkökulmaa, ei tekstiä voi pitää tieteellisenä. Teksti tuo ennemmin mieleen oppikirjamaisen esseetekstin, jossa ei viitata lähteisiin ja jossa omat mielipiteet esitetään vahvana argumenttina.
Mielestämme tällaisten ajankohtaisten keskusteltujen aiheiden tarkastelu psykojuridisesta, ammattilaisen näkökulmasta on hyvä idea, sillä se tuo ihmisille vastauksia ja antaa heille tilaisuuden keskustella tapahtuneesta. Toisaalta aihe voi olla liian kiistanalainen, ja sen esiintuonti yrityksen yhteyteen luodussa blogissa saattaa vaikuttaa myös yrityksen liikeotimintaan. Se, tuoko se asiakkaita vai karkottaako se niitä, pitäisi ottaa huomioon ennen blogikirjoituksen julkaisemista.
Blogissa on käsitelty eri oikeusistuntojen asioita psykologian näkökulmasta lokakuusta 2012 asti. Blogin tavoite on esittelytekstin mukaan julkaista ainakin kuukausittain yksi oikeusprosessiin, oikeuspsykologiaan, rikollisuuteen, lainvalvontaan, sekä oikeudelliseen asiantuntijuuteen liittyvä kirjoitus. Kohderyhmää ei esittelytekstissä ole määritelty, mutta se lienee yleisesti psykologiasta ja oikeustieteestä kiinnostuneet ihmiset. Blogin poikkitieteellinen näkökulma on erityinen, eikä vastaavia blogeja tai yrityksiä ole Suomessa monia, mikä tekee blogista hyvin kiinnostavan ja massasta erottuvan.
Blogin eniten kommentteja saaneet tekstit käsittelevät eri tavoin lapsiin kohdistunutta väkivaltaa tai muuta kaltoinkohtelua. Kaikkein eniten kommentteja kerännyt teksti Rautavaaran tragediasta vuodelta 2014 on lisäksi ollut näkyvästi esillä mediassa. Kenties tästä syystä kommenteista voi nähdä, että ihmisillä on tapahtuneesta vahvoja mielipiteitä, joissa he toisinaan myös kyseenalaistavat blogikirjoitusta.
Rautavaarassa vuonna 2014 perheenäiti ajoi päin linja-autoa kyydissään aviomiehensä ja kolme lastaan. Aiheesta kiisteltiin tuolloin paljon, mikä on varmasti osittain inspiroinut blogitekstin aiheen. Tragedia liittyy hyvin blogiin, sillä siinä on sekä psykologinen että oikeudellinen näköpuoli. Kirjoittajalla on tragedian motiiveista selvä vahva mielipide, jonka hän tuo selvästi esille.
Blogin kieliasu on huoliteltu sekä asiallinen, ja tämä näkyy usein myös blogin kommenteissa. Blogissa on välillä mainittu tekstin lopuissa lähteitä, mikä kytkee tekstit muuhun akateemiseen maailmaan luoden vuoropuhelua muiden kirjoittajien kanssa sekä psykologian että oikeustieteiden aloilla. Uusiin tutkimuksiin ei kuitenkaan vedota niin paljon kuin esimerkiksi ajankohtaisiin tapahtumiin tai olemassa oleviin tutkimussuuntauksiin. Blogin sisältö on tyyliltään pohtivaa ja usein analysoivaa, esseemuotoista tekstiä.
Blogissa eniten keskustelua herättänyt teksti käsittelee parisuhteeseen loppumiseen liittyvää vihaa ja siitä herännyttä kostonhalua. Teksti alkaa ajankohtaisella johdatuksella, jossa pohditaan Rautavaaran perhesurman motiiveja. Teksti siirtyy johdatuksen jälkeen pohtimaan sitä, miten ihminen voi ajautua muista piittaamattomaan tilaan, jossa viha, kostonhalu ja impulsiivisuus ovat koko ajan läsnä. Kirjoittaja argumentoi väitteensä puolesta vedoten sekä tutkimustuloksiin että omiin kokemuksiinsa parisuhdeterapiasta. Tutkimustuloksiin ei kuitenkaan viitata täsmällisesti eikä kirjoittaja mainitse ainuttakaan lähdettä.
Tekstissä on sekä hyviä että huonoja verkkotekstin piirteitä. Tekstin tyyli on asiallinen, ja kirjoittaja tuo selvästi esille omat mielipiteensä. Vaikka tekstistä tulee esille, että kirjoittaja on perehtynyt asiaan ja edustaa ammattilaisen näkökulmaa, ei tekstiä voi pitää tieteellisenä. Teksti tuo ennemmin mieleen oppikirjamaisen esseetekstin, jossa ei viitata lähteisiin ja jossa omat mielipiteet esitetään vahvana argumenttina.
Mielestämme tällaisten ajankohtaisten keskusteltujen aiheiden tarkastelu psykojuridisesta, ammattilaisen näkökulmasta on hyvä idea, sillä se tuo ihmisille vastauksia ja antaa heille tilaisuuden keskustella tapahtuneesta. Toisaalta aihe voi olla liian kiistanalainen, ja sen esiintuonti yrityksen yhteyteen luodussa blogissa saattaa vaikuttaa myös yrityksen liikeotimintaan. Se, tuoko se asiakkaita vai karkottaako se niitä, pitäisi ottaa huomioon ennen blogikirjoituksen julkaisemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti