Nokkaeläimet – lintuja, nisäkkäitä, vai mitä? (Niina K.)

Erään planeetan ihmeitä - blogi käsittelee mielenkiintoisia elolliseen luontoon liittyviä aiheita biologin ja tiedetoimittajan, Maija Karalan näkökulmasta. Karala on opiskellut Jyväskylän yliopistossa ekologiaa ja evoluutiobiologiaa, mitä by the way meikäkin opiskelee pääaineena, juurikin tällä hetkellä! Nykyään Karala toimii Helsingissä tiede- ja luontotoimittajana, ja luennoitsijana. Hän kirjoittaa blogissaan itseään kiinnostavista aiheista, ja pyrkii popularisoimaan pääasiassa biologiaan liittyviä aiheita kaiken kansan luettavaksi. Löytämässäni kirjoituksessa hän käsittelee erityisesti biologisesta näkökulmasta katsottuna myös minunkin mielestäni erittäin kiinnostavia otuksia, nimittäin nokkaeläimiä!

Nokkasiili (Tachyglossus aculeatus)

Nokkaeläimiin (Monotremata) kuuluvia eläinlajeja edustavat tätä nykyä nokkasiilit (Tachyglossidae), joiden edustajaa yläpuolella oleva Karalan blogista lainattu kuva esittää, sekä vesinokkaeläimet (Ornithorhynchidae). Ne ovat yhdessä lähteneet kasvattamaan oman lahkonsa oksaa erilleen eliökunnan sukupuusta jo parisataa miljoonaa vuotta sitten! Ei siis ehkä ihme, että ne ovat kehittyneet niin erikoisiksi – aikaa niillä on ainakin ollut.

Mikä niissä sitten on muka niin erikoista? Karalan kirjoituksesta löytyy ainakin seuraavanlaisia juttuja; Ne ovat myrkyllisiä ja aistivat sähkökenttiä. Ne ovat nisäkkäitä, mutta niillä ei ole nisiä. Poikaset kuoriutuvat munasta, ja kasvavat elämänsä ensihetket emon pussissa. – Siis mitä? Lisääntyminen ei noin muutenkaan kuulosta ihan perusmeiningiltä, sillä esimerkiksi nokkasiilinaaraalla (Tachyglossus aculeatus) on kaksi munasarjaa, joista lisääntymisen ollessa ajankohtaista, vain toisesta löytyy hedelmöitystä kaipaileva munasolu – ja on tietysti aivan sattumanvaraista kummasta. Ja kuten odottaa saattaa, kenties ratkaisuna edellä mainittuun pulmaan, urokselta sitten luonnollisestikin löytyy ihan basic nelihaarainen penis. Osuman luulisi olevan siis taattu, oli munasolu kummassa munasarjassa tahansa. Yhdistyvistä sukusoluistakin löytyy melkoinen setti sukupuolikromosomeja ­– vaatimattomat viisi paria, joista osa toimii samoin kuin linnuilla, ja osa samoin kuin nisäkkäillä.

Äkkiseltäänhän tilanne kuulostaa suunnilleen siltä, että nokkaeläimissä on vähän lintua, matelijaa, nisäkästä ja pussieläintä, sekä ehkä myös hieman dinosaurusta ja lihansyöjäkasvia, vaikka nisäkkäiksi ne kuitenkin luokitellaan. Nokkaeläimet tosin ovat ainoita munivien nisäkkäiden alalahkoon luokiteltuja eläimiä nykypäivänä. Mitä enemmän näihin upeisiin eläinlajeihin kuitenkin tutustuu, sen enemmän mielenkiintoisia yksityiskohtia niiden ominaisuuksista löytää, ja sen kiehtovammiksi ne muuttuvat. Niissä on paljon ominaisuuksia, tai ainakin sellaisia ominaisuusyhdistelmiä, joita ei löydy niiltä lajeilta, joihin törmäämme päivittäin kotipihoissamme. Juuri tällaiset asiat saavat minutkin kiinnostumaan luonnosta ja sen toiminnasta ja ilmiöistä joka päivä uudestaan ja uudestaan, ja varmasti ovat kaikessa monimuotoisuudessaan vaikuttaneet siihen, että olen lähtenyt opiskelemaan biologiaa. Enkä kyllä voisi kuvitellakaan tekeväni mitään muuta, tää on ihan huikeeta!

 

Tästä linkistä pääsette lukemaan Maija Karalan tekstin (suosittelen vahvasti): https://planeetanihmeet.wordpress.com/2013/01/17/kuinka-nokkaelaimia-tehdaan/