perjantai 29. syyskuuta 2017


Opetuksen kehittäminen

tärkeää


Aarne ja Jussi



Tarkastelimme kemian laitoksen johtajan, sekä kemian aineenopetuksen vastaavan professorin Jan Lundellin kirjoittamaa tiedeblogia ''Miten sinä mittaat oman opetuksesi onnistumista?'' (2017, Jyväskylän yliopisto). Blogissa opetusta käsiteltiin laajasti ja pohdittiin, miten oppilaat oppivat parhaiten. Olennaiseksi asiaksi nousi opetuksen jatkuva tutkiminen ja sen kehittäminen uudelle tasolle.

Pyrimme purkamaan tiedeblogin perusteellisesti osiin ja tarkastelemaan kohdetta eri näkökulmista esimerkiksi siitä, miten opetus, pienryhmät ja motivaatio liittyvät toisiinsa ja mitä vastakkainasettelun mahdollisuuksia voisimme löytää.

Suomalaisessa kasvatusympäristössä painotetaan jatkuvasti sitä, miten oppilaista pitäisi tulla itsenäisempiä ja omatoimisempia (Lonka 2015, 71). Opettamisen suurin haaste on kuitenkin se, miten saataisiin kaikki oppimaan opetussuunnitelman asiat vaaditussa ajassa. Kouluissa on monenlaisia oppijoita, mikä pitää ottaa huomioon opetuksessa. Toiset oppivat kuuntelemalla, kirjoittamalla, tekemällä, toistamalla tai näkemällä konkreettisesti.

Opettajan rooli opettamisessa korostuu entisestään. Siksi olisi tärkeää miettiä, mitä voisi kehittää. Pitäisikö hyödyntää uutta teknologiaa pelien ja leikkien merkeissä, tai järjestää tunneille lisätukea, kuten koulunkäynnin avustajia tai tukiopettajia, jotta kaikilla oppilailla olisi mahdollisuus oppia tarvittavat asiakokonaisuudet.

Lundell kyseenalaisti postauksessaan pienryhmien merkityksen oppimisessa. Havaintojen perustella pienryhmät edistävät ryhmäytymistä ja oppimista huomattavasti, koska kouluinto voi tarttua samalla tavalla, kuin esimerkiksi koulu-uupumus (Lonka 2015, 157).

Tärkeää on purkaa opetussuunnitelmat sellaiseen muotoon, että kaikentasoisilla oppilailla olisi samat mahdollisuudet ja edellytykset menestyä tulevaisuudessa. Tämän takia pienryhmien lisääminen ja luokkakoiden pienentäminen olisi oppimisen kannalta järkevää.

Olisi tärkeää myös, että opettajia/ohjaajia koulutettaisiin enemmän motivaation ja innostamisen saloihin. Motivaatio johtaa intohimoon ja intohimo antaa poltetta opiskeluun; ei tartuta jumiutuneisiin ajattelutapoihin vaan perehdytään siihen, mikä vetää opiskelijoita puoleensa.

Blogissa oli mielenkiintoista se, että Jan Lundell painotti tutkimusta. Tässä ovat Lundellin kirjoittamat kysymykset: ” Onhan opettajien työsuunnitelmissa huomioitu aikaa annettavaksi opetuksen tutkimiseen ja kehittämiseen? Onhan laitoksilla suunnitelmat, miten uusien opetussuunnitelmien vaikuttavuutta selvitetään?” Lundell haluaa korostaa sitä, että opettajat ja laitokset tutkisivat jatkuvasti opetusta, koska sitä kautta saamme elintärkeää tietoa nykyisen opetuksen ja sen suunnitelman toimivuudesta käytännössä

Lähteet:

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otavan Kirjapaino Oy.

Lundell, J. 2017. Miten sinä mittaat oman opetuksesi onnistumista? https://www.jyu.fi/blogit/tiedeblogi/lundellblogi. Tulostettu 26.8.2017


Kuva:




Jussi Saari, Kasvatustieteidenopiskelija, Jyväskylän kristillinen opisto 2017

Aarne Aalto, Kasvatustieteidenopiskelija, Jyväskylän kristillinen opisto 2017




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti