Oletko koskaan miettinyt ruokasi alkuperää? Millaista sinun mielestäsi on luonnonmukaisesti tuotettu ravinto? Onko luomuruoka aina eettisesti tuotettua? Tai onko eettinen aina luomua?
Luimme Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut –blogia, jossa hän ottaa kantaa suomalaiseen ruoantuotantoon ja sen eettisyyteen. Lappalainen opiskeli journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa ja on nykyään Talouselämä-lehden toimittaja. Ruoantuotannon lisäksi hän seuraa peliteollisuuden ja teknologian kehitystä. Blogissaan hän kommentoi erityisesti broilerien sekä sikojen kasvatusta ja niiden elämänkaarta. Hän tuo esille myös vaihtoehtoisia tapoja ruoankulutukseen ja kannustaa lukijoita ottamaan kantaa eläinten oloihin maatiloilla. Blogi on kriittisellä otteella kirjoitettu ja lähteitä on käytetty hyvin kattavasti. Hänen kirjoitustyönsä tarkoituksena on tuoda ihmisten tietoisuuteen lihantuotanto ja sen käytännöt Suomessa ja se kannustaa myös ottamaan kantaa näihin seikkoihin.
Blogissaan Lappalainen esittelee Perkkiön tilan, jossa sikojen kasvatus on eettisempää kuin tehomaataloudessa ja jossa niiden luontaiset taipumukset otetaan paremmin huomioon. Hän tuo kuitenkin esiin sen, ettei olisi taloudellisesti kannattavaa tuottaa nykyisen suuruisia lihamääriä Perkkiön tilan kaltaisesti, sillä myös tällainen tuotanto kuluttaa paljon. Perkkiön tila ei kuitenkaan yllätykseksemme ole luomutila, sillä esimerkiksi eläimet eivät syö luomuruokaa eivätkä näin ollen saa luomumerkintää. Tilalla on kuitenkin hyvin eettiset lähtökohdat tuotantoeläinten kasvatukseen, mikä tekee tuotteiden ostamisesta hyvän valinnan ja eläinten luonnollista elinkaarta kunnioittavan.
Mitä luomulla sitten oikeastaan tarkoitetaan? Termi ‘luomu’ on lyhenne sanasta ‘luonnonmukainen’ ja sillä viitataan luonnonmukaiseen tuotantoon. Eviran mukaan luomutuotannossa pyritään valmistusmenetelmiin, jotka eivät vahingoita ihmisten, eläinten eivätkä kasvien terveyttä. Tuotannossa pyritään myös jäljittelemään tuotantoeläinten “normaalia” kasvuympäristöä ja kunnioittamaan eri eläinlajien luonnollisia tarpeita. Lähdimme tutkimaan lähemmin, mitä luomutuotanto pitää sisällään ja millaisia rajoituksia siihen liittyy. Luomu -sanan käyttö jakaa mielipiteitä hyvin paljon ja siksi kiinnostuksemme heräsi aihetta kohtaan.
Mielikuvamme luomusta muuttui hyvin pian, sillä saimme selville, ettei esimerkiksi metsästetty riista tai porotuotanto saa luomumerkintää eikä myöskään luonnosta kalastettu kala ole luomua. Mikä sitten on Euroopan Unionin luomulainsäädännön mukaan luomua? EU asettaa seuraavanlaisia vaatimuksia luomueläintuotannolle: Lääkkeet ja antibiootit ovat pääosin kiellettyjä ja eläin menettää luomunimikkeensä 1-3 lääkityksen jälkeen: alle vuoden mittaisen tuotantokaaren eläimet, kuten lihasiat ja -siipikarja, saavat vain yhden kuurin ollakseen luonnonmukaisesti tuotettuja ja yli vuoden tuotantokaaren eläimet, kuten lypsylehmät ja emakot, saavat vuodessa maksimissaan kolme kuuria. EU:n luomulainsäädäntö vaatii myös, että eläimen täytyy olla syntyperältään luomueläin ja sen on syötävä pääosin luomurehua.
Luomutuotannon minimivaatimukset eläinten elintilalle sisä-ja ulkotiloissa eivät myöskään ole suuret - esimerkiksi munivien kanojen elintilaksi on määritelty kuusi kanaa neliömetriä kohden ja ulkotiloissa 4 m2 kanaa kohden. Elintila ei siis loppujen lopuksi ole kovinkaan suuri ja myös luomutilan eläimet kärsivät osittain tilanpuutteesta. Lappalainen nostaakin esille esimerkiksi tilanpuutteesta aiheutuvan eläinten häiriökäyttäytymisen, kuten hännänpurennan. Vaikka EU:n mukaan esimerkiksi sioilla tulee olla mahdollisuus päästä ulos jaloittelemaan ja tonkimaan, sallitaan myös kiinteät pohjaratkaisut (esim. betonipohja) jaloittelualueilla, jos sioille on järjestetty turvetta tai muuta tongittavaa tarhaan. Virikkeet eivät kuitenkaan aina ehkäise tilanpuutteen aiheuttamaa stressiä.
Luomutuotannon direktiivit eivät siis aina takaa eläinten hyvää ja eettistä elämää, vaikka tuotanto onkin tarkasti valvottua. Usein luomumerkinnän saaminen ja luomutilaksi tunnustautuminen onkin vain byrokratiaa, jonka tarkoituksena on edistää omien tuotteiden myyntiä ja nostaa niiden arvoa. On siis tärkeää tutkia oman ravintonsa alkuperää ja olla tietoinen siitä, millaisissa oloissa tuotantoeläimet kasvavat - kaikki luomutuotteet eivät siis ole eettisiä ja eettinen ravinto on mahdollista myös ilman luomumerkintää. Mainonnan harhaanjohtavuus luo tietynlaisia mielikuvia ruoantuotannosta, jolloin kuluttaja päätyy ostamaan tuotteita, joiden olettaa olevan eettisesti tai luonnonmukaisesti tuotettuja. Haluammekin nyt haastaa teidät lukijat miettimään omia valintojanne kriittisenä ja eettisenä kuluttajana !
Lähteet:
https://www.evira.fi/globalassets/yhteiset/luomu/luomutuotannon-ohjeet/luomutuotanto-2-versio-10-elaintuotannon-ehdot_fi.pdf
Kiinnostavia pointteja luomun ja eettisesti tuotetun ruoan eroista! Onkin mietityttänyt halpojen merkkien (Pirkka, Rainbow...) luomutuotteet ja miten on oikeasti ollut mahdollista tehdä niin halpaa luomua. Outoa, että luomutuotteilla on niin alhaiset kriteerit tilojen suhteen.
VastaaPoistaInga & Sofia
Kiitos kommentistanne! Aihe oli meistäkin mielenkiintoinen ja siksi käytimmekin paljon aikaa tekstin kirjoittamiseen ja lähteiden tutkimiseen. Meitäkin ihmetytti, että luomueläinten olot eivät loppujen lopuksikaan eroa merkittävästi tehotuotettujen eläinten elinoloista. /Iida ja Mimi
PoistaHyviä kommentteja aiheeseen! Olette tuoneet hienosti mukaan luomuruoan lainsäädäntöä ja avanneet sitä lukijalle helposti luettavaan ja ymmärrettävään muotoon. Teksti on myös kirjoitettu siten, että lukijaa syyllistämättä saatte lukijan ajattelemaan asiaa uudelta kannalta ja myös oppimaan uutta aiheesta.
VastaaPoistaT. Reetta
Kiitos paljon! Yksi ongelmistamme oli juurikin se, miten saamme asiamme ilmaistua syyllistämättä lukijaa tai "tyrkyttämättä" liikaa omaa kantaamme. Hyvä, että onnistuimme siinä!
PoistaMielenkiintonen teksti ja itselle tuli ainakin ihan uutta tietoa luomusta! Täytyypä lukea aiheesta vielä lisää. Jatkossa tulee varmasti mietittyä vieläkin tarkemmin, mitä lautaselleen ostaa. T. Iina
VastaaPoista