 |
| geralt/2016 |
Tarkastelimme Peruskoulupesula -nimistä blogia, joka käsittelee kaikenkattavasti koulumaailmaan liittyviä ilmiöitä. Blogilla on kaksi kirjoittajaa: Laura Tuohilampi ja Antti Värtö. Tuohilampi toimii yliopistonopettajana ja Värtö oppilaanohjaajana ja oppikirjailijana. Blogia selatessamme huomiomme kiinnittyi blogitekstiin ‘’Härlig är Norden’’, joka käsittelee pakkoruotsia. Tässä blogitekstissä pakkoruotsilla tarkoitetaan Suomessa pakollisena oppiaineena olevaa ruotsia. Värtön kirjoittamassa tekstissä huomiomme kiinnittyi erityisesti pakkoruotsin maailmanpoliittiseen näkökulmaan. Usein ruotsin kielen opetusta suomalaisissa kouluissa perustellaan palveluiden takaamisella kaikilla Suomen virallisilla kielillä, vaikkakin pakkoruotsin takana piilee poliittinen näkökulma, jossa halutaan erottaa Suomi itänaapurista ja sen sijaan identifioitua osaksi Pohjolaa.
Ilmiönä pakkoruotsin maailmanpoliittinen asema onkin täysin uusi monelle. Onko totta, että sananvapauden mallimaassa kaikkia mielipiteitä ei sovi tuoda julki? Halutaanko tämä maailmanpoliittinen argumentti pakkoruotsin puolesta pitää piilossa? Ruotsin kielen opettajaopiskelijoina argumentointi toisen kielen aseman puolesta on erityisen relevanttia, sillä kouluruotsin ympärillä pyörii jatkuvasti negatiivisia asenteita ja kiistanalainen keskustelu. Kuitenkaan opinnoissamme emme ole kertaakaan törmänneet tähän kyseiseen argumenttiin, mikä kyseenalaistaa sen, kannattaako tätä argumenttia tuoda julki. Täytyy miettiä, onko poliittisella argumentilla perustelu järkevä tapa, jotta ei opettajana aiheuta motivaation heikkenemistä kielen opiskelua kohtaan. Kyseistä argumenttia käyttämällä saattaisi tahattomasti luoda kuvan, ettei itse kielen opiskelusta olisikaan hyötyä käytännön kannalta, vaan pikemminkin, että kieltä opiskeltaisiin vain suomalaisen identiteetin turvaamisen vuoksi. Lisäksi jokaisen vastuullisen opettajan pitää ottaa huomioon myös se, ettei tuo ilmi omaa poliittista kantaansa samalla, kun vastaa iänikuiseen kysymykseen siitä, miksi ruotsia pitää opiskella.
Tekstissään Värtö väittää, että pakollinen ruotsi on vain kielipolitiikkaa, eikä kukaan opi ruotsia peruskoulutasolla tarpeeksi, jotta sitä pystyisi oikeasti käyttämään. Tätä hän perustelee tilastokeskuksen tutkimuksella, jonka mukaan 18-25-vuotiaista vain 40% osaa ruotsia keskitasoa paremmin. Värtö myös kirjoittaa tekstissään omasta kokemuksestaan virkamiesruotsista, jossa hän väittää, että virkamiesruotsin pääsisi helposti läpi opiskelematta sanaakaan ruotsia peruskoulussa. Tästä väitteestä olemme hyvin eri mieltä. Ensinnäkin oppijoita on hyvin paljon erilaisia, eikä suurin osa todennäköisesti tulisi oppimaan peruskoulun oppimäärää joitakin viikkoja kestävän virkamiesruotsi -kurssin aikana, kuten Värtö väittää. Lisäksi omien havaintojemme mukaan moni virkamiesruotsia suorittava tuskailee kurssin läpäisyn kanssa, vaikka ovatkin opiskelleet ruotsia koko peruskoulun ja mahdollisesti vielä toisen asteen koulutuksen ajan. Ruotsin opiskelijoina törmäämme monesti epätoivoiseen kysymykseen siitä, voisimmeko auttaa virkamiesruotsin läpipääsyssä. Ennen kaikkea, eikö ihmisoikeudet ole järjellä perusteltava asia? Jos pakkoruotsi poistettaisiin opetussuunnitelmista, häviäisi myös mahdollisuus taata kaikille yhtäläiset oikeudet. Herääkin kysymys siitä, miksi virallista suomen kaksikielisyyttä ei ole juurikaan haastettu vaan keskustelu pyörii aina juuri kouluruotsin ympärillä?
Pidimme tekstissä siitä, että siinä tutkittiin aihetta useista näkökulmista ja tuotiin tarkastelun ohella esille myös omia ajatuksia. Tekstin rakenne oli hyvä ja se tuntui eheältä.
VastaaPoistaPoliittinen näkökulma pakkoruotsin olemassaolon selittäjänä oli meille uusi, ja siksi tekstin aihe oli mielestämme mielenkiintoinen. Viimeisessä kappaleessa oli hyvää kritisointia blogikirjoittajan tekstiä kohtaan. Pidimme siitä, että kirjoittajat toivat esille oman osaamisensa aiheeseen liittyen, ja tällä tiedolla perustelivat argumentointiaan. Pisteet myös siitä, että pakkoruotsi terminä oli selitetty auki, eikä oletettu, että kaikki tietävät mistä puhutaan.
VastaaPoistaToisessa kappaleessa oli ehkä hieman vaikeaselkoinen rakenne, sanan "argumentti" merkitys tietyllä tavalla katosi kesken kappaleen. Viimeisessä kappaleessa esille nostettu näkymä ihmisoikeuksista tuli vastaan ehkä vähän yllätten, sillä edeltävässä tekstissä ei ollut viitattu millään tavalla ruotsin kieleen ihmisoikeuksien kontekstissa.
Tämä oli mielenkiintoinen teksti, josta saimme uuden näkökulman pakkoruotsiin liittyvään keskusteluun. Teksti on tyyliltään sopiva ja kieliasu on hyvä. Jotkut kohdat tuli luettua useamman kerran, sillä teksti on melko tiivistä. Tämä johtuu kuitenkin varmasti vain kirjoittajien asiantuntemuksesta, joka välittyy lukijalle läpi tekstin.
VastaaPoista-Olga E. ja Juuli K.