torstai 15. maaliskuuta 2018

Kohti liikunnallisempaa elämää (Elina K. ja Johanna)

Kohti liikunnallisempaa elämää (Elina K. ja Johanna)

Kuvahaun tulos haulle oppitunti pihalla

Opetushallituksen jäsenten ja muiden opetusalalla työskentelevien ammattilaisten kirjoittamassa Ops-blogissa kerrotaan erilaisia näkökulmia opetussuunnitelman kehittämisestä. Blogin postaukset on tehty ennen vuoden 2016 OPS-uudistusta. OPS-blogissa kirjoitetaan asiallista, objektiivista ja kieliopin mukaista tekstiä. Olimme yllättyneitä, että löysimme tällaisen blogin, johon opetushallituksen jäsenet kirjoittavat näkökulmiaan. Tutkimustietoon viitataan kirjoituksissa vähän, mikä vähentää tekstin luotettavuutta. Teksti vaikuttaa silti vakuuttavalta kirjoittajien ammattiaseman ja tekstin kielen ansiosta.

Valitsemassamme tekstissä "Liikunnasta hyvinvointioppiaine", Matti Pietilä kertoo liikunnan monipuolisuuden ja kiinnostavuuden lisäämisestä. Tekstissä oli vain vähän lähdeviitteitä, mutta se oli silti mielestämme vakuuttavaa.

Olemme Pietilän kanssa samaa mieltä, että liikuntaa pitäisi monipuolistaa sekä kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan enemmän. Liikunnan opetus on ainakin meille ollut aina monipuolista ja siitä on tullut hyviä kokemuksia, vaikka ei olisikaan ollut kovin taitava. 

Kuvahaun tulos haulle oppitunti pihalla

Liikunnan määrää koulussa saisi lisätä myös osaksi jokapäiväistä koulunkäyntiä. Kommenteissa on mainintaa, että koulussa on liikaa istumista, mistä olemme samaa mieltä. Jatkuva istuminen koulussa voi aiheuttaa selkä- ja niskakipuja. Liikuntaa voisi lisätä esimerkiksi taukojumpilla, seisomapulpeteilla ja oppituntien pitämisellä ulkona. 

Pietilän tekstin eräs kommentoija ehdottaa, että koululiikuntaa voisi olla 1 tunti päivässä. Juurikin näin! Tämä liikuntamäärä olisi hyväksi, koska lasten pitäisi liikkua vähintään 1,5 tuntia päivässä. Liikunnan lisääminen aiheuttaisi muiden oppiaineiden tuntien vähentämistä tai koulupäivien pitenemistä, minkä takia ajattelemme sen olevan ongelmallista. Sen sijaan kouluissa voitaisiin järjestää vapaaehtoisia liikuntakerhoja. 

Kommenteissa monet sanovat, että taito- ja taideaineista olisi hyvä ottaa numeroarvostelu pois ja tilalle voisi tulla hyväksytty/hylätty. Olemme tässä erimieltä, mutta arvostelussa voisi ottaa enemmän huomioon oppilaan asenne ja osallistuminen tunneilla kuin itse osaaminen.

Vuorovaikutuksen opetus on tärkeää, koska sitä tarvitaan töissä ja vapaa-ajalla. Kuten Pietilä mainitsi, vuorovaikutuksen pitäisi olla opetukselle luonteenomaista.

Body Image

Pietilän tekstissä mainitaan terve suhde omaan kehoon. Tämän asian maininta on tärkeää, koska varsinkin nykynuorilla on paljon ulkonäköpaineita ja sopiva liikunnan määrä auttaa ylläpitämään hyvinvointia ja tervettä painoa. Liikunta voi muun muassa poistaa stressiä ja tuottaa mielihyvää. Lisäksi joukkuelajeissa oppii toimimaan yhteistyössä muiden kanssa, mikä on tärkeä taito myös elämän muilla osa-alueilla.

Nykyään puhelimen ja muun elektroniikan käyttö vie aikaa liikkumiselta ja liikuntaharrastuksilta, jolloin ainoaksi liikunnaksi voi jäädä koululiikunta, joka ei Pietilän mukaan kaikkia innosta. Pietilän mukaan urheiluseurojen toiminnassa menestyminen voi olla tärkeintä, mikä voi aiheuttaa nuorille menestymispaineita ja motivaation vähenemistä. Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus saada harrastaa pelkästä liikkumisen ilosta ilman menestymispaineita.

Kuvat:

Lähde:

Ravintolisätkö vaarattomia? (Salla R. ja Veera M.)



Ravintolisätkö vaarattomia?



Lääketieteen tohtori, professori Juhani Knuuti käsittelee Turun sanomien hyvinvointiblogissa http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/ terveyteen liittyviä aiheita ja väitteitä tieteellisin metodein mutta maallikolle ymmärrettävällä tavalla. Knuutin blogi edustaa hänen omia henkilökohtaisia ajatuksia tieteen ja terveyden ajankohtaisista asioista. Kirjoitukset antavat lukijalle paljon ajateltavaa ja kyseenalaistettavaa terveydestä ja siihen liittyvistä asioista. Knuutin kirjoituksia voi lukea kuka tahansa joka on kiinnostunut terveydestä ja hyvinvoinnista.

Tässä blogitekstissä Knuuti käsittelee ravintolisien vaarallisuutta ja tukee niitä esimerkkitapausten avulla. Tapauksissa henkilöt ovat käyttäneet lisäravinteina luontaistuotteita sekä laihdutusvalmisteita. Luontaistuotteita käyttävälle oli alkanut ilmaantua vatsakipuja, outoja mustelmia, virtsa oli punaista sekä huulissa ja suun alueella veristä tihkuvuotoa. Hänelle oli syntynyt vakava verenhyytymishäiriö. Toisella luontaistuotteita käyttävälle oli syntynyt äkillisesti kuolioittava syvien lihasaitioiden bakteeritulehdus välilihan alueelle ja henkeä uhkaava verenmyrkytys. Hänelle todettiin luuytimen vajaa valkosolutuotto. Laihdutusvalmisteita käyttävälle oli syntynyt munasarjavaurio. 

Knuuti itse esittää kantansa selkeästi. Hänen mielestään ravintolisien turvallisuudesta ei ole taetta ja hän uskoo, että julkisuuteen tulee ilmi vain jäävuoren huippu ravintolisien aiheuttamista ongelmista. Knuuti käyttää blogissaan kielen retorisia tehokeinoja ja pyrkii etenkin esimerkkitapauksilla vaikuttamaan lukijan mielikuviin. Esimerkkeinä hän käytti 2017 vuoden lääkärilehden tapauksia, eli lähteet ovat luotettavia eivätkä laita lukijaa kyseenalaistamaan todenmukaisuutta. Lukijan on myös helppo päästä aiheeseen sisälle, sillä hän aloittaa tekstinsä välittömästi avaamalla aihetta. Knuuti ei ole käyttänyt tekstissään varsinaisesti muita lähteitä kuin lääkärilehteä mutta hän viittaa tekstissään aiempiin blogiteksteihinsä, jotka liittyvät aiheeseen ja avaavat asiaa entisestään lukijalle.

Professori Knuutin teksti aiheutti suurta keskustelua. Eräs kommentoija totesi mm. että teksti oli ainoastaan pelottelua sillä aiheuttaahan esimerkiksi lääkkeetkin vakavia sairauskohtauksia. Knuuti kuitenkin totesi tähän, että kysymys ei ole pelottelusta vaan tiedon jakamisesta kansalle. Hän antaa vastaväitteen kommenttiin lääkkeistä. Lääkkeiden erona on se, että samalla kun niihin ilmenee haittavaikutuksia niillä on myös todistetusti myönteistä tehoa. Lääkkeet pääsevät markkinoille vain jos niiden edut ovat suurempia kuin haitat, toisin kuin lisäravinteet.

Mielestämme lisäravinteiden käyttö monipuolisen ruokavalion ohella on ok. Siinä vaiheessa kuitenkin kun lisäravinteilla ruvetaan korvaamaan ruoka-aineita niin käyttäminen muuttuu negatiivisen puolelle. Kuten Knuutikin totesi, ettei lisäravinteita tutkita ennen myyntiin laittamista, tulisi mielestämme tähän kiinnittää tulevaisuudessa huomiota ja tehostaa niiden valvontaa. Näemme etenkin haitallisina laihdutusvalmisteet, joita kannustetaan erilaisin markkinoinnin keinoin korvaamaan normaalia ruokavaliota. Kuten Knuuti sanoi, saattaa ihmisillä olla väärä käsitys lisäravinteista ja siitä mitä ne sisältävät. Tarvitaan entistä enemmän tietoisuutta, juuri tämänkaltaista mitä Knuuti jakaa.

Kuvan lähde
http://static.iltalehti.fi/hintajalaatu/hlvjuttu2503LL_l5.jpg

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tietovirran downgreidaus (Atte Rantanen & Anton Herrala)

Atte Rantanen & Anton Herrala


https://www.tiede.fi/blogit/tiedekokki/informaatiovasymys-nykyajan-vitsausko

Tietovirran downgreidaus




Kuva: Atte Rantanen

Kiti Müllerin blogi Tiedekokki päivittyy harvoin, mutta blogin teksteistä muodostuu suunniteltu kokonaisuus. Tiedekokki käsittelee ihmisten jaksamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Hän nostaa teksteissään kulloinkin ajankohtaisen asian esille ja teksteistä näkyy Müllerin tausta neurologina.

Kiti Müllerin Tiedekokki blogia julkaistaan Tiede-lehden verkkosivuilla. Blogin ulkoasu nostaa kirjoittajansa esiin. Müllerin kuva näkyy suurena sivulle siirryttäessä. Omakuvan vieressä lukee blogin nimi: Tiedekokki. Blogista jää lukijalleen mielikuva, että Müller on valmis seisomaan kirjoitusten takana.

Blogin tarkoitus on esitellä arkisia asioita, kuten käveleminen tai kaupungin valaistus neurologiselta kannalta, kertoa Müllerin uusista havainnoista ja selventää maallikolle asioiden taustoja. Müller jakaa tekstien lomassa vinkkejä terveellisempään ja aivojen kannalta tehokkaampaan elämään.

Blogin teksti on soljuvaa ja kappaleet ovat sopivan lyhyitä ja täsmällisiä. Blogia on maallikon miellyttävä lukea ja Mülleriin on helppo samaistua hänen omien esimerkkien osalta. Asiantuntijuutensa hän todistaa lukijalleen ohjaamalla tekstinsä erilaisiin lähteisiin ja esittelemällä käsittelemien asioiden taustoja ja historiaa.

Blogin kirjoittaja Kiti Müller on neurologi, joka toimii Nokian lääketieteellisenä asiantuntijana. Hän pohtii blogijulkaisussa: “Informaatioväsymys – nykyajan vitsausko?” nykyteknologian tuomaa päivittäistä tietovirtaa. Älypuhelin löytyy lähes jokaiselta nuorelta taskusta, ja sitä harvemmin se säilyy siellä. Säännöllisin väliajoin täytyy tarkistaa onko joku laittanut viestiä, tai ihan vain kellonaika näytöstä. Vaikka rannekello olisikin ranteessa.

Müller puhuu ruutuajan tuomasta uupumustilasta. Teknologia on kuitenkin ajan saatossa aina kehittynyt. Onko 90-luvulta lähtenyt teknologian räjähdysmäinen kasvu vain uusi käännekohta ihmisille? Uusin teknologia on tuttua nuorille, jotka kasvavat älylaitteiden kanssa. Usein älylaitteet on kuitenkin juuri vanhoille ihmisille vierasta, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Uudet asiat, joita ei ole opetellut voivat ahdistaa ja aiheuttaa muutosvastarintaisuutta.
                     
Julkaisussa pohditaan myös onko hyvinvointi sellaisella tasolla, joka tuo ahdistusta omasta elämästään. Hyvinvoinnilla tässä kontekstissa tarkoitetaan yleisiä mittareita, kuten koulutusmahdollisuudet ja tasa-arvo. Jos nykypäivänä kaikki on mahdollista, ja koulutukseen voi hakea kuka vain, voiko ihmiselle tulla paineen ja vastuun tunne omasta suoriutumisestaan? Tämä on varsin mielenkiintoinen näkökulma, sillä yleensä puhutaan vain hyvinvoinnin puutteesta.



perjantai 23. helmikuuta 2018

Kyberin verkot kaikkialla (Akseli J, Helin ryhmä)



Jyväskylän yliopiston tiedeblogissa käsitellään laaja-alaisesti eri tieteenalojen asiantuntijoiden toimesta kunkin alan teemoja, usein hyvinkin poikkitieteellisesti. Blogia kirjoittavat Jyväskylän yliopiston tutkijat, jotka viikoittain kirjoittavat alaansa liittyvistä teemoista. Useimmiten blogitekstit koskevatkin uusimpia ja suurimpia ilmiöitä, joita kirjoittajat käsittelevät oman tieteenalansa näkökulmasta. Blogi on nimensä mukaisesti tieteellinen, ja teksteissä usein viitataankin johonkin alan olennaiseen julkaisuun, kirjaan tai artikkeliin, jossa painotetaan jotain kirjoituksen teemaan liittyvää aihetta. Yleisestä tekstistä huomaakin kirjoittajien olevan akateemisesti orientoituneita; tekstin sisällöt ja teemat ovat usein hyvinkin analyyttisiä ja suoraviivaisia, ja pohjautuvat ammattitaitoon, kokemukseen ja tieteellisiin lähteisiin. 

Jyväskylän yliopiston tiedeblogiin 13.10.2017 kirjoittanut Martti Lehto toimii Jyväskylän yliopistossa kyberturvallisuuden professorina Informaatioteknologian tiedekunnassa. Kirjoittaja on opiskellut maanpuolustuskorkeakoulussa, työskennellyt Puolustusvoimissa kyberturvallisuuden alalla ja myöhemmin Jyväskylän yliopistossa tutkijana. Lehdolla on laaja tausta kyberturvallisuusalasta, erityisesti yli kolmen vuosikymmenen tausta puolustusvoimien kyberturvallisuudesta ja järjestelmistä.

Valitsin tarkasteluni kohteeksi omaa tieteenalaani lähellä olevan tekstin ”Kyber on kaikkialla”. Tekstissä käsitelläänkin nykyaikaista tieteellistä kenttää digitalisaation ja erityisesti kyberturvallisuuden näkökulmasta. Lehto kirjoittaa tiedeblogin tekstissään digitalisaation merkityksestä ja toimintaympäristön muutoksista kyberturvallisuuden ja tutkimuksien kannalta; hän korostaa nykyaikaisen toimintaympäristön jatkuvaa murrosta, mikä tarkoittaa kirjoittajan mukaan tiedeyhteisön aikaisempien teorioiden riittämättömyyttä selittämään ja ennustamaan digitaalisen aikakauden ilmiöitä. Lehto kirjoittaa blogissaan olevan tarpeellista kehittää uusia teorioita, joilla huomioitaisiin paremmin digitalisaation erityispiirteet erityisesti kyberturvallisuuden näkökulmasta.

"Kyberturvallisuuden tutkimus on tämän päivän kuuma aihe, mutta onko se tiedettä lainkaan?"

Lehto esittääkin aiheellisen kysymyksen kyberturvallisuuden tutkimisesta: Onko se tiedettä lainkaan? Lehto viittaa itävaltalaisen tutkijan Michael Nentwichin vuoden 2003 teokseen ”Cyberscience - Research in the Age of the Internet” jossa Nentwichin mukaan ICT eli tieto- ja viestintätekniikka on levinnyt laajasti kaikkialle perinteikkäämpien tieteenalojen pariin. Lehto esittää, että jo tämän vuoksi kyberturvallisuus tutkimusalana on relevantti nykyaikaisen tieteen kentässä. Digitalisaation levitessä muille tieteenaloille, on ilmiön laajetessa huomioitava kyberturvallisuus osana normaalin toimintaympäristön muutosta. Kirjoittaja toteaakin loppuun: ” Kyberturvallisuus on kaikkia tieteenaloja läpileikkaava ja se ulottuu laajasti digitaaliseen toimintaympäristöömme käsittäen sekä teknologisen että ihmistieteellisen fokuksen. Siksi kyber on kaikkialla.”

Lähteet: