AntroBlogi on vuonna 2015 perustettu blogi, jossa tarkastellaan yhteiskuntaa laaja-alaisesti antropologisesta näkökulmasta. AntroBlogissa kirjoitetaan moniulotteisesti ja kriittisesti yhteiskuntaa koskevista aiheista, kuten seksuaalisuudesta, politiikasta, terveydestä, vähemmistöistä, uskonnoista ja kulttuureista. Yhteiskuntaa eri näkökulmista ja teemoista lähestyvien julkaisujen tarkoituksena onkin valtavirtaistaa antropologia tieteenalana sekä tuoda antropologia lähemmäksi lukijoiden arkipäiväistä elämää.
“AntroBlogi parantaa tieteenalan näkyvyyttä, edesauttaa antropologian soveltamista yhteiskunnan eri osa-alueilla ja
tarjoaa yleisölle kiinnostavaa, lähestyttävää ja ajatuksia
AntroBlogin kirjoittajina toimivat antropologiaa yliopistossa opiskelevat sekä tohtorikoulutetut. AntroBlogissa omien sanojensa mukaan kirjoittajien lähteinä toimivat “tutkimustieto” ja heidän “oma erikoisosaamisensa”. Joissakin teksteissä lähteinä on hyödynnetty myös Wikipediaa ja erilaisia uutisartikkeleita. AntroBlogin uskottavuus tiedeblogina syntyykin kirjoittajien eetoksesta, selkeästi merkatuista ja vakuuttavista lähteistä sekä tunnetuista yhteistyökumppaneista, kuten Yle Radio 1:stä ja Tiedetuubista. AntroBlogi on myös palkittu mm. vuonna 2018 Vuoden antropologisena tekona Suomen antropologi seuran toimesta sekä Vuoden vaikuttavimpana tiedeviestintä tekona (KasKas Media) ja lisäksi vuonna 2019 Nykydokumentointi-palkinnolla TAKO:n toimesta.
Vaikka AntroBlogin tarkoituksena on tuoda antropologia tieteenalana tunnetuksi ja tekstit on täten pyritty muotoilemaan siten, että valtavirran on niitä helppo ymmärtää -myös ilman akateemista taustaa-, vaativat useat teksteistä aiempaa tietoa tai tarkempaa perehtymistä aiheeseen. Lisäksi monissa teksteissä lukijan oletetaan tietävän, mitä tietyillä käsitteillä tai tapahtumilla tarkoitetaan. Tekstiin upotetut linkit mahdollistavat kuitenkin lukijalle helposti aiheesta lisätietoa lukemisen.
Mikäli lukijalla ei ole minkäänlaista akateemista taustaa, voi joidenkin artikkeleiden lukeminen olla haastavaa tai tarvita pari lukukertaa tekstin hahmottamiseksi. Teksteissä käsitellään usein suhteellisen laaja-alaisia aiheita, joilloin lyhyeen tekstipätkään ei pystytä avaamaan tarpeeksi aiheen historiaa ja kontekstia. Esimerkiksi artikkelissa “Reggae oli vapauden ääni myös seksuualivähemmistöille”- otsikko on hieman harhaanjohtava ja artikkelin sisältö on poukkoilevaa, kun artikkelissa puhutaan apartheidin murtumisesta, toksisesta maskuliinisuudesta ja yleisesti Etelä-Afrikan mieskuvasta, mutta seksuaalivähemmistöistä puhutaan artikkelissa loppupeleissä hyvin vähän.
Seksuaalivähemmistöt ja mustat kansalaiset nähdään artikkelissa myös ikään kuin rinnakkaisina joukkoina sen sijaan, että ryhmät voisivat olla olemassa myös limittäin.
Vaikka yritys avata eri aiheiden historiaa lyhyesti näkyy teksteistä, toisissa enemmän kuin toisissa, välillä tuntuu että blogin kohdeyleisö tuntuu olevan hiukan hukassa sillä toisaalta joskus avataan suhteellisen yksinkertaisia käsitteitä, kun taas välillä lukijan oletetaan tietävän, mitä joillakin hieman monimutkaisemmalla käsitteellä tarkoitetaan.
Antroblogin kirjoittajilta löytyy kuitenkin selvästi itsekriittisyyttä sekä omia päätelmiä, että itse tieteenalaa kohtaan. Juuso Koposen kirjoittamassa blogitekstissä “Alkuperäiskansat modernissa maailmassa” nämä ominaisuudet ovat kirkkaasti esillä. Kirjoittaja ei haaskaa aikaa turhaan jaaritteluun vaan toteaa heti alkuun antropologian ja alkuperäiskansojen välisen suhteen olevan vaikea ja kompleksinen. Hän nostaa esiin antropologian kolonialistiset juuret ja kyseenalaistaa klassisen etnografisen tutkimuksen, jossa länsimainen tutkija tekee havaintoja alkuperäiskansasta ikään kuin kääntäen sen länsimaiselle tieteelliselle kielelle. Koponen jatkaa kriittistä aloitus muistuttamalla, että kolonialismi on helppo tuomita mutta edelleen vaikea tunnistaa. Rivien välistä voisi tulkita hänen vihjaavan, että kenties antropologinen perinne on vain osa kolonialismin jatkumoa.
Alkuperäiskansa on määritelty taidokkaasti huomioiden valtioon yhdistymisen pakottamisen ja sitä myöten kapitalistisen elämäntavan omaksumisen henkiinjäämisen ehtona. Alkuperäiskansaa käsitteenä tarkastellaan kriittisesti seuraavalla tavalla. Kyseinen termi on syntynyt tarpeesta määrittää ne kansat, joita asuttajakolonialistiset valtiot ovat yrittäneet tuhota tai pakottamalla sulauttaa niin sanottuun “valtaväestöön”. Toisin sanoen, termillä ei olisi juurikaan mitään funktiota ilman kolonisaatiota. Se on kolonialististen toimien tuotosta.
Koponen kyseenalaistaa rohkeasti myös alkuperäiskansojen määrittelytseikkoja ja niiden historiaa sekä nostaa esiin autenttisuuden vaatimusten epäkohtia. Alkuperäiskansoilla on usein vaikeuksia säilyttää itsemääräämis- ja itsemäärittelyoikeus omaan kulttuuriin ja kansaan, sillä historiallisesti kolonialistinen valtio on itse määrittänyt sen, kuka lasketaan joukkoon ja kuka jää ulkopuolelle. Nämä määritelmät perustuvat usein stereotyyppisille ja rasistisille käsityksille alkuperäiskansoista eivätkä huomio kolonialististen toimien vaikutusta esimerkiksi oman kulttuurin ja kielen tuhoutumiselle. Koponen toteaakin, että “esimerkiksi saamelaistaustaisten kohdalla ne, joiden esivanhempiin kansallisvaltio edeltäjineen on kohdistanut eniten kulttuurista ja muuta väkivaltaa, ovat samalla niitä, jotka tänä päivänä helposti jäävät saamelaiskäräjien ja alkuperäiskansan kategorian ulkopuolelle.” Henkiinjääminen kolonialistisen valtiovallan alla onkin usein vaatinut todella radikaaleja toimia, esimerkiksi oman kulttuurin ja kielen kieltäminen sekä itseltä, että jälkeläisiltä. Selviytymisen seurauksena riistetään vielä viimeisetkin kulttuurin rippeet.
Myös autenttisuuden vaatimus, eli arkisesti käännettynä todistelu siitä, että on “tarpeeksi” tai “oikeasti” alkuperäiskansaan kuuluva tulee historiallisesti kansallisvaltion taholta. Koponen muistuttaa, että kaikki kulttuurit muuttuvat ja monet alkuperäiskansat ovat myös olleet valloittajia ja syrjäyttäjiä. Kolonisaatiota ei kuitenkaan ole sopivaa verrata
alkuperäiskansojen välisiin valloituksiin sillä kansallisvaltion ja alkuperäiskansan välinen vallan epätasapaino tekee siitä poikkeuksellisen. Valtion on kohtuutonta vaatia alkuperäiskansoilta muuttumattomuutta autenttisuuden nimissä roikotellen samalla perusoikeuksia omaan kieleen ja kulttuuriin alkuperäiskansojen nenän edessä.
AntroBlogi tarjoaa rikkaan aihekirjon lisäksi erilaisia verkkojulkaisumuotoja, kuten podcasteja, videoita, artikkeleita sekä kolumneja. Monikanavaisuus tarjoaa yleisölle kattavat mahdollisuudet poimia blogista itseään kiinnostavimmat aiheet ja kuluttaa blogin sisältöä itselleen mieluisalla tavalla. Blogin artikkeleita on mahdollista kuunnella siivotessa tai niitä voi lukea aamulla kahvikupposen äärellä. Monikanavaisuus tarjoaa yleisölle kattavat mahdollisuudet seurata blogin toimintaa myös sosiaalisessa mediassa ja osallistua keskusteluun eri verkkoalustoilla. AntroBlogin kommenttikentässä ei kuitenkaan yleisön käymä keskustelu useimmissa artikkeleissa ole kiivasta. Toiset aiheet, kuten esimerkiksi uskonto, herättävät lukijoiden keskuudessa enemmän keskustelua kuin toiset.
Antroblogin löydät verkosta:
