Oikeussalin narsistit (Elina H. ja Lauri L.)

Tarkastelimme PsyJuridica-yrityksen samannimistä blogia. Yritys on yhdistetty psykologi- ja lakiasiantoimisto, joka tarjoaa kummankin alan palveluja sekä yhdessä että erikseen. Yrityksessä työskentelevät psykologian tohtori ja psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholm, varatuomari ja oikeudenkäyntiavustaja Jan-Olof Nyholm sekä oikeustieteen maisteri lakimies Saara Malinen. Blogitekstien erilaisten tyylien, aiheiden ja näkökulmien perusteella meistä vaikuttaa siltä, että blogiin kirjoittaa vähintään kaksi eri henkilöä, mutta kirjoittajaa tai kirjoittajia ei kerrota kirjoitusten yhteydessä.

Blogi käsittelee ajankohtaisia oikeus- ja lakiasioita asiantuntijanäkökulmasta. Tekstit ovat pitkiä ja raskaslukuisia, mutta eivät tyyliltään ja käsitteiltään kuitenkaan aivan asiantuntijalta asiantuntijalle kirjoitettuja. Osa vertauksista on hyvin arkipäiväisiä, ja kaikki käsitteet eivät ole tarkkoja ja nykyaikaisia. Kirjoitukset toimivat yrityksen mainoksena, tiedottajana ja kertovat myös sen arvoista. Lähes kaikki tekstit pohjaavat kirjoittajan asiantuntemukseen eivätkä käytä lähteitä. Vaikka tekijöiden asiantuntemukseen luottaisi eikä lähteitä kaipaisi vakuutukseksi oikeasta tiedosta, vaikeuttaa se vähintäänkin lisätiedon etsimistä aiheesta sekä tietojen käyttämistä muissa yhteyksissä.

Kiinnitimme huomiomme blogin tekstiin nimeltä ”Kuka vetääparhaiten roolinsa?”. Teksti esittelee erilaisia oikeidenkäyntiin sopivia suhtautumistapoja henkilöihin, joilla on mahdollisesti persoonallisuushäiriön piirteitä. Fokuksessa ovat oikeusalan asiantuntijat ja työntekijät, mutta miksei kirjoituksesta voisi hyötyä maallikkokin, joka tämän tapaisiin henkilöihin oikeuden puitteissa törmää. Tekstin keskeinen teesi on, ettei oikeussalissa kannata alkaa todistella jonkun muun narsismia tai antisosiaalista persoonallisuushäiriötä. Sen sijaan kannattaa tiedostaa tällaisten häiriöiden tyypilliset piirteet ja pyrkiä huomioimaan ne: jos oletetun persoonallisuushäiriön omaava henkilö väittää jotain hyvin mustavalkoista ja dramaattista, vaaditaan häneltä perustelu väitteelle.

Mielenkiintoista on myös pohtia diagnostiikan roolia persoonallisuushäiriöisten tai persoonallisuushäiriöiden piirteitä omaavien henkilöiden kanssa. PsyJuridican blogin kirjoittaja huomauttaa, että oikeusprosessin tehtävänä ei ole koskaan osoittaa tai todeta persoonallisuushäiriötä kenenkään kohdalla. On totta, että tällainen narsisti-kortin heitteleminen on paitsi epäeettistä myös tarkoitusperiltään kyseenalaista. Oikeudenkäynnin tarkoitus ei ole muodostaa täydellistä karttaa asianomaisten persoonasta. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, miten todellinen persoonallisuushäiriödiagnoosi voi tulla ilmi oikeusprosessissa. Persoonallisuushäiröiden diagnostiikka on vaikeaa, mutta jos diagnoosi on olemassa, se tulee epäilemättä ottaa huomioon asianomaisen lausuntoja kuunnellessa.

Hyvää ja huonoa:

+ Kirjoituksen teksti on rakenteeltaan selkeä: kirjoittaja esittää ensin kysymyksen, johon hän sitten vastaa. Otsikko ”Kuka vetää parhaiten roolinsa?” on hyvä kertoessaan aiheesta jotain mielenkiintoa herättävällä tavalla.

- Kirjoituksessa ei käytetä hyväksi kaikkia verkkotekstin mahdollisuuksia, sillä se ei sisällä juurikaan muotoilua, eikä lainkaan linkkejä, kuvia tai kaavioita.

- Blogitekstien lopussa on muutamia avainsanoja, mutta tekstien monen tyyppisten aiheiden ja tekstien vähäisen lukumäärän takia näistä ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon iloa.

- Blogia päivitetään harvoin, harvemmin kuin kerran kuussa, jolloin sen olemassaolonkin ehtii varmasti unohtaa julkaisujen välissä.

- Blogia lukiessa tuntuu siltä, kuin tyyli ja aihe vaihtelisivat turhankin paljon kirjoittajan vaihtuessa tekstien välillä.

+ Blogi oikeuttaa olemassaolonsa kuitenkin olemalla alallaan ehkä ainoa laatuaan ainakin suomeksi ja jakamalla kansantajuisella kielellä asiantuntijatason tietoa monimutkaisista asioista.