Taru on totuutta ihmeellisempää? (Sanna V. ja Ninni N.)

Kuinka monta kaveria Facebookissa? Entä seuraajaa Twitterissä? Instagram-päivitykset jokapäiväinen rituaali? Määritelläänkö näiden avulla nykyään kuka on tai ei ole cool ja hyvää seuraa?

 

Tämä teksti perustuu psykologian lisensiaatti Vesa Nevalaisen Psyko -blogin tarkasteluun, erityisesti Sosiaalisen median psykologiaa -postaukseen ja sen herättämiin ajatuksiin sosiaalisesta mediasta sekä sen ilmiöistä. Nevalaisen blogi käsittelee nykyajan ilmiöitä psykologisella otteella ja ripauksella sarkasmia. Tekstien tarkoitus on haastaa lukijaa pohtimaan aiheita sekä herättää keskustelua.

Nevalainen ottaa Sosiaalisen median psykologiaa -blogikirjoituksessaan nasevasti kantaa siihen millaista meno nykyään verkossa ja ylipäänsä elämässä on. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuudet olla kuka tai mitä tahansa. Mitä uskottavammin osaat tuoda asiasi esille, valehdella tai sepittää hauskoja juttuja, todennäköisesti sitä enemmän saat tykkäyksiä, seuraajia, jakajia, kommentteja tai muita nykyajan ”menestyksen” mittareita. Some heikentää uskomattomalla tavalla ihmisten medialukutaitoa sekä kykyä erottaa oikeaa väärästä tai totta tarusta. Harvemmin tulee epäiltyä Facebook-kaverin päivityksen todenperäisyyttä. Sen sijaan se herättää kenties kateutta tai katkeruutta siitä, miksi oma elämä ei ole yhtä hohdokasta. Faktahan on, että ahkeralla päivittelyllä oma elämäsi saattaisi kuulostaa yhtä mahtavalta kuin sen kaverin, joka aina tuntuu olevan siellä taikka täällä, sen ja sen kanssa, tekemässä sitä ja tätä.

 

Ilmiö, josta Nevalainenkin puhuu tekstissään, on helposti havaittavissa esimerkiksi erilaisilla keskustelupalstoilla. Omat mielipiteet esitetään kärkkäästi vedenpitävänä totuutena, usein ilman perusteita. Todisteita ja perusteluja mielipiteille ja väitteille vaaditaan kuitenkin vain, jos joku uskaltaa olla erimieltä. "Se nyt vaan on näin".  Some tarjoaa mahdollisuuden "kuulua" johonkin ja "olla osa jotakin", samanhenkiset lietsovat toisiaan sekä ajatuksiaan ja yhteistuumin saatetaan hyökätä vastakkain asettujia vastaan tai jopa lynkata. Hyvinä esimerkkeinä toimivat vauva.fi -keskustelupalsta sekä suomi24 -foorumi, joissa arjensankarit ja tyhjäntoimittajat tekevät kärpäsistä härkäsiä ja jakavat erittäin päteviä elämän ohjeitaan muille sinisilmäisille "totuuden" puolustajille. Nimettömänähän on helppo huudella! Omaa pahaa oloa sekä katkeruutta maailman epäoikeuden mukaisuudesta saa helposti purettua niiden kustannuksella, joille nallekarkkeja on sattunut siunaantumaan enemmän kuin itselle. 

 

Asia, mikä liian usein unohtuu sosiaalisen median pyörteissä on mediasokeus. "Uutisia" on tarjolla joka tuutista. Perinteisten sanomalehtien ja uutislähetysten rinnalle ovat nousseet erilaiset verkkolehdet  ja sivustot, joiden kohdalla lähdekritiikki saattaisi olla usein kohdallaan. Asioiden uutisoiminen tietystä näkökulmasta tarjoaa mahdollisuuden totuuden muokkaamiseen kiinnostavammaksi, joka herättää enemmän mielenkiintoa ja sitä kautta levikkiä.

Missä on se paljon puhuttu maalaisjärki ja järjenkäyttö? Nyt on aika kaivaa se naftaliinista ja pitää tiukasti matkassa somen syvissä vesissä!

 

 

 Kuvat: täältä ja täältä