Hulluutta Amerikassa (Hilkka)

Tekijät Petteri Ruuhijärvi & Mikko Heikkinen

Mad in America on kokoelma säännöllisempiä blogimuotoisia kirjoituksia, yksittäisiä tekstejä, kirja-arvosteluja ja YouTube-videoita. Kirjoitusten aiheet liikkuvat pääosin valtavirtapsykiatrian menetelmiä ja paradigmaa vastaan esitetyn kritiikin alueella: osansa saavat mielialalääkkeet, serotoniinihypoteesi ja DSM-diagnoosijärjestelmä. Kohdassa ”About Us: Who We Are” on kuvailtu sivuston tarkoitus ja takana olevat tärkeimmät henkilöt, päätoimittaja Robert Whitaker heistä ensimmäisenä. Kuvauksen mukaan Mad in America pyrkii toimimaan resurssina ja yhteisönä niille, jotka haluavat ajatella psykiatrista hoitoa uudelleen USA:ssa ja ulkomailla. Kirjoittajien ja lukijoiden välistä vuoropuhelua tuetaan: tekstien kommentointi on vilkasta ja sivustolla on myös keskustelufoorumi.

Sivusto ei piilottele missiotaan. Kirjoitusten otsikot ottavat voimakkaasti kantaa: Depression: It’s Not Your Serotonin, A Call to Arms: The Future of Psychiatry is at Stake, The Eight Lessons of Suicide .Satunnaista lukijaa tämä voi ärsyttää, mutta ehkä se on tarkoituskin. Omaa leiriä provosoiva otsikointi ei niin paljon häiritse, koska he ovat tietenkin oikeassa. Vastapuolta kuuluu vähän tökkiä.  Asennetta kuvaa hyvin Mad in American mielenterveyskuntoutujista yleisesti käyttämä termi “psykiatriasta selvinnyt”. Hakusana psychiatric survivor tuottaa sivuston sisäisessä haussa 387 tulosta.

Ultimaattinen parantaja: shamaani vs. psykiatri?

Otimme lähempään tarkasteluun ''ulkomaisen kirjeenvaihtaja'', filosofian tohtori Natalie Tobertin kirjoittaman bloggauksen 'Shamans and Psychiatrists: A Comparison'. Tekstissä Tobert kuvaa ja erittelee shamaanin ja psykiatrin alojen samanlaisuuksia ja erilaisuuksia. Blogin alussa ja lopussa hän vielä kysyy, kokevatko nykyajan psykiatrit shamanistiset käytännöt hyödyllisiksi työssään ja kuinka dialogia näiden käytäntöjen kulttuurirelevanssista voitaisiin lisätä valtavirtapsykiatrian kanssa.

Tolbertin teksti seuraa uskollisesti koko blogia värittävää vaihtoehtohoitojen ylistystä ja länsimaisen lääkityksen demonisointia. Osansa kritiikistä saa alun objektiiviselta näyttävän vertailun jälkeen niin länsimainen diagnoosien biologinen sairauskeskeisyys, pakkohoito kuin etnosentrismi.

Kiinnostavaa blogitekstissä oli kirjoittajan argumentoinnin keinot. Tobert käyttää tekstissään sellaista metodologiaa kuin ''hengen riivaus'' tai homeopatia pelkästään annettuina totuuksina ilmaan minkäänlaista toista katsantokulmaa termien kritisoimiseksi. Olemme näköjään tulleet tilanteeseen missä modernien psykiatristen käytäntöjen pitää puolustaa itseään ah, niin toimivia poppamiesterapioita vastaan.

Tobert käyttää tekstissään kyllä viittauksia, viittä. Kolme niistä kuvaa tutkijaa pelkällä etunimellä ja kaksi ovat ''englantilaisia tutkimuksia''. Suoria linkkejä tutkimuksiin ei löytynyt, mutta muut tekstin linkit johtivat varsin vakuuttaviin sivustoihin.

Blogitekstin kommentit olivat ehkä itse kirjoitusta mielenkiintoisempia:

Nazi Germany was a manifestation of energy based on pure duality, scapegoating, viciously exploiting a tattered and guilt-ridden society plagued by mega-inflation; along with obsession with power, delusions of grandeur, needing to belong, needing to be superior, yadada. Big business is what created fertile ground and support for the Nazis. And of course, psychiatry provided tools for manipulation and control.

Useat kommentoijat kirjoittavat elämäntarinoitaan varsin avoimesti muun yleisön edessä. Miltei sivuston jokaisella muullakin tekstillä on MIA:n omia kirjoittajia ottamassa kantaa kirjoituksen sisältöihin, useimmiten tukien kirjoittajien ajatuksia yks yhteen. Tässä kyseisessä postauksessa kanssabloggaajien viesteissä  tuli esille sellaisia positiivisia kokemuksia kuin manaus, papin hoitotuokio ja energiaparantuminen.  Näkemystä vastustavia kommentteja ei kirjoitettu. Onko kyseessä kritisoijien kyllästyminen vai editointi?