perjantai 10. kesäkuuta 2016

Sixten ja Ylen suuri murhe (Janne, Ellinooran ryhmä)

  Kun yksittäinen, ja varsinkin yhteiskunnallisesti tunnettu henkilö antaa mielipiteitään taloudesta ja politiikasta, niin lähes aina syntyy kiivasta keskustelua asian puolesta ja vastaan. Tämän on varmasti saanut myös huomata nykyinen Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen emeritusprofessori Sixten Korkman ottaessaan kantaa yllämainittuihin aiheisiin Helsingin Sanomien kolumneissaan ainakin vuodesta 2014 alkaen. Korkman on yhteiskunnallisesti tunnettu henkilö, joka on luonut uransa taloustieteiden parissa[i], joten hänen mielipiteitään kuunnellaan ja luetaan astetta vakavammin, myös poliittisissa piireissä.

  Korkman pystyy myös omalta taholtaan nostamaan ja vauhdittamaan keskustelua esimerkiksi otsikoimalla kolumninsa huomiota herättävästi (esimerkiksi Suuret ikäluokat haalivat itselleen etuja, jotka nuoret maksavat) tai yksinkertaisesti kirjoittamalla oman mielipiteensä toisen yhteiskunnallisesti tunnetun henkilön ajatuksista tai mielipiteistä. Hän ei pelkää myöskään vastustaa sen instituution valtavirtanäkemyksiä, jossa hän itse on osallisena. Korkmanin kolumnit eivät ole täynnä taloustieteestä tuttuja, jopa monimutkaisia termejä, jotka saattaisivat etäännyttää lukijoita. Sanonta ”selkeästi ilmaistu on selkeästi ajateltu” kuvaa hyvin hänen käyttämäänsä kieltä. Koska kolumnit on kirjoitettu suomeksi ja aiheet koskettavat useimmiten juuri Suomea, on loogista ajatella, että näiden kolumnien lukijakunta koostuu taloutta ja politiikkaa seuraavista suomalaisista, jotka haluavat seurata aktiivisesti näistä aiheista käytävää keskustelua.

  Kolumnien kommentoijien on helppoa huomata, että kommentoijien esittämät argumentit eivät aina ole puhtaisiin faktoihin, vaan useimmin omiin tuntemuksiin perustuvia. Tämä on tietysti oletettavaa, sillä blogia kommentoivat yleensä tavalliset kansalaiset anonyymien nimimerkkiensä kautta. Kommentointi ei siis rajoitu esimerkiksi tiettyyn ryhmään tai tieteenalaan, vaan kuka tahansa nettitunnukset omaava voi käydä kommentoimassa Helsingin Sanomien eri artikkeleita, blogeja ja kolumneja.

  Sixten Korkmanin kolumnien yleispiirteet ovat jo tuttuja, joten on aika ottaa lähempään tarkasteluun yksi hänen monista kolumneistaan. Kyseinen kolumni on otsikoitu seuraavasti: Onneksi meillä on YLE – mutta onko myös jatkossa?

On Air
Yle on "ilmassa", mutta kuinka pitkään? Ja kuka ottaa kiinni, jos se putoaa?


  Kolumni alkaa toteamuksella siitä, että Yleisradio (YLE) on joutunut kritiikin kohteeksi. Korkman tarkastelee väitettä mm. vertaamalla YLEn toimintoja Isossa-Britanniassa vastaavassa asemassa olevaan BBC:hen. Vaikka suuren maailman mediaa on vaikea verrata suomalaiseen pieneen yhtiöön, on totta, että periaatteet ovat samat molempien tapauksissa. Ylellä on vielä paljon opittavaa BBC:n kaltaiselta mediamahdilta.

Korkman avaa myös YLEn ja hallituksen välistä suhdetta sekä paljastaa toimintatapoja liittyen YLEn kritisointiin ja niiden perusteita. Alati digitalisoituva media on nostanut puheita jopa YLEn lakkauttamisesta, mutta Korkmanin mielestä tämä heikentäisi median laatua ja erityisesti tutkivaa journalismia. Tässä olen samaa mieltä, sillä muuten raha ratkaisee liian paljon mediassa. YLEn ei pidä olla poliitikkojen äänitorvi, vaan sen on myös uskallettava kyseenalaistaa jo olemassa olevia totuuksia.
  Kyseinen teksti herättää ajatuksia siitä, mikä on YLEn rooli tulevaisuudessa alati muuttuvassa mediassa. Jotain on tehtävä, ja siihen toimeen Sixten Korkman ryhtyykin Helsingin Sanomien yleisen YLE-vastaisen mielipiteen vastaisesti. Se, jos mikä, on mielestäni tarpeellista ja rohkeaa. YLEn ohjelma- ja mediatuotannosta jokaisella on varmasti omat subjektiiviset mielipiteensä, joten tietyn suunnan valitseminen tulee varmasti aiheuttamaan keskustelua myös kahvipöydissä.



[i] https://people.aalto.fi/index.html?profilepage=isfor#!sixten_korkman

1 kommentti:

  1. HS-Blogia tarkastelu hyvin, etenkin anonymiteetti oli hyvä ottaa esiin ja sen Vaikutukset kommentteihin. Korkmania ehkä hiukan olisi voinut esitellä lisää. Oli kuitenkin hyvä, että otitte esille hänen yhteiskunnallisen merkityksen. Oman äänen kuuluminen tekstissä oli hyvä lisä.

    VastaaPoista