Vuorovaikututaidot > substanssiosaaaminen (Tomi, Ellinooran ryhmä)

Viestintäalan järjestön ProCom:in julkaisemassa Viestijät.fi -blogissa käsitellään viestintään liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä yhteisöviestinnän ammattilaisten, viestinnän osaajien ja -asiantuntijoiden toimesta. Blogin yhtenä tarkoituksena on mahdollistaa viestinnän osaajien verkostoituminen, tiedonjako ja osaamisen yhdistäminen. Blogin kohderyhmänä onkin viestinnän ajankohtaisista ilmiöistä kiinnostuneet, johtotehtävissä työskentelevä henkilöstö ja viestinnän ammattilaiset. Ajan hermolla oleva blogi lähestyy viestintää laajasti eri näkökulmista ja painottaa viestinnän merkitystä kaikessa tavoitteellisessa toiminnassa.

Sosiaalista mediaa hyödyntävän blogin kirjoituksissa tartutaan rohkeasti alan ajankohtaisiin ilmiöihin ja rikotaan konventionaalisia rajoja. Viestijät.fi -blogin kirjoituksissa käsitellään aiheita ajankohtaisiin ilmiöihin ja tapahtumiin liittyen, sekä otetaan kantaa ja jaetaan alan tutkimustietoa. Moniäänistä blogia toimitetaan joukkovoimin. Blogissa kirjoituksia löytyy yhtä monesta näkökulmasta kuin sieltä löytyy eri alan viestinnän osaajia. Kirjoituksia on niin johtajien näkökulmasta ja siitä kuinka johtamisen menetelmillä voidaan saada puhtia yrityksen liiketoimintaan kuin yleisiä yksittäisten ihmisten kannanottoja yleisesti viestintään.

Kirjoituksissa viestinnän ammattilainen nähdään monialaisena, markkinoinnin, yritysjohdon, henkilöstöjohdon, PR:n ja tiedotuksen välimaastossa työskentelevänä henkilönä. Selkeämmän ammatti-identiteetin rakentamiseen tarvittavia työkaluja ja kokemusperäistä tietoa löytyy blogikirjoituksista. Liian ahtaalta tuntuvia ammatti-identiteetin rajoja pyritään murtamaan ja tarttumaan uusiin tuuliin kiinni myös tällä kentällä.

Milla Maria Kansosen kirjoittama “Vuokrovaikutus on työelämän kalleinta pääomaa” on hyvä esimerkki blogissa kirjoitetuista artikkeleista. Siinä tuodaan esille vahva väite viestinnän tärkeydestä työelämässä, se on kirjoitettu ytimekkäästi, sekä se menee suoraan asiaan. Kansonen kirjoittaa ensimmäisenä siitä kuinka teknologinen kehitys on aiheuttamassa organisaatioissa informaatioähkyä, ja kuinka yksilön vuorovaikutustaito tällaisessa ympäristössä on kenties nousemassa substanssiosaamisen edelle. Yksittäinen henkilö ei pysty kaikkea sitä saapuvaa tietoa omaksumaan, jolloin tiedon ja osaamisen vaihtamisen merkitys kasvaa. Kovanluokan osaajasta ei tällöin ole hyötyä jos hän ei kykene riittävään yhteistyöhön muiden kanssa. Kansonen tuo esille myös vuorovaikutusosaamisen osana organisaation pääomaa ja lopettaa oman kannanottonsa kertoen kuinka niin yksilön kuin organisaationkin on mahdollista kehittää omaa vuorovaikutusosaamistaan.

Kansonen on lisännyt artikkelinsa loppuun lähteitä vuorovaikutusosaamisesta organisaatio kontekstissa, mutta koska tekstiin ei ole merkitty mitä lauseita on mahdollisesti lähteistä referoitu, on hyvin hankala sanoa mikä on hänen omaa mielipidettään. Lähteitä on kuitenkin mainittu mikä on jo positiivista ja monista muista artikkeleista poikkeavaa. Artikkelin väittämiä ei ole kovin pitkälle perusteltu vaan ne on jätetty tekstiin sellaisinaan. Artikkelin tarkoitus onkin varmaan herättää vain lukijassa ajatuksia aiheesta sekä provosoida keskustelua. Tässä se onnistuu mielestäni erittäin hyvin. Artikkeli on kirjoitettu lyhyesti ja ytimekkäästi sekä helposti luettavasti. Tämän ansioista sen jaksaa lukea mielenkiinnolla alusta loppuun, sekä sen jälkeen jää vielä energiaa miettiä asiaa itsenäisesti.

Omalta osalta artikkelissa tuotiin esille monia hyviä asioista, jotka ovat alasta riippumattomia ilmiöitä. Tekstin keskeinen väite korostaa vuorovaikutuksen tärkeyttä, ja pystyin oman kokemukseni perusteella samaistumaan väitteeseen samantien. Oma kokemukseni on yhdestä euroopan merkittävimmistä tutkimuslaitoksista, josta löytyy monia oman alansa kärkiosaajia. Siellä työskennellessäni huomasin kuinka monet ongelmat johtuivat vain väärinymmärryksistä ja käsityseroista. Näiden väärinymmärrysten ja käsityserojen selvittämiseen ei kuitenkaan ollut hirveästi mahdollisuuksia koska kaikki kuvittelivat olevansa oikeassa eikä suostuneet edes kuuntelemaan toista näkökulmaa.  Vuorovaikutustaidot menevät myös omasta mielestäni nykyajan mahdollisuuksilla substanssiosaamisen edelle. Tietoa on niin helposti saatavilla internetistä ja muista lähteistä, että sen omaksumisesta on tullut huomattavasti helpompaa, jolloin yksilön kyky yhteistyöhön nousee huomattavasti merkittävämpään rooliin.

Teksti onnistuu siis hyvin herättämään lukijassa ajatuksia ja sitä on Viestijat.fi blogin mittapuulla jaettu sosiaalisessa mediassa hyvinkin paljon. Se esittää vahvan selkeän väitteen johon on lähes välittömästi helppo samaistua, jolloin siitä syntyy mielenkiinto, joka kannustaa lukemaan loppuun. Se on kirjoitettu selkeästi ja sitä on hyvin mielekästä lukea.