Jokakeväinen maan ulkopuolinen koirankakkakeskustelu (Vili T., Aaron I.)

Jari Mäkinen on Tiedetuubin päätoimittaja ja kiinnostunut avaruudesta, lentämisestä ja yleisistä tiedemaailman asioista. Hän on opiskellut tähtitiedettä, mutta hänen opintonsa jäivät kesken. Mäkisen toimittama tiedetuubi on kokoelma tieteestä kiinnostuneiden blogeja. Tiedetuubissa ei ole kommentointimahdollisuutta, joten siellä ei käydä aiheesta keskustelua. Heidän levikkinsä ei vaikuta olevan kovin laaja, sillä Jari Mäkisen blogikirjoitusta, jota tässä käsittelimme, ei ollut jaettu Facebookissa kuin 15 kertaa. (Tämä tarkastettu 3.4.2017)

Jari Mäkinen puhuu blogikirjoituksessaan “Pikkusateliitteja lähetetään nyt yhtenään - tuleeko taivaalle ruuhkaa” siitä, kuinka ihmiskunta on lähettänyt paljon romua, eli kaikenlaisia satelliitteja avaruuteen. Esimerkiksi maapallon vuorokautiseen kuvaamiseen vaaditaan 150 pientä satelliittia kalifornialaisen Planet:in mukaan. Siis aivan tajuton määrä pelkästään maapallon kuvaamista varten, eikä sekään määrä pysty kuvaamaan kuin tietyn alueen kerran päivässä.

Blogitekstin mukaan satelliitteja laukaistaan nykyään useamman kymmenien satelliittien ryppäissä, toisin kuin ennen vanhaan. Esimerkiksi intialainen raketti vei avaruuteen kerralla yhden intialaisten oman kaukokartoitussatelliitin, sekä 103 nanosatelliittia. Yhteensä siis 104 satelliittia yhdellä kerralla!

Kenen tontilla oikeastaan maapallon kiertorata on? Kenen vastuulla on siivota se rojusta? Mitä tapahtuu satelliiteille, kun ne ovat suorittaneet tehtävänsä? Kuka vastaa siitä, mitä seuraa kun satelliitti tippuu maan pinnalle? Onko satelliitteja ilmestynyt avaruuteen kuin koirankakkoja keväällä lumen alta? Korjaako kukaan ylimääräisiä koirankakkasatelliitteja pois? Olisiko kaunista katsoa kuuta, jonka edessä näkyy satelliitteja?

Kuvan tekijä: Vili Tinakari

Mielestämme satelliittien omistajat, eli yhtiöt jotka ne kiertoradalle on alunperin laukaissut, voisi käydä siivoamassa omat satelliittinsa maapallon kiertoradalta, aivan kuin koiranomistajien kuuluisi siivota koiransa jätökset kävelytieltä pois. Kiertoradalla ei tulisi olla lainkaan rikkinäisiä tai käyttämättömiä satelliitteja ja mielestämme satelliitteja voisi kehitellä paljon monipuolisemmiksi. Satelliitteja ei siis tulisi koko ajan heittää avaruuteen lisää, sillä muuten maan kiertorata täyttyisi.

Alkuperäisessä blogitekstissä mainitaan, että satelliitit putoavat varsin nopeasti alas ilmakehään. Tällöin Cubesatit, eli pienet satelliitit, eivät tuki kauheasti kiertorataa. Tästä aloimme miettimään sitä, että Maahan syöksyessään kappale palaa ilmakehässä lähes kokonaan, onko se sitten hyvä että otsonissamme on jäänteitä rautaoksidista ja muista yhdisteistä, jota satelliiteista jää jälkeen? Sitä paitsi, jos kappale ei täysin pala ja osuu maahan, niin se luo kraaterin. Pahimmillaan se saattaa osua jonkun epäonnisen omaisuuteen. Maahansyöksyminen on tietenkin vain teoreettinen mahdollisuus, mutta se mahdollisuus on olemassa.