Keinoälyn kehittymisestä (Juhani M.)

Frank Martelan blogi nettijulkaisu tietoviikossa käsittelee informaatioteknologian alan kehityksen aikaansaamaa muutosta yhteiskunnassamme. Valitsemani postauksen nimi on ”Miksi supertekoäly ei tapa ihmiskuntaa?” ja siinä pureudutaan keinoälyn kehittymisen äärimmäisimpään uhkakuvaan, singulariteettiin. Tämä on siis hetki jona keinoäly olisi niin kehittynyt että se kykenisi valmistamaan itsestään yhä älykkäämpiä versioita. Seurauksena olisi eksponentiaalinen kehitys, joka voisi synnyttää aivan uudenlaisen älykkyyden muodon, superkeinoälyn. On vain arvailujen varassa miten se meihin suhtautuisi.

Martela on onnistunut luomaan kirjoitukseensa hyvin etenevän rakenteen. Hän esittää ensin singulariteetista huolissaan olevien henkilöiden näkökannan ja siirtyy sitten tarkastelemaan tekoälyn käsitettä sekä teknologisen kehityksen historiaa. Analyysi on tiukkaa ja tukeutuu vahvasti esimerkkeihin. Hänen tärkein argumenttinsa koskee singulariteetin laukaisevaa kiihtyvän kehityksen lakia. "Oikeassa maailmassa eksponentiaalinen kasvu ei jatku loputtomasti kiihtyvänä, vaan kasvu jatkuu vain siihen asti kunnes jokin este pysäyttää kasvun."

Hän jatkaa viittaamalla ihmiskunnan väkiluvun kehitykseen, lentokoneiden nopeuden kasvuun sekä Mooren lakiin. Kaikissa näissä esimerkeissä kehitys on hänen mukaansa ensin kumulatiivista, mutta alkaa sitten rajoittumaan. Mielestäni näistä esimerkeistä on kuitenkin ongelmallista päätellä singulariteetin mahdollisuutta, sillä tietoisuus ei ole täysin sama asia kuin sen fyysinen alusta, vaan jotain joka emergoituu eli muodostuu suuremmaksi kuin osiensa summa. Saman näemme monissa muissakin asioissa. Yksinkertaisista säännöistä voi rakentua monimutkaisia systeemejä.

Lopuksi Martela käsittelee lyhyesti ohjelmistopuolen vaikutusta ja myöntää että "Älykkyyden kehitys saattaakin tulevina vuosikymmeninä olla paljon enemmän softwaren kehitystä kuin hardwaren kehitystä." Hän ei sulje pois superkeinoälyn mahdollisuutta, mutta toteaa kuitenkin, että on vaikeaa uskoa ohjelmistotason innovaatioiden vievän kehitystä lähellekään superkeinoälyn vaatimaa tasoa. Blogikirjoituksen viimeinen lause tuntuu kumartavan molempiin suuntiin, "Ajatus miljoonia kertoja ihmistä älykkäämmästä superkeinoälystä saattaa olla sci-fi kirjallisuutta vielä sadankin vuoden päästä."

En ole itse täysin varma tuleeko teknologinen singulariteetti tapahtumaan, mutta ainakin matka kohti ihmiseen verrattavilla tavoin itsestään tietoista keinoälyä kohti on vääjäämätön. Kehityksessä olevat teknologiat, kuten molekulaarinen laskenta ja varsinkin kvanttitietokoneet tulevat lisäämään laskentatehoa hurjasti nykyisiin piille rakentuviin transistoripohjaisiin ratkaisuihin verrattuna. Olen Martelan kanssa samaa mieltä siitä, että tärkeimmät askeleet tullaan kuitenkin ottamaan koneoppivien algoritmien ja yleisesti ottaen ohjelmoinnin ja erilaisten ohjelmointiparadigmojen kehityksessä.