Turhaa tiedettä? (Kira & Saku)

Laura Calderón Westö ja Kati Rinne kirjoittivat maaliskuussa Antroblogi-sivustolle vastineen Suomen Kuvalehden artikkeliin ”Lopetetaan antropologia!”, joka käsitteli “hyödyttömiksi” koettuja yliopistotutkintoja ja niiden heikkoa työllistävyyttä. Vastineessa kirjoittajat keskittyivät erityisesti, blogille ominaisen, antropologian puolustamiseen, korostaen antropologien mahdollista arvoa yrityksille.

On totta, että monilta, esimerkiksi humanistisilta, oppiaineilta puuttuu (tutkijan työtä lukuunottamatta) ns. ”oma työala”, mutta tekeekö se oppiaineesta hyödyttömän? Hyötyä voi mitata monella tapaa, eikä esimerkiksi opintojen sivistävää vaikutusta tule missään nimessä unohtaa. Se, että tutkinto ei suoraan valmenna tiettyyn työtehtävään, ei tarkoita, että sen tuomat tiedot ja taidot eivät olisi hyödyllisiä. Voisiko ongelman ratkaista, turhien oppiaineiden karsimisen sijaan siten, että alat yritettäisiin nähdä uudessa valossa? Esimerkiksi, vaikka filosofian maisteri ei olisi täysin ”haka” kriminologiassa, hän yhteistyössä kriminaalipsykologin kanssa voisi parantaa työtulosta antamalla uusia näkökulmia.

Calderón Westö ja Rinne tuovat kirjoituksessaan esiin soveltavan antropologian, joka on ulkomailla kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Soveltavassa antropologiassa antropologien perinteisiä tietoja ja taitoja tuodaan yritysmaailmaan. Suurfirmat kuten Adidas ja Nissan ovat palkanneet antropologeja suunnittelemaan uusia tuotteitaan ihmisläheisellä otteella. Suomessa ala on vielä lapsenkengissä ja voikin odottaa, että trendin leviäminen parantaa antropologien työllistyvyyttä myös täällä.

Oppiaineiden työllistymismahdollisuus vaikuttaa myös aineen suosioon opiskelijoiden keskuudessa. Jos oppiaine koettaisiin täysin toivottomana, siitä ei olisi ollut juurikaan kiinnostuneita. Tällöin voisi kuvitella, että myös filosofeille, antropologeille ja assyriologeille nähdään jokin paikka tulevaisuudessa, jos kerran niitä aineita haetaan ja opiskellaan. Kaikilla tieteenaloilla opiskelijat saavat oman pääaineen lisäksi myös hyvin paljon muihin tieteenaloihin liittyvää tietoa, mikä yleissivistää, eikä sulje tieteenalan mahdollisuuksia työmaailmassa.

Vaikka oppiaine tulkitaan tällähetkellä turhaksi, voi tulevaisuudessa tilanne olla toisenlainen. Tällä Bloombergin videolla miljardööri Mark Cuban ennustaa “Liberal arts” -tutkintojen kysynnän kasvavan tulevaisuudessa, automaation muutettua työnäkymiä.




Oppiaineiden lopettamisen tulisi olla joka tapauksessa vaihtoehdoista viimeinen, sillä monipuolisuus on yliopistolle ehdoton vahvuus. Yliopiston perusidea on kasvattaa monipuolista kehitystä eri tieteenaloilla, ja se puolestaan on mahdotonta, jos tieteenaloja on rajoitettu määrä. Tieteenalan “sulkeminen” yliopistosta jarruttaa uusien tutkijoiden ja sitä myötä uuden tutkimuksen syntymistä alalle. Kuka määrittelee, mikä tieteenala ansaitsee elää ja minkä kohtalona on kuihtua pois?

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei näiden alojen koulutuksen tulisi kehittyä. Monet turhaksi koetut alat ovat varsin iäkkäitä, mikä onkin yksi syy niiden parjaamiseen. Niiden katsotaan palvelevan “menneen maailman” tarpeita, jotka eivät enää nykyään ole ajankohtaisia. Yliopistojen tulisikin kyetä analysoimaan eri oppianeitaan ja tehdä tarvittavia muutoksia, jotta opetus säilyisi ajankohtaisena. On myös muistettava, että myös opiskelijan on kannettava vastuuta työllistymisestään. Pääaineen lisäksi, esimerkiksi sivuaineivalinnoilla ja omalla harrastuneisuudella on huomattava vaikutus työllistymiseen. Ehkäpä oikea näkökulma työllistävyyden parantamiseen onkin kokonaisvaltaisempi. Yksittäisten pääaineiden karsimisen sijaan keskityttäisiin siihen, että opiskelijalle on tarjolla pää- ja sivuaineiden muodostamia kokonaisuuksia, jotka auttavat häntä työllistymään paremmin.