NOORA, ESSI, ELINA
Uskalla kysyä
T
HL: n blogi on laaja ja sieltä löytyy paljon erilaisia postauksia eri terveyden ja
hyvinvoinnin aloilta aina sote-uudistuksesta vesiturvallisuuteen. Saimme kuvan, että
blogin käyttäjäkunta koostuu monista erilaisista lukijoista, sillä sieltä löytyy
mielenkiintoista tietoa niin ammattilaisille kuin muuten vain asiasta kiinnostuneillekin.
Blogin kommentointi ja kirjoitustyyli vaihtelee paljon aiheittain, koska blogi on niin
laaja-alainen.
M
ielestämme blogi oli todella hyvä ja se antaa mielenkiintoista tietoa ja erilaisia
näkökulmia tärkeisiin ajankohtaisiin aiheisiin. Tekstit ovat selkeitä ja helppolukuisia,
iitä on maallikonkin mukava lukea. Tärkeintä meistä on kuitenkin se, kuinka
blogi saa laajentamaan omaa ajatusmaailmaa ja auttaa ymmärtämään muiden
mielipiteitä, sillä ammattilaiset ovat saaneet ajatuksensa hyvin perusteltua.
P
äädyimme valitsemaan itseämme kiinnostavan aiheen, kirjoittaja Pia Solinin
“Parempi
kysyä kuin katua: älä jätä itsetuhoista ihmistä yksin”
(9.1.2018)
,
koska aihe on sellainen, joka
kaikkien tulisi tietää ja josta kaikkien pitäisi pystyä ylipääns
ä puhumaan. Aihe oli meille
mieluinen, koska olemme syksyllä olleet muutamilla Suomen m
ielenterveysseuran
järjestämillä itsetuhoisuutta käsittelevillä luennoilla. Meitä kaikkia kosketti erityisesti
kokemusasiantuntijat ja heidän selviytymiskertomuksensa. Se, että joku oli antanut
kasvot ja äänen niinkin vaikeille ajatuksille, sai havahtumaan asioiden vakavuuden
suhteen ja niiden olevan hyvinkin totta. Mielenterveysongelmat eivät ole mikään täysin
utopistinen keksitty ajatus, vaan joidenkin ihmisten arkea koskettava asia.
Kirjoista
luettu tieto vaihtui realismiksi.
I
tsemurhaa leimaa niin täällä kuin muuallakin maailmassa voimakas stigma. Blogitekstin
mukaan Suomessa itsemurhia tehdään joka päivä kaksi, mikä tekee vuodessa 731 ihmistä.
731 liikaa, mutta kuten tekstissäkin todetaan, ei kaikkia itsemurhia pystytä ehkäisemään.
Voisiko avoimempi suhtautuminen itsemurhiin kuitenkin vähentää niitä? Jos Uskalla kysyä
Uskalla kysyä (Essi, Elina, Noora)
THL: n blogi on laaja ja sieltä löytyy paljon erilaisia postauksia eri terveyden ja hyvinvoinnin aloilta aina sote-uudistuksesta vesiturvallisuuteen. Saimme kuvan, että
blogin käyttäjäkunta koostuu monista erilaisista lukijoista, sillä sieltä löytyy mielenkiintoista tietoa niin ammattilaisille kuin muuten vain asiasta kiinnostuneillekin. Blogin kommentointi ja kirjoitustyyli vaihtelee paljon aiheittain, koska blogi on niin laaja-alainen.
Mielestämme blogi oli todella hyvä ja se antaa mielenkiintoista tietoa ja erilaisia näkökulmia tärkeisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin. Tekstit ovat selkeitä ja helppolukuisia,
jolloin niitä on maallikonkin mukava lukea. Tärkeintä meistä on kuitenkin se, kuinka blogi saa laajentamaan omaa ajatusmaailmaa ja auttaa ymmärtämään muiden mielipiteitä, sillä ammattilaiset ovat saaneet ajatuksensa hyvin perusteltua.
Päädyimme valitsemaan itseämme kiinnostavan aiheen, kirjoittaja Pia Solinin “Parempi
kysyä kuin katua: älä jätä itsetuhoista ihmistä yksin”(9.1.2018), koska aihe on sellainen, joka kaikkien tulisi tietää ja josta kaikkien pitäisi pystyä ylipäänsä puhumaan. Aihe oli meille
mieluinen, koska olemme syksyllä olleet muutamilla Suomen mielenterveysseuran järjestämillä itsetuhoisuutta käsittelevillä luennoilla. Meitä kaikkia kosketti erityisesti kokemusasiantuntijat ja heidän selviytymiskertomuksensa. Se, että joku oli antanut kasvot ja äänen niinkin vaikeille ajatuksille, sai havahtumaan asioiden vakavuuden suhteen ja niiden olevan hyvinkin totta. Mielenterveysongelmat eivät ole mikään täysin utopistinen keksitty ajatus, vaan joidenkin ihmisten arkea koskettava asia. Kirjoista luettu tieto vaihtui realismiksi.
Itsemurhaa leimaa niin täällä kuin muuallakin maailmassa voimakas stigma. Blogitekstin mukaan Suomessa itsemurhia tehdään joka päivä kaksi, mikä tekee vuodessa 731 ihmistä. 731 liikaa, mutta kuten tekstissäkin todetaan, ei kaikkia itsemurhia pystytä ehkäisemään. Voisiko avoimempi suhtautuminen itsemurhiin kuitenkin vähentää niitä? Jos ongelmista pystyttäisiin puhumaan ilman leimaamista, estäisikö se ihmisten ajautumista lopulliseen tekoon?
“Kaikilla meillä on välineet itsemurhien ehkäisyyn. Voimme kysyä, miten toinen voi, voimme kuunnella ja olla läsnä. Suurin este kohtaamiselle saattaa piillä omissa peloissamme: ”Jospa en pysty auttamaan?”, ”Mitä voin sanoa ilman, että se kuulostaa kliseeltä?”, ”Mitä jos itseäni alkaa ahdistaa?” “
Kuten tästäkin nostosta käy ilmi, mielestämme blogi nosti hienosti esille sen, kuinka itsemurha-ajatukset tulisi huomata ja niihin tulisi puuttua esimerkiksi kysymällä toisen voinnista. Tottakai on ymmärrettävää, että ensimmäisen askeleen ottaminen auttamiseen voi tuntua vaikealta, kuten blogi asiasta mainitseekin. Pelko voi johtua siitä, kun ei tiedetä, miten toinen reagoi kysymykseen. Epätietoisuutta itsetuhoisuudesta ja siihen puuttumisesta on paljon ja senkin vuoksi puuttuminen voi olla vaikeaa. Miksi on niin vaikeaa kysyä, kuinka joku voi? Mikäli aistimme toisen pahan olon, emme tarvitse ammattipätevyyttä ollaksemme toiselle olkapäänä ja kuunnella huolia. Terveyden ja hyvinvoinnin tulisi olla meidän kaikkien yhteinen oikeus.
Lähteet:
Teksti :https://blogi.thl.fi/parempi-kysya-kuin-katua-ala-jata-itsetuhoista-ihmista-yksin/
Kuva
http://what-does-the-fox--say.blogspot.fi/2013/11/pohtiva-kirjoitus-mielenterveyshairio t.html

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti