Sosiaalityötä varjostavat ennakkoluulot (Siru R-O. ja Aino R.)

Mieti arkielämääsi ja kohtaamiasi ihmisiä. Olet luultavasti ollut tilanteessa, jossa ennakko-oletuksesi ovat ohjanneet suhtautumistasi toiseen ihmiseen. Oletko koskaan pohtinut, mistä ennakkoluulosi kumpuavat? Sosiaalityössä niin työntekijöihin kuin asiakkaisiin kohdistuu ennakko-oletuksia ja -odotuksia, joita sekä tuotetaan että puretaan mediassa ja arkielämän vuorovaikutuksessa. Ennakkoluulojen purkaminen on myös sosiaalityöntekijöiden vastuulla. Käytännössä se tapahtuu osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun, jonka avulla tehdään sosiaalityötä näkyväksi ja samalla normalisoidaan sosiaalisia ongelmia.

Tarkastelemme seuraavaksi  2013 perustettua sosiaalialan blogia Sosiaalinen tekijä - Asiaa hyvinvointivaltion ytimestä ja sen liepeiltä. Blogissa esitellään ratkaisuehdotuksia sosiaalisiin ongelmiin ja pyritään poistamaan ennakkoluuloja, joita sosiaalityöhön ja sosiaalialaan liitetään. Samalla tuodaan näkyväksi erilaisia sosiaalitieteellisiä näkökulmia ja sen hetkisiä yhteiskunnallisesti merkittävien päätösten sosiaalisia vaikutuksia, joita sosiaalityöntekijät ovat työssään kohdanneet, sekä avataan keskustelua yhteiskuntaa hiertävistä ilmiöistä.

Blogin aiheet  liittyvät kiinteästi sosiaalialaan ja sen ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Kiinnostavaa on, että  blogiin voi ylläpitäjien kautta julkaista tekstejään kaikki sosiaalialan toimijat, mutta myös sosiaalialasta kiinnostuneet tavalliset kansalaisetkin ja sosiaalipalvelujen asiakkaat omalla nimellään tai anonyymisti. Tämän vuoksi blogin tekstit edustavat erilaisia tyylilajeja ja näkökulmia. Aiheet ovat monipuolisia, mutta niissä pääsee usein esiin vain kirjoittajan ääni ja siksi aiheet tulevat käsitellyiksi vain kirjoittajan näkökulmasta. Mielestämme on hyvä, että sosiaalityön ammattilaisille ja asiakkaille on yhteinen foorumi asioiden esiintuomiseen - siitäkin huolimatta, ettei dialogia eri näkökulmien välillä synny. Koska kirjoittajia on useita, eivät kaikki blogin tekstit edusta ylläpitäjien näkemyksiä, vaikka blogissa linjataankin sen tekstien kunnioittavan ja puolustavan ihmisoikeuksia, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoon perustuvaa sosiaalialan ammattietiikkaa. 

Vaikka blogin tarkoituksena on herättää keskustelua sosiaalisista ongelmista, ei kommentointi itse blogissa ole erityisen vilkasta. Sen sijaan muilla foorumeilla, kuten Twitterissä, blogin aiheet ovat herättäneet keskustelua esille nostetuista ongelmista. Blogia olisi mielenkiintoisempi ja helpompi seurata, jos keskustelua käytäisiin enemmän kommenteissa ja blogin tekstit olisivat enemmän dialogissa keskenään. Pohdimme myös sitä, millä perusteella jotkut tekstit julkaistaan ja joitain taas ei, ja pääseekö eri kirjoittajien äänet monipuolisesti kuuluviin niin blogikirjoituksissa, kuin kommenteissa.

Tarkastelemme lähemmin Eeva Elfvingin ja Kati Turtiaisen kirjoittamaa Maahanmuuttotyön yksinkertainen lähtökohta: muistimmeko kysyä ennen kuin oletimme. Valitsimme tekstin sen ajankohtaisuuden vuoksi, sillä mediassa luodaan yksipuolista kuvaa maahanmuutosta ja maahanmuuttajista, mikä ymmärrettävästi vaikuttaa sosiaalityöntekijän ennakkoluuloihin. Tekstin keskeinen väite on, että sosiaalityöntekijät voivat huomaamattaankin sortua tekemään ihmisen kulttuuriseen taustaan perustuvia oletuksia, joilla voi pahimmillaan olla ulossulkevia vaikutuksia. Kirjoittajat tuovat esiin, kuinka maahanmuuttajataustaisia asiakkaita huomaamatta kategorisoidaan, ja kategoriaan liittyvät negatiiviset ominaisuudet liitetään osaksi henkilöä. Tällä tavalla luodaan stereotypioita, joilla yksinkertaistetaan syitä maahanmuuttajien käyttäytymisen taustalla ja luodaan kuvaa esimerkiksi “väkivaltaisesta maahanmuuttajamiehestä”. Kirjoittajat viittaavat Merja Aniksen (2008) tutkimukseen, jonka mukaan pystyäkseen purkamaan sosiaalityön kulttuuristavia toimintatapoja, tulee sosiaalityöntekijällä olla vahva teoreettinen tietämys kulttuuriin liittyvien stereotypioiden tuottamisesta, ylläpitämisestä ja purkamisesta. 

Mielestämme omien ennakkoluulojen kohtaaminen ja reflektointi on tärkeää erityisesti sosiaalityössä, jossa joutuu kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä. Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja, ja siksi niistä pitäisi pystyä puhumaan ilman leimaantumisen pelkoa. Tekstissä tuodaan esille, kuinka toiseutta tuotetaan jakamalla ihmiset ennakkoluulojen mukaan “meihin” ja “toisiin”, jolloin syntyy eriarvoistavia kuuluvuuden ja poissulkemisen käytäntöjä. Sosiaalityössä tällainen ajattelutapa johtaa tiettyjen etnisten ryhmien ongelmakeskeiseen kategorisointiin, minkä vuoksi on tärkeää tehdä toiseutta tuottavat toimintatavat näkyviksi. 


Lähteet

Teksti:
https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2018/01/29/maahanmuuttotyon-yksinkertainen-lahtokohta-muistimmeko-kysya-ennen-kuin-oletimme/

Kuvat:
https://pixabay.com/photo-3129340/
https://pixabay.com/photo-2044700/